Olen mennyt aivan hulluksi yhden komean ihanan miehen takia. En pysty nukkumaan. Kuvittelen hänet käsivarsilleni, ja mitä tekisimme yhdessä. Käyn mielessäni keskusteluja hänen kanssaan. Ainoa asia, jonka haluan, on olla hänen kanssaan, puhua hänelle, kuunnella häntä, koskettaa häntä. Olen kuin teinityttö, vaikka ikäni puolesta keski-ikäinen. Joskus minusta tuntuu, että hän aavistaa tunteeni, aavisti ensimmäisestä tapaamisestamme asti. Joskus tunnen, että hän ei pidä minusta. Joskus (tänään) on sellainen olo, että hän ei usko minun pitävän hänestä. Mutta minä olen menossa sekaisin hänestä. En tiedä, onko hän naimisissa. Minun sydämeni on vapaa. Haluaako hän sen, sitä en tiedä:(
Tunteet myllertää..
kultaruusu..
7911
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
näet hänen sormestaan onko sormus?
Lisää hymyjä kehiin :D
Siitä hän aavistaa
jos näytät jännityksen ulospäin
niin jo arvaa :)
Otat kädestä kiinni ja kerrot
niin hän tietää ;)
veit jalat suustani:-) Olen yrittänyt ottaa selvää, mutten ole saanut asiaa oikeasti valaisevia vastareaktioita tai aloitteita.... Pitääpä hakata lisää puita, lämmittäähän tuo takkatuli!
En tee aloitteita ensi alkuun - myöhemmin kyllä. Asian alkuun pääsemiseen tarvitaan viesti mieheltä - sana, soitto, hymy, kirje,...
Ilman noita riudun ikävissäni, ohi menevän nuoruuden punat vielä poskillani.
tervetuloa kerhoon :) Minä olen myös nainen ja pääni on aivan hullaantunut eräästä miehestä juuri kuvailemallasi tavalla myöskin. Itsekään en ole teinityttö, vaikka minustakin taas siltä tuntuu. En ole aikaisemmin kokenut mitään vastaavaa joten olen aivan ymmyrkäisenä.
Miten asiaa voisi käsitellä? Ainakin yksinäisiä pohdintoja on tehty tarpeeksi, en oikein itse uskalla asiaa (enää) selvitelläkään henkilön kanssa.
On niin uusi tilanne! En ole ollenkaan sinut itseni kanssa...
Mahdolliset pakit nolottaisivat, tai nauru, tai halveksivat katse päästä varpaisiin. Minä olen kokenut noitakin. Nyt olen palannut perinteiseen passiiviseen feminiinirooliin, kunnes tutustutaan paremmin. Miehillä on parempi fysiikka kestää läimäys naamalle. Minä sortuisin ikiajoiksi.
Vinkkejä kaivataan täälläkin, miten tehdä tunteensa tiettäväksi kasvojaan menettämättä. Millään muulla ei tunnu olevan kovin paljon merkitystä, vain sillä, että saisin olla yhdessä tuon yhden ihmisen kanssa - vaikka vain kerran..
tässä taitaa kaivata yksi sun toinen. Itse olen tässä "jumitus" tilanteessa ollut jo liian kauan, ei kohta enää uskalla senkään takia tehdä mitään. Ja pelkään myös tuota kasvojen menetystä. toisaalta sen tiedän kyseisestä miehestä, ettei hän nolaisi minua tahallaan julkisesti. Kerran olen tehnyt erään "tempauksen" josta olin jälkikäteen nolona, mutta hän ei asiaa kommentoinut julkisesti.
Niin miten tehdä tunteensa tiettäväksi? Muuten kuin sanomalla suoraan? Minä en vielä ole sitä keksinyt.Aina voi käsittää väärin...