Mä mietin sellaista, että voinko edes vähän lohduttautua sillä että toinen synnytys on helpompi kuin ensimmäinen? Näin väitetään... Siis jos kaikki etenee normaalisti.
Ensimmäinen synnytys ei tosiaan herkkua ollut, kesti piiiitkään ja aika vaivalloinen oli ponnistusvaihekin.
Eli onko siinä siis paljonkin perää että toinen on helpompi, vai varaudunko samanlaiseen synnytykseen kuin ekalla kerralla?
Mulla on laskettu aika 2,5kk päästä, enkä todella odota synnytystä innolla. Vauvaa kylläkin.
Edellinen kesti siis 28h. Takana 2 valvottua yötä, ja kätilöilläkin vaihtui vuoro alle 3h synnytyksestä. Harmi. Kalvot puhkaistiin, virtsarakkokin tyhjennettiin keinotekoisesti. Otin epiduraalin jonka antanut lääkäri oli mukava.
Myöhemmin erehdyin vielä ottamaan kohdunkaulan puudutuksen. Se oli kyllä moka joka ei tuu toistumaan, lääkäri oli tyly ja kiukkuinen ja ilmeisesti erittäin kiireinen, kun ärähti mulle kun en heti pystynyt rentouttamaan kaikkia lihaksia. Tuntui kun olis jollain jääpiikillä tökitty suoraan vehkeisiin.
Ponnistusvaihe kesti 58min. Kuulemma epiduraali oli heikentänyt supistuksia niin paljon ettei niiden tehosta ollut ponnistellessa hyötyä. Piti sitten välilihaa leikata, kätilö vielä tokaisi että "sattuipa taas tylsät sakset". Kiva.
No lopulta tuli ulos 3,2kg täydellinen tyttövauva. Täysin terve ja kaunis. Olin tosin 2 päivää niin uuvuksissa että en ollut onneni kukkuloilla, imetin vaan parhaani mukaan ja toivoin että mies olis paikalla koko ajan hoitamassa vaipan vaihdot sun muut, itse pelkäsin rikkovani vauvan enkä uskaltanut edes syliin nostaa ilman apua :) Kolmantena päivänä sitten olikin jo parempi olo.
Haava ei tulehtunut, ja olin muutenkin hyvässä kunnossa, vauvakin oli tyytyväinen ja rauhallinen. Mutta kuukauden ajan oli paikat kipeenä. En pystynyt kävelemäänkään kunnolla pariin viikkoon tikkien takia, ja verta tuli yllättävän paljon. Vannoin, että EI ENÄÄ IKINÄ!!!
Ja tässä taas kuitenkin ollaan. Oon varmaan hullu kun muistan tarkasti miten hirveetä se oli mutta vapaaehtoisesti teen sen uudestaan.
Ei ollut mun kohdalla "elämäni kaunein ja ihanin kokemus pikku kivusta huolimatta". Se oli paljon pahempaa mitä osasin kuvitella, vaikka luulin että olin varautunut pahimpaan.
Ei huvittais uudestaan, vaikka se hyvin menikin siinä mielessä ettei mitään hengenvaaraa ollut vauvalla. Eikä mullakaan...
Mutta eipä vauva masuunkaan voi jäädä. Ajattelin, että olisko kellään muutamaa rohkaisevaa sanaa??
Olis kiva kuulla onko toinen synnytys mennyt muilla paremmin, ja jos on niin millä tavalla? Onko mulla toivoa selvitä tästä toisesta edes vähän helpommalla? :D
Ensimmäinen synnytys ei tosiaan herkkua ollut, kesti piiiitkään ja aika vaivalloinen oli ponnistusvaihekin.
Eli onko siinä siis paljonkin perää että toinen on helpompi, vai varaudunko samanlaiseen synnytykseen kuin ekalla kerralla?
Mulla on laskettu aika 2,5kk päästä, enkä todella odota synnytystä innolla. Vauvaa kylläkin.
Edellinen kesti siis 28h. Takana 2 valvottua yötä, ja kätilöilläkin vaihtui vuoro alle 3h synnytyksestä. Harmi. Kalvot puhkaistiin, virtsarakkokin tyhjennettiin keinotekoisesti. Otin epiduraalin jonka antanut lääkäri oli mukava.
Myöhemmin erehdyin vielä ottamaan kohdunkaulan puudutuksen. Se oli kyllä moka joka ei tuu toistumaan, lääkäri oli tyly ja kiukkuinen ja ilmeisesti erittäin kiireinen, kun ärähti mulle kun en heti pystynyt rentouttamaan kaikkia lihaksia. Tuntui kun olis jollain jääpiikillä tökitty suoraan vehkeisiin.
Ponnistusvaihe kesti 58min. Kuulemma epiduraali oli heikentänyt supistuksia niin paljon ettei niiden tehosta ollut ponnistellessa hyötyä. Piti sitten välilihaa leikata, kätilö vielä tokaisi että "sattuipa taas tylsät sakset". Kiva.
No lopulta tuli ulos 3,2kg täydellinen tyttövauva. Täysin terve ja kaunis. Olin tosin 2 päivää niin uuvuksissa että en ollut onneni kukkuloilla, imetin vaan parhaani mukaan ja toivoin että mies olis paikalla koko ajan hoitamassa vaipan vaihdot sun muut, itse pelkäsin rikkovani vauvan enkä uskaltanut edes syliin nostaa ilman apua :) Kolmantena päivänä sitten olikin jo parempi olo.
Haava ei tulehtunut, ja olin muutenkin hyvässä kunnossa, vauvakin oli tyytyväinen ja rauhallinen. Mutta kuukauden ajan oli paikat kipeenä. En pystynyt kävelemäänkään kunnolla pariin viikkoon tikkien takia, ja verta tuli yllättävän paljon. Vannoin, että EI ENÄÄ IKINÄ!!!
Ja tässä taas kuitenkin ollaan. Oon varmaan hullu kun muistan tarkasti miten hirveetä se oli mutta vapaaehtoisesti teen sen uudestaan.
Ei ollut mun kohdalla "elämäni kaunein ja ihanin kokemus pikku kivusta huolimatta". Se oli paljon pahempaa mitä osasin kuvitella, vaikka luulin että olin varautunut pahimpaan.
Ei huvittais uudestaan, vaikka se hyvin menikin siinä mielessä ettei mitään hengenvaaraa ollut vauvalla. Eikä mullakaan...
Mutta eipä vauva masuunkaan voi jäädä. Ajattelin, että olisko kellään muutamaa rohkaisevaa sanaa??
Olis kiva kuulla onko toinen synnytys mennyt muilla paremmin, ja jos on niin millä tavalla? Onko mulla toivoa selvitä tästä toisesta edes vähän helpommalla? :D
Vastaukset 6
Vanhimmat
Eiköhän se 7-8 tuntiin mene jo tämä toinen synnytys!
Mullakin eka 20 tuntia,(tyttö 3450g) ja toka heti perään 6,5 tuntia. (vaikka poika painoi 4140g)
Hei ja sit kuopus tuli ihan 15 min, kiireellisenä keisarileikkauksena, vaikka sitä ei kai nyt lasketa.
ensimmäinen synnytys pahin. Toista synnytystä pelkäsin sen ensimmäisen takia, mutta toinen menikin alta kahdessa tunnissa. Ensimmäinen ajatus toisen jälkeen oli, että näinkö helposti se kävikin.
Kolmatta en enää pelännyt ja se oli vielä halpompi. Nyt on kuukauden päästä neljäs synnytys edessä ja innolla odotan uutta kokemusta. Synnyttäminen on kivaa.
mulla kesti ensimmäinen synnytys 21.5tuntia. pitkä synnytys oli rankka. sain myös epiduraali-puudutuksen, mutta ei se auttanut kun tunnin ja sen laitto tuntu todella hirveältä. tuntu että kovat supistuskivut lisäsi tuntoherkkyyttä. tipan laitto käteen sattu niin kuin sen epiduraalinkin laitto. synnytys oli niin pitkä että kivunlievityksistä ei tuntunut olevan paljon apua. uni ja syömis vajeet kasvoivat myös aika suuriksi.
ponnistusvaihe kesti vain 20min. eikä isoja repeämiä tullut. poikamme painoi 3050g ja oli 48cm pitkä.
toinen synnytys oli nopeampi. se kesti vain 7 tuntia. ponnistus vaihekkin lyheni 7minuuttiin.
synnytyksen kovimman kivun vaihe lyheni kun synnytyskin oli lyhyempi. koin toisen synnytyksen paljon helpompana kuin ensimmäisen.
kolmen viikon päästä on kolmannen lapsen laskettuaika. jännittää/pelottaa synnytyksen kovat kivut. pitää olla rohkeampi sanomaan missä asennossa haluaa olla ja vaatia ehkä enemmän kivun lievitystä. ensimmäisessä synnytyksessä en osannut ehkä tarpeeksi voimakkaasti vaatia mitä haluan. eikä sitä sillon oikein tiennytkään mitä voisi pyytää ja mikä tuntuisi hyvälle.
en ole kuullut ainakaan kenenkään puhuvan, että pitkän synnytyksen jälkeen toinenkin olisi ollut yhtä rankka ja pitkä.
kyllä melkein aina luulisi synnytyksen helpottuvan ja lyhenevän ainakin jonkun verran.
Tämä sanonta, että toinen ois helpompi. En kuitenkaan halua pelotella, voihan olla että sulla kaikki menee nopeemmin.
Minulla eka kesti 10h25min, sattuhan sekin pirusti, mutta näin jälkikäteen aateltuna, se oli lastenleikkiä tokaan verrattuna.
Toka kesti jotain 13h. Kaksi päivää ennen h hetkeä en kyennyt kunnolla istuun tmv.Vuorokauden lähes supisteli kunnolla.
Toki lapsi oli hieman isompi, kuin eka, mutta kyllä se niin pirusti enemmän tuntu kun eka koskaan yhteensä.
Ainoa mikä oli nopeempaa tokan kanssa, oli ponnistusvaihe.
Toivotan sulle onnea matkaan ja että suhun pätisi toi sanonta.
Tuli pikkaisen parempi mieli, varsinkin tuo kommentti "synnyttäminen on kivaa" oli hauska :D
Toivotaan, että se sieltä sujahtaa vähän vähemmällä kärsimyksellä :)
Lisää olis kiva kuulla näitä kokemuksia.
Ajattelin sulle jotain vastata. Mun havaintoni mukaan(siis ainakin mun lähipiirissä) toinen synnytys on ollut paljon äkäisempi ja nopeampi. Ehkä se kohtu sitten muistaa mitä piti tehdä ja voimiakin vielä tallella kun vasta toinen synnytys!?
Itselläni on neljä lasta. Eka oli helppo ja toinen taas juuri tuollainen tulinen ja nopea. Mulla on ollut epidurali ensimmäisessä, ja kolmannessa synnytyksessä. Sekin toimi ihan hyvin, mutta ponnistusvaiheessa aloin taas tuntea kipua. Kolmannen synnytyksessä aika isoakin sellaista... Neljänteen synnytykseen otin Spinaalipuudutuksen ja se oli aivan upea! Aivan niin ku ois paikat todellakin puudutettu. Tunsin kaiken, mutta ei tippaakaan kipua. Se oli sellainen ihana ja kaunis "elokuvasynnytys": )
Mä myös kannatan ponnistusvaihetta jakkaralla. Mun jokainen lapsi on siinä syntynyt ja nopeasti(12min, 10min, 3min ja 1min)
Auttaakohan se painovoima...?
Esikoisen syntymän jälkeen mä en uskaltanut oikein hoitaa vauvaa. Mies hoiti meillä alkuun kaiken. Kärsin kait jonkinlaisesta syn. jälkeisestä masennuksestakin. Tunteet vauvaa kohtaan heräsivät todella hitaasti.
Kun toinen lapsi syntyi sain heti synnytys salissa kokea äitiyden riemun! Olin todella onnellinen vauvasta ja tunteet heräsivät heti.
Että tässäpä nyt jotain: )
Onnea sulle koitokseen, hyvin se sujuu!