Kirjoittanut nimim. Leikekansio
Aihe oli sisällöltään hyvin antoisa ja mikä merkittävintä, siellä todettiin tupakoinnin olevan alaikäiselle syntiä, mitä en ole koskaan missään aikaisemmin lukenut tai kuullut.
Päivämies 30.1.1991
SEURAKUNTAPÄIVÄT TAIVALKOSKELLA
Aiheina kuuliaisuus sekä työ ja vapaa-aika
Taivalkoskella järjestettiin seurakuntapäivät loppiaisena, 12.-13. tammikuuta. Kolmenkymmenen asteen pakkasesta huolimatta oli sanankuulijoita kokoontunut runsaasti eri puolilta Taivalkoskea ja myös ulkopaikkakunnilta. Molempien päivien ohjelmassa oli alustus ja keskustelu sekä iltaseurat. Lauantain alustuksen piti Lauri Ylisiurua aiheesta kuuliaisuus ja sunnuntain alustuksen Hannu Heinänen aiheesta työ ja vapaa aika.
Lauri Ylisiuruan alustuksen aiheena oli kuuliaisuus. Alustuksen johdannoksi otettiin Aabrahamin esimerkki siitä, kuinka Jumala on luvannut siunata kuuliaiset lapset.
Kuuliaisuuteen kasvamiseen liittyy toisten ihmisten huomioonottaminen.
Alustaja totesi, että kuuliaisuus koskee myös uskovaista ihmistä työnantajan asemassa ollessaan. Jumalan armo on voimanantajana kuuliaisuuteen kasvamisessa.
Vanhempien kunnioittaminen eli neljännen käskyn toteuttaminen on keskeisellä sijalla kuuliaisuudessa.
Käsky koskee sekä lapsia että vanhempia. Lapset voivat olla tottelemattomia kasvukausien eri vaiheissa. Ratkaisevaa on, miten kasvattaja suhtautuu lapsiin. Vaarana on sekä hempeys että kovuus. Vanhempien esimerkki on tärkeä.
Oikeudenmukaisuus lapsia kohtaan luo turvallisuutta. Nuorten tottelemattomuus on viime aikoina koskettanut myös uskovaisia koteja.
Kuuliaisuus Jumalan seurakunnalle on keskeisintä uskovaisen elämässä, sillä "Jumala asuu Jumalan seurakunnassa".
Tottelemattomuus Jumalan seurakuntaa vastaan on noituuden synti. Vikaan joutuneen on vaikea seistä suorana, vastuu lankeemuksesta yritetään siirtää toisaalle, syytetään ympäristöä tai olosuhteita tai asia tehdään vähäpätöiseksi.
Kuuliaisuuden seurauksena on siunaus.
Jumalan valtakunnasta ei ketään ajeta pois, vaan hoidetaan anteeksiantamuksella.
Kristus on esikuva kuuliaisuudesta, sillä hän oli kuuliainen kuolemaan asti.
Jumalalta saamme pyytää voimaa ollaksemme kuuliaisia.
Keskusteluissa todettiin, että aihe on aina ajankohtainen ja keskeinen uskovaisten elämässä.
Vanhan liiton matkamiesten, kuten Mooseksen, Aabrahamin ja Iisakin elämässä se näkyy selvästi.
He tahtoivat osoittaa kuuliaisuutta uskon kautta.
Maailmassa on asenne, että esivallalle ei haluta osoittaa kuuliaisuutta.
Asenne tarttuu helposti uskovaisiinkin.
Vaarana on vääränlainen esivallan arvostelu tai esim. piittaamattomuus liikenteessä.
Kuuliaisille on annettu Jumalan lupaukset. Jumalaa tulee kuunnella enemmän kuin ihmistä.
Tänä hyvinvoinnin aikana on vaara ruveta luottamaan omiin voimiin ja unohtaa Jumala suunnitelmissaan. Näissä tilanteissa Jumalan pitää pysäyttää meitä. Suunnitelmia tehdessämme meidän tulisi muistaa ajatus: "Jos se on Jumalan tahto", ja tyytyä Jumalan johdatukseen.
Usein vasta jälkeenpäin näkee, että Jumala on minunkin elämääni johdattanut parhain päin.
Keskusteluissa käsiteltiin myös nuorten tupakanpolttoa.
Sen todettiin olevan kuuliaisuuskysymys nuorten kohdalla. Alle 16-vuotiaille tupakan polttaminen on synti. Asiasta koetaan huolta ja siitä on paljon puhuttu Siionissamme.
Taivalkoskelta nuoret käyvät paljon muilla paikkakunnilla seuroissa. Tällöin tulisi muistaa, että mennään todella seuroihin eikä vain käymään seurapaikalla.
Arkielämässä todettiin olevan paljon tilanteita, joihin ei ole valmista vastausta ennakolta annettu.
Tällöin kysytään kuuliaisuutta omantunnon äänelle, mistä on seurauksena siunaus, hyvä mieli ja positiivinen elämänasenne.
Hannu Heinäsen alustuksen aiheena oli työ ja vapaa-aika. Alustaja totesi aluksi, että työn luonne on muuttunut helpommaksi entiseen verrattuna. Mukaan ovat tulleet palveluammatit ja yleinen elintason nousu.
Ahkera ja tunnollinen työntekijä on arvokas työnantajalle. Ongelmana on nykyaikana se, että ihmisen arvo mitataan työn tulosten mukaan.
Työtön, vammainen, vanhus tai kotiäiti saattaa kokea elämänsä arvottomaksi. Nykyajan piirteenä on myös työn aliarvostus, työnarkomaanisuus, stressi ja loppuunpalaminen. Työtä ei aina koeta kutsumuksena. Palkka ja muut edut tulevat tärkeimmiksi.
Henkistä työtä saatetaan arvostaa enemmän kuin ruumiillista.
Jumalan sanan opetus on, että työ on Jumalan antamaa ja säätämää. Paratiisissa syntiinlankeemuksessa työstä tuli pysyvä velvollisuus. Jokaisen työkykyisen velvollisuutena on tehdä työtä. Työ ja lähimäisenrakkaus kuuluvat yhteen.
Alustuksessa todettiin, että työnteko opitaan kotona lapsuudessa. Työ tuottaa vaivaa, väsymystä, kyllästymistäkin, mutta se sisältää myös siunauksen. Luther opetti, että työ antaa elatuksen, varjelee joutilaisuuden vaaroilta, kasvattaa velvollisuuden tunnetta ja antaa työn iloa.
Vapaa-ajan vietosta todettiin, että yö on säädetty levoksi päivien väliin. Jumala lepäsi luomistyön jälkeen seitsemännen päivän.
Vapaa-aika ja sen viettomahdollisuudet ovat lisääntyneet. Tällöin vapaa-ajalle tulisi löytää oikea sisältö.
Vapaa-ajan vietto voi olla ongelmana. Vapaa-aikaansa voi viettää osallistumalla kotitöihin, harrastamalla, osallistumalla yhteiskunnallisiin luottamustoimiin, kyläilemällä, käymällä tervehtimässä vanhuksia ja sairaita, toimimalla Jumalan valtakunnan tehtävissä ja käymällä Jumalan sanan kuulossa. Työnteko jatkuu maailman loppuun asti. Uskovaisen päämäärä - taivasta - ei voida ansaita työllä. Kerran työ vaihtuu ikuiseksi levoksi.
Keskusteluissa todettiin, että nykyaikana työ on usein stressaavaa ja siinä vaaditaan tuloksia.
Jos Jumala ei siunaa työtämme, on se turhaa. Sunnuntain pyhittäminen lepopäiväksi on epäuskoisessa maailmassa hämärtynyt. Uskovaisina teemme vain sen, mitä välttämätön tarve ja kristillinen rakkaus vaativat.
Keskeistä on, missä vietämme vapaa-aikaamme. Jos sitä vietetään sellaisten ystävien seurassa, jotka houkuttelevat syntiin, tulisi sellaiset ystävät hylätä.
Puheenvuoroissa tuotiin esille vanha perinne, että kotityöt ovat vain naisten työtä. Tästä perinteestä toivotiin päästävän pois.
Perheenäidit voivat itsekkin vaikuttaa siihen, että tämä perinne ei jatkuisi. Kun koti on yhteinen, ovat myös työt kotona yhteisiä.
Esimiesten arvostelua kuulee usein työpaikoilla. Todettiin, että jos esimies on antanut aihetta arvosteluun, on se rakentavassa mielessä paikallaan.
Kotiäitien on vaarana aliarvioida omaa työtään. Ajan henki on, että kotona tehtävää työtä ei arvosteta.
Alle kouluikäiset lapset ovat innokkaita oppimaan kotitöitä. Äidit usein epäilevät turhaan lasten selviytymistä kotitöistä.
Uskovaisia ei ole tarkoitettu eristäytymään yhteiskunnasta.Näin ollen yhteiskunnallisiin luottamustehtäviin voi vapaasti osallistua. Samalla saa varautua, että niihin kuluu paljon aikaa.
Keskusteluissa todettiin, että vanhusten tärkeä tehtävä on rukoysyhteyden ylläpito, kun muuhun ei enää jaksa.
Suomessa on Jumala siunannut sekä ajallisen että hengellisen työn. Ahkeralla työllä selvittiin sotakorvausten maksamisesta - siinäkin oli Jumalan siunaus.
Pentti Seppänen
Aihe oli sisällöltään hyvin antoisa ja mikä merkittävintä, siellä todettiin tupakoinnin olevan alaikäiselle syntiä, mitä en ole koskaan missään aikaisemmin lukenut tai kuullut.
Päivämies 30.1.1991
SEURAKUNTAPÄIVÄT TAIVALKOSKELLA
Aiheina kuuliaisuus sekä työ ja vapaa-aika
Taivalkoskella järjestettiin seurakuntapäivät loppiaisena, 12.-13. tammikuuta. Kolmenkymmenen asteen pakkasesta huolimatta oli sanankuulijoita kokoontunut runsaasti eri puolilta Taivalkoskea ja myös ulkopaikkakunnilta. Molempien päivien ohjelmassa oli alustus ja keskustelu sekä iltaseurat. Lauantain alustuksen piti Lauri Ylisiurua aiheesta kuuliaisuus ja sunnuntain alustuksen Hannu Heinänen aiheesta työ ja vapaa aika.
Lauri Ylisiuruan alustuksen aiheena oli kuuliaisuus. Alustuksen johdannoksi otettiin Aabrahamin esimerkki siitä, kuinka Jumala on luvannut siunata kuuliaiset lapset.
Kuuliaisuuteen kasvamiseen liittyy toisten ihmisten huomioonottaminen.
Alustaja totesi, että kuuliaisuus koskee myös uskovaista ihmistä työnantajan asemassa ollessaan. Jumalan armo on voimanantajana kuuliaisuuteen kasvamisessa.
Vanhempien kunnioittaminen eli neljännen käskyn toteuttaminen on keskeisellä sijalla kuuliaisuudessa.
Käsky koskee sekä lapsia että vanhempia. Lapset voivat olla tottelemattomia kasvukausien eri vaiheissa. Ratkaisevaa on, miten kasvattaja suhtautuu lapsiin. Vaarana on sekä hempeys että kovuus. Vanhempien esimerkki on tärkeä.
Oikeudenmukaisuus lapsia kohtaan luo turvallisuutta. Nuorten tottelemattomuus on viime aikoina koskettanut myös uskovaisia koteja.
Kuuliaisuus Jumalan seurakunnalle on keskeisintä uskovaisen elämässä, sillä "Jumala asuu Jumalan seurakunnassa".
Tottelemattomuus Jumalan seurakuntaa vastaan on noituuden synti. Vikaan joutuneen on vaikea seistä suorana, vastuu lankeemuksesta yritetään siirtää toisaalle, syytetään ympäristöä tai olosuhteita tai asia tehdään vähäpätöiseksi.
Kuuliaisuuden seurauksena on siunaus.
Jumalan valtakunnasta ei ketään ajeta pois, vaan hoidetaan anteeksiantamuksella.
Kristus on esikuva kuuliaisuudesta, sillä hän oli kuuliainen kuolemaan asti.
Jumalalta saamme pyytää voimaa ollaksemme kuuliaisia.
Keskusteluissa todettiin, että aihe on aina ajankohtainen ja keskeinen uskovaisten elämässä.
Vanhan liiton matkamiesten, kuten Mooseksen, Aabrahamin ja Iisakin elämässä se näkyy selvästi.
He tahtoivat osoittaa kuuliaisuutta uskon kautta.
Maailmassa on asenne, että esivallalle ei haluta osoittaa kuuliaisuutta.
Asenne tarttuu helposti uskovaisiinkin.
Vaarana on vääränlainen esivallan arvostelu tai esim. piittaamattomuus liikenteessä.
Kuuliaisille on annettu Jumalan lupaukset. Jumalaa tulee kuunnella enemmän kuin ihmistä.
Tänä hyvinvoinnin aikana on vaara ruveta luottamaan omiin voimiin ja unohtaa Jumala suunnitelmissaan. Näissä tilanteissa Jumalan pitää pysäyttää meitä. Suunnitelmia tehdessämme meidän tulisi muistaa ajatus: "Jos se on Jumalan tahto", ja tyytyä Jumalan johdatukseen.
Usein vasta jälkeenpäin näkee, että Jumala on minunkin elämääni johdattanut parhain päin.
Keskusteluissa käsiteltiin myös nuorten tupakanpolttoa.
Sen todettiin olevan kuuliaisuuskysymys nuorten kohdalla. Alle 16-vuotiaille tupakan polttaminen on synti. Asiasta koetaan huolta ja siitä on paljon puhuttu Siionissamme.
Taivalkoskelta nuoret käyvät paljon muilla paikkakunnilla seuroissa. Tällöin tulisi muistaa, että mennään todella seuroihin eikä vain käymään seurapaikalla.
Arkielämässä todettiin olevan paljon tilanteita, joihin ei ole valmista vastausta ennakolta annettu.
Tällöin kysytään kuuliaisuutta omantunnon äänelle, mistä on seurauksena siunaus, hyvä mieli ja positiivinen elämänasenne.
Hannu Heinäsen alustuksen aiheena oli työ ja vapaa-aika. Alustaja totesi aluksi, että työn luonne on muuttunut helpommaksi entiseen verrattuna. Mukaan ovat tulleet palveluammatit ja yleinen elintason nousu.
Ahkera ja tunnollinen työntekijä on arvokas työnantajalle. Ongelmana on nykyaikana se, että ihmisen arvo mitataan työn tulosten mukaan.
Työtön, vammainen, vanhus tai kotiäiti saattaa kokea elämänsä arvottomaksi. Nykyajan piirteenä on myös työn aliarvostus, työnarkomaanisuus, stressi ja loppuunpalaminen. Työtä ei aina koeta kutsumuksena. Palkka ja muut edut tulevat tärkeimmiksi.
Henkistä työtä saatetaan arvostaa enemmän kuin ruumiillista.
Jumalan sanan opetus on, että työ on Jumalan antamaa ja säätämää. Paratiisissa syntiinlankeemuksessa työstä tuli pysyvä velvollisuus. Jokaisen työkykyisen velvollisuutena on tehdä työtä. Työ ja lähimäisenrakkaus kuuluvat yhteen.
Alustuksessa todettiin, että työnteko opitaan kotona lapsuudessa. Työ tuottaa vaivaa, väsymystä, kyllästymistäkin, mutta se sisältää myös siunauksen. Luther opetti, että työ antaa elatuksen, varjelee joutilaisuuden vaaroilta, kasvattaa velvollisuuden tunnetta ja antaa työn iloa.
Vapaa-ajan vietosta todettiin, että yö on säädetty levoksi päivien väliin. Jumala lepäsi luomistyön jälkeen seitsemännen päivän.
Vapaa-aika ja sen viettomahdollisuudet ovat lisääntyneet. Tällöin vapaa-ajalle tulisi löytää oikea sisältö.
Vapaa-ajan vietto voi olla ongelmana. Vapaa-aikaansa voi viettää osallistumalla kotitöihin, harrastamalla, osallistumalla yhteiskunnallisiin luottamustoimiin, kyläilemällä, käymällä tervehtimässä vanhuksia ja sairaita, toimimalla Jumalan valtakunnan tehtävissä ja käymällä Jumalan sanan kuulossa. Työnteko jatkuu maailman loppuun asti. Uskovaisen päämäärä - taivasta - ei voida ansaita työllä. Kerran työ vaihtuu ikuiseksi levoksi.
Keskusteluissa todettiin, että nykyaikana työ on usein stressaavaa ja siinä vaaditaan tuloksia.
Jos Jumala ei siunaa työtämme, on se turhaa. Sunnuntain pyhittäminen lepopäiväksi on epäuskoisessa maailmassa hämärtynyt. Uskovaisina teemme vain sen, mitä välttämätön tarve ja kristillinen rakkaus vaativat.
Keskeistä on, missä vietämme vapaa-aikaamme. Jos sitä vietetään sellaisten ystävien seurassa, jotka houkuttelevat syntiin, tulisi sellaiset ystävät hylätä.
Puheenvuoroissa tuotiin esille vanha perinne, että kotityöt ovat vain naisten työtä. Tästä perinteestä toivotiin päästävän pois.
Perheenäidit voivat itsekkin vaikuttaa siihen, että tämä perinne ei jatkuisi. Kun koti on yhteinen, ovat myös työt kotona yhteisiä.
Esimiesten arvostelua kuulee usein työpaikoilla. Todettiin, että jos esimies on antanut aihetta arvosteluun, on se rakentavassa mielessä paikallaan.
Kotiäitien on vaarana aliarvioida omaa työtään. Ajan henki on, että kotona tehtävää työtä ei arvosteta.
Alle kouluikäiset lapset ovat innokkaita oppimaan kotitöitä. Äidit usein epäilevät turhaan lasten selviytymistä kotitöistä.
Uskovaisia ei ole tarkoitettu eristäytymään yhteiskunnasta.Näin ollen yhteiskunnallisiin luottamustehtäviin voi vapaasti osallistua. Samalla saa varautua, että niihin kuluu paljon aikaa.
Keskusteluissa todettiin, että vanhusten tärkeä tehtävä on rukoysyhteyden ylläpito, kun muuhun ei enää jaksa.
Suomessa on Jumala siunannut sekä ajallisen että hengellisen työn. Ahkeralla työllä selvittiin sotakorvausten maksamisesta - siinäkin oli Jumalan siunaus.
Pentti Seppänen
Vastaukset 35
Vanhimmat
Seurakuntapäivillä on puhuttu oudosta asiasta, nimittäin noituuden synnistä, joka on liitetty siihen, ettei ole kuuliainen seurakunnalle.
Melkoista pelottelua, ei ihme että ollaan seurakunnalle ja sen erehtymättömälle opille kuuliaisia.
Mutta onkohan tullut kirjoittajalle kömmähdys, kun sanoo alaikäisten tupakoinnin olevan syntiä.
Onkohan tämä vain taivalkoskelaisten oma näkemys asiaan. Taivalkoskella tunnutaan olevan kriittisempiä tupakoinnin suhteen kuin muualla lestadiolaisseurakunnissa.
Kuuliaisuus Jumalan s e u r a k u n n a l l e on K E S K E I S I N T Ä uskovaisen elämässä, sillä "Jumala asuu Jumalan seurakunnassa".
Tottelemattomuus Jumalan seurakuntaa vastaan on noituuden synti.
tarkkaavainen lukija oivaltaa heti kuinka kuulijoita manipuloidaan taitavasti.
Varmaan sellaiset, joilla ei ole minkäänlaista suodatinta korvillaan, ottavat kaikki kuulemansa vastaan "jumalan puheena".
Veikkaanpa, etä tämä kirjoittaja Seppänen on joku amatöörikirjoittaja, joka ei ole osannut referoida kyllin taitavasti kirjoitustaan.
Nykyään Päivämihen kirjoitukset on huolella laadittuja, eikä niissä sorruta taitamattomiin ylilyönteihin eikä lipsahduksen omaisiin selityksiin.
"Keskusteluissa käsiteltiin myös nuorten tupakanpolttoa.
Sen todettiin olevan kuuliaisuuskysymys nuorten kohdalla. Alle 16-vuotiaille tupakan polttaminen on synti. Asiasta koetaan huolta ja siitä on paljon puhuttu Siionissamme."
Muistan miten tupakka saarnattiin synniksi 1990-luvun alussa alle 16 vuotiaille.
Mutta sitten vallalle tuli hempeys, monet vanhemmat sanoivat, etteivät jaksa tapella nuortensa kanssa tupakasta kun on niin paljon muutakin huolta suuresta perheestä.
Niin tupakka sitten hyväksyttiin, vaikka Suomen lain mukaan vanhemmat tekivät syntiä, salliessaan lastensa polttaa.
HUOM! Vanhemmat tekevät syntiä, koska he ostavat alaikäisille lapsilleen tupakkaa.
Takana tosiaankin olivat isojen perheiden vanhemmat, jotka ajoivat tupakan pois syntilistalta.
Muistan, miten he sanoivat, etteivät yksinkertaisesti jaksa tapella nuortensa kanssa kun on niin suuri perhe.
Eli he tekivät syntiä, koska eivät laittaneet rajoja lapsilleen. He vetosivat suureen perheeseen, etteivät jaksa taistella murrosikäisten lastensa kanssa, vaikka juuri sen ikäisille rajoja pitää laittaakin.
Tiedän tämän, koska olen vierestä seurannut miten siinä kävi ja miten koko pienen ry:n lapset sitten ovat polttaneet sen jälkeen, kun lupa on annettu joillekin, niin kaikki sen haluavat. Paikkakunnalla ei ole yhtään tyttöä, eikä poikaa joka ei polttaisi.
Olipa hyvät muistelukset reino sinulta. Nämä kirjoituksesi auttavat ymmärtämään tätä leväperäisyyttä, jota lestadiolaisten kohdalla tupakoinnissa sovelletaan.
Varmasti ei jaksa, varsinkaan, jos itse vanhemmat polttavat. Ja kun tämä menetetty sukupolvi oppi sitten tupakille, heitä on suuri joukko vanhempina tänä päivänä, jotka polttavat, ja joiden lapset tietysti ottavat oppia ja ketju on katkeamaton.
Kyllä varmasti tässä tupakkikysymyksessä totuus on niinkuin sanot, että tuli hempeys ja annettiin periksi, kun helpompaa oli hyväksyä tupakointi kuin alkaa taistelemaan sen käyttöä vastaan.
Olet aivan oikeassa siinä, että vanhemmat taistelivat tupakkisynnin pois. Nyt samaiset vanhemmat antavat luvan tupakointiin ja se kyllä näkyy ja kuuluu.
Kun seuraat suviseurakentän menoa ja kysyt alaikäiseltä, kuka on antanut luvan polttaa, niin saat kipakan vastauksen, ettei tämä ole syntiä ja mun vanhemmat on antaneet luvan.
Voi pyhä yksinkertaisuus näitä lestadiolaisia suurperheitä. Tupakka on heille voimaa antava, ei epäterveellinen eikä maailmallinen tapa.
asettamasta lapselle rajaa, vaikka tuopakointia ei kokonaan synniksi olisi saarnattukaan.
Kyllähän kodissa voi olla muitakin rajoja. Kieltäähän lakikin tupakan hankkimista ja samalla myös hallussapitoa.
Olen itse joutunut vetämään lapsilleni rajoja piraattiohjelmien hyödyntämisessä. Se on silti syntiä, vaikka ei jääkään kiinni.
"Mutta eihän se olisi estänyt asettamasta lapselle rajaa, vaikka tuopakointia ei kokonaan synniksi olisi saarnattukaan. "
1990-luvun alussa lähdettiin hyväksymään synti, koska tupakanpolttoa ei saarnattu synniksi ala-ikäisille lapsille, vaikka se Suomen lain mukaan on rikollista.
Lähdettiin kuuntelemaan väsyneitä perheen isiä ja äitejä, jotka eivät jaksaneet kasvattaa lapsiaan.
Eikö meidän pitäisi kysyä, miksi vanhemmat eivät jaksa kasvattaa lapsiaan, eikä lähteä myötäilemään syntiä.
Miksi me suljemme silmät sen edessä, että vanhempien voimavarat ovat liian usein loppuneet, liian suuren perheen keskellä.
Miksi me emme halua nähdä heitä ja näiden vanhempien ongelmia, vaan aina väheksymme heidän taakkaa.
Murrosikäisiä ei ole helppo kasvattaa, se meidän on kaikkien pakko tunnustaa, ja jos kotoana on kymmenen pienempää ja vauva vielä mahassakin, niin jaksaako vanhemmat?
Jos ja kun toinen tai molemmat vanhemmat sairastuvat masennukseen, niin lapset todellakin saavat tehdä ihan niin kuin parhaaksi näkevät, vanhempien siihen puuttumatta.
No sinulla ei varmaankaa ole suurta perhettä ja voit paheksua niitä, joilla on suuri ja ei sen takia jaksa.
Minulla on iso perhe ja tuntunut tuhansia kertoja, ettei tästä tuu mittää.
Ja olen kärsinyt masennuksesta ja alapään vaivoista.
Ainut lohtu on, että täytän Jumalan tahtoa. Ehkäpä minulla on sitten kirkkaampi kruunu, kun olen täyttänyt uskollisesti lisääntymiskäskyä.
Nyt lisääntymisen ajat ovat jo ohi ja voi muistella menneitä raskaita päiviä.
Mutta työ ei lopu vielä isoäitinäkään. Sitten ovat vuorossa lastenlasten hoivaamiset.
Mies polttaa, pojat polttaa. Itse en polta.
Olen antanut periksi monessa periaatekysymyksessä, joista esim.tupakointi on sellainen, etten hyväksy sitä.
Minä olen alamainen, ei minulta kysytä mielipidettä. Ei voi alkaa tappelemaan.
Käytän rauhoittavia lääkkeitä. En odota elämältä enää mitään. Toivon saavani kuolla uskossa pois tämän elämän ja mailman murheista.
olen juuri teidän isojen perheiden äitien puolella.
Tiedän, miten kovaa työtä lasten hoitaminen on.
Minusta 1990-luvun kanta alaikäisten tupakointiin, jossa se sallittiin, niin, ettei se ole syntiä, johtuu siitä, että isojen perheiden vanhemmat yrittivät pyytää apua SRK:lta, kertomalla SRK:lle, etteivät jaksa kasvattaa niin suuria perheitä.
Mutta SRK ei kuunnellut näitä isojen perheiden vanhempien hätää, vaan hyväksyivät tupakka-synnin.
Kyllä näistä asioita puhutiin isät ja äidit leireillä, ja isojen perheiden vanhempien kanta oli, että he eivät jaksa kasvattaa lapsiaan pois tupakasta, niin tupakka sitten hyväksyttiin alaikäisillekin.
Tässäpä olisi hyvä keskustelunaihe esim.puhujain kokoukselle, joka kokoontuu seuraavan kerran kesäkuun lopussa suviseurojen aikaan.
Heille pitää nyt viestittää, että tälläinen kiperä kysymys on unohdettu kokonaan ja vaatii uudelleen harkintaa.
Aika muuttuu tupakoinninkin kohdalla entistä kielteisempään suuntaan maailmassa ja niin sen pitäisi muuttua uskovaistenkin maailmassa.
Kyllähän uusia asioita on kirkastunut seurakunnalle synniksi, niin miksei myös tupakointi voi kirkastua sellaiseksi.
Nyt tilanne on niin nurinkurinen, että maallinen laki tuomitsee tupakoinnin, mutta lestadiolainen uskonto ei. Tässä hempeyden synnissä on eletty ja puolustauduttan sillä, että nämäkin hempeydet saa uskoa anteeksi. Mutta se ei ole oikein, että jatketaan synnin tekoa tarkoituksellisesti vetoamalla omiin heikkouksiin, vaikka niistä olisi mahdollista päästä irtikin.
Kun lähisukuni lapset kasvoivat murrosikään.
Heidän vanhemmat sanoivat lapselleen, että et voi polttaa tupakkaa, emme hyväksy sitä, se saarnattiin seuroissakin synniksi.
Mutta kun seuraavan kerran näin heidät, niin he kertoivat, että suurten perheiden vl-vanhemmat olivat sanoneet heille, että he eivät aio kieltää lapsiaan tupakoinnista, koska eivät jaksa tapella heidän kanssa.
Nämä isojen perheiden vanhemmat olivat olleet SRK:n isät ja äidit -leirillä ja saaneet siellä tälläisen neuvon, ettei kannata alkaa tappeleen lastensa kanssa. (sehän tarkoittaa sitä, ettei lapselle laiteta rajoja).
Niin tupakka hyväksyttiin sen alueen ry:lle, seurauksena oli, että kaikki nuoriso polttaa tupakkaa, niin tytöt kuin pojatkin.
Voisitko mainita paikkakunnan. Ainakin olunsalossa ry.n nuorista valtaosa polttelee.
ja mitään valonpilkkua ei ole näkyvissä.
Miksi sitten vl-lapset polttaa tupakkaa, sitä voitaisiin miettiä.
Tupakkahan rauhoittaa ja aiheuttaa hyvin nopeaa riippuvuuden.
Olenko väärässä jos kohdistan epäilyni niihin suurten perheiden lapsiin, jotka eivät ole saaneet tarpeeksi syliä ja hoivaa, ovat altiina tupakan riippuvuuteen.
Sillä korvataan jotakin hyvin tärkeää, josta hän on jäänyt paitsi, syliä.
Uskallan tämän epäilyn kirjoittaa siksi, koska suurin osa tupakoijista on suurien perheiden lapsia, niitä keskimmäisiä lapsia.
Onko muilla samoja huomioita.
Tätäkin puolta on uskallettava katsoa, onko syy siellä vai missä se on?
Ketkä ovat niitä vl-lapsia jotka alkavat polttamaan.
Ainakin minun lähipiirissä, kaikki ovat isojen perheiden keskimmäisiä lapsia.
Olet oikeassa, olen havainnut samaa kaikissa rauhnayhdistyksissä.
Oletko käynyt Oulun rauhanyhistyksessä, suomen suuurimmassa siionissa. Siellä sitä vasta näkee,miten paljon tupakin orjia onkaan.
Ihmettelen, miksi asiaan ei puututa. Miksi ei kielletä tupakointia rauhanyhdistyksen edessä.
On tosi suivaisaa mennä, kun vastassa on tämä savumuuri. Tietenkin pelkäävät, että jos alettaisiin puuttua, niin tämä porukka ottaisi niin nokkiinsa, että ottaisi tuota pikaa hatkat koko yhistyksestä.
Elikkä tupakin voimalla tämä porukka pysyy koossa ja samassa hengessä ja rakkauvessa, vaikka me "eriseuralaiset" olemme eri mieltä. Meidän on pakko hiljaa sietää. Jos alkaisimme pitää ääntä, niin pian huomaisimme olevamme vikoilevia eriseuralaisia. Ei se tarvitse olla kummoinen erimielisyys siionin joukon kanssa, kun saa otsaansa pedon merkin.
kun alaikäisten tupakkalaki tuli Suomeen, mutta isojen perheiden vanhemmat päättivät, etteivät he halua lastensa "tuttia" poistaa, koska he eivät jaksa taistella muurrosikäisten kanssa. He eivät vaan tajunneet, että tämä "tutti" ei olekaan ihan myrkytön tutti.
Mutta kuka uskaltaa katsoa näitä tupakoivia lapsia ja nähdä, että he korvaavat tupakalla jotakin.
Se jotakin on äidin ja isän syli.
Kun lapsia syntyy joka vuosi, niin on sanomattakin selvää, että lapset jäävät paitsi hoivaavaa syliä, joka on elintärkeä ihmisen kehitykselle.
Tätä sylin puutetta korvataan tupakoimisella, sillä lapsi haluaa näyttää vanhemmille, että huomatkaa minut nyt, antakaa rajoja, pitäkää vielä hetki sylissä. Mutta tähänkään hätähuutoon, ei vasta oikein, vaan jätetään lapsi yksin tupakansa kanssa.
Huomioitavaahan on, että vl-lapset polttavat niin tytöt kuin pojatkin, yhtä paljon.
Vanhempien kunnioittamisessa on kysymys Jumalan säätämyksestä. Vanhemmat eivät itse ole vaatimassa kunnioitusta lapsiltaan esim. arvovaltasyistä.
Nykyään puhutaan tasa-arvosta, lasten oikeuksista ja varoitetaan alistamasta lapsia.
Näin vanhemmilta riistetään heidän asemansa lasten kasvattajina ja kurittajinakin.
Viime sotien jälkeinen kasvatuksellinen ilmapiiiri oli ehkä liian ankara ja autoritaarinen.
1960-70 luvuilla levisi täysin vastakkainen eli vapaan kasvatuksen periaate, mikä näyttää jatkuvan. Tämä uusi kasvatusmoraali, jossa ei oteta riittävää kasvatusvastuuta, on alkanut vakavasti horjuttaa vanhempien arvovaltaa perheissä sekä opettajien auktoriteettiä koulussa.
On jäänyt sivuun Raamatun ja katekismuksen periaate: kunnioita isääsi ja äitiäsi, että menestyisit ja kauan eläisit maan päällä. Maallistuvan aikamme ajattelu uhkaa järkyttää myös kristityn kodin perustaa.
"Puheenvuoroissa tuotiin esille vanha perinne, että kotityöt ovat vain naisten työtä. Tästä perinteestä toivotiin päästävän pois.
Perheenäidit voivat itsekkin vaikuttaa siihen, että tämä perinne ei jatkuisi. Kun koti on yhteinen, ovat myös työt kotona yhteisiä. "
1990-luvulla väsyneet isojen perheiden äidit toivat esiin väsymystään, ja se näkyi sen ajan kirjoituksissa. Puhuttiin kotitöiden jakamisesta.
"Kotiäitien on vaarana aliarvioida omaa työtään. Ajan henki on, että kotona tehtävää työtä ei arvosteta."
"Alle kouluikäiset lapset ovat innokkaita oppimaan kotitöitä. Äidit usein epäilevät turhaan lasten selviytymistä kotitöistä."
HUOM! Seurakuntapäivillä opetetaan, että alle kouluikäiset lapset voivat auttaa äitiä kotitöissä. Miten tälläista päästetään lehteen!
Pienet lapset, jotka tarvitsisivat hoivaa ja leikkiä, ei mitään muuta.
Alustuksessa ei sanallakaan mainita miehen osallistumisesta kotitöihin!
Veljet ovat pitäneet hyvät alustukset Taivalkoskella. Vaikka aikaa on kulunut, kaikki asiat ovat edelleen voimassa.
Kyllä tupakanpolton vaaroista, tottelelemattomuuden synnistä ja kotitöistäkin on tarpeen jatkuvasti puhua meille kaikille. Näin siitä huolimatta, että meillä monellä siivousrätti, lastenhoito ja ruuanlaitto sujuu jo erillä tavalla kuin menneinä vuosikymmeninä. Toivottavasti "Reinokin" on sen oppinut.
että alle kouluikäisiä lapsia opetetaan osallistumaan kodintöihin alle kouluikäiset lapset.
"Alle kouluikäiset lapset ovat innokkaita oppimaan kotitöitä. Äidit usein epäilevät turhaan lasten selviytymistä kotitöistä."
Äidit usein epäilevät lastensa selviytymisestä kotitöistä.
Siinä olen samaa mieltä, ei alle kouluikäisen lapsen pidä selvitytyä kotitöistä.
Vieläkö seurakuntapäivillä opetetaan näin?
Eikös niillä seurakuntapäivillä yleensä heitetä ihmisiä saatanalle?
Ei nykyään tarvitse heittää, kun uskonsa kieltänyt lähtee vapaaehtoisesti. Käytännössä lähteminen tapahtuu niin hiljaa, ettei sitä monestikkaan edes huomata.
Aika on muuttunut, kukaan ei kyttää ja jokainen saa tehdä omissa oloissaan niinkuin tykkää. Seurapaikoilla nyt odotetaan sellaista käyttäytymistä, joka on uskon hengen mukaista.
Kukaan ei tuo esiin eriäviä mielipiteitään, mistä johtuu, ettei ketään tiedetä alkaa hoitamaan.
Kaikki tajuaa sen, että olemalla hiljaa säästyy syrjinnältä. Ja kun alkaa tarpeeksi tympimään, lähdetään hiljaa, ilman hyvästejä.
Silloin hoitokokousvuosina ei osattu olla hiljaa, vaan esitettiin mielipiteitä muunkinlaisia kuin seurakunnan neuvo oli ja tietäähän sen silloin, miten käy. Moni osasikin olla hiljaa, mutta e.
On helppo laskea, kuinka paljon heitettiin. Heitettyjä ovat kaikki tämän päivän eri lestadiolaissuunnat.
Huh, siis taas on eräs tekemässä mustan valkoiseksi ja valkoisen mustaksi, olitko ehkä itse "hoitamassa" uhreja silloin 1970-luvulla kun noin asiantuntevan ja lämpimään sävyyn sitä hengellistä väkivaltaa ja puoskarointia muistelet?
Heikko on vl-usko jos se vaatii noin rajun totuuden ja arvostelun kieltämisen ja tosiasioiden vääristelyn...voiko ihminen olla tasapainossa itsensä kanssa jos noin pahasti kieltää tapahtuneet tosiasiat, vai onko jonkin asteinen aivopesu vallitseva todellisuus näissä asioissa?
Edelleen tulee mieleen se hirtehishumoristinen satu; "Keisarin uudet vaatteet", onhan keisarilla vaatteet onhan? Vaikka lapsikin näki että alasti se keisari oli...yhtä paha näkövika tuntuu piinaavan joitakuita srk-uskovia, totuutta ei suostuta myöntämään vaan kaikki muut mielipiteet ovat eriseuraisten jupinaa ja epäuskoisten horinaa...heh, oiva keino elää omassa harhamaailmassa synnillistää kaikki liikkeen ulkopuolella oleva elämä ja pistää katkeruuden piikkiin kriittinen liikkeen oppilinjausten arvostelu...
Vanhan ajan lestadiolainen oli nöyrä ja ei suostunut sanomaan tuomion sanaa poisnukkuneista vaan totesi mm: "Minua ei ole pantu elävien eikä kuolleiden tuomariksi!" Miten on nykyisin? Kadotustuomiot singahtelevat...karemata hommaa kun Jeesukseen uskovia ihmisiä noin vaan tuomitaan helvetin lapsiksi, eikö ole Jumalan pelkoa sen vertaa että tuomaroinnin jättäisi Isompaan käteen!!?? Tulee mieleen sellainenki ajatus että onko jokunen syyllistynyt Pyhän Hengen pilkkaan kun on vainonnut Herran omia hoitokokouksissa jne..pelottava ajatuksenankin, vastauksen tietää Jumala yksin.
Kun ei vaan kävisi viimeisellä' tuomiolla monen tuomarin kohdalla toteen se Vapahtajan sana että "Monet ensimmäiset tulevat viimeisiksi ja monet viimeiset ensimmäisiksi.."
tarkoitan että monet jotka kehuvat olevansa ainoat oikeat uskovaiset tässä ajassa löytävätkin itsensä paikalta jota eivät olisi uskoneet maan päällä? Niin Herra sen tietää, hänen on armo ja hänen on totuus!
Yleisesti ajatellaan, että koko maailman kristityt ja kirkot muodostavat Jumalan seurakunnan. Kun näin ajatellaan, tehdään mittavasti työtä sen hyväksi. Kaikki eri tavalla uskovat ryhmittymät pyritään kokoamaan yhteen etsimällä asioita, joista voidaan olla samaa mieltä. Maailman loppuun asti tulee kuitenkin olemaan väärää opetusta, eriseuroja ja kaikenlaisia uskonnollisia ryhmittymiä.
Jeesus ajallaan puhui tästä, että on paljon niitä, jotka vieläpä hänen nimeensä vedoten opettavat väärin.
Pyhästä Hengestä Jeesus opetti, että se on totuuden henki. Ei voi ajatella, että tämä totuuden Henki voisi opettaa eri ryhmittymissä ja eri paikoissa eri tavalla.
Raamatun mukaan Jumalalla on maan päällä yksi pyhä seurakunta, pyhien yhteisö. Tästä seurakunnasta Luther kirjoittaa: "Minä uskon, että maan päällä on yhden pään, Kristuksen alainen, Pyhän Hengen kokoonkutsuma, yhdessä uskossa ja mielessä ja käsityksessä elävien pelkkien pyhien pyhä joukko ja seurakunta: sillä on moninaisia lahjoja, mutta se on rakkaudessa yksimielinen, ilman eriseuroja ja hajaannuksia.
Tänäänkin Pyhä-Henki kutsuu evankeliumin saarnan kautta osattomia omistamaan Jumalan armoa kohdalleen. Syntymälahjaksi Jumala antaa Pyhän Hengen, joka opettaa pitämään kaiken, minkä Jeesus on opettanut. Se neuvoo vaeltamaan uskon kuuliaisuuteen.
Turvaa sinäkin tälläkin hetkellä Jumalan väkevään voimaan ja hänen mittaamattomaan armoonsa.
kuin vanhoillislestadiolaisia.
Vanhoilliset kai lähtivät itse silloin 1800 ja 1900-lukujen taitteessa.
He lienevät suurin eriseura, mitä esikoilestadiolaisuudesta on lähtenyt.
Oikea seurakunta on siellä missä evankeliumi puhtaasti saarnataan ja sakramentit Krisuksen asetuksen mukaisesti toimitetaan ko. opetuksessa on turvallista pysyä, eikä lähteä haahuilemaan jonnekin ihmistekoisiin -vain me- rakennelmiin mukaan.
Lutherin tuotanto on nin laaja että sillä voi pönkittää lähes minkälaista opetusta tahansa kun reväistään yksi kohta sieltä ja toinen täältä...ja se sama pätee kyllä itse Raamattunkin, jos siäkin luetaan valikoiden ja tietynlaisten silmälaisen lävitse niin taatusti saadaan rakenneltua oppi joka omaan korvasyyhyyn sopii.
Niin on Jumala maailmaa rakastanut, että antoi ainokaisen(alkukielessä ainosyntyisen) Poikansa, ettei yksikään joka häneen uskoo hukkuisi vaan saisi iankaikkisen elämän" (Joh. 3:16), siis Vapahtajan verisen ristin luota ei tule lähteä etsimään mitään ainoata oikeata joukkoa tai mitä ihmeellisimpiä karismaattisia ilmiöitä, vaan pysyä sillä paikalla että saa uskoa Sanan kautta evankeliumin omalle kohdalleen uudelleen ja uudelleen ja välittää sitä mahdollisuuksien mukaan eteenkin päin...
Jumalan Sana ei ole kahlehdittu ja sidottu johonkin tiettyyn joukkoon vaan Jumala on suvereeni ja herättää uskoa Sanansa kautta siellä missä Hän hyväksi näkee ja siksi Kristuksen evankeliumia on saarnattu alkuseurakunnan ajoilta lähtien "alkaen Jerusalemista" ja tavoitteena "aina maan ääriin asti", siihen asti kunnes Herra itse palaa kunniassaan ja kirkkaudessaan noutamaan omansa pois maan vaivoista...maahan joss "ei enään muisteta ett ompi oltu sodassa, ei turmeluskaan ahdista vaan kaikk on tyyyntä suloista"
Tämä evankeliumi se on tavoittanut Taivalkoskenki pitäjän mutta ei ole siellä rajoittunut vain siihen "Sionin laaksoon", ei toki vaan Jumala se on joa sielläkin selkosilla omansa tuntee ja itse kunkin sydämeen näkee, siis tuomionpasuunat saa heittää vaikka Iijokeen ja keskittyä itse elämään armon evankeliumista ja suoda se vapaus toisellekin vaikka tämä toinen olisiki pelkkä "kirkkouskovainen" tai vaikka vapaitten suuntien kristitty.
Noh, tiedänhän minä että turhaan puhun, ei ihmistekoiset jerikon muurit niin vaan murru, mutta onneksi siellä takanakin on elävää evankeliumin saarnaa Jumalan Poika on vuodattanut kalliin sovintoverensä taitamattomien tuomitsijoittenki edestä, heidän edestä joilla "on kiivaus hyvään, mutta ei taidon jälkeen".
Kuitenki tervehenkinen Jumalan pelko on paikallaan näissä(kin) asioissa.
On muuten käynyt sellainenki armon ihme että vakaumuksellinen-lestadiolainen lausui minulle kadotustuomion, mutta tuli tuntoihinsa ja Pyysi anteeksi sanomaansa, sellainen nöyryys puhuttelee paljon enemmän kuin koppava jääkylmä ja ei Raamattuun perustuva tuomiohenkisyys.
Lopuksi vielä kirjoitettuna luterilainen, mutta vankasti Raamattuun perustuva kallis helmi; Niin siis toteamme että ihminen pelastuu yksin uskosta, yksin armosta, yksin Kristuksen tähden"
Jumalan valtakunnan päätökset ovat aina oikeita. Saat uskoa epäilykset anteeksi ihan sille paikalle, amen.
olet! Lueppa tuo Jarken kirjoitus, varsinkin tämä viimeinen, vaikka molemmat ovat kyllä todella asiaa.
on kuin pilvinen päivä. Jokainen uskovainen nauttii siitä kun syntistä rangaistaan. Edes lähisukulaisuus ei vaikuta siihen iloon. Olihan Abrahamkin valmis uhraamaan oman poikansa Isakin!
Raattamaan kuoltua käydyssä vallanjaossa omasta mielestään liian vähän valtaa saaneet lähtivät ovet paukkuen Jällivaarasta ja perustivat kilpailevan eriseuran Suomen Ouluun. Näin alkoi SRK!
Eriseura mikä eriseura.
sitä, miksi tämä "uhraaminen" ei koske johtoporrasta. He saavat veljeillä ja olla tekemisissä vääräuskoistenkin kanssa puhumattakaan, että joutuisivat/hylkäisivät omia lapsiaan tai lähisukulaisiaan. Tiedän tuon, koska tunnen monta tälläista tapausta.
Taivalkoski on hyvä paikka asua, kun vain pysyy erossa uskonnosta, lahkosta ja lahkolaisista. Muut ihmiset ovat ihan tavallisia.
Vain nämä lestat aloittavt lastensa aivopesun jo alta kouluiän!
Tupakointi on vl nuorison ainoa oikea ajanviihde.
Muita ajanviihteitä ei juurikaan ole.
kaikki on kielletty.
Lue Raamatun lisälehdistä vl kehittämä syntilista-----------