joka rakastaa bulimiaa tai on ns. pro-mia?
tuntuu että kaikki vaan sanoo että vihaa ruokaa ja oksentamista. pitääkö kukaan sitä että saa syödä paljon ja oksentaa kaikki ulos ja olla kuin ei olisi mitään syönytkään? yritt5ääkö joku syödä mandollisimman paljon lihoamatta vai olenko minä yksin sairas???
Harmi vaan etten pysty tätä toteuttamaan, kun asun vielä kotona...
tuntuu että kaikki vaan sanoo että vihaa ruokaa ja oksentamista. pitääkö kukaan sitä että saa syödä paljon ja oksentaa kaikki ulos ja olla kuin ei olisi mitään syönytkään? yritt5ääkö joku syödä mandollisimman paljon lihoamatta vai olenko minä yksin sairas???
Harmi vaan etten pysty tätä toteuttamaan, kun asun vielä kotona...
Vastaukset 3
Vanhimmat
en tiedä olenko pro_mia?
siis tai kun toisinaan rakastan ruokaa ja toisaalta taas vihaan sitä.. niinkuin nyt varmaan kaikki bulimikot.
mutta siis rakastan ahmimista ja sitä tunnetta että saan kuitenkin kaiken syödyn ruuan pois oksentamisen ja suuren annoksen ulostuslääkkeitä avulla. ?
ääh en tiedä!!?
joka tapauksessa rakastan ruokaa ja mietin varmaan joka päivä että mitä voisin ahmia sitten kun sallittu ahmimispäivä tulee, ja samalla taas mietin että pitää käydä ostamassa lisää ulostuslääkkeitä että varmasti saa kaiken pihalle ja sitten taas on ihana jatkaa laihana vaikka onkin syönyt aivan törkeän määrän kaikkea!
muita samanlaisia?
tai tiedä sitten mitä sillä tarkoitetaan mutta tunnistan kyllä itseni tuosta.
mäkin rakastan ruokaa, karkkia, keksejä, hampurilaisia ym.
toisen lapsen synnyttyä tilanne riistäytyi käsistä enkä saanut enää normaalisti laihdutettua kiloja pois. kaikki mässäys ja naposteltava maistuu vaan niin hyvältä. nautin siitä kun suu on p*skaa täysi, karkkia, suklaata, herkkuja NAM mutta se itseinho kun taaskaan ei itsekuri pitänyt.... se on jotain kamalaa.
olen oksentanut vasta parin viikon ajan. sillon kun syön terveellisesti niin en oksenna, mutta jos sorrun pullaan, karkkiin, burgereihin tms. niin silloin käyn oksentamassa. en varsinaisesti nauti oksentamisesta mutta jotain tyydytystä saan siitä että syön vatsan täyteen herkkuja, oksennan ja sitten ei tee enää mieli syödä mitään.
en kyllä tiedä että oksennanko vatsan tyhjäksi asti.
mä olen jo aikuinen joten helvetinmoinen syyllisyys kalvaa.
Luulenpa että olen pro-mia...
Oon ollut buliimikko siis jo jotain 3-4 vuotta ja on alkanut tuntua sille että olen jo pro... Vaikka onhan tääkin joskus helvettiä ja masentavaa (vakavasti masentunut kun ole), mutta kyllä sanoisin että olen pro-mia. Itse periaatteessa valitsin bulimian, koska olin ylipainoinen ja halusin laihtua. Mun oli pakko. Se tunne tuli niin voimakkaasti. Oikein vihan kumpusi sisältäni ja tiesin mihin se piti purkaa. Nyt olen sitten alipainoinen. Ja parempi näin, vaikka olenkin ihan fyysisesti aika huonona.
Tuntuisi ihan omituiselle jättää niinku jotakin sisällensä mahalaukkuun. Tuntuu että en ole koskaan tehnyt niin ja että niin ei pidä tehdä. Miten joku voi siis oikeasti syödä monta kertaa päivässä lihomatta? Ja juodakin? Ainut ''ravinto'', jonka voisin edes vähääkään kuvitella jättäväni sisälle on vesi.... Onko muita, joilla tällaisia ajatuksia.