Tässä mielenkiintoista tietoa Viron historiasta:
http://www.delfi.ee/news/paevauudised/eesti/article.php?id=18320679
Olisiko Viro tosiaan taistellut Pätsin ja Laidonerin johdolla Saksaa vastaan Neuvostoliiton rinnalla?
Viron tie oli tosiaankin toinen kuin Suomen tie.
Ehkä Viron pitäisi jo luopua uhrin roolistaan ja avoimesti tunnustaa, että omat päätökset vaikuttivat ratkaisevasti valtion ja kansan kohtaloon.
http://www.delfi.ee/news/paevauudised/eesti/article.php?id=18320679
Olisiko Viro tosiaan taistellut Pätsin ja Laidonerin johdolla Saksaa vastaan Neuvostoliiton rinnalla?
Viron tie oli tosiaankin toinen kuin Suomen tie.
Ehkä Viron pitäisi jo luopua uhrin roolistaan ja avoimesti tunnustaa, että omat päätökset vaikuttivat ratkaisevasti valtion ja kansan kohtaloon.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Kyllä Viro oli uhri, kahden rintaman uhri.
Päts oli aloittanut poliittisen uransa vasemmalle kallellaan, mutta muuttui vuosien myötä konservatiivisemmaksi. Hänen johtamansa 30-luvun lopun Viro oli autoritaarisesti hallittu epädemokraattinen maa, vaikkei aukoton totalitaarinen diktatuuri ollutkaan. Tämä edesauttoi Viron itsenäisyyden hävittämistä, sillä kun Neuvostoliitto alkoi esittää vaatimuksiaan ja hävitti lopulta Viron itsenäisyyden, ei Päts ollut sellainen johtaja, joka olisi kyennyt mobilisoimaan läheskään yksimielisen kansan tätä vastustamaan.
Viro oli Baltian maiden heikoin lenkki eikä ollut sattuma, että Stalin esitti tukikohtavaatimuksensa ensimmäisenä juuri Virolle syksyllä 1940. Päts ja armeijakomentaja Johan Laidoner olivat vielä vuonna 1939 pitäneet tiukkoja puheita Viron puolustamisesta, mutta antautuivat vastarintaa yrittämättäkään Neuvostoliiton vaatimusten edessä. Päts osoittautui täydelliseksi yhteistoimintamieheksi, joka oman järjestelmänsä epädemokraattisia asetuksia ja sensuurijärjestelmää käyttäen viimeiseen saakka antoi näennäisen legitimiteetin kesällä 1940 Zhdanovin sanelemalle hallituksenvaihdokselle ja Viron itsenäisyyden hävittämiselle.
Aukotonta selitystä Pätsin käyttäytymiselle ei ole, vaikka Ilmjärven esiinkaivamat tiedot antavatkin uusia osviittoja. Pätsin kohtelu Viron sovjetisoimisen jälkeen poikkesi jonkin verran muiden itsenäisen Viron johtomiesten osaksi tulleesta. Hänet vietiin Neuvostoliittoon, mutta hän sai saksalaisten hyökkäykseen saakka elää syrjäseudulle karkotettuna valtion maksamaa eläkettä nauttien, eikä häntä senkään jälkeen tapettu. Hänet jopa palautettiin Viroon muutamaksi viikoksi Stalinin kuoleman jälkeen, mutta vietiin takaisin, kun tieto hänen paluustaan levisi Virossa ja hänestä olisi voinut tulla virolaisten kansallisten pyrkimysten symboli. Päts kuoli vuonna 1956 neuvostoliittolaisessa mielisairaalassa.
Ärge seda tiblade poolt kinni makstud propaganda "ajaloo"raamatut ostke! Kui mõistlikud inimesed seda prop-teost ei osta, peab Turtola paluma raha Moskvast, et seda trükimist kinni maksta. Las tiblad maksavad selle oma tellitud rämpsu kinni.
virolaisille historiankirjoitus on aina osa poliittista kamppailua. tämä ajattelutapa opittiin neuvostoaikana, kun historiakirjoitus palveli 100% politiikkaa ja kommunismia.
peruskoulusi loppuun? Onpa harvinaisen tyhmä heitto.
Sa ajad siin tõelist kamarajura. Päts ja Laidoner Eesti maha müüsid. Mõlemad oleksid võinud jätta allkirjad panemata, ja poleks seaduslikult ei Vares-Barbaruse valitsust sündinud ega Vene vägedel alust olnud siseneda Eestisse. Õige riigimees oleks enne kuuli pähe lasknud kui teinud seda, mida need kaks tegid.
siin üks soome kommunist jälle möliseb...
või on ta hoopis venelane...
Teisiti ei oskaks tema pahatahtlikkust seletada, ärge neelake selle raipe konksu alla ja hakake soomlasi sõimama, lõpuks oleme ikkagi ühel pool rinnet soomlastega, ja tema venelastega teisel pool, siis kohtume raipega.
Pilkata Viroa ja unelmoida Virolaisesta naisesta...
historia on tosi arka aihe virolaisille. kansa etsii vielä identiteettiään, mutta historiasta sitä on vaikea löytää, koska sieltä ei kovin kunniakkaita asioita löydy.
ehkä identiteetti pitäisi ollakin tulevaisuuteen katsominen. niin olikin virossa vielä ennen vuoden 2007 kevättä. sen jälkeen onkin keskitytty historiantulkintoihin ja tulevaisuus on unohdettu.
Martti Turtola (s. 1947) on valtiotieteiden tohtori, Maanpuolustuskorkeakoulun sotahistorian professori ja Helsingin sekä Turun yliopistojen dosentti. Vuosina 2001 - 2005 hän oli Suomen Viron -instituutin johtaja Tallinnassa ja sitä ennen mm. Helsingin Yliopiston viestintäpäällikkö ja Kouvolan Sanomien päätoimittaja. Hän on kirjoittanut mm. Viron historiaan liittyviä tutkimuksia.
Kirjallista tuotantoa
Tornionjoelta Rajajoelle: Suomen ja Ruotsin salainen yhteistoiminta Neuvostoliiton hyökkäyksen varalle vuosina 1923–1940: puolustuspoliittinen vaihtoehto.1983. Väitöskirja.
Erik Heinrichs – Mannerheimin ja Paasikiven kenraali. 1988.
Risto Ryti: elämä isänmaan puolesta. 1994.
Liittoutuneiden Valvontakomission organisaatio ja sijoittuminen Suomeen. Teoksessa Suomi valvonnassa 1944–1947. 1997.
Aksel Fredrik Airo: taipumaton kenraali. 1997.
Heijastuksia: Keski-Uusimaan vuosikymmenet. 2000.
Kyllä täällä kaatuakin voidaan: suomalainen upseerikohtalo 1941. 2001.
Mannerheim-kirja. 2001
Presidentti Konstantin Päts: Viro ja Suomi eri teillä. 2002.
Jääkärikenraali Einar Vihma. Ihantalan taistelun ratkaisija. 2005.
Kauttakulkuliikenne Pohjolassa 1941–44. Teoksessa Jatkosodan pikkujättiläinen. 2005.
Kenraali Johan Laidoner ja Viron tasavallan tuho 1939-1940. 2008.
Myöskin Turtola on vain ihminen.