Onko täällä ollut puhetta Åsa Larssonin dekkareista? Luin viimeisimmän (Musta polku) äskettäin, ja pidin kovasti. Muutkin olen kahlannut läpi.
Näin miehenä on yllättävän virkistävää lukea naisten tekstejä, Larssonin dekkareistakin on poissa turha uhoaminen ja epäaitous. Ja mikä yllättävintä, ihmiskuvaukset ovat paikoitellen koskettavia. Juuri kun luulee häpeävänsä paikoin melodramaattisuuden rajamailla liikkuvia kohtaloita, tuo kirjailija takertuu johonkin pieneen, herkkään yksityiskohtaan, joka saa uskon palaamaan.
Kerrassaan viihdyttäviä teoksia. Aivoja ei kokonaisuudessaan tarvitse jättää narikkaan.
Näin miehenä on yllättävän virkistävää lukea naisten tekstejä, Larssonin dekkareistakin on poissa turha uhoaminen ja epäaitous. Ja mikä yllättävintä, ihmiskuvaukset ovat paikoitellen koskettavia. Juuri kun luulee häpeävänsä paikoin melodramaattisuuden rajamailla liikkuvia kohtaloita, tuo kirjailija takertuu johonkin pieneen, herkkään yksityiskohtaan, joka saa uskon palaamaan.
Kerrassaan viihdyttäviä teoksia. Aivoja ei kokonaisuudessaan tarvitse jättää narikkaan.
Vastaukset 1
Vanhimmat
enkä erityisemmin pidä.
Oletko lukenut näiden naisten tekstejä; Inger Frimansson, Denise Mina, Karin Fossum, Karin Slaughter,Karin Alvtegen, M. Yorke,Helen Reilly, Kathy Reichs, Fred Vargas..nämä nyt yhtäkkiä tulivat mieleen, listaahan voisi jatkaa lähes loputtomiin.