.
Kuten tunnettua valittiin Jarmo Korhonen Keskustan puoluesihteeriksi kesäkuussa 2006.
Hän sai kuumaksi käyneessä sihteerinvalinnassa reilut 1100 ääntä, kun Vanhasen avoimesti liputtama ehdokas Mikko Alkio pääsi reiluun 700 äänen tasolle.
Korhosen valinta oli selkeäsanainen huomautus Matti Vanhaselle tämän harjoittamasta politiikasta. Usko Vanhaseen oli karissut jo presidentinvaalien kannatuksen kertomalla karulla tavallaan, kun lähinnä vertailukelpoisten edellisten valtiollisten vaalien, vuoden 2003 eduskuntavaalien kannatusprosentti 24% romahti vuoden 2004 presidentinvaaleissa 18% tasolle.
Pitävien näyttöjen mukaan ensisijaisesti lähinnä Korhosen uutteruus ja laajalle kentälle luoma uskonpalautus tuotti Keskustalle myönteisen palautteen maaliskuussa 2007 jolloin Keskusta säilytti suurimman asemansa.
Korhosen toimintaa nyt kriittisesti arvostelevat keskustapoliitikot kertovat ehkä huomaamattaan että puolueen kannattajia ei heidän tarvitsisikaan kuulla, koska varmuudella kentän enemmistön selkeästä tahtotilasta kertovaa Korhosta ei suinkaan haluta vanhaslaisten joukossa ottaa todesta.
Aikaisempaa helpompi raha, lähes omankäden oikeudella nostetut puolue, -lehdistö, -vaali, -ym. ylimääräisetkin tuet ovat nähtävästi vieraannuttaneet myös keskustalaista johtoa todellisuudesta, halusta kuulla työnantajansa todellisia ajatuksia, kuulla herkällä korvalla ja toimia äänestäjän tahdon mukaisesti.
Korhosen toiminta noudattaa johdonmukaisesti pelkistettyä linjaa, jossa puolivahingossa vuoden 2002 Jäätteenmäen ja Rehnin puheenjohtajavaalien taistelun sivustaseuraajan asemasta Keskustan johtoon päässeen Matti Vanhasen asema on aika ajoin myös kriittisen tarkastelun alaisena. Korhosen selkokielellä esittämää viestintää keskustalaisten suuren enemmistön mielialoista eivät Vanhanen ja muutamat kumppaninsa kuitenkaan halua kuulla. Selkeistä viesteistä piittaamatta ei Vanhanen ole pyrkinyt tarkistamaan linjaansa.
Keskustan aktiivista kenttäväkeä ei tunneta hätiköinnistään vaan perusteellisesta harkinnastaan. Puoluekokouksessa 2006 oli tilanne presidentinvaalien tappion jäljiltä kriittisesti hakusessa;
Vanhasen asemaa ei kuitenkaan voitu silloin asettaa kyseenalaiseksi jo seuraavana syksynä alkavan vaalitaistelun, lähestyvien eduskuntavaalien työn vahingoittumisen pelon johdosta. Totta on myös se että Vanhasen rinnalle ei tuolloin ollut tarjolla riittävän pystyvää ehdokasta.
Todella harvinainen esiintymä, julkisesti päällekäyvä, Vanhasen hyväksi Korhosta vastaan keskustalaisten junailema kampanja on käynnissä. Eräs sen ilmiöistä on luettavissa oheisesta linkistä tältä saitilta.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000033262535
Seppo Hietanen
"kerimäki st"
CITY-Keskusta
Kuten tunnettua valittiin Jarmo Korhonen Keskustan puoluesihteeriksi kesäkuussa 2006.
Hän sai kuumaksi käyneessä sihteerinvalinnassa reilut 1100 ääntä, kun Vanhasen avoimesti liputtama ehdokas Mikko Alkio pääsi reiluun 700 äänen tasolle.
Korhosen valinta oli selkeäsanainen huomautus Matti Vanhaselle tämän harjoittamasta politiikasta. Usko Vanhaseen oli karissut jo presidentinvaalien kannatuksen kertomalla karulla tavallaan, kun lähinnä vertailukelpoisten edellisten valtiollisten vaalien, vuoden 2003 eduskuntavaalien kannatusprosentti 24% romahti vuoden 2004 presidentinvaaleissa 18% tasolle.
Pitävien näyttöjen mukaan ensisijaisesti lähinnä Korhosen uutteruus ja laajalle kentälle luoma uskonpalautus tuotti Keskustalle myönteisen palautteen maaliskuussa 2007 jolloin Keskusta säilytti suurimman asemansa.
Korhosen toimintaa nyt kriittisesti arvostelevat keskustapoliitikot kertovat ehkä huomaamattaan että puolueen kannattajia ei heidän tarvitsisikaan kuulla, koska varmuudella kentän enemmistön selkeästä tahtotilasta kertovaa Korhosta ei suinkaan haluta vanhaslaisten joukossa ottaa todesta.
Aikaisempaa helpompi raha, lähes omankäden oikeudella nostetut puolue, -lehdistö, -vaali, -ym. ylimääräisetkin tuet ovat nähtävästi vieraannuttaneet myös keskustalaista johtoa todellisuudesta, halusta kuulla työnantajansa todellisia ajatuksia, kuulla herkällä korvalla ja toimia äänestäjän tahdon mukaisesti.
Korhosen toiminta noudattaa johdonmukaisesti pelkistettyä linjaa, jossa puolivahingossa vuoden 2002 Jäätteenmäen ja Rehnin puheenjohtajavaalien taistelun sivustaseuraajan asemasta Keskustan johtoon päässeen Matti Vanhasen asema on aika ajoin myös kriittisen tarkastelun alaisena. Korhosen selkokielellä esittämää viestintää keskustalaisten suuren enemmistön mielialoista eivät Vanhanen ja muutamat kumppaninsa kuitenkaan halua kuulla. Selkeistä viesteistä piittaamatta ei Vanhanen ole pyrkinyt tarkistamaan linjaansa.
Keskustan aktiivista kenttäväkeä ei tunneta hätiköinnistään vaan perusteellisesta harkinnastaan. Puoluekokouksessa 2006 oli tilanne presidentinvaalien tappion jäljiltä kriittisesti hakusessa;
Vanhasen asemaa ei kuitenkaan voitu silloin asettaa kyseenalaiseksi jo seuraavana syksynä alkavan vaalitaistelun, lähestyvien eduskuntavaalien työn vahingoittumisen pelon johdosta. Totta on myös se että Vanhasen rinnalle ei tuolloin ollut tarjolla riittävän pystyvää ehdokasta.
Todella harvinainen esiintymä, julkisesti päällekäyvä, Vanhasen hyväksi Korhosta vastaan keskustalaisten junailema kampanja on käynnissä. Eräs sen ilmiöistä on luettavissa oheisesta linkistä tältä saitilta.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000033262535
Seppo Hietanen
"kerimäki st"
CITY-Keskusta
Vastaukset 11
Vanhimmat
"Keskustan aktiivista kenttäväkeä ei tunneta hätiköinnistään vaan perusteellisesta harkinnastaan"
Ja sinä olet kai mielestäsi sen aktiivisen kentän perusteellisesti harkittuja mielipiteitä ilmaiseva ja yhtä harkittuja ratkaisuja tehnyt ja siksi niin hyvin aina onnistunut jäsen.
Korhonen on jo saanut kepun kannatuksen kääntymään laskuun. Antakaamme miehen jatkaa, itseasiassa voisimme vaikka hieman innostaa puoluesihteeriä.
Kun Korhonen avaa suunsa käy niin kuin Ilaskiven tukiessa Ahoa 2000, aina menee muutama liikkuvampi ääni muualle.
siksi ilaskivi häntä kannattaa, Jarmo Korhonen voi pelastaa kepun tuholta.
...on kyllä ollut alenemassa koko Vanhasen puheenjohtajakauden ajan jos vaalituloksia katsotaan. Nähdäkseni Korhonen yrittää toimillaan hillitä Vanhasen politiikan aiheuttamaa pudotusta.
Olen monesta asiasta kanssasi samaa mieltä, paitsi ehkä tästä nyt esillä olevasta.. Mutta mietipä tätä.
Nyt kun me kovalla työllä saimme vihdoin sysättyä demarit sivuun ja ystävystyttyä kokoomuksen kanssa, niin pitääkö tätä voittoa alkaa purkamaan?
Se on Korhoselle kokoomus epämieluisa hallituskumppani. Kovalla kielenkäytöllä hän sysää vielä kokoomuksen demareiden sylliin ja sitten mennään taas eikä meinata - päin sateenkaarta. Lipposlaisuus kaivetaan esiin historian roskatynnyreistä.
Vanhasen Matti arvioidaan tarvittaessa erikseen. Nyt oli kysymys puoluesihteeristä. Tuen tässä asiassa Vanhasta syystä, että kokeneena poliitikkona hän ymmärtää säilyttää sovun hallituspuolueiden kesken. Korhonen kokemattomuuttaan erehtyi luulemaan jotakin muuta ja mikä vielä pahempaa, haastamaan riitaa. Mitä hän ajaa takaa? Sinipunaa vai sateenkaarta, Keskusta oppositiossa?
vaan pois puoluekartalta..tämän eteen minä työskentelen
sinä Jorma, ei kun Jarmo Korhonen näytät työskentelevän.
Ei kukaan tosi puolueaktivisti pasko tuolla lailla omaan pesään. Taidat olla demariagentti, joka on palkattu tekemään myyräntyötä.
Kepussa on menossa kotipesään paskomisen maailmanennätyskisa.Vielä se Mattikin sinne tortut vääntää, kunhan pääsee rosiksesta eroon. Mauri Pekkarinen voi vääntää sinne yllättävän ison tortun, pienestä koostaan huolimatta. Pekkarinen paskoo koko suomen päälle energiapelleilyllään.. Mene sinäkin Apollon kadulle ja väännä sinne kunnon kepulainen torttu, ei siitä tukiaisia saa, mutta käyttäydyt kunnon kepulaisen tavoin! City-Kepu on harvinaisen rehellinen kepulaiseksi!
Keskustan politiikkaan kuuluu avoin keskustelu, koska se on ainut mahdollisuus tuoda esiin vaihtoehdot asioiden esittelyvaiheessa.
Ja siltikin on asioita tarkasteltava kriittisesti, arvioitava ja tehtävä muutoksia matkan varrella, mikäli se on tarpeen.
Kaikkea Suomen aktiivista toimintaa ei kertakaikkiaan voida sijoittaa pääkaupunkiseudulle.
Loppuu tilat, liikenneväylät, infrastruktuuri..
Sen sanoo järkikin.
Suomen pitämiseksi asuttununa on myös määrätietoisesti pidettävä huoli siitä, että riittävä määrä työpaikkoja, hallintoa, koulutuslaitoksia, sairaaloita on järkevästi sijoitettuna ja kohtuullisella etäisyydellä pääkaupunkiseudun ulkopuolella.
Suurin koulutusjärjestelmän suhteen on noussut innovaatioyliopiston myötä, kun koko Suomen koulutusjärjestelmän aloituspaikkoja ja yksikköjä mukautetaan vähentyviin opiskelijamääriin.
Suomen pienet ikäluokat ovat perustaneet perheitä ja ennestään pienille ikäluokille syntyy vähemmän lapsia, joten pienuus kertautuu.
Koulutuspaikkojen määrä on sopeutettava nuorten määrään.
Kun samaan aikaan työikäiset siirtyvät työnperässä ja toisaalta perheet hakevat väljempiä ja halvempia asuntoja, sekä eläkeläiset palailevat juurilleen,
on vain yksinkertaisesti sopeutettava palveluiden tarjonta kysyntään.
Innovaatioyliopisto ja muut yliopistokeskittymät taas pyrkivät rakentamaan kestävän huippukärjen suomalaiselle teollisuudelle, jossa yhdistetään poikkitieteellisesti monia osaamisaloja.
Ei ole sattumaa, että suomalaiselle koulujärjestelmälle tarjotaan ilmaiseksi suuren Yhdysvaltalaisvalmistajan ratkaisua koulun sisäiseen viestintään. Suomalaisella teollisuudella on tulevaisuus, josta vain suomalaiset voivat ottaa hyödyn irti - jos haluavat...!!!
Joskus kannattaa katsoa troijalaisen lahjahevosen suuhun, ennen kuin antaa virran viedä mennessään suomalaisen teollisuuden tulevaisuuden.
Liittoutuminen, ajopuuna ajautuminen ja oman tiensä kulkeminen eivät ole toisensa poissulkevia, mutta yksikään näistä ei välttämättä ole ainut kestävä ratkaisu.
Suomalainen koulutusjärjestelmä joutuu siis varautumaan kaksijakoiseen politiikkaan.
Toisaalta on pyrittävä pitämään jalansija kansainvälisessä kilpailussa riittävän suurilla koulutuskeskittymillä.
Toisaalta on turvattava paikallisesti riittävän laaja koulutusjärjestelmä, jossa mahdollisuus jatkaa eteenpäin niin ammattillisellä kuin teoreettisellä puolella säilyy pääkaupunkiseudun ulkopuolellakin.
Ja erityisesti niin, että tätä yksilöllistä kehityspolkua ei rajoiteta ammattillisen ja teoreettisen koulutuksen välillä.
Suomalaisen osaamispohja perustuu yksilöihin.
Kun ikäluokat pienentyvät, on entistä tärkeämpää antaa kyvykkäiden yksilöiden kokeilla kykyjensä rajoja siirtymällä niin teoreettisen kuin ammattillisen koulutusjärjestelmän välillä.
Koulutuksen riittävästä perustasosta on pyrittävä pitämään kiinni, mutta samalla on annettava lahjakkaimmille niin ammatillisiä kuin teoreettisiä haasteita.
Mitä tulee kepu Korhoseen, niin siinä on henkilö paikallaan sanomassa asiasta niin että kuuluu.
Asioista on keskusteltava, jotta voidaan hahmottaa eri vaihtoehdot, riskit ja mahdollisuudet ja niiden vaikutukset suomalaiselle yhteiskunnalle.
Avoimen keskustelun tarkoitus on kerätä riittävästi tietoa päätöksien tekemiseksi.
Ja huonoja päätöksiä on tehtävä, mutta niitä on pystyttävä muuttamaan, jos huomataan matkan varrella ajan kuluessa, että suuntaa on korjattava.
Revoluutio ja evoluutio...
Revoluutio on matemaattinen epäjatkuvuuskohta, jossa valitaan kansakunnan tulevaisuuden suunta epävarmassa tilanteessa vaillinaisin tiedoin, tai joskus hyvin vähillä tiedoilla intuiition perusteella.
Revoluution osalta Suomen Keskustassa on tähän mennessä Suomalaisista puolueista ylivoimaisesti paras toimija. Ellen sanoisi jopa maailmanlaajuisenkin politiikan kannalta merkittävä tekijä.
Evoluutio on revoluutiossa valitun suunnan pientä hyppäyksen omaista jatkuvaa parantamista.
Tässäkin kehityksessä Suomen Keskusta on onnistunut suomalaisen kansakunnan kannalta hyvin tuloksin.
Suomen Keskusta on eurooppalaisesti outo ilmiö, joka on kehittynyt lähes kokonaan suomalaisista lähtökohdista Suomessa.
Suomikin on eurooppalaisesti outo ilmiö, joka on suurempien jaloissa on selviytynyt ilman kuoliniskua.
Ei siis ole sattumaa, että Suomi on pärjännyt maailman melskeissä suhkot hyvin tämän Suomen Keskustan darvinistisen lähestymistavan vuoksi.
Suomen Keskustassa on keskusteltava Suomena asioista. Ja niin, että asiat tulevat selviksi ja paras mahdollinen suunta valittua.
Suomen Keskustan tärkein tehtävä on turvata suomalaisen kansan tulevaisuus ja suomalaisen yhteiskunnan menestyminen vaikeinakin aikoina sortumatta ylilyönteihin hyvinä aikoina.
Suomen Keskustan tärkein tehtävä on jatkuvasti turvata kestävä polku kohti tulevaisuutta.
Ja tästä tulevaisuuskehityksestä on pidettävä huolta hinnalla millä hyvänsä.
Suomalaisen yhteiskunnan tulevaisuuskehityksen takaaminen on pieni hinta siitä, että Jäätteenmäki kaatui vaatiessaan Suomen perustuslain ja rauhanturvalain noudattamista.
Tai siitä, että Esko Aho kaatui saappaat jalassa pysäytettyään Suomen kansantalouden syöksykierteen ja vahvistettuaan taloudellisen kehityksen
perustan.
Tai siitä, että Kekkonen luotsasi Suomen turvallisille vesille kylmän sodan aikoina turvaten ETYK:llä maailman aseiden rajoituksen, aseidenriisunnan aloittamisen ja kylmän sodan loppumiseen johtavan tiedonkulun vapautumisen.
Tai siitä, että presidentti Kallio murtui talvisodan päätteeksi, mutta Suomi ei.
Suomen Keskustassa kaikilla on mahdollisuus ilmaista mielipiteensä ja se on Suomen kansakunnalle hyväksi.
Pääministeri Vanhanen ja Keskustan ministerit ovat paras tapa viedä näitä keskustalaisia ajatuksia eteenpäin Suomen hallituksessa.
Keskustan kentän on pidettävä huoli siitä, että Keskustan ääni kuuluu. Korhonen puoluesihteerinä on paras tuomaan esiin näitä ajatuksia puolueen sisältä. Unohtaa ei pidä myöskään kansaliikkeitä, olipa kyse sitten Kemijärvestä tai muusta kansaliikkeestä.
Hyvien ideoiden ja ajatusten tuominen esiin on kentän, kansanliikkeiden ja kansalaisten tehtävä.
Suomen Keskusta kaatuu tarvittaessa tätä tehtävää suorittaessaan, mutta tekee aivan varmasti sen mitä tehtävissä on.
Kaikin tavoin
Kaikissa oloissa
Kaikkina aikoina
Suomalainen yhteiskunta on suomalaisten kansalaisten muodostama kokonaisuus.
Suomen Keskusta on ollut, on ja tulee olemaan Suomalaisen yhteiskunnan asialla.
Jos se ei riitä, niin sitten on äänestäjien vastuulle jää äänestää joku toinen, joka on Keskustaa paremmin Suomalaisen yhteiskunnan asialla - parlamentaristisen järjestelmän puitteissa.
Suomen kansa puhukoon.
Kyllä vaihtoehtoja on..
ehkä tämä
http://www.youtube.com/watch?v=KAg89lJcKis
tai tämä
http://www.youtube.com/watch?v=3su0NGWn2kg&feature=related
vaikkakin todennäköisemmin harjoitus tekee mestarin kömpelömmästkin..jopa pääministeristä...hehehee..
http://www.youtube.com/watch?v=5hG1HgEO_kw&feature=related
ja lopulta, kaikki turha jää ja keskitytään olen-NAISEEN....
http://www.youtube.com/watch?v=1y77lUqbxls
... onkin johtaa kenttätoimintaa ja tuoda kentän ääntä esiin. Puheenjohtaja, joka on pääministeri, joutuu paremminkin esiintymään koko hallituksen nimissä. Kyseessä ei ole Vanhasen ja Korhosen välinen ristiriita, vaan Korhosen toiminta tapahtuu yhteistoiminnassa Vanhasen kanssa. Molemmat ovat erittäin suosittuja myös kentän keskuudessa.
Korhonen saattaa menettää suosiotaan, jos hän enemmän yliampuu puheissaan. Hänen äskeiset puheensa perintöverokysymyksessä olivat väärää. Hän ryhtyi vaatimaan maatalousyrittäjille sukupolvenvaihdossa 100 prosenttista verovapautta sillä perusteella, että se on sovittu hallitusohjelmassa. Niin minäkin luulin. Mutta jälkeenpäin on minullekin selvinnyt, että hallitusohjelmassa oltiin sovittu kaikkien yrittäjien osalta täyttä verovapautta vain todellisen yritysomaisuuden osalta, ei esimerkiksi yrittäjän asunnon. Koska olisi ollut vaikeaa ja veroteknisesti monimutkaista erottaa yrittämiseen kuuulumatonta omaisuutta, oli hallituspuolueiden puheenjohtajien kesken sovittu, että jätetään kaikille yrittäjille 20 % yritysken omaisuudesta perintöveron piiriin tuon varsinaisen yrittämiseen tarvitseman omaisuuden katteeksi.
Korhonen toimii oikealla asialla, mutta näyttää, että änen pitäisi hieman hillitä itseään.