Muo ärsyttää mun poikaystävä ihan suunnattomasti! Mikko on ihan tavallinen poika, ei mistään sosiaalisimmasta päästä. Ei ainakaan mikään kadehdittava.
Mut mä kadehdin sitä. Enimmäksee sen työtä. Vaik se on ihan saman tasoinen ku mäki. Se tienaa kyllä hiukan enemmän kun mä.
Mä en tiedä onko vika mussa, oonko mä liian helposti ärsyyntyvä ja heikko. Vai onko Mikko tämmönen mitä luulen. Eli yrittää olla semmonen tosi aikuismainen ja haluu tietää paremmin asioita ku mä. Se saa mut aina ärsyyntymää parilla sanalla, ja muo ärsyttää ku se huomaa et suutun. Oon huomannu et suuttuminen on häviäminen!
Ehkä vika on mussa eniten! Mut haluun löytää tavan sanoo sille oikein, ja etten suuttuis aina.
Mul on todellakin asioista varmat vahvat omat mielipiteet. Mut pelkään aina et poikaystävä luulee et mä luulen et se on oikees jossain asias. Sitä ei kummemmin kiinnosta mun mielipiteet. Muo taas kiinnostaa sen mielipiteet ja haluisin puhuu yhdes niistä. Mut sit kun kyselen, tulee sellanen fiilis, et otetaa vaa sen asiat ja mielipiteet huomioon ja ne on vaan oikein ja mä muka en tieäs ku kyselisin vaan siltä. ja sit muo alkaa ärsyttää ja se luulee et suutun sille siitä ku en tajuu ja se tietäs paremmin.
Mä huomaan heti jos se ajattelee mun mielipiteitä tyhmiks, ei sen tarvii ees oikee sanoo paljo mitää.
Mut se ei huomaa jos mä ajattelen sen mielipiteitä tyhmiks, tai en olis samaa mieltä.
Ainaki noin luulen.
Ehkä mä vaan ajattelen liikaa, ja tarkkailen toisii!?
mä olen niin raivon partaalla välillä sen kanssa!
Must vaan tuntuu et se on niin ylpee siitä et tietää paremmin ja luulee tietävänsä, vaik tietäisin ettei se tiedä....
Joo, kuulostaa ehkä monimutkasen tyhmältä ja naurettavalta. Mut tälläi ma ajattelen. Ja haluisin itekki tietää mist on kyse?
Mut mä kadehdin sitä. Enimmäksee sen työtä. Vaik se on ihan saman tasoinen ku mäki. Se tienaa kyllä hiukan enemmän kun mä.
Mä en tiedä onko vika mussa, oonko mä liian helposti ärsyyntyvä ja heikko. Vai onko Mikko tämmönen mitä luulen. Eli yrittää olla semmonen tosi aikuismainen ja haluu tietää paremmin asioita ku mä. Se saa mut aina ärsyyntymää parilla sanalla, ja muo ärsyttää ku se huomaa et suutun. Oon huomannu et suuttuminen on häviäminen!
Ehkä vika on mussa eniten! Mut haluun löytää tavan sanoo sille oikein, ja etten suuttuis aina.
Mul on todellakin asioista varmat vahvat omat mielipiteet. Mut pelkään aina et poikaystävä luulee et mä luulen et se on oikees jossain asias. Sitä ei kummemmin kiinnosta mun mielipiteet. Muo taas kiinnostaa sen mielipiteet ja haluisin puhuu yhdes niistä. Mut sit kun kyselen, tulee sellanen fiilis, et otetaa vaa sen asiat ja mielipiteet huomioon ja ne on vaan oikein ja mä muka en tieäs ku kyselisin vaan siltä. ja sit muo alkaa ärsyttää ja se luulee et suutun sille siitä ku en tajuu ja se tietäs paremmin.
Mä huomaan heti jos se ajattelee mun mielipiteitä tyhmiks, ei sen tarvii ees oikee sanoo paljo mitää.
Mut se ei huomaa jos mä ajattelen sen mielipiteitä tyhmiks, tai en olis samaa mieltä.
Ainaki noin luulen.
Ehkä mä vaan ajattelen liikaa, ja tarkkailen toisii!?
mä olen niin raivon partaalla välillä sen kanssa!
Must vaan tuntuu et se on niin ylpee siitä et tietää paremmin ja luulee tietävänsä, vaik tietäisin ettei se tiedä....
Joo, kuulostaa ehkä monimutkasen tyhmältä ja naurettavalta. Mut tälläi ma ajattelen. Ja haluisin itekki tietää mist on kyse?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Seurustelen samantyyppisen miehen kanssa. Itserakkaus ja ylimielisyys paistaa hänen kasvoiltaan kun hän luulee olevansa oikeassa. Tähän on tullut korjaus, koska oleme puhuneet asiasta. Kukaan ei aina voi olla oikeassa.
Neuvoni onkin, että lopettakaa pullistelu toistenne kanssa. Tuo vaikuttaa enemmänkin kilpailulta kuin seurustelusuhteelta. Kuunnelkaa toisianne, älkääkä jatkuvasti korostako paremmuuttanne. Toisen arvostaminen saattaa suhteen edetessä muuttuu toiselle sijalle, mutta pyrkikää saamaan se ensimmäiseksi.
Huolimatta siitä, että toisella olisi hyväpalkkainen työ, ei hän ole yhtään sen parempi. Kerro tämä hänelle, jos hän pröystäilee tällä asialla.
Mies ei ole sinun arvoisesi, jos hän yrittää tekemisillään ja sanomisillaan vain pönkittää omaa itsetuntoaan eikä välitä tunteistasi. Jos hän jatkaa tällä tavalla, pitäkää tauko ja kulkekaa omia polkujanne. Jos hän ei näytä minkäänlaista katumusta, ei kannata kuluttaa turhaa aikaa narsistisen puolison kanssa.
kun musta tuntuu, että mä vaan luulen poikaystääväni sellaseks.
se on kyllä tosi kultanen tyyppi, välittää myös mun asioista. itserakkaus ei ainakaan sovi hänen kuvaan, sitä se ei oo.
mutta kaikki vika ei varmaan voi olla mussa. välillä kyl tuntuu, et mä olen vaan hullu!
ollaan juteltu monet kerrat tästä asiasta, mut poikaystäväni ei ymmärrä muo, ja nauraa vaan.
välillä kun mul on hyvät fiilikset, mä nauran ittelleni millanen välillä oon ku oon ärsyyntyny.
ja ajattelen et ei nyt sellasista jutuista sais ärsyyntyy. ja vian on senkin takia oltava mussa, koska vanhempanikin sanovat että mä ärsyynnyn aivan liian helposti.
mä en vaan haluis tunnustaa sitä, koska jos muo ärsyttää, ni sen on oltava sen toisen osapuolen vika!
en pidä kuitenkaan siitä, et poikaystäväni aina voittaa mut! se nauttii siitä, et se saa sanotuks sen mitä haluu ja vähän vittuillen. tahdon näyttää sille viel!
kun se pitää itsestään selvänä et sillä on parempi työ, enempi kavereita ja et se tietää asioista enemmän. en osaa sanoa et ärsyttääkö sitä jos mä tiedänki paremmin asioita ja saisin parempaa palkkaa...ym, sen haluisin nähä!
välillä muo vaan niin ottaa pattiin! ja välillä kun on hyvä olo, ni oon päättänyt et en näytä sitä, koska kuiteski mul tulee kohta taas paska olo. ni haluun olla koko aika paska, esittää oikee viel paskempaa.
oon vaan niin hermoheikko pelle. joka vihaa itteesä!