Joitakin vuosia sitten kävi Amerikasta saarnamies puhematkalla SRK:n kutsusta Suomessa. Näitä vuoroin vieraissa matkojahan tapahtuu joka vuosi ainakin kaksi.
Matkan lupulla minulla oli mahdollisuus keskustella hänen kanssaan. Puhuja oli hyvin kiusaantunut ja ihmeissään suomalaisesta käytännöstä, jossa seurojen jälkeen saarnamiehet kahvitetaan kabinetissa. Näin tapahtui lähes joka paikkakunnalla. Hän ei voinut keskustella tuttujen kanssa, joita oli lähes joka seurakunnassa. Täytyi tyytyä vain paikallisten ja useimmiten vielä täysin tuntemattomien nokkamiesten seuraan, jotka eivät edes osanneet englantia.
Järjestelmä eristi tämän mukavan kansanmiehen täysin rahvaasta. Hän todella puhkui "pyhää vihaa" tästä asiasta.
Viestiä sinne mopin palstallekin. Me emme ole yksin.
Matkan lupulla minulla oli mahdollisuus keskustella hänen kanssaan. Puhuja oli hyvin kiusaantunut ja ihmeissään suomalaisesta käytännöstä, jossa seurojen jälkeen saarnamiehet kahvitetaan kabinetissa. Näin tapahtui lähes joka paikkakunnalla. Hän ei voinut keskustella tuttujen kanssa, joita oli lähes joka seurakunnassa. Täytyi tyytyä vain paikallisten ja useimmiten vielä täysin tuntemattomien nokkamiesten seuraan, jotka eivät edes osanneet englantia.
Järjestelmä eristi tämän mukavan kansanmiehen täysin rahvaasta. Hän todella puhkui "pyhää vihaa" tästä asiasta.
Viestiä sinne mopin palstallekin. Me emme ole yksin.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Cubassa ja P- koreassa ja heille se toimii.
Kansalle kylläkin hieman kyseenalista.
Mutta ihan oikeasti, USA;ssa ja osin Kanadassakin toimiva LLC kirkko poikkeaa niin paljon kaikessa SRK;sta, että he ovat aivan eri planeetalla, tai taivaassa. LLC kirkko on lähempänä elävää Jumalaa ja siellä on hyvin vähän sääntöjä.
SRK ratsastaa vain heillä, ha heidän suuntautumisellaan.
MM. Heillä on lähetystoimintaa, joka uupuu täysin Suomesta, sillä VL ihminen ei lähde mihinkään yksin, aina pitää olla lakeija, kuten Cubassa ja P- koreassa.
Kyllä siellä Amerikassakin on näitä ongelmia. Alistetaan, kytätään ja ilmiannetaan - valitettavasti.
Kristityn vapaus tahtoo hukkua raskaan organisaation alle.
Muistuipa mieleeni äitini kertoma juttu:
Hän oli kerran ry:n kahvituksessa työvuorossa. Jossakin vaiheessa tuli puhetta siitä et kuka menis tarjoileen puhujien pöytään. Joillekkin annettin sit se kunnia, jota he eivät millään suostuneet ottamaan vastaan. Heidän mielestään he olivat ihan liian vähäpätöisiä tarjoilemaan PUHUJILLE!
Ok, porukkaan kuului eräs hauska naisimmeinen. Semmonen, jolla oli aina kepposet mielessä ja läpänheittoo vähän joka tilanteeseen. Hän sanoi et "minä menen" ja joku lähti hänelle kaveriksi. Tuo toinen raportoi sit jälkeenpäin sitä tilannetta näin:
"Voi et mua nauratti, ette kyllä usko...!...'Annikki' meni kahvipannun kanssa tarjoilemaan ja saatuaan luvan kaataa kahvia, hän kaatoi sitä ja samalla...teki kuten koirat kuseksiessaan, eli nosti jalkaa ja sanoi samalla 'psssss'...."siin oli nauranu koko pöytäseurue...
Tiedän muitakin tilanteita, jois porukka on jännittyneitä ja valmis 'levitteleen punaisia mattoja', puhujien ollessa kyseessä, se on kyllä harmi...
No ittellä on kans tosi korkee kynnys esim mennä jutteleen puhujien kaa mieltä askarruttavista asioista, johtuen 70-luvun peloista...oisko ne kaik arkuudet sielt juontuvia, myös muilla? Ei sitä ainakaan poista puhujien ylipalvonta.
Isäni oli puhuja, ja nuorempaa polvea oleva sukulaiseni on nykyisin. Opin tuntemaan heidät privaattioloissa rähjäisinä ja joskus raadollisinakin ihmisinä, siis tavallisina tallaajina. Tuntuisi hullunkuriselta pokkuroida sellaisia.
Luulisi, että useimmat vl:t tuntevat puhujia läheisesti. Miten he sitten lähtevät mukaan tuohon palvontakulttuuriin?
Kun itse heitin samantapaisen komentin kyseiseen asiaan minulle annettin ymmärtää että heittoni on vale.
Itse olen miettinyt mistä tälläinen juontaa juurensa. Täälläkin useat nimimerkit kertovat siitä kuinka seurojen jälkeen rahvas jäi jutustelemaan täysin avoimesti puhujien kanssa. Näissä keskuteluissa myös puhuja oli se "ottava osapuoli". Eli jos kaikki ei ollut mennyt puheessa Jumalan sanan mukaisesti asiat puutiin avoimesti puolin ja toisin.
Onko em väite vale? Tälläisestä keskutelukultuurista kuitenkin kuulee niiden vl puhuvan jotka ovat eläneet ennen hoitokokouksia.
Milloin sitten tämä kulturi on tullut että puhujille suurinpiirtein levitetään punaista mattoa?
Ja missä nyt on se avoin keskustelu rahvaan ja puhujan välillä? Sitä ei juurikaan ole.
Itselläni on sellainen tuntuma että tämä ilmiö on tullut vl liikeeseen hoitokokousten myötä?
Se mikä tässä on väärin on se että puhuja nostetaan jalustalle. On se vip porukka joka pyörii noiden puhujien kanssa kabineteissä ja sitten se muu porukka.
Ymmärrän sen vain jollain tasolla että vieraita pitää "kunnoitaa". Mutta väärään kunnoitusta on se että ihminen saa kunnioitusta vain siksi että on vieras. Ymmärrän sen että vierasta kohdellaan vieraanvaraisesti sili en ymmärrä sitä että vierasta kohdellaan ylenpiarvoisena ei vieraana.
että kabinettipolitiikka on jäänne sääty-yhteiskunnan ajoilta. Meillä Euroopassa ovat kuninkaalliset ja säädyt hallinneet satoja vuosia ennen Ranskan vallankumousta.
Amerikan lähtökohta on taas ihan toinen. Heidän itsenäistymisensä oli vapautumista juuri näistä arvoista.
tälläistä kulutuuria kuitenkaan ei ole ollut aina vl herätysliikeessä. Ja jollain tasolla näen myös niin ettei sellaista ollut silloinkaan kun raamattu on kirjoitettu.
Paavali monessa kohtaa kirjoitaa kuinka hän kaipaa käydä keskutelua...
Minä siin ymmärtäisin tämän jos tämä asia olisi joku historiallinen ilmiö vuosisatojen takaa. Mutta kun se ei ole. Tälläistä kultuuria ei ole aina ollut vl herätysliikeessä? MIksi se on kuitenkin VL herätysliikeeseen tullut?
Onko se tuotu vl herätyliikeeseen pänkitämään mihen määräysvaltaa naiseen? Tai osoittamaan naisele paikkaa joka on "alempiarvoinen" kuin miehen paikka.
Jos me todella alamme pitämään jotain "kastilaitosta" pysytyssä uskovaisten keskuudessa niin mihin se johtaa. Siihen että korotamme puhujat erehtymättömään ja oikeassa olevaan asemaan jota ei saa kritisoida.
Ei se että on puhuja tarkoita että on oikeassa (oikein uskomassa).
Herrra ei ole palvelijaansa parempi. Ja jos me lähdemme näin ajatuksin sanoin ja teoin tekemään unohdamme valvo.
kun lapsi alkaa puhelemaan.
Jumala ei ole sittenkään hyljännyt. Usko tulee kuulosta, ja kuulo Jumalan sanan kautta.