3.12.2007
Suomi ja Venäjä
Pari kirjoitusta sitten tulkitsin todellisuutta niin, että Suomi on, sekä suhteessa omaan historiaansa että muuhun maailmaan, poikkeuksellisen syvässä kyykyssä Venäjän suuntaan. Esitin arvelujani siitä, mistä tämä voisi johtua. Vaihtoehdot, jotka eivät sulje toisiaan pois, ovat nähdäkseni ne, että a) Suomea johtavat neuvostoihmiset, jotka eivät saa katkaistua henkistä napanuoraansa Kremliin, ja/tai b) Suomea johtavat neuvostoihmiset, jotka menneinä aikoina ovat riemurinnoin ja oma-aloitteisesti tehneet neuvostoihmisten tekoja, eivätkä he halua, että Kremlin nykyinen isäntä, ja Kremlin arkistojen haltija, paljastaa kaikkein rumimpia totuuksia heidän menneisyydestään.
Analyyseihini voi uskoa tai olla uskomatta, mutta minulle tuli yllätyksenä, että jotkut kiistivät jopa premissin, siis Suomen syvän kyykyn. Suomen käytös Venäjän suhteen ei kuulemma eroa muiden maiden vastaavasta. Eurooppalaiset ovat kuulemma varovaisia Venäjän suhteen, koska Eurooppa on riippuvainen Venäjän energiatoimituksista.
Onneksi Venäjällä käytiin juuri parlamenttivaalit. Vertaamme erilaisten tahojen reaktioita.
Vladimir Putinin puolue Yhtenäinen Venäjä sai 64,1 prosenttia äänistä. Tshetsheniasta Putin sai 99,4 prosentin kannatuksen. Median toimintaa ennen vaaleja on arvosteltu puolueelliseksi, puolueiden rekisteröinti on tehty vaikeaksi, ja oppositiopuolueiden kampanjointia on häiritty. Useat puolueet ovat ilmoittaneet valittavansa vaalituloksesta Venäjän korkeimpaan oikeuteen.
Kaikki ovat varmaan samaa mieltä siitä, että vaalit olivat niin toteutukseltaan kuin lopputulemaltaankin varsin odotuksenmukaiset venäläiset vaalit.
Yhdysvallat kehotti Venäjää tutkimaan, onko vaalivilppiä tapahtunut. EU:n ulkoasiainkomissaarin Benita Ferrero-Waldnerin mukaan vaalikampanjassa rikottiin sanan- ja kokoontumisvapautta.
Saksa, joka on Suomeakin riippuvaisempi Venäjän energiasta, ja joka on Venäjän tärkein kauppakumppani, ilmoitti hallituksen edustajan suulla, että Venäjän vaalit "eivät olleet länsimaiden standardien mukaan sen enempää vapaat kuin demokraattisetkaan". Hallituksen ihmisoikeuskomissaari Günter Nooke piti hätkähdyttävänä, "ettei Kreml ole hiukkaakaan huolestunut vaaleissa esiintyneestä vilpistä".
Nooken lausunto on tietysti diplomatian kieltä, samalla tavoin kuin Yhdysvaltain Venäjälle antama kehotus tutkia, onko vilppiä tapahtunut. Kai se nyt on selvää, ettei Kreml ole huolestunut vilpistä, jonka se on itse organisoinut. Kuka muu sen olisi organisoinut? Vaalit hävinnyt oppositio? Diplomaattiset sanakäänteet kuitenkin sisältävät selkeän viestin: Venäjän tämänkäänkertaiseen demokraattiseen suoritukseen ei olla tyytyväisiä.
Mitä sanoo Suomen, EU:n Venäjä-asiantuntijan, pääministeri Matti "anteeksi" Vanhanen? Hän pitää Venäjän vaalitulosta "vakuuttavana". Vanhasen mukaan "yli 60 prosentin äänestysvilkkaus kertoo siitä, että kansalaiset ovat aidosti kannattaneet Putinin linjaa".
"Vanhasen mielestä esitetyt vilppisyytteet ovat 'hieman epämääräisiä', mutta ne on syytä selvittää. Hän ei kuitenkaan usko, että vaalin tuloksessa olisi mitään epäselvää."
Vanhanen on tietysti aivan oikeassa siinä, että syytökset on syytä tutkia ennen hutkimista. Herääkin kysymys, mihin perustuu Vanhasen vankka usko siihen, ettei tuloksessa ole mitään epäselvää. Kun kerran syytöksiä ei ole vielä tutkittu. Ja kun kaikki muut ovat näkevinään tuloksessa paljonkin epäselvää.
Sikälikin Matti "anteeksi" Vanhanen lienee oikeassa, että tuloksen lopullisuudessa, Kremlin suorittamien objektiivisten ja perusteellisten vilppisyytöstutkimusten jälkeenkään, ei tule olemaan mitään epäselvää.
Vanhasen mukaan Putinin vaalivoitto "kertoo selkeästi viime vuosina harjoitetun politiikan suosiosta".
Siis se 99,4 prosentin voitto Tshetsheniassakinko?
Tutkimattomat ovat tshetsheenin mielenliikkeet.
Ennustan, että entisen Neuvostoliiton alueella jatkossa järjestettävien vaalien yhteydessä, kenties Ukrainan, Moldovan ja Georgian ulkopuolella, Suomi tulee pääsemään siihen piinkovaan, rehelliseen vaalitarkkailijaryhmään, johon tähän mennessä on kuulunut venäläisiä, valkovenäläisiä, kazaheja, uzbekkeja, turkmeeneja ja armenialaisia. Siihen, johon demokraattisesti valitut johtajat Aleksandr Lukashenkosta Islam Karimovin ja Nursultan Nazarbajevin kautta Turkmenbashyyn asti ovat luottaneet enemmän kuin EU:n tai Etyj:n lähettämiin tarkkailijoihin.
--------------------------------------------------------------------------------
Jos tämä Halla-ahon kirjoitus pitää paikkansa (henk. koht. uskon sen pitävän) niin olisiko niin, että uusien poliitikkojen mukana suomeen tulisi uusi tasapainoisempi politiikka (joka ei hyväksy esim. Jatkuvia ilmatilan loukkauksia)vai jatkaisivatko tulevatkin poliitikot sinisilmäisesti tätä samaa politiikkaa? Siis sitten kun nämä nykyiset neuvosto-suomi mieliset poliitikot viimeinkin heittävät veivinsä.
Suomi ja Venäjä
Pari kirjoitusta sitten tulkitsin todellisuutta niin, että Suomi on, sekä suhteessa omaan historiaansa että muuhun maailmaan, poikkeuksellisen syvässä kyykyssä Venäjän suuntaan. Esitin arvelujani siitä, mistä tämä voisi johtua. Vaihtoehdot, jotka eivät sulje toisiaan pois, ovat nähdäkseni ne, että a) Suomea johtavat neuvostoihmiset, jotka eivät saa katkaistua henkistä napanuoraansa Kremliin, ja/tai b) Suomea johtavat neuvostoihmiset, jotka menneinä aikoina ovat riemurinnoin ja oma-aloitteisesti tehneet neuvostoihmisten tekoja, eivätkä he halua, että Kremlin nykyinen isäntä, ja Kremlin arkistojen haltija, paljastaa kaikkein rumimpia totuuksia heidän menneisyydestään.
Analyyseihini voi uskoa tai olla uskomatta, mutta minulle tuli yllätyksenä, että jotkut kiistivät jopa premissin, siis Suomen syvän kyykyn. Suomen käytös Venäjän suhteen ei kuulemma eroa muiden maiden vastaavasta. Eurooppalaiset ovat kuulemma varovaisia Venäjän suhteen, koska Eurooppa on riippuvainen Venäjän energiatoimituksista.
Onneksi Venäjällä käytiin juuri parlamenttivaalit. Vertaamme erilaisten tahojen reaktioita.
Vladimir Putinin puolue Yhtenäinen Venäjä sai 64,1 prosenttia äänistä. Tshetsheniasta Putin sai 99,4 prosentin kannatuksen. Median toimintaa ennen vaaleja on arvosteltu puolueelliseksi, puolueiden rekisteröinti on tehty vaikeaksi, ja oppositiopuolueiden kampanjointia on häiritty. Useat puolueet ovat ilmoittaneet valittavansa vaalituloksesta Venäjän korkeimpaan oikeuteen.
Kaikki ovat varmaan samaa mieltä siitä, että vaalit olivat niin toteutukseltaan kuin lopputulemaltaankin varsin odotuksenmukaiset venäläiset vaalit.
Yhdysvallat kehotti Venäjää tutkimaan, onko vaalivilppiä tapahtunut. EU:n ulkoasiainkomissaarin Benita Ferrero-Waldnerin mukaan vaalikampanjassa rikottiin sanan- ja kokoontumisvapautta.
Saksa, joka on Suomeakin riippuvaisempi Venäjän energiasta, ja joka on Venäjän tärkein kauppakumppani, ilmoitti hallituksen edustajan suulla, että Venäjän vaalit "eivät olleet länsimaiden standardien mukaan sen enempää vapaat kuin demokraattisetkaan". Hallituksen ihmisoikeuskomissaari Günter Nooke piti hätkähdyttävänä, "ettei Kreml ole hiukkaakaan huolestunut vaaleissa esiintyneestä vilpistä".
Nooken lausunto on tietysti diplomatian kieltä, samalla tavoin kuin Yhdysvaltain Venäjälle antama kehotus tutkia, onko vilppiä tapahtunut. Kai se nyt on selvää, ettei Kreml ole huolestunut vilpistä, jonka se on itse organisoinut. Kuka muu sen olisi organisoinut? Vaalit hävinnyt oppositio? Diplomaattiset sanakäänteet kuitenkin sisältävät selkeän viestin: Venäjän tämänkäänkertaiseen demokraattiseen suoritukseen ei olla tyytyväisiä.
Mitä sanoo Suomen, EU:n Venäjä-asiantuntijan, pääministeri Matti "anteeksi" Vanhanen? Hän pitää Venäjän vaalitulosta "vakuuttavana". Vanhasen mukaan "yli 60 prosentin äänestysvilkkaus kertoo siitä, että kansalaiset ovat aidosti kannattaneet Putinin linjaa".
"Vanhasen mielestä esitetyt vilppisyytteet ovat 'hieman epämääräisiä', mutta ne on syytä selvittää. Hän ei kuitenkaan usko, että vaalin tuloksessa olisi mitään epäselvää."
Vanhanen on tietysti aivan oikeassa siinä, että syytökset on syytä tutkia ennen hutkimista. Herääkin kysymys, mihin perustuu Vanhasen vankka usko siihen, ettei tuloksessa ole mitään epäselvää. Kun kerran syytöksiä ei ole vielä tutkittu. Ja kun kaikki muut ovat näkevinään tuloksessa paljonkin epäselvää.
Sikälikin Matti "anteeksi" Vanhanen lienee oikeassa, että tuloksen lopullisuudessa, Kremlin suorittamien objektiivisten ja perusteellisten vilppisyytöstutkimusten jälkeenkään, ei tule olemaan mitään epäselvää.
Vanhasen mukaan Putinin vaalivoitto "kertoo selkeästi viime vuosina harjoitetun politiikan suosiosta".
Siis se 99,4 prosentin voitto Tshetsheniassakinko?
Tutkimattomat ovat tshetsheenin mielenliikkeet.
Ennustan, että entisen Neuvostoliiton alueella jatkossa järjestettävien vaalien yhteydessä, kenties Ukrainan, Moldovan ja Georgian ulkopuolella, Suomi tulee pääsemään siihen piinkovaan, rehelliseen vaalitarkkailijaryhmään, johon tähän mennessä on kuulunut venäläisiä, valkovenäläisiä, kazaheja, uzbekkeja, turkmeeneja ja armenialaisia. Siihen, johon demokraattisesti valitut johtajat Aleksandr Lukashenkosta Islam Karimovin ja Nursultan Nazarbajevin kautta Turkmenbashyyn asti ovat luottaneet enemmän kuin EU:n tai Etyj:n lähettämiin tarkkailijoihin.
--------------------------------------------------------------------------------
Jos tämä Halla-ahon kirjoitus pitää paikkansa (henk. koht. uskon sen pitävän) niin olisiko niin, että uusien poliitikkojen mukana suomeen tulisi uusi tasapainoisempi politiikka (joka ei hyväksy esim. Jatkuvia ilmatilan loukkauksia)vai jatkaisivatko tulevatkin poliitikot sinisilmäisesti tätä samaa politiikkaa? Siis sitten kun nämä nykyiset neuvosto-suomi mieliset poliitikot viimeinkin heittävät veivinsä.
Vastaukset 2
Vanhimmat
venäjällähän menee hyvin kun siellä on johto joka ajaa kansan parasta eikä rahan asiaa kuten meillä
ihmeellistä tuollainen ruikutus
Pitääkin kattoo uutisista milloin tämä on tapahtunut. Milloin venäjällä on alettu katsoa kansan parasta. Sehän on hieno uutinen! Ensinnäkin venäjän ainoa hyvä puoli ja ainoa tapa millä voi katsoa heidän ajattelevan kansansa parasta on kansallismielisyys. Eli omia puolustetaan ulkopolitiikassa. Totean vielä että se kylläkin tapahtuu toisia kansoja sortamalla. Sisäpolitiikka onkin sitten eri asia. Mutta pää asiassa tässä oli kyse suomen "ulkopolitiikasta". Jota ei käytännössä ole. Paitsi jos siksi lasketaan sairaalloinen venäjän nöyristely. Suomalaisia taulapäitä vedätetään kuus-nolla. Raja on esimerkiksi sellainen asia joka suomen ja venäjän välillä on vain virallisesti. Käytännössä juttu onkin toisin. Esimerkkinä jatkuvat ilmatilan loukkaukset, joihin suomi ei aina edes reagoi. Ja jos reagoi niin se on tyyliin: Tuota anteeksi herra suomen ja venäjän presidentti putin. Me pyytäisimme että voisitteko harkita lopettavanne suomen ilmatilan loukkaukset? Ei teidän tarttee jos ette haluu. Miksi pitää armeijaa puolustamassa tällaista rajaa minkä yli käytännössä saa astua kuka vaan (varsinkin venäjä) ilman lupaa. Voisin jopa sanoa suomen "ulkopolitiikkaan vedoten, että tuskinpa meidän stasi johtajamme edes antaisivat meidän puolustaa tätä maata jos venäjä joskus hyökkäisi. Päinvastoin. Valtuutettaisiin joku meistä viidestä miljoonasta suomettuneesta taliaivosta menemään rajalle aukaisemaan portin venäläisten sotilaiden tieltä, ettei heidän tarvitse liata uljaita venäläisiä käsiään. Venäjän tekojen sormienläpi päästämiseen löytyykin sitten mitä huvittavimpia syitä. Joista tyhmäkin tietää että osa on raskaasti liioiteltuja ja osa täysin tuulesta temmattuja. En ala niitä erittelemään, mutta kaikki jotka seuraavat uutisia ovat näitä tekosyitä kuulleet.