Olen hieman kummastellen seurannut Oulun keskustan kehittämiseen liittyvää keskustelua. Viimeaikojen kuumaksi perunaksi on muodostunut kallioparkki - tuo kaiken pahuuden ydin ja kolkko miljoonamonttu. On hyvä, että keskustelua aiheesta käydään, mutta näyttää pahasti siltä, että aatteellisuuden ja visioinnin hurmiossa erkaantuminen oululaisesta arjen todellisuudesta on etenemässä pelottavaa vauhtia.
Maankäytössä ja yhdyskuntasuunnittelussa tulee ottaa huomioon alueelle ominaiset piirteet. Elämme pohjoisessa, joten asukastiheys on harvempi ja liikkuminen vaikeampaa. On selvää, ettei Oulussa voida koskaan saavuttaa vaikkapa sellaista joukkoliikenteen toimivuutta tai edes kohtalaista käyttöastetta verrattuna Etelä-Suomen tilanteeseen. Tämän vuoksi yksityisautoilu tulee lisääntymään huomattavasti tulevaisuudessa, halusimme sitä tai emme. Ongelma on maailmanlaajuinen. Omilla valinnoillamme voimme tietysti vaikuttaa, mutta joskus tehtävä kompromisseja. Paikallisella tasolla tulisi ajatella eritoten Oulun kehittämistä ja sen aseman vahvistamista Pohjois-Suomen veturina.
Oulun kaupungin tavoitteena on ollut muodostaa keskustasta elävä ja viihtyisä kaupunkilaisten olohuone, jonka tarkoituksena olisi tulevaisuudessa palvella yhä suurempia väestömääriä. Suunnitelmissa on ollut vahvistaa nykyisen keskustan asemaa vetovoimaisena kauppapaikkana. Tämän vuoksi on suunniteltu nykyisen kaupallisen liikekeskustan muuttamista kävelypainotteiseksi. Myös korttelirakenteiden tiivistämistä on kaavailtu. Edellytyksenä tälle on keskustan saavutettavuuden parantaminen ja autojen karsiminen katutilasta.
Samaan aikaan kun vauhkotaan populistiseen sävyyn kallioparkin globaaleista vaikutuksista, unohdetaan tyystin se, mitä holtiton maankäyttö ja haluttomuus keskittää palveluja aiheuttaa ympäristössämme. Tilanteen ohjaaminen siihen suuntaan, että ympäristö tuhoutuu asutuksen ja rakentamisen levitessä laajalle alueelle, on kaukana ympäristöteosta. Moottoriteiden varsien kauppapaikat ovat entistä houkuttelevampia, koska niiden saavutettavuus on hyvä yksityisautoilun vuoksi. Kauppa hakee tulevaiduudessakin paikkansa. Ehkäpä olisi kuitenkin järkevää, että kun yksityisautoilua tapahtuu, se suuntautuu yhteen suuntaan, mielellään siis sinne, minne palvelut on keskitetty.
Kallioparkin vastustajien yksi koulukunta vastustaa hanketta yksityisautoilun lisääntymiseen ja ehtyviin luonnonvaroihin vedoten. Toinen puoli taas kannattaa parkkikentän rakentamista Äimänrautiolle ja joukkokyydityksiä keskustaan. Molemmissa tapauksissa näyttää unohtuneen halu vaikuttaa paikallisellta tasolla Oulun kaupungin kehittämiseen. Se että Oulun tasolla pelastaisimme tämän maailman on yhtä epärealistinen visio kuin kaikista suurimman tätä maailmaa tuhoavan olennon, ihmisen, lisääntymisen pysäyttäminen. 130 tuhannen asukkaan kaupunki ansaitsee arvoisensa keskustan.
Maankäytössä ja yhdyskuntasuunnittelussa tulee ottaa huomioon alueelle ominaiset piirteet. Elämme pohjoisessa, joten asukastiheys on harvempi ja liikkuminen vaikeampaa. On selvää, ettei Oulussa voida koskaan saavuttaa vaikkapa sellaista joukkoliikenteen toimivuutta tai edes kohtalaista käyttöastetta verrattuna Etelä-Suomen tilanteeseen. Tämän vuoksi yksityisautoilu tulee lisääntymään huomattavasti tulevaisuudessa, halusimme sitä tai emme. Ongelma on maailmanlaajuinen. Omilla valinnoillamme voimme tietysti vaikuttaa, mutta joskus tehtävä kompromisseja. Paikallisella tasolla tulisi ajatella eritoten Oulun kehittämistä ja sen aseman vahvistamista Pohjois-Suomen veturina.
Oulun kaupungin tavoitteena on ollut muodostaa keskustasta elävä ja viihtyisä kaupunkilaisten olohuone, jonka tarkoituksena olisi tulevaisuudessa palvella yhä suurempia väestömääriä. Suunnitelmissa on ollut vahvistaa nykyisen keskustan asemaa vetovoimaisena kauppapaikkana. Tämän vuoksi on suunniteltu nykyisen kaupallisen liikekeskustan muuttamista kävelypainotteiseksi. Myös korttelirakenteiden tiivistämistä on kaavailtu. Edellytyksenä tälle on keskustan saavutettavuuden parantaminen ja autojen karsiminen katutilasta.
Samaan aikaan kun vauhkotaan populistiseen sävyyn kallioparkin globaaleista vaikutuksista, unohdetaan tyystin se, mitä holtiton maankäyttö ja haluttomuus keskittää palveluja aiheuttaa ympäristössämme. Tilanteen ohjaaminen siihen suuntaan, että ympäristö tuhoutuu asutuksen ja rakentamisen levitessä laajalle alueelle, on kaukana ympäristöteosta. Moottoriteiden varsien kauppapaikat ovat entistä houkuttelevampia, koska niiden saavutettavuus on hyvä yksityisautoilun vuoksi. Kauppa hakee tulevaiduudessakin paikkansa. Ehkäpä olisi kuitenkin järkevää, että kun yksityisautoilua tapahtuu, se suuntautuu yhteen suuntaan, mielellään siis sinne, minne palvelut on keskitetty.
Kallioparkin vastustajien yksi koulukunta vastustaa hanketta yksityisautoilun lisääntymiseen ja ehtyviin luonnonvaroihin vedoten. Toinen puoli taas kannattaa parkkikentän rakentamista Äimänrautiolle ja joukkokyydityksiä keskustaan. Molemmissa tapauksissa näyttää unohtuneen halu vaikuttaa paikallisellta tasolla Oulun kaupungin kehittämiseen. Se että Oulun tasolla pelastaisimme tämän maailman on yhtä epärealistinen visio kuin kaikista suurimman tätä maailmaa tuhoavan olennon, ihmisen, lisääntymisen pysäyttäminen. 130 tuhannen asukkaan kaupunki ansaitsee arvoisensa keskustan.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Niin kauan kun ei tarvitse miettiä kustannuksia kun starttaa auton yksityiajelua varten ei kallioparkilla ole siihen mitään vaikutusta. Mielestäni kallioparkki on välttämätön keskustan liikenteenohjauksen vuoksi koska autoliikenne ei sieltä katoa muuten minnekkään. Rotuaarin laajentamisen ja sen myötä kevyenliikenteen kehittämiseksi ei ole paljon muuta tehtävissä. Myös ydinkeskustan korttelien saneeraus ja tiivistäminen vaatii sitä.