millainen on

onko mielestäsi oikein ,jos ei halua osallistua koko yhteiskuntaan ,sen maapallolle aiheuttaman vahingon takia?sen takia ,että miljardi kärsii puutetta ja pulaa muutaman miljardin kärsiessä muuten vain ja loppujen teeskentelevän kaiken olevan hyvin?saako tuntea vapautta yhteiskunnan pakotteista ja ojentaa almua anovan kätensä kohti työvoimatoimistoa (tai sosiaali toimistoa)kerran kuukaudessa?noudattaen edellä mainitsemiasi buddhan harjoitus ohjeita,ja muita ohjeita sen mukaan mitä hyväksi havaitsee ,pyrkiessään kohti valaistumista?

tähänkin? kirjoitti:

onko mielestäsi oikein ,jos ei halua osallistua koko yhteiskuntaan ,sen maapallolle aiheuttaman vahingon takia?sen takia ,että miljardi kärsii puutetta ja pulaa muutaman miljardin kärsiessä muuten vain ja loppujen teeskentelevän kaiken olevan hyvin?saako tuntea vapautta yhteiskunnan pakotteista ja ojentaa almua anovan kätensä kohti työvoimatoimistoa (tai sosiaali toimistoa)kerran kuukaudessa?noudattaen edellä mainitsemiasi buddhan harjoitus ohjeita,ja muita ohjeita sen mukaan mitä hyväksi havaitsee ,pyrkiessään kohti valaistumista?

Lue lisää

En ymmärrä mitä oikein tarkoitat tuolla ettet osallistu koko yhteiskunnan puuhiin. Ajattelitko jonkinlaista erakkoutta? Eihän siinä tietenkään mitään vikaa ole, mutta yhteiskunnan keskellä voi myös auttaa. Niin sanotusti vuorille lähtö ei ole mielestäni hyvää harjoitusta. Kärsimyksestä oppii kärsiessään kärsivien keskellä paremmin mielestäni. Ja kuten sanoin auttaminenkin on helpompaa ja se on osa harjoitusta.

(Jotkut ajattelevat tuota sossuluukkuakin niin että se on tuota "varastamissääntöä" vastaan eli siinä otetaan tavallaan sitä mitä ei ole annettu...)

tähänkin? kirjoitti:

onko mielestäsi oikein ,jos ei halua osallistua koko yhteiskuntaan ,sen maapallolle aiheuttaman vahingon takia?sen takia ,että miljardi kärsii puutetta ja pulaa muutaman miljardin kärsiessä muuten vain ja loppujen teeskentelevän kaiken olevan hyvin?saako tuntea vapautta yhteiskunnan pakotteista ja ojentaa almua anovan kätensä kohti työvoimatoimistoa (tai sosiaali toimistoa)kerran kuukaudessa?noudattaen edellä mainitsemiasi buddhan harjoitus ohjeita,ja muita ohjeita sen mukaan mitä hyväksi havaitsee ,pyrkiessään kohti valaistumista?

Lue lisää

voisin. Mutta miten voisin tuntea vapautta yhteiskunnan pakotteista,kun vain mainitsemiesi luukkujen kautta kerjääminen on sallittua. Muihin kerjäläisiin kun tunnutaan täällä suhtauduttavan melko nurjasti. Kerjääminen on joillekin niin häpeällistä,että sen täytyy olla näkymätöntä.

painaa korvan taakse, jos joku alkaa painostamaan vääränlaisen työntekoon.

todellakin,sisäinen viisaus keroo miten toimia.mietiskelemällä ja löytämällä yhteyden ,on paljon helpompi luottaa omiin ratkaisuihin ympäristön paineesta huolimatta.ihmiselle on tärkeää pyrkiä kehittymään sen jälkeen kun alkanut etsiä,tai harjoitella näin buddhalaisittain sanottuna.voi tulla aikoja jolloin huomaa olevansa taas eksyksissä ja silloin,on kovin monesti hyvä tarkistaa mitä tekee ja miksi.
halusin kysellä mielipiteitänne,olen miettinyt asioita ja huomannut omassa elämässä tarpeettoman hankalaksi,hakata päätä seinään,tehdä töitä hampaat irvessä vaikka sisäinen tunne sanoo ,että aika rauhoittua.kaupunki elämä ja siinä mukana oleminen voi olla rankkaa joillekkin.jotkut sen ymmärtää kyllä mitä tarkoitan.
se että tarvitsee aikaa harjoiuksille,kehitykselle ja uuden suunnan etsimiselle,on myös joillekkin jo tuttu asia.kannattaa kuunnella kehoa ennemmin kuin antaa itsensä sairastua ja joutua siten rauhoittumaan.sitä tässä haluan tuoda esiin.harjoitus tuo tulosta,ja entinen tapa toimia ja elää ei enää vastaa sitä mitä on.mielestäni on parempi silloin etsiä uutta tekemistä,omistautua harjoituksille ja hakea soskusta ja työkkäristä sen ajan "almuja" ,mitä tämä henkilökohtainen evoluutio vaatii.se ei ole varastamista,se ei ole muiden siivellä elämistä.se on henkistä kehitystä,
jonka tuloksena voi olla entistä hyödyllisempi työyhteisölleen,tai ympäristölleen.olen huomannut myös paremmin syrjäytyneiden ongelmat,voinut olla ihmisten kanssa tekemisissä jotka oikeasti tarvitsevat apua,joita voi auttaa olemalla paikalla, kun tarvitaan.tämä ei ole mahdollista jos työ sitoo.voi mennä vuorille jos siltä tuntuu että riittää,harkitsen sitäkin aina välillä...aikani siellä olleena on johtanut siihen ,että on hieman enemmän kuin paljon erilainen suhtautuminen elämään ja yleisiin tapoihin ja tottumuksiin. kuinka täällä tulisi elää,ei vastaa sitä kuinka olisi hyvä elää.
metsä elämän mukana saa kokea yhteyden luontoon, jota kaupunki ihmiset ei enää tiedä olevan. sen myötä myös ajatusmaailmat on kovin erilaiset.pitäisi elää harmoniassa luonnon kanssa vaikka kaupungissa ,mutta joukossa harvemmin viisaus lisääntyy...luonnon rytmit menee ravintoloiden aukiolo aikaan ja kesät ja talvet tehdään työtä pimeessä tai valoisassa saamaan tahtiin.milloin levättäisi hyvät ihmiset?milloin olisi valmista?todennäköisesti sitten kun ihmiset alkaa valmistua,toivottavasti rakas maa-planeetta kestää siihen asti.harjoitus tekee mestarin.hyvää tätä päivää!

vastauksistanne.... kirjoitti:

todellakin,sisäinen viisaus keroo miten toimia.mietiskelemällä ja löytämällä yhteyden ,on paljon helpompi luottaa omiin ratkaisuihin ympäristön paineesta huolimatta.ihmiselle on tärkeää pyrkiä kehittymään sen jälkeen kun alkanut etsiä,tai harjoitella näin buddhalaisittain sanottuna.voi tulla aikoja jolloin huomaa olevansa taas eksyksissä ja silloin,on kovin monesti hyvä tarkistaa mitä tekee ja miksi.
halusin kysellä mielipiteitänne,olen miettinyt asioita ja huomannut omassa elämässä tarpeettoman hankalaksi,hakata päätä seinään,tehdä töitä hampaat irvessä vaikka sisäinen tunne sanoo ,että aika rauhoittua.kaupunki elämä ja siinä mukana oleminen voi olla rankkaa joillekkin.jotkut sen ymmärtää kyllä mitä tarkoitan.
se että tarvitsee aikaa harjoiuksille,kehitykselle ja uuden suunnan etsimiselle,on myös joillekkin jo tuttu asia.kannattaa kuunnella kehoa ennemmin kuin antaa itsensä sairastua ja joutua siten rauhoittumaan.sitä tässä haluan tuoda esiin.harjoitus tuo tulosta,ja entinen tapa toimia ja elää ei enää vastaa sitä mitä on.mielestäni on parempi silloin etsiä uutta tekemistä,omistautua harjoituksille ja hakea soskusta ja työkkäristä sen ajan "almuja" ,mitä tämä henkilökohtainen evoluutio vaatii.se ei ole varastamista,se ei ole muiden siivellä elämistä.se on henkistä kehitystä,
jonka tuloksena voi olla entistä hyödyllisempi työyhteisölleen,tai ympäristölleen.olen huomannut myös paremmin syrjäytyneiden ongelmat,voinut olla ihmisten kanssa tekemisissä jotka oikeasti tarvitsevat apua,joita voi auttaa olemalla paikalla, kun tarvitaan.tämä ei ole mahdollista jos työ sitoo.voi mennä vuorille jos siltä tuntuu että riittää,harkitsen sitäkin aina välillä...aikani siellä olleena on johtanut siihen ,että on hieman enemmän kuin paljon erilainen suhtautuminen elämään ja yleisiin tapoihin ja tottumuksiin. kuinka täällä tulisi elää,ei vastaa sitä kuinka olisi hyvä elää.
metsä elämän mukana saa kokea yhteyden luontoon, jota kaupunki ihmiset ei enää tiedä olevan. sen myötä myös ajatusmaailmat on kovin erilaiset.pitäisi elää harmoniassa luonnon kanssa vaikka kaupungissa ,mutta joukossa harvemmin viisaus lisääntyy...luonnon rytmit menee ravintoloiden aukiolo aikaan ja kesät ja talvet tehdään työtä pimeessä tai valoisassa saamaan tahtiin.milloin levättäisi hyvät ihmiset?milloin olisi valmista?todennäköisesti sitten kun ihmiset alkaa valmistua,toivottavasti rakas maa-planeetta kestää siihen asti.harjoitus tekee mestarin.hyvää tätä päivää!

Lue lisää

Osaako joku vastata mitä tehdä jos oma kumppani on täysin omistautunut työlleen ja pitää sitä elämän tarkoituksena. Kun oma henkinen kasvu ei ole edes vielä täysin alkanut on vaikea mieltää urasuuntaista kumppania tueksi vaan lähinnä hidasteeksi. Ei kai siinä mitään jos haluaa menestyä urallaan mutta jos vapaa-aikakin noin 90% kuluu työasioita pohdiskellessa niin sellainen kotiympäristö lähinnä tukahduttaa. Voiko tämä olla riittävä syy ihmissuhteen katkaisemiseen vai ollako taas se paska joka särki jonkun sydämen ja jakaa näin huonoa karmaa? En vielä täysin luota sisäiseen viisauteeni näin suurissa kysymyksissä.

judatar kirjoitti:

Osaako joku vastata mitä tehdä jos oma kumppani on täysin omistautunut työlleen ja pitää sitä elämän tarkoituksena. Kun oma henkinen kasvu ei ole edes vielä täysin alkanut on vaikea mieltää urasuuntaista kumppania tueksi vaan lähinnä hidasteeksi. Ei kai siinä mitään jos haluaa menestyä urallaan mutta jos vapaa-aikakin noin 90% kuluu työasioita pohdiskellessa niin sellainen kotiympäristö lähinnä tukahduttaa. Voiko tämä olla riittävä syy ihmissuhteen katkaisemiseen vai ollako taas se paska joka särki jonkun sydämen ja jakaa näin huonoa karmaa? En vielä täysin luota sisäiseen viisauteeni näin suurissa kysymyksissä.

Lue lisää

on omassa harkinnassa jäädäkö katselemaan eriytyvätkö ne edelleen, vai yhdistyvätkö. Missään tapauksessa ei pidä yrittää pyrkiä muuttamaan toista ihmistä sanelemalla mitään ehtoja, se ei onnistu ja vaikka onnistuisi, se on väärin molempia kohtaan.

Liian pitkä roikkuminen toimimattomassa ihmissuhteessa voi aiheuttaa mielenterveydellisiä häiriöitä, jopa loppuiäksi, sillä masennus ja paniikkihäiriö uusiutuvat herkästi kerran puhjettuaan.

tiet ovat eri suunnissa kirjoitti:

on omassa harkinnassa jäädäkö katselemaan eriytyvätkö ne edelleen, vai yhdistyvätkö. Missään tapauksessa ei pidä yrittää pyrkiä muuttamaan toista ihmistä sanelemalla mitään ehtoja, se ei onnistu ja vaikka onnistuisi, se on väärin molempia kohtaan.

Liian pitkä roikkuminen toimimattomassa ihmissuhteessa voi aiheuttaa mielenterveydellisiä häiriöitä, jopa loppuiäksi, sillä masennus ja paniikkihäiriö uusiutuvat herkästi kerran puhjettuaan.

Lue lisää

Tietysti on omassa harkinnassa jäädäkö katselemaan vai jatkaako matkaa eri suuntaan. Aivan, toista ei pidä yrittää muuttaa ja yleensä suurin kysymys onkin, hyväksyykö toinen sinut sellaisena kuin olet todella vai onko hyväksyntä näennäistä (mikäli vielä itsekään tiedät kuka olet).
Yhdyn mielipiteeseesi siinä että,liian pitkään toimimattomassa suhteessa roikkuminen aiheuttaa jopa mielenterveydellisiä häiriöitä. Toivon ja uskon että näin heikoilla hangilla täällä ei sentään vielä mennä. Kiitos kommenteista ja noteeraamisesta.

judatar kirjoitti:

Osaako joku vastata mitä tehdä jos oma kumppani on täysin omistautunut työlleen ja pitää sitä elämän tarkoituksena. Kun oma henkinen kasvu ei ole edes vielä täysin alkanut on vaikea mieltää urasuuntaista kumppania tueksi vaan lähinnä hidasteeksi. Ei kai siinä mitään jos haluaa menestyä urallaan mutta jos vapaa-aikakin noin 90% kuluu työasioita pohdiskellessa niin sellainen kotiympäristö lähinnä tukahduttaa. Voiko tämä olla riittävä syy ihmissuhteen katkaisemiseen vai ollako taas se paska joka särki jonkun sydämen ja jakaa näin huonoa karmaa? En vielä täysin luota sisäiseen viisauteeni näin suurissa kysymyksissä.

Lue lisää

Anna kumppanisi omistautua työlleen niin saat itse kaikessa rauhassa omistautua henkiselle kasvulle. Ei kai kaikkien ole pakko omistauta toisilleen tai millekään välttämättä. Ja jos ette kestä ajan mittaan toisianne enää, niin eroatte jos kestätte niin ette eroa.Aina ei löydy ihmistä jota kiinnostaisi samat asiat. Tosin yksinäisyyden pelossa ei tietenkään kannata elää riippuvaisuussuhteessa.

etäinen kirjoitti:

Anna kumppanisi omistautua työlleen niin saat itse kaikessa rauhassa omistautua henkiselle kasvulle. Ei kai kaikkien ole pakko omistauta toisilleen tai millekään välttämättä. Ja jos ette kestä ajan mittaan toisianne enää, niin eroatte jos kestätte niin ette eroa.Aina ei löydy ihmistä jota kiinnostaisi samat asiat. Tosin yksinäisyyden pelossa ei tietenkään kannata elää riippuvaisuussuhteessa.

Lue lisää

Tilanne voikin olla joskus se, että toinen osapuoli ei näe yhteisessä kanssakäymisessä ongelmaa koska hänellä ei ole tarvetta henkiselle kasvulle. Ympäristötekijät voivat kuitenkin olla ratkaisevasti henkisen kasvun esteenä, näin kylmästi ajatellen. Kun taas ajattelee toisella tavalla, niin voi miettiä onko kyse yksinäisyydenpelosta, riippuvaisuussuhteesta vai pelkuruudesta kun ei halua loukata. Tietenkään mitkään edellämainituista eivät ole hyvän parisuhteen perustoja. Sitten eikun miettimään mitä hyvää jäljellä on. Kiitos sinulle ajatuksistasi, arvon etäinen.