sinnuu tänään. Edellisestä kerrasta olikin jo kulunut pieni ikuisuus. Vielä kun olisit suonut mulle ystävällisen katseen ja hymyn ... :)
Hei, olipa kiva
nähdä
141402
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
sinuakin:))) tässä se hymy..vain sinulle! ;)
tosin ollut vielä kivempi ..
Missä kohtasimme? Kuljen yleensä omissa maailmoissani joten ei kannata ihmetellä jos en huomannut...
hänet, eräässä K-ketjun liikkeessä ..
taisit vähän hermostua...
Voisitkin toimia makutuomarina; mitä mieltä olit .. siitä jutusta .. jota katselin, sopisko se mulle? :)
En siis kokeillut siellä mitään makkara- tai kokoliha-tuotetta vaan jotain ulkoisesti käytettävää ..
ota vaan..
niin täytyypä jossain välissä käydä ostamassa se moottorisaha :)
.. Ei kun, takkihan se oli.
Kommentti tuohon yhteen aiempana ketjussa olleeseen toteamukseen:
En hermostunut (ainakaan aivan vähän .. ;)
Kun näkee yllättäen niin se on kuin saisi pienen sähköiskun. Sitten iskee paniikki .. mutta ei tiedä että pitäisikö kiiruhtaa kohti "liekkiä" vaiko poispäin. Lopputulos taitaa tavallisesti olla että viivyttelee lähistöllä niin pitkään kuin tuntuu sopivalta, sitten suorittaa rauhallisen (vastahakoisen) evakuoinnin ja luovuttaa suosiolla taistelukentän. Vetäytymisvaiheessa yrittää vielä saada mukaansa jotain itselleen arvokasta .. jos sen katseen ja hymyn saisi mukaansa.
Katastrofialueelta poistumisen jälkeen onkin sitten aivan pallo hukassa. Ainoa suunta johon
jalat haluaisi mennä on se josta ollaan tulossa ..
mutta sehän olis jo aivan .. No, olenpa kerran
tainnut senkin kuitenkin tehdä (Done that, been there).
Mitäs tuohon sanot :o)
(yksinpuheluksihan tämä taas meni .. :)
Kunnes jälleen tapaamme,
toivottavasti siihen ei taas mene monta kuukautta.
tavata nopeamminkin..
niinkuin halusinkin.
Tässä jääkin sitten enää jäljellä se palstojen perus-kysymys; oletko sinä se jolle kirjoitin, ja päinvastoin .. (Todennäköisyys on .. *ottaa taskulaskimen käteensä ja alkaa naputtelemaan..*)
Minun ongelmani on myös että tiedän tosielämästä (niinkuin tiedät/hän tietää) että minun pitäisi jättää hänet rauhaan ja antaa elää omaa elämäänsä. Täällä voin kirjoitella niin tarkoilla tuntomerkkejä kuin uskallan (siis sillä rajauksella tietenkin ettei niitä voi tunnistaa kukaan muu kuin hän) koska täällähän kenenkään ei ole pakko juttujani lukea. Mutta onkin aivan eri asia ottaa yhteyttä puhelimella/tekstarilla/sähköpostilla/kirjeitse tai kävellä toisen luo ja sanoa että "Tässä mä taas oon, tykkään susta vieläkin!". Minun arvostelu-asteikkoni mukaan *ottaa kansiosta esiin taulukon ja tutkii sitä* tuollainen käytös, varsinkin toistuvana, alkaa kuulostamaan oikeasti ahdistelulta. Tietysti voisi "tehdä tikusta asiaa" ja ottaa yhteyttä jonkin tekosyyn vuoksi .. mutta kun ei voi koska ei ole mitään lähellekään uskottavaa syytä.
:o(
mutta tuntuipa vatsanpohjassa joku kohta ;)
palaa vielä kummittelemaan tänne ja selittelemään omaa tyhmää viestiään joka on onneksi jo peittynyt muiden viestien alle ja vaipunut unholaan.
Mielen päälle jäi vielä jotain minkä tahtoisin kertoa hänelle:
Että minä haluaisin toki olla hänelle vaikka "pelkka" ystäväkin. Itseni tuntien tiedän että pystyisinkin siihen, siitä huolimatta että olen aivan ilmiselvästi ihastunut häneen.
En vain näe että mitä hän siitä saisi; miksipä hän edes haluaisi olla ystäväni, huomioon ottaen tähän astisen "suhteemme" (=suhteettomuutemme:). Myöskin, hänellä on jo varmasti aivan tarpeeksi ystäviä jotka lisäksi lienevät hänelle ystävinä paljon "sopivampia" kuin mitä minä olisin.
Ja eipä tuokaan: "Hei! Et varmaankaan muista mua .. tai ehkä et koskaan ole mun olemassaoloani huomannutkaan, mutta voitasko me olla ystäviä? :)" lähes muukalaisen esittämänä kuulosta kovin toimivalta yhteydenoton aloitukselta.