Keskustan "tahtopolitiikka" johti 1987 oppositioon, Ahon hallitus syntyi vain SDP:n kieltäytymisen vuoksi ja Lipposen molempien hallitusten aikana keskusta keskittyi lähinnä ampumaan kaikkea mikä liikkui ja rähisemään joka asiasta.
Kepun oppositioaikana sen kannatus ei noussut millään SDP:tä suuremmaksi, vaikka Keskusta yritti räyhäpolitiikallaan näyttää "tahtonsa" niin hyvin kuin osasi.
Vasta Jäätteenmäen mielikuvakampanja Lipposesta sotahulluna Bushin kaverina ja keskustasta rauhanpuolueena toi 2003 kepulle 6000 ääntä ja kaksi laskennallista eduskuntapaikkaa enemmän kuin SDP:lle.
Kun Jäätteenmäki sitten sai haluamansa punamultahallituksen nöyrtymällä SDP:n puoluekuriin, kepun gallup-kannatus putosi saman tien SDP:tä pienemmäksi, kun Jäätteenmäen muutkin sekoilut täyttivät median.
Kun "sattumapääministeriksi" tituleerattu Vanhanen astui ohjaksiin ja aloitti värittömän, koruttoman, mutta samalla asiallisen ja maltillisen yhteistyöpolitiikkansa, kääntyi keskustan kannatus taas kasvuun.
Keskustan peruskannattajat kentällä eivät kuitenkaan olleet kannatuksen kasvuun tyytyväisiä. Sen sai aikaan väärä mies, liian yhteistyökykyinen ja liian asiallinen. Keskustalaisethan ovat politiikassaan niin kuin venäläiset ulkopolitiikassaan: ellei riitoja ole koko ajan johonkin suuntaan, niin politiikkaa hoidetaan peruskepulaisen mielestä huonosti, liian myöntyväisesti.
Niinpä kepun kenttä yritti haastaa riitaa SDP:n kanssa, kutta Heinäluoma pani kepun kuriin kovalla kädellä. Säälittävintä oli nähdä, miten kepua nöyryytettiin veronalennuspolitiikassa, maatalouskysymyksissä ja yt-laissa. Keskustan kentän suut tukittiin, koska porvarihallituksen vaihtoehto on ollut keskustan aktiiviporukalle aina kauhistus.
2007 vaalissa keskusta säilyi suurimpana puolueena ilman muuta vain siksi, että Matti Vanhanen oli saanut maltillisella esiintymisellään ja asiallisella politiikallaan keskustalle runsaasti liikkuvien äänestäjien kannatusta keskustan peruskannatuksen päälle.
Samaan aikaan Heinäluoma vei SDP:tä vasemmalle ja alas, kun Kataisen konkreettinen politiikka nosti kokoomuksen toiseksi suurimmaksi.
Niinpä Vanhasen vuosi sitten synnyttämä porvarihallitus teki nopeasti hyvän hallitusohjelman ja alkoi toteuttaa sitä aivan aidossa ja toimivassa yhteistyössä.
Tämä ei kuitenkaan kepun peruskannattajajoukolle kelpaa. Nämä kepun perusjuntit, poliittiset tyhjäpäät kuvittelevat, että yhteistyö on kokoomukselle myöntymistä, "talousliberalistien" kelkkaan menoa, aluepolitiikasta luopumista ja ties mitä.
Puoluesihteeri Korhonen otti kiinni tästä keskustan enemmistöstä jo hyvin pian vaalien jälkeen ja alkoi esiintyä julkisuudessa kokoomusta, hallitusta ja myös Vanhasta arvostellen. Korhonen sanoi, että hän edustaa keskustan kenttää, koska hänet on valittu tehtäväänsä puoluekokouksen päätöksellä. Hänen työnantajansa puoluesihteerinä on keskustan kenttä, ei siis eduskuntaryhmä eikä hallitus.
Samoihin aikoihin keskustan kannatus alkoi hiljalleen kääntyä laskuun, joka on viime kuukausina jyrkentynyt selvästi niin, että keskusta on nyt pudonnut jo 3. tilalle, Heinäluoman luopumista rekyylinä seuranneen SDP:n kannatusnousun taakse.
Nyt näyttäisi, että keskusta on aika pahassa sisäisessä kriisissä. Matti Vanhanen säilyttää kasvonsa tyyninä eikä oman periaatteensa vuoksi käsittele puolueen sisäisiä asioita julkisesti, vaan antaa Korhosen käyttää "mielipteen vapauttaan". Moni muu keskustalainen, mm. eduskuntaryhmän puheenjohtaja Kalli (kova punamultamies) on alkanut vaatia, että Korhosen olisi pidettävä suunsa kiinni.
Media tekee jo Korhosesta suoranaista pilkkaa ninmitämällä häntä todelliseksi oppositiojohtajaksi Heinäluoman sijasta. Kokoomuskin seuraa asioita huvittuneena sivusta, kun antoi Korhoselle mattopiiskan palkinnoksi politiikan tuulettajana tomimisesta.
Paula Risikko totesi kuvaavasti, että Jarmo on "pihaviriä", eli touhuaa omalla pihallaan näyttävästi, muttei häiritse "kylän" asioiden hoitoa.
Suhtaudutaan Korhoseen miten tahansa, niin kyse lienee siitä, että keskusta alkaa olla kriisissä. Kannatus on kääntynyt laskuun ja oma väki riitelee siitä, miten Vanhaseen ja hallitustyöhön pitäisi suhtautua. Media vahvistaa kuvaa, että puoluesihteeri on haastamassa puheenjohtajaansa politiikan sisältökysymyksissä ja jopa puolueen linjan johtamisessakin.
Jos keskustalle tulee kunnallisvaaleissa pienikin tappio, niin olemme melkoisen näytelmän edessä, kun keskustalaiset riitelevät siitä onko pudotus Vanhasen vai Korhosen aiheuttama.
Todennäköisesti riitely kuitenkin alkaa jo paljon ennen kunnallisvaaleja, kun seuraavatkin gallup-mittaukset näyttävät keskustalle pudotusta. Jako korhoslaisiin ja vanhaslaisiin rupeaa hajoittamaan keskustaa sisältä. Kannatus putoaa, kun liikkuvat äänestäjät kaikkoavat muihin puolueisiin. Keskustaan jää ehkä 18% peruskepulaisia vannomaan Alkion, Kekkosen, Lipposvastaisuuden ja aluepolitiikan nimiin.
Onko tämä se tilanne, jota keskustan "kentän enemmistö" todella haluaa?
Toivoisin, ettei olisi.
Kepun oppositioaikana sen kannatus ei noussut millään SDP:tä suuremmaksi, vaikka Keskusta yritti räyhäpolitiikallaan näyttää "tahtonsa" niin hyvin kuin osasi.
Vasta Jäätteenmäen mielikuvakampanja Lipposesta sotahulluna Bushin kaverina ja keskustasta rauhanpuolueena toi 2003 kepulle 6000 ääntä ja kaksi laskennallista eduskuntapaikkaa enemmän kuin SDP:lle.
Kun Jäätteenmäki sitten sai haluamansa punamultahallituksen nöyrtymällä SDP:n puoluekuriin, kepun gallup-kannatus putosi saman tien SDP:tä pienemmäksi, kun Jäätteenmäen muutkin sekoilut täyttivät median.
Kun "sattumapääministeriksi" tituleerattu Vanhanen astui ohjaksiin ja aloitti värittömän, koruttoman, mutta samalla asiallisen ja maltillisen yhteistyöpolitiikkansa, kääntyi keskustan kannatus taas kasvuun.
Keskustan peruskannattajat kentällä eivät kuitenkaan olleet kannatuksen kasvuun tyytyväisiä. Sen sai aikaan väärä mies, liian yhteistyökykyinen ja liian asiallinen. Keskustalaisethan ovat politiikassaan niin kuin venäläiset ulkopolitiikassaan: ellei riitoja ole koko ajan johonkin suuntaan, niin politiikkaa hoidetaan peruskepulaisen mielestä huonosti, liian myöntyväisesti.
Niinpä kepun kenttä yritti haastaa riitaa SDP:n kanssa, kutta Heinäluoma pani kepun kuriin kovalla kädellä. Säälittävintä oli nähdä, miten kepua nöyryytettiin veronalennuspolitiikassa, maatalouskysymyksissä ja yt-laissa. Keskustan kentän suut tukittiin, koska porvarihallituksen vaihtoehto on ollut keskustan aktiiviporukalle aina kauhistus.
2007 vaalissa keskusta säilyi suurimpana puolueena ilman muuta vain siksi, että Matti Vanhanen oli saanut maltillisella esiintymisellään ja asiallisella politiikallaan keskustalle runsaasti liikkuvien äänestäjien kannatusta keskustan peruskannatuksen päälle.
Samaan aikaan Heinäluoma vei SDP:tä vasemmalle ja alas, kun Kataisen konkreettinen politiikka nosti kokoomuksen toiseksi suurimmaksi.
Niinpä Vanhasen vuosi sitten synnyttämä porvarihallitus teki nopeasti hyvän hallitusohjelman ja alkoi toteuttaa sitä aivan aidossa ja toimivassa yhteistyössä.
Tämä ei kuitenkaan kepun peruskannattajajoukolle kelpaa. Nämä kepun perusjuntit, poliittiset tyhjäpäät kuvittelevat, että yhteistyö on kokoomukselle myöntymistä, "talousliberalistien" kelkkaan menoa, aluepolitiikasta luopumista ja ties mitä.
Puoluesihteeri Korhonen otti kiinni tästä keskustan enemmistöstä jo hyvin pian vaalien jälkeen ja alkoi esiintyä julkisuudessa kokoomusta, hallitusta ja myös Vanhasta arvostellen. Korhonen sanoi, että hän edustaa keskustan kenttää, koska hänet on valittu tehtäväänsä puoluekokouksen päätöksellä. Hänen työnantajansa puoluesihteerinä on keskustan kenttä, ei siis eduskuntaryhmä eikä hallitus.
Samoihin aikoihin keskustan kannatus alkoi hiljalleen kääntyä laskuun, joka on viime kuukausina jyrkentynyt selvästi niin, että keskusta on nyt pudonnut jo 3. tilalle, Heinäluoman luopumista rekyylinä seuranneen SDP:n kannatusnousun taakse.
Nyt näyttäisi, että keskusta on aika pahassa sisäisessä kriisissä. Matti Vanhanen säilyttää kasvonsa tyyninä eikä oman periaatteensa vuoksi käsittele puolueen sisäisiä asioita julkisesti, vaan antaa Korhosen käyttää "mielipteen vapauttaan". Moni muu keskustalainen, mm. eduskuntaryhmän puheenjohtaja Kalli (kova punamultamies) on alkanut vaatia, että Korhosen olisi pidettävä suunsa kiinni.
Media tekee jo Korhosesta suoranaista pilkkaa ninmitämällä häntä todelliseksi oppositiojohtajaksi Heinäluoman sijasta. Kokoomuskin seuraa asioita huvittuneena sivusta, kun antoi Korhoselle mattopiiskan palkinnoksi politiikan tuulettajana tomimisesta.
Paula Risikko totesi kuvaavasti, että Jarmo on "pihaviriä", eli touhuaa omalla pihallaan näyttävästi, muttei häiritse "kylän" asioiden hoitoa.
Suhtaudutaan Korhoseen miten tahansa, niin kyse lienee siitä, että keskusta alkaa olla kriisissä. Kannatus on kääntynyt laskuun ja oma väki riitelee siitä, miten Vanhaseen ja hallitustyöhön pitäisi suhtautua. Media vahvistaa kuvaa, että puoluesihteeri on haastamassa puheenjohtajaansa politiikan sisältökysymyksissä ja jopa puolueen linjan johtamisessakin.
Jos keskustalle tulee kunnallisvaaleissa pienikin tappio, niin olemme melkoisen näytelmän edessä, kun keskustalaiset riitelevät siitä onko pudotus Vanhasen vai Korhosen aiheuttama.
Todennäköisesti riitely kuitenkin alkaa jo paljon ennen kunnallisvaaleja, kun seuraavatkin gallup-mittaukset näyttävät keskustalle pudotusta. Jako korhoslaisiin ja vanhaslaisiin rupeaa hajoittamaan keskustaa sisältä. Kannatus putoaa, kun liikkuvat äänestäjät kaikkoavat muihin puolueisiin. Keskustaan jää ehkä 18% peruskepulaisia vannomaan Alkion, Kekkosen, Lipposvastaisuuden ja aluepolitiikan nimiin.
Onko tämä se tilanne, jota keskustan "kentän enemmistö" todella haluaa?
Toivoisin, ettei olisi.
Vastaukset 42
Vanhimmat
Ei Keskustan eikä minkään muunkaan puolueen kentän enemmistön tahto voi olla se, että kannatus olisi jossain kohdin mahdollisimman suurta. Kyllä kai on niin, että ihmiset äänestävät jotain puoluetta sen harjoittaman politiikan ja edunvalvonnan vuoksi. Kun Vanhasen Kepu harjoittaa kokoomuslaista politiikkaa, eikö äänestäjälle tule silloin mieleen äänestää suoraan Kokoomusta.
Jos esim. Vihreät vastustavat aatteellisesti ydinvoimaa jyrkästi, mutta sitten hallituspolitiikassaan puoltavat ydinvoimaan saadakseen lisää kannattajia, niin kyllä se alkaisi herättää kysymyksiä peruskannattajissa. Kepu on nyt tässä tilanteessa, missä se on unohtanut ohjelmansa ja aatteelliset lähtökohtansa.
Kepun kriisi on aiheutunut Kemijärven tilanteesta. Juuri siinä kepulainen aluepolitiikka ja liberalistinen talouspolitiikka ajautuivat törmäyskurssille. Hyvin monet ns. tavalliset ihmiset suhtautuvat torjuvasti epäinhimilliseen ja kylmään talousajatteluun. Heille on tärkeintä työn varmuus, vakaus ja turvallisuus. Nämä asiat vaarantuvat nykyisellä meonolla ja tätä ihmiset ovat alkaneet protestoida sitä enemmän mitä useammalla alkaa olla kokemuksia siitä.
Aihe oli eilen esillä radion Naisten tunti -ohjelmassa, joka käsitteli työttömyyden vaikutusta kotiin ja perheeseen yms. Poliitikkojen kannattaisi välillä ehkä kuunnella kansalaisten mielialoja. Se kävi tuosta ohjelmasta hyvin selville. Karmaisevin esimerkki tuli eräältä paperitehtaalta, jossa työntekijöitä oli asetettu tarkkailun alle heidän panoksensa suhteen työsuhteen jatkosta päätettäessä. Tämä tarkkailu oli siis työnantajan keksimä uusi tapa kontrolloida toimintojaan. Tarkkailtavista kolme teki vuoden sisällä itsemurhan. Vaikka taustalla on varmasti ollut muitakin syitä, tämän tarkkailun alle joutuminen oli viimeinen pisara. Ruohojuurintasolla Jarmo Korhosta siis saatetaan ymmärtää paljon paremmin kuin monia muita enkä pidä sitä mitenkään kummallisena.
Korhosen toiminta on reagointia harjoitettuun politiikkaan. Korhonen on puolestaan reagoinut siihen viestiin, minkä on puoluekentällä nähnyt. Hänellä on selkeästi parempi taju puolueen kannattajien mielialoista kuin Vanhasella.
Länsimainen parlamentarismi ja enemmistödemokratia nojaavat juuri siihen, että enemmistöt määräisivät, millaista politiikkaa puolueet noudattavat, koska puolueet pääsevät valtaan vain toteuttamalla sellaista politiikkaa, joka on enemmistön tahdon mukaista.
Niinpä jutullasi ei ole juuri mitään pohjaa, kun perustat sen siihen, ettei puolueiden pitäisi tavoitella enemmistön kannatusta, vaan tyytyä oman perusjoukkonsa vanhoihin aatteisiin ja betonoida politiikkansa puoluevallan eikä demokratian työkaluksi.
Kemijärvestä ei kannattane enää jatkaa, koska uusia kemijärviä tulee lähivuosina ihan riittävästi. Uudet kriisit perusteollisuudessa saavat aikaan, että enemmistön kannatuksen saavat ne puolueet, jotka pystyvät ratkaisemaan työllisyysongelmat tulevaisuuteen katsoen.
Kysymys ei ole aatteellisten lähtökohtien unohtamisesta, se on pelkkää populistista retoriikkaa, vaan siitä, että puolueet ottavat huomioon tulevaisuuden mahdollisuudet ja rakentavat politiikkansa sellaiseksi, että koko kansan hyvinvointi paranee.
Tässä poliittisessa taistelussa voiton ovat aina vieneet ne puolueet, jotka ovat valmiit edislykselliseen, uutta hyvinvointia luovaan politiikkaan ja lyhyemmän korren vetäneet ne, jotka linnoittautuvat siilipuolustamaan "perinteisiä arvojaan".
Kokoomus hävisi 60-70-luvuilla edistykselliselle vasemmistolle juuri tästä syystä. Nyt konservatiivinen vasemmisto häviää edistykselliselle kokoomukselle samasta syystä.
Jos keskusta nyt linnoittautuu sisäisessä kahtiajaossaan perinteisiin arvoihinsa, keskusta häviää. Jos se sen sijaan lähtee mukaan ennakkoluulottomaan uudistuspolitiikkaan, sillä on mahdollisuudet menestyä.
Korhosen reagointi on valintaa sen välillä tukeeko hän sitä hallitusohjelmaa, johon hänen puolueensa johto ja eduskuntaryhmä ovat sitoutuneet, vai alkaako hän käydä omaa valtapeliään kyseenaqlaistamalla puolueensa toiminnan hallituksessa.
Puoluekentällä on aina erilaisia näkemyksiä. Niissä on Korhosellakin varaa valita, mitä näkemysssuuntaa hän omalla toiminnallaan ryhtyy kannattamaan.
Korhonen on valintansa tehnyt ja se painaa keskustan kannatusta alas, vaikka "kenttä" saattaa olla hyvinkin tyytyväinhen Korhoseen.
Tottakai puolueet tavoittelevat kansan enemmistön kannatusta, mutta eivät mihin hintaan tahansa. Puolueiden pitää "myydä" ohjelmansa kansalle useiden vaalien ajan ja silloin voi olla eduksi, että linja pysyy johdonmukaisena. Muuten vastustajat voivat liian helposti osoittaa, että vastustajapuolueen politiikka on täysin opportunistista. Yhteiskunnan uudistuessa myös puolueiden tulee tietenkin uudistua, mutta sekin pitää sitten tarjoilla äänestäjille rehellisesti. Nyt Kepussa on vaivihkaa muutettu politiikan suuntaa monta piirua oikealle. Tähän puolueen kannattajajoukko ja heidän puhetorvensa Jarmo Korhonen ovat reagoineet.
Suomessa yksi puolue ei pääse koskaan harjoittamaan enemmistövaltaa niin kauan, kun meillä pysyy tämä kolmen suuren puolueen järjestelmä. Aatteelisesti näistä kolmesta ehkä kauimpana toisistaan ovat kuitenkin Kokoomus ja demarit. Enemmistö muodostuu sen vuoksi yleensä Kepun harjoittaman politiikan perusteella. Ennen Vanhasen puheenjohtajakautta Kepu asetti yleensä aina punamultayhteistyön porvarihallituksen edelle. Kepussa on siis nähty mahdollisesti aatteellisia yhtäläisyyksiä (köyhän asialla oleminen) demarien kanssa enemmän kuin Kokoomuksen kanssa. Lisäksi Kepussa on koettu, että se on mahdollista saada helpommin ymmärrystä aluepoliittisille vaatimuksilleen demareilta kuin Kokoomukselta. Tämä johtuu siitä, että demarit ja Kepu painottavat löysää budjettipolitiikkaa, kun taas Kokoomus on tiukan budjettipolitiikan kannalla.
Jarmo Korhosen rähinöinnin takana ei ole liikkuvien kannattajien karkoittaminen, vaan peruskannattajien pysyttäminen puolueessa. Peruskannattajilla alkaa mitta tulla täyteen monessa kohdin. Maatalouskysymykset eivät ole ratkenneet toivotulla tavalla, talousliberalismin seuraukset koettelevat kovimmin kepulaisia alueita ja aluepolitiikka on vaiettu lähes unohduksiin. Pahinta on se, että kenttäväen kammoksuviin Helsingin herroihin ovat liittyneet nyt oma puheenjohtaja ja joukko omia ministereitä. Kepulaisella äänestäjällä voi silloin käydä mielessä jokin toinen vaihtoehto kuin äänestää puolueettaan seuraavissa vaaleissa. Vain käyttäytymisellään äänestäjä voi viestittää sen, onko Kepu toivotulla linjalla. Korhonen on haistellut kenttänsä mielialoja ja huolestunut.
Keskusta "myi" ohjelmansa kansalaisille vaaleissa ja saavutti suurimman puolueen aseman. Tältä pohjalta keskusta johti hallitusneuvottelut ja sitoutui hallitusohjelmaan yhdessä kokoomuksen, vihreiden ja rkp:n kanssa. Kritiikkiä hallitusohjelmaa tai sen toteuttamista kohtaan ei ole kuulunut keskustan eduskuntaryhmästä, joitain populistisia irtiottoja lukuunottamatta.
keskustan sisällä on kuitenkin Korhosen johtama "kentän ääni", joka on ryhtynyt tekemään omaa valtapolitiikkaansa johdonmukaisesti kokoomusta sättimällä (mistä kokoomus ei näytä välittävän) ja kyseenalaistamalla sen, mitä linjaa Vanhanen hallituksessa edustaa.
Väitteet, että tässä oltaisi "vaivihkaa liikuttu oikealle", vaatisivat perustelunsa siitä, että keskustan vaaliohjelman ja hallitusohjelman välillä olisi ristiriita: hallitusohjelma vaaliohjelmaa oikeistolaisempi.
Onko näin?
Erikoista minusta on etenkin se, että puoluesihteeri alkoi kantaa huolta peruskannattajista vasta kun keskusta meni kokoomuksen kanssa hallitukseen.
Se, että peruskepulaisilla äänestäjillä olisi muka jokin muu vaihtoehto ei minun mielestäni pidä paikkaansa. Liikkuvia äänestäjiä on eniten kolmen suuren välillä, mutta mielestäni aika minimaalisesti kepusta vasemmalle ja perussuomalaisiin päin.
Uskon, että peruskepulaiset äänestävät aina kepua, vaikka olisivat kuinka tyytymättömiä hyvänsä.
Uskon edelleen, että peruskepulaisille on historiasta periytynyt sellainen tyyli nähdä politiikka jatkuvana rähisemisenä ja riitelynä, kun heidän mielestään puolue on heti liian myöntyväinen, jos se ei joka asiassa rähise hallituskumppaneilleen.
Tämä piirre, jota Korhonen edustaa, on minusta keskustalle hyvin tuhoisa. Antaas' kattoo mihin se vielä johtaa. Käännös alamäkeen on minusta kuitenkin niin selvä ja sen syyt yksiselitteisesti Korhosen möykkäämiseen liittyviä, että politiikan tulevaisuus tästä kunnallisvaaleihin ei jää mielenkiintoisia käänteitä vaille keskustankaan osalta.
Hllitusohjelma ei sinällään vienyt Kepu vielä oikeammalle. Oikeistolaistuminen tapahtui vasta käytännön hallituspolitiikassa. Siinä Kokoomus vie ja Kepu vikisee. Ensimmäinen kova pala kurkussa oli Tehy-kiista, mistä Kepu sai ansiotonta vastuunottoa Kokoomuksen vaalilupausten vuoksi. Toinen oli maatalouden 141-sopimus, jota pääministeri ja maatalousministeri kehuivat erinomaiseksi, mutta MTK ja maanviljelijät eivät menneet ihan tähän vipuun. Varsinainen oikeistolaistuminen koettiin sitten Kemijärvi-asiassa, mikä sai Korhosen polttamaan lopuulisesti päreensä. Lisäksi tuli vielä korkeakouluopetuksen keskittämisesitys, joka näyttäisi aluepoliittiselta tappiolta kepulaisten silmin nähtynä. Aluepoliittiset hajasijoitushankkeet eivät ole edenneet. Sipooasian ja sitä kautta kuntapolitiikan näkemyserot puolueessa tulivat esille. Kokoomusvetoinen ulkopolitiikka on välillä koettu Kepussa kiusallisena. Näitä kipupisteitä on siis riittänyt.
Korhonen sättii Kokoomusta, koska on punamultamies ja haluaisi ohjata puoluettaan takaisin vanhoille linjoille. Hän saa kuulla päivittäin kentän tyytymättömyydestä. Siksi hän on tosiaan kentän ääni. Kokoomus on kyllä reagoinut Korhosen rähinöintiin. Puheenjohtaja Katainen nimesi Korhosen uhoavaksi ja uhkailevaksi öykkäriksi, jonka on vaikea päästä irti näistä ominaisuuksistaan, koska ne kuuluvat Kataisen mukaan Korhosen persoonallisuuteen.
Kepulaisilla äänestäjillä on muitakin vaihtoehtoja. Persu ja Kristilliset sekä osin Vasemmistoliitto ovat vaihtoehtoja. Näitäkin todennäköisempiä vaihtoehtoja voivat olla nukkuvien puolue ja alueelliset Kemijärvi-liikkeet. Kyllä kepulainenkin peruskannattaja on sen verran viisas, että hän tajuaa kannattamansa puolueen tarvitsevan kantapään kautta tapahtuvan ojennuksen, jos politiikan kurssi ei muuten muutu.
Kepun kannatuksen lievä notkahdus alaspäin on selitettävissä Kemijärven tapahtumilla. Korhonen haluaa nyt kertoa puoluejohdolle, että suunnan pitää muuttua, jos on halu aktivoida oma kannatusjoukko uudestaan. Kepu on nostanut nyt monessa sille tärkeässä asiassa neuvottomana kädet pystyyn, että tähän vastuulliset kepulaiset haluavat nyt reagoida ennen kuin alkaa totaalinen pudotus tulevien haasteiden myötä.
>>>Keskustan peruskannattajat kentällä eivät kuitenkaan olleet kannatuksen kasvuun tyytyväisiä. Sen sai aikaan väärä mies, liian yhteistyökykyinen ja liian asiallinen.>Niinpä Vanhasen vuosi sitten synnyttämä porvarihallitus teki nopeasti hyvän hallitusohjelman ja alkoi toteuttaa sitä aivan aidossa ja toimivassa yhteistyössä.
Tämä ei kuitenkaan kepun peruskannattajajoukolle kelpaa. Nämä kepun perusjuntit, poliittiset tyhjäpäät kuvittelevat, että yhteistyö on kokoomukselle myöntymistä, "talousliberalistien" kelkkaan menoa, aluepolitiikasta luopumista ja ties mitä.>Puoluesihteeri Korhonen otti kiinni tästä keskustan enemmistöstä jo hyvin pian vaalien jälkeen ja alkoi esiintyä julkisuudessa kokoomusta, hallitusta ja myös Vanhasta arvostellen. Korhonen sanoi, että hän edustaa keskustan kenttää, koska hänet on valittu tehtäväänsä puoluekokouksen päätöksellä. Hänen työnantajansa puoluesihteerinä on keskustan kenttä, ei siis eduskuntaryhmä eikä hallitus.>Nyt näyttäisi, että keskusta on aika pahassa sisäisessä kriisissä. Matti Vanhanen säilyttää kasvonsa tyyninä eikä oman periaatteensa vuoksi käsittele puolueen sisäisiä asioita julkisesti, vaan antaa Korhosen käyttää "mielipteen vapauttaan".>Suhtaudutaan Korhoseen miten tahansa, niin kyse lienee siitä, että keskusta alkaa olla kriisissä. Kannatus on kääntynyt laskuun ja oma väki riitelee siitä, miten Vanhaseen ja hallitustyöhön pitäisi suhtautua.>Jako korhoslaisiin ja vanhaslaisiin rupeaa hajoittamaan keskustaa sisältä. Kannatus putoaa, kun liikkuvat äänestäjät kaikkoavat muihin puolueisiin.
Kommentoit laajasti ja monipuolisesti, mikä on valitettavan harvinaista herkkua tällä palstalla. Siksi otsikon kiitokset.
Avauksen mielipiteeni perustuvat pelkästään galluppien ja median seuraamiseen. Niiden pohjalta teen omia päätelmiäni. Palstan keskustalaisten kantoja luen aika valikoiden ja lähdekriittisesti. Kerimäen kanssa olemme keskustelleet ainakin kymmenen vuotta, nykyisin paljon rauhallisemmin ja etenkin asiallisemmin kuin aluksi.
Johtopäätökseni perustuvat myös vuosikymmenten ai´kana syntyneeseen näkemykseen siitä, että jokaisella puolueella on peruskannattajajoukkonsa, joka ei koskaan puoluettaan vaihda.
Puolueiden kannatusmuutokset eivät siis koskaan johdu - minun mielestäni - peruskannattajien tyytyväisyydestä tai tyytymättömyydestä, vaan siitä, miten oman arvioni mukaan n. 20-25% suuruinen liikkuvien äänestäjien joukko muuttaa puoluekannatustaan. Tässä osuudessa ovat tietysti mukana aina myös nuoret, ensi kertaa äänestävät, kun peruskannattajien joukosta poistuu väkeä luonnollisten kuolemien kautta.
Näillä perusteilla katson, että parlamentarismi toimii puolueisiin sitoutumattomien, liikkuvien äänestäjien haluamalla tavalla, koska vain he päättävät, mikä puolue saa eniten kannatusta omien peruskannattajiensa lisäksi.
Arvioni keskustan kriisistä perustuu pelkästään siihen, että puiluesihteeri median mukaan haastaa koko ajan puheenjohtajansa puolueen linjakysymyksissä ja hallituspolitiikassa.
Minun mielestäni Korhosen toiminta on alkanut karkoittaa liikkuvia äänestäjiä pois keskustasta, koska he eivät ole sitoutuneita keskustan perusarvoihin, jotka nyt nousevat paljon näkyvämmin esiin kuin missään keskustan vaalikampanjassa.
>>>Puolueiden kannatusmuutokset eivät siis koskaan johdu - minun mielestäni - peruskannattajien tyytyväisyydestä tai tyytymättömyydestä, vaan siitä, miten oman arvioni mukaan n. 20-25% suuruinen liikkuvien äänestäjien joukko muuttaa puoluekannatustaan.
Aina ei osaa näppiksillä välittää sitä, mitä ajattelee, joten väärinymmärrysmahdollisen syy on täällä päässä.
Sorry.
Muutokset eduskuntavaaleihin ovat pieniä, mutta niiden pohjalta on keskustelua käytävä, kun muutakaan tietoa ei ole. Kuukausittaisista muutoksista ei minusta kannata iloita eikä ihokkaitaan repiä, mutta pitkät trendit kertovat kyllä jotain.
Kokoomus näyttää vuoden vaihteen jälkeen jostain syystä parantaneen asemiaan. SDP:ssä tapahtui selvä nousu heti kun Heinäluoma ilmoitti, ettei nasetu ehdolle. minusta siinä on looginjen yhteys: SDP:n uskottavuus nousi heti.
Niinpä uskon myös sen olevan merkityksellistä keskustan kannatuksen laskun tulkinnassa, että se on tapahtunut sitä vahvempana laskuna, mitä enemmän Korhonen on esiintynyt mediassa Vanhasta vastaan.
Liikkuvat äänestäjät liikkuvat. Peruskannattajat ovat ja pysyvät, mutta heidän varassaan ei mikään puolue pääse suurimmaksi.
Kepu elää elämäänsä ja ulkopuolelta yritetään kolistella. Kokoomus painaa vain hallituksen politiikkaa enemmän oikealle kuin mihin kepun kannattajilla keskimäärin ottaen on valmiutta. Sitten oikealta tullaan kirkasotsaisena sanomaan että kepu on muka kriisissä.
27.2.2008 HS: ”Kalli: Korhonen voisi miettiä puheitaan
Keskustan puoluesihteeri Jarmo Korhonen on kuumentanut viime aikoina päähallituspuolueiden välejä.
Helsingin Sanomien haastattelemat keskustavaikuttajat eivät silti usko, että Korhoselle haettaisiin vastaehdokasta ensi kesän puoluekokoukseen.
"En usko, että tulee. Vastaehdokashan pitäisi olla jo tiedossa", sanoo keskustan sosiaali- ja terveysministeri Liisa Hyssälä.
Hyssälä muistuttaa, että Korhoselle tulee vasta kaksi vuotta täyteen puoluesihteerinä. "Puoluesihteerikisa vaatii kunnon kenttäkierroksen – ja viimeksihän se oli todellista kilvoittelua. Tuskin kenelläkään on nyt edes halua sellaiseen."
Korhonen on kovin sanoin moittinut kokoomuksen ministereitä, mutta Hyssälä ei lähde häntä tuomitsemaan. "Asioissa on aina niin monta puolta."
Keskustan eduskuntaryhmän puheenjohtaja Timo Kalli sanoo lähtevänsä siitä, että sen enempää puheenjohtaja Matti Vanhaselle kuin puoluesihteeri Korhosellekaan ei tule kesäkuun puoluekokoukseen vastaehdokasta. Kallin mielestä sellainen ei myöskään ole tarpeen.
Korhosen ja Vanhasen erilinjaisuutta Kalli kommentoi sanoen, että "Korhonen voisi itse miettiä, heikentävätkö hänen puheensa hänen uskottavuuttaan".
"Minun tehtäväni ryhmänjohtajana on tukea pääministerin johtajuutta. Vaikka minulle kuuluu vain eduskuntaryhmä, niin toivoisin, että muutkin puolueessa, myös puoluesihteeri, voisivat tukea sitä entistä paremmin."
Keskustan varapuheenjohtaja, kansanedustaja Antti Rantakangas ja keskustanuorten puheenjohtaja, kansanedustaja Tuomo Puumala ylistävät Korhosen uudistajakykyjä ja taloustaitoja.
"Pidän tärkeänä sitä, että hän jatkaa", Rantakangas sanoo.
Eduskunnan nuorimpiin kuuluva Puumala tunnustaa, että "yleisesti" puoluesihteerikisa on aina kiinnostava tapahtuma. "Mutta mitään tarvetta vastaehdokkaalle ei ole. Korhonen on onnistunut erinomaisesti oikaisemaan puolueen talouden ja organisoimaan puoluetoimiston. Järjestökoneistossa riittää vielä kehittämistä."
MTV Setä Arkadia: ”Vielä pari havaintoa pääministeripuolue keskustasta:
Pankaa herrajumala se puoluesihteerinne kuriin. Jarmo Korhoselle nauravat kohta naurismaan aidatkin. Mies on kautensa aikana puhunut siinä määrin läpiä päähänsä, että uskottavuus on jo enemmän kuin koetuksella. Maakunnissa hän paasaa hallituskriiseistä, joista kukaan muu ei ole kuullutkaan. Silloin kun Korhosen henkinen oppi-isä Arvo Korsimo huusi proppagandaansa, elettiin vielä aikakautta, jolloin synkimpiin Maalaisliiton kuntiin aikamerkkikin tuotiin postiautolla. Silloin oli paasaajille tilaa, nykyihminen taitaa olla fiksumpi. Ehkäpä jopa maakuntien kepulainen osaa ajatella omilla aivoillaan ilman puoluesihteerin tulkintaohjetta.”
28.2.2008 HS: ”Vanhanen ja Korhonen eri mieltä perintöverouudistuksesta
Keskustan puoluesihteeri Jarmo Korhonen ei hyväksy hallituksen periaatepäätöstä siitä, että myös maatilayritysten perintöveroa kevennetään vain 80 prosenttiin niiden verotusarvosta.
Keskustan puheenjohtaja, pääministeri Matti Vanhanen sanoi torstaina STT:lle, että keskustan sisäinen erimielisyys perintöveroasiassa on ohi. Vanhasen mukaan maatiloja kohdellaan samalla tavoin kuin muitakin yrityksiä.
Korhosen mukaan asia ei kuitenkaan ole loppuun käsitelty. Korhosen mukaan maatilojen on saatava sataprosenttinen vapautus perintöverosta yritysten sukupolvenvaihdoksissa. Muut yritykset ovat Korhosen mukaan tyytyväisiä 80 prosentin huojennukseen, mutta maatiloille se ei hänen mukaansa riitä.
Korhonen sanoi torstaina HS:lle, että myös metsätilojen kohtalo on "aidosti auki". Hänen mukaansa vielä ei ole päätetty sitä, mikä niiden metsätilojen koko pitää vähintään olla, jotka pääsevät verohuojennuksen piiriin.
Maatalousministeri Sirkka-Liisa Anttila (kesk) ilmoitti jo tiistaina, että maatilojen pitää saada kokonaan vapautus perintöverosta sukupolvenvaihdoksista, vaikka muut yritykset tyytyvät 80 prosenttiseen verohuojennukseen.
Ilmoitus tuli yllätyksenä, sillä hallituspuolueiden puheenjohtajat pääsivät sopuun yritysten sukupolvenvaihdosten veronkevennyksestä jo helmikuun alussa.”
Ajateltu ja hyvin esitetty. Ja ennen kaikkea tosi. Hyvin samoin näen tapahtuneet asiat ja myös nyt tapahtuvan, ja paljolti samoin ymmärrän Vanhasen olemuksen ja hänen toimintansa merkityksen; siitähän puhuin omassa avauksessani, joskin ehkä hieman toisenlaiesta näkökulmasta kun arvelen poliittisten toiveittemmekin hieman poikkeavan toisistaan.
En tiedä, onko keskusta sisäisessä kriisissä, mutta mikä tahansa muu puolue sitä ainakin olisi, jos siellä olisi tilanne, joka nyt on kepussa. Mutta ehkäpä tuon opportunismia pääideologianaan pitävän puolueen olemukseen aina kuuluvat myös sisäiset ristivedot, kun puolueen tavoitteista taitaa sen sisälläkin olla kovin monia mielipiteitä ja ne aina helposti muuttuvat.
Lopputoivomukseesi en yhdy, vaan juuri Jarmo Korhoseen minä toiveeni asetan! ;)
Kun vertaa minun, sinun ja Jäbän näkemyksiä ja toiveita, niin kovasti ne menevät ristiin.
Minulla ja sinulla on sama toive eli Kepun kannatuksen hiipuminen. Jäbällä taas on toiveena Kepun politiikan suuntautuminen porvariyhteistyöhön. Kellään meistä ei ole toiveena Kepun politiikan paluu punamultayhteistyöhön.
Sinä ja Jäbä uskotte siihen, että Korhosen räyhääminen karkottaa ns. liikkuvat äänestäjät muihin puolueisiin. Sinä toivot tätä, Jäbä taas ei niin kauan, kun Kepulle maistuu porvariyhteistyö. Jos Kepulle alkaisi maistua punamultayhteistyö, Jäbäkin toivoisi taas Kepun kannatuksen laskua. Minä taas uskon siihen, että Vanhasen anti-perinnekepulainen toimintatapa ja poliittiset linjaukset johtavat Kepun erikoislaatuisen katoamiseen ja siten kannatuksen laskuun. Ihmiset alkavat kysellä, että miksi äänestää Kepua, kun se harjoittaa ihan samaa politiikkaa kuin Kokoomus tai ainakin nöyränä myötäilee sitä. Minä en siis usko, että liikkuvilla äänestäjillä on tällaisessa tilanteessa mitään erityistä tarvetta äänestää Kepua ja peruskannattajat taas harmistuvat siitä, että heidän edunvalvontansa unohdetaan kokonaan.
Uskomuksia ja toiveita on tietysti monenlaisia. Hulppein täällä esitetty lienee Keriksen näkemys siitä, että Korhosen tyyli ja Kepun perinnelinja voisivat korvata Vanhasen ja että sillä tavalla Kepu nousisi porvariyhteistyön päällepäsmäriksi. Keris ei tajua sitä, että liikkuvat äänestäjät, jotka ovat usein varsin edistyksellisiä ja uudistumiskykyisiä, kammoksuvat juuri tuollaista asetelmaa. Korhosen edustama tyylilaji ja linja onnistuvat vain punamultahallituksissa, mihin Korhonen luonnollisesti tähtääkin. Tässä kohdin Keriksen päänupissa on samanlainen musta piste kuin näissä punanurkka- ja sirppiliiterijutuissa.
Tässä siis politiikan "meta-analyysia" eli politiikan tulkitsijoiden toisistaan poikkeavia mietteitä jotenkin yhteen koottuina.
Mulla on lopultakin vain yksi toive politiikassa - riippumatta puolueista - ja se on asiallisuus: puhutaan rehellisesti asioista ja jätetään populistinen politikointi ja paskan jauhanta pois.
Kokoomus on ollut tällainen asiallinen puolue mielestäni enimmän aikaa, SDP oli sellainen suurimmaksi osaksi Lipposen kaudella, mutta kepusta on tullut asiallinen vasta Vanhasen ansiosta.
Tämä siis toiveista. Uskomuksia mulla on myös aika vähän. Ne ovat jo muissa viesteissäni tulleet esiin, mutta kerrataan.
Uskon, että puolueilla on perinteiset vakiokannattajansa, jotka eivät äänestyskäyttäytymistään herkästi vaihda.
SDP:llä peruskannattajien joukko lienee toistaiseksi vankin, kun työväenaatteen veteraanit ja sosialidemokratiaan syntyneet suuret ikäluokat ovat vielä hengissä. ihme pitäisi tapahtua, jos SDP:n kannatus painuisi alle 20%:n.
Keskustalla on myös luja kannatus. Vennamo siitä aikanaan lohkaisi ison siivun, mutta sen on kepu saanut takaisin. Pressanvaali mittasi minusta kepun peruskannatukseksi 18%.
Kokoomus on kolmesta suuresta heikoimmalla. Sitoutuminen puoluepolitiikkaan on löyhintä. siksi peruskannattajat ovat asioiden niin vaatiessa uskottomia. Pohjanoteeraushan saatiin pressanvaalissa 2000, kun puolueen n. 20% kannatus kuivui Uosukaisen 13% kannatukseen jo vaalin 1. kierroksella.
Niinpä kokoomus on siinä pakkoraossa, että se ei millään "aatteella" voi kannattajiaan pitää, vaan kokoomuksen on joka hetki ajateltava sitä suurta sitotutumattomien ja löyhästisitoutuneiden, keskiluokkaisten ja keekituloisten palkansaajien enemmistöä, jossa joukossa liikkuvien äänestäjienkin enemmistö on.
Köyhiltähän kokoomus ei ääniä saa, vaikka kuinka hoitaisi sosialipolitiikkaa tai pienituloisten palkkapolitiikkaa niin kuin kokoomus on hoitanut. maaseudun asukkaista kokoomusta kannattavat vain yrittäjät ja maataloustuottajat - niistäkin osa on vankkoja keskustalaisia.
Keskusta on minusta tekemässä kannatuksensa ja valtansa kannalta sen virheen, että se käpertyy perinteiseen keskustalaiseen "kentän ääni" -populismiinsa ja näin torjuu liikkuvat äänestäjät yhtä selvästi kuin Esko Aho heidät torjui ruvetessaan teko-oikeistolaiseksi Halosta vastaan kahdeksan vuotta sitten.
Nythän Aho on - politiikasta vapauduttuaan - yksi järkevimmin tulevaisuuteen suhtautuvista keskustalaisista.
...juuri noin asia on näkemystemme suhteen, ja myös uskon olevan yelisemmällä tasolla tapahtuvan ja sen vaikutusten suhteen juuri niin kuin sanot olevan.
...sillä hänen "meta-analyysinsa" on mielestäni hyvä ja tosi, mutta ei minulla ole sinunkaan esittämäsi suhteen juuri erimielisyyttä. Toki minäkin toivoisin politiikkalta enemmän asiallisuutta kuin populismia, mutta saisi politiikassakin olla myös jotain hauskaa, jota saisi olla yleensäkin elämässä ja varsinkin tällä saitilla enemmän. Hauskuudella en kuitenkaan tarkoita typeryyttä ja törkyilysä, vaikka kyllä se Keriksen ja sonni"miehen" tapauksissa on hauskaa sikäli, että he edustavat ihan oikeaa puoluetta! ;)
Olisikohan demareiden peruskannattajakunta vahvempi kuin kahden muun suuren puolueen? Kepulla se lienee ehkäpä juuri mainitsemasi n. 18 % väestöstämme, mutta onneksi se on luonnollisesti pienenevä osa. Kokoomuksen ja demareiden uskon olevn vahvemmilla liikkuvien äänestäjien suhteen, sillä noiden välillä olen itsekin liikkunut, ja uskon aika monen tuttavapiirissäni tehneen samoin ja tekevän taas seuraavissa vaaleissa. Joissa odotettavasti demarit ovat kokoomusta vahvemmilla, jos saavat sisäiet asiansa kuntoon, sillä heitä hyödyttää oppositioasema.
Keskusta on kunnallisvaaleissa aika moninaisten haasteiden edessä, johtuen lukuisista tehdyistä ja vireillä olevista kuntaliitoksista ja palvelurakenteen rationalisointiin liittyvistä yhteistyöhankkeista. keskustan voi olla vaikea laatia sellaista valtakunnallista vaaliohjelmaa, joka tyydyttäisi maakunnissa ehkä hyvinkin erisuuntaisia ristivetoja.
SDP on nyt niin hyvien mahdollisuuksien edessä, että todella ihmettelisin, etteikö sieltä tulisi kunnollista kunnallisvaaliohjelmaa; onhan siihen panostettu jo kohta vuosi eri työryhmissä. Uudella puheenjohtajalla on melko lyhyt aika hankkia itselleen vetovoimainen imago mediassa, mutta aika riittää kyllä, jos hän - kuka sitten onkaan - onnistuu ensimmäisissä esiintymisissään luomaan vahvasti asiallisen ja karismaattisesti vakuuttavan, luotettavan ja uskottavan kuvan itsestään ja SDP:stä. Tuomioja tämä henkilö ei minun mielestäni ole.
Kokoomus on nauttinut tasaisesta kasvusta viime mittauksissa ja nauttii nyt galluppien ykköspuolueen asemasta. Se ei saisi johtaa voitonvarmuuteen vaan nöyrään ahkeruuteen ruohonjuuritasolla. Kokoomuksen kannatusta ei saa kasvuun mediassa esiintymällä, niin paljon kokoomuksen omagossa on vanhaa rasitetta. muutos voi tapahtua vain jalkautumalla, jota kokoomus on jo ennättänyt erinomaisesti harjoitella pressanvaalissa ja eduskuntavaalissa aika hyvin tuloksin.
Kunnallisvaaleista tulee jännittävät. Niin lähellä toisiaan ovat kolme suurta nyt ja varmaan vielä syksylläkin. Kemijärvestä ei tule keskustalle ongelmaa, koska lokakuuhun mennessä kemijärveläiset on jo työllistetty ja eteen on kasattu uusia kemijärviä eli eri puolilla kiinni pantavia perusteollisuuden prosessilinjoja ja tehtaita.
Kunnallisvaalit voittaa se puolue, joka esittelee uskottavimman ohjelman sille, miten tulevaisuudesta selvitään.
Ne puolueet, jotka linnoittautuvat menneiden rakenteiden säilyttämiseen, häviävät ilman muuta.
Niinpä tietenkin MINÄ olen oikeammassa.
Ja jälleen tuli sossudemariutesi esiin, kun kirjoitit:
"Siitähän puhuin omassa avauksessani,joskin ehkä hieman toisenlaisesta näkökulmasta kun arvelen poliittisten toiveittemmekin hieman poikkeavan toisistaan."
Joten uskotteletko itsellesi edelleenkin olevan jotain muuta mitä olet.
Miten sinä tietokoneella voit ensinnäkään puhua? Taidat höpistä itseksekseen kokoajan kun näppäilet tekstiä.
Jarmo Korhosenko luulet pystyvän Keskustan pudottamaan, kun häneen luotat? Sitähän sinä mielessäsi haikailet ja näillä löpinöilläsi ajat takaa.
Ei tule onnistumaan, sössöttäjä Korhoselta puuttuu se jokin, millä pinnalle noustaan.
Ilmeisesti on sinunkaltaisesi minä itse tyyppi, kun sitä ihailet.
Korhonen lähtee maitojunalla takaisin takalinjoille.
kirjoituksissasi on ainoastaan tuo itsesi kieltäminen ja narsismisi.
Eli viisasta näyttelevä typeryytesi. Kuten demareilla yleensäkin.
Milloin se sinun saittihauskuutesi alkaa näkymään?
Keriksellä ja Sonnimiehellä sitä on melkein joka kirjoituksessa.
Ainoa asiassa mikä kirjoituksessasi oli totta, oli tuo kun kirjoitit heidän edustavan OIKEATA PUOLUETTA.
Demarithan ei mikään oikea puolue olekkaan koskaan ollut, vaan ammattiliiton rähinäsakki, jolla on puliveivarijohtajille kerätty kieroudella rahaa.
Mikä on demareiden peruskannattajakunta, kun arvelet heitä noin paljon olevan?
Jos tarkoitat kaikkia maamme lusmuja, niin sittenkin on yläkantiin, eli kello kahteentoista ammuttu.
Sinä saat huovata ja soutaa tarkoitusperiesi saavuttamiseksi vielä usemmamnkin kerran demupellejen ja kokoomuksen väliä, ennenkuin Keskusta jotuu oppositioon.
Sinulla ei ole mitään muuta poliittista ajatusta, kuin ääretön katkeruus ja viha Keskustaa kohtaan.
Siksi sinä hillut hullun lailla päivästä päivään tällä saitilla, kun sinulle on tullut pakkomielle.
Et ole terve.
Demarina sinä et Kokoomusta äänestäisi muuten kuin auttaaksesi Kokoomusta pysymään Keskustaa suurempana.
Mutta viimeksikin sattui kyllä omaan nilkkaasi.
Sehän sinua keljuttaa vieläkin päivittäin, eikö vain? Hyvä niin!
... huoli Keskustan kannatuksen laskusta. Ei Keskustassa ole kriisiä, eikä jotkin puolen prosentin kannatuksen heilahtelut galluissa merkitse kitään. Kolmen suurimman puolueen kannatukset ovat keikkuneet jokaisen viime vuosin 20 ja 25 välillä. Vuorollaan niistä jokainen on suurin jokainen pienin. Eikää noilla heilahteluilla ole muuta merkitystä kuin, että tavaksi on tullut, että vaalien jälkeinen pääministeri on suurimmasta. Kolmesta suuresta kahden varaan rakenneetaan sitten hallitus.
Minulla ei ole paljon valittamista, jos Tuomioja valitaan sossujen puheenjohtajaksi ja he tulevat suurimmaksi puolueeksi. Silloin toivon Tuomiojan johdolla Lipposesta irtaantuneiden demareiden ja kepun hallitusta. Siitä olisi se tärkeä etu Suomelle, että natottajat ja uniosta liittovaltiota rakentavat kokoomukselaiset jäisivät oppositioon.
Kyllä kepu voi muodostaa myös hallituksen häkämiehistä ja salolaisista vapauteiden kokoomukselaisten kesken.
...
Mut noi on vaan sun mielipiteitä.
Oikeesti sä et voi mennä määräämään, et Häksy ja Salolainen, nyt veks.
Muutenkin oot ihan ihmetyyppi, kun kannatat ehdottomasti oikeistohallitusta ja kerrot, ettet pahimmissa painajaisissakaan voisi äänestää sosialistia (muistele halossatujasikin) ja joka toiseen väliin muistat kehua SDP:n vasenta siipeä.
Samoin kuin Halosta, joka on mielestäsi yksi ulkopolitiikan kulmakiviä, mutta missään tapauksessa et häntäkään voinut äänestää.
Olet selittäjä, joka elät jossain kepuilluusiokuplassasi ja se aiheuttaa selitystesi omituisen luonteen.
Ajattelepa, jos olisit puoluepolitiikan ja politikoinnin yläpuolella ja kykenisit katsomaan asioita asioina etkä kepulasit päässä.
Nuo kepulasit ovat ongelmasi, sinulla olisi muuten paljonkin annettavaa näihin turinoihin.
Minusta kyllä tuntuu, että monillakaan ei-kepulaisilla ei Jäbää lukuunottamatta ole mitään huolta Kepun kannatuksen laskusta. Ainakin minulla on paljon suurempi huoli siitä, ettei se laskisikaan.
Tavoite on tietysti saada Kepun kannatus ensin pysyvästi alle 20 prosentin. Siitä on sitten hyvä tulla tasaisesti alaspäin. Luotane edelleen siihen, että Vanhasen politiikka ja tyyli hävittävät Kepun erikoislaatuisuuden, jolloin sen kannattamiseen ei synnytä kulttuuriperimän kautta kuten tähän asti. Kun kaksi kepulaista on tanhunnut liian tiiviisti toisiaan vasten, seurauksena on aina ollut yksi uusi kepulainen. Vanhanen on tekemässä Kepusta uuden näköistä liberaalipuoluetta, jota tanhutaitoiset kepulaiset eivät enää tunne omakseen. He joutuvat mieron tielle etsimään jotain muuta konservatiivista liikettä, joka ymmärtää perinteen päälle. Soini Persut voisivat muuttua sellaiseksi, mutta tällä hetkellä Persuilta puuttuu vielä uskottavuus ja myös karismaattisten poliitikkojen puute vaivaa.
Tuomiojan johdolla demareista tuskin tulee maan suurinta puoluetta. Pitäisin parhaana, jos valitsisivat Miapetra Kumpulan-Natrin, mutta huonolta näyttää. Ei Tuomiojassa mitään vikaa ole, mutta keskiluokkainen äänestäjäkunta vierastaa häntä.
Kyllä sinä, Oiva, tiedät etten minä ole tippaakaan huolissani keskustasta kasvoi sen kannatus vai laskiko se.
"Huolissani" olen kuitenkin aina, kun asiallinen politiikka unohdetaan ja ruvetaan rähjäämään ja rähinöimään niin nkuin Korhonen nyt tekee kokoomusta ja vanhasta vastaan.
Se on syvältä /C:stä, jos suoraa ilmaisua käyttäisin. ;-)
Viittasit SDP:n puheenjohtajavalintaan. Siinä olen samaa mieltä, että SDP jää kolmoseksi, jos Tuomioja valitaan.
Niinpä olenkin herkutellut mielessäni ajatuksella, että SDP nostaisi johannes Koskisen puheenjohtajakseen.
Viinä meillä olisi ova parivaljakko - Vanhanen & Koskinen - kumpikin maltillisia ja rehellisen tuntuisia miehiä, jotka puhuvat hitaasti ja harkiten.
Kuinkahan liikkuvat äänestäjät heidät rankkaisivat suhteessa toisiinsa. Koskistahan ei kukaan voi väittää epäluotettavaksi tai yleensä mihinkään "kallellaan" olevaksi. Hän voisi olla demareiden "vanhanen". ;-))
Mutta joku aika sitten kirjoitit, että se on merkki keskustaoikeistohallituksen toimivuudesta, kun Korhonen uskaltaa sanoa mielipiteensä.
Samassa viestissä sanoit, että SDP:n ollessa hallituksessa kepun kanssa kepulaiset ei uskaltaneet sanoa mielipiteitään.
Millä perusteilla puheissani on ristiriitaa?
Katsot siis Korhosen räyhäämisen olevan sitä toivottua vapautta ilmaista mielipiteenvapaus?
Sorry, jos ymmärsin käyttämästäsi sanamuodosta (räyhätä), ettet hyväksy sitä.
Asia sitten OK.
Se kepun kannatuksen lasku, nimittäin. Ihan tyynenä, jopa hieman hyvilläni otan sen vastaan, ja toivon sille lisää vauhtia, jota se todennäköisesti myös tulee saamaan. Niistäkin syistä, joita Mpp tuo esille, joskin vielä suuremman toivoni minä panen Jarmo Korhoseen! ;)
Matti Vanhanen sallii Korhoselle mielipiteen vapauden eikä pidä sitä mitenkään tuomittavana.
Tässä suhteessa arvostan Matti Vanhasta. Näin pitää menetelläkin. Avoimmuus on sallittava ja suiden tukiminen on lopetettava puolueissa. Tätä kantaa edusti myös kokoomuksen opetusministeri viimeisimmässä lauantaiseurassa, vaikka joutuikin toteamaan, ettei Korhonen ole riittävän perillä asioista, joita kommentoi.
Sen sijaan Korhosen sanankäyttö ja tyylilajin valinta, jolla hän sättii kokoomusta ja lyö "kepun kentän" avulla kiilaa keskustan ja hallituksen sisään, on räyhäämistä, joka nyt on kääntänyt keskustan kannatuksen laskuun, olettaakseni siitä syystä, että osa äänestäjistä ei pidä räyhäämisestä ja osa ei usko puolueeseen, joka ei toimi yhtenäisesti ulospäin, jonka johtohenkilöiden kiistoja media revittelee sivuillaan ja joissa Korhosta irvaillaan.
Sinä kerrattain sanoit, että nyt kepulaiset uskaltavat sanoa mielipiteensä, kun SDP ei ole hallituskumppani.
Ja nimenomaan siihen sävyyn, että se on hyvä asia.
Minä kävin sitten ihmettelemään tässä ketjussa kommenttejasi, kun räyhäämisestä puhut, vaikka kyseessä on ne samat asiat, jotka Korhonen oli esiin nostanut silloin, kun kerroit sen olevan hyvä asia.
Kyse onkin siis vain tyylilajista, mutta onko Korhonen sitä vaihtanut, vaikka sinä oletkin vaihtanut omaasi?
Omalta osaltani piste, saat viimeisen sanan.
Viimeisellä sanalla ei voisi olla vähempää väliä, koska sinä saat tietenkin tukita minun kirjoituksiani niin kuin haluat niitä tulkita.
Keskustan ongelma on siinä, ettei se osaa selittää kannattajilleen, erityisesti ydinkannattajilleen, tällä haavaa harjoitettavan politiikan sisältöä. Politiikassa sinällään ei suurta vikaa ole, Vanhasen hallitus toimii vastuullisesti ja vakaasti. Tilanne on vähän sama kuin demareilla ennen edellisiä vaaleja, oli tehty menestyksekästä ja vastuullista modernia politiikkaa mutta peruskannattajille haluttiin näyttää perinteisemmältä, jolloin touhu rupesikin kaikkien muiden silmissä näyttämään skitsofreniseltä. Korhonen heiluu nyt kepussa sillä mallilla että puolue näyttää ristiriitaiselta ulkopuoliselle.
Olin tässä Helsingin kehnon talven vastapainoksi pari viikkoa Lapissa hiihtämässä. Hiihtokilometrien ohessa lueskelin paikallisia lehtiä joista monet ovat tunnetusti Kepuun kallellaan. Yllätyin siitä kritiikin määrästä jota Keskustan ministereitä kohtaan lehdissä esitettiin. Kemijärvi oli tietysti päällimmäisenä, mutta kyllä Vuotoskin sai palstatilaa. Korhonen on varmasti paremmin maakuntien lehdet lukenut ja se selittää hänen populistisen esiintymisensä. Mies yrittää pelastaa kannatuksesra mitä pelastettavissa on.
Lapissa muuten on käynnistymässä iso määrä kaivoshankkeita joista töitä siunaantuu moninkertaisesti Kemijärveltä poistuvaan määrään verraten, joten ei se tilanne siellä niin lohduton ole kuin oppositio tai Kepun änkyräsiipi antaa ymmärtää. Hiihtokeskuksia rakennetaan myös vaudilla ja maakunta vilisee keski-eurooppalaista ja venäläistä turistia niin ettei sekaan meinaa mahtua, joten kyllä siellä korvaavaa työtä on tarjolla. Tätä viestiä ei saada perille kun oppositio ja muutama kepuvaikuttaja ovat lähteneet yksisimäisesti ja hatarin perustein pelkkää sellun keittoa puolustamaan.
Hyvin samanlaisia tietoja ja kokemuksia minullakin on. Korhonen kannattajineen on nyt panikoitunut siitä, että vanhasen hyvä yhteistyö kokoomuksen kanssa leimaa keskustaa niin, että peruskannattajat menetettäisi.
Minusta se on turha pelko. Ei keskustan peruskannattajilla ole muita vaihtoehtoja. kemijärvi tuskin aiheuttaa kovan porun lisäksi juuri lainkaan siirtymistä perusihin tai vasureihin, koska kyllä kepulaiset tajuavat, ettei noilla puolueilla ole mitään valtaa muuttaa sitä, miten hallitus asiat hoitaa.
Se, että yöjuna Kemijärvelle alkaa kulkea uudelleen on hyvä voitto Kemijärviliikkelle. Matkailu on yksi vahva valtti nyt kun junayhteyskin taas palaa. Lentomäen rakentaminen Suommulle (eikä Aavasaksalle) on toinen hyvä hanke. Rautatie itäisi vain jatkaa Venäjän puolelle saakka ja rakentaa rajan pintaan lisää matkailupalveluja. Sielläkin on muistaakseni hyviä tuntureita.
Kepun änkyräsiipi taisi punamullan aikana turhautua pahasti SDP;n puoluekuriin nöyrtymisen, ja siksi se nyt pullistelee, kun kokoomus ei turhasta suunsoitosta välitä.
Hiihtokeskuksista on muutan paljon välillistäkin hyötyä. Kuulin, että lentoliput Kittilään (Leville menijät) maksavat enemmän kuin viikko etelässä, ja tulijoita riittää enemmän kuin mahtuu. Tiedä häntä pitäisikö Kittilän, Rovaniemen, Ivalon ja Kuusamon lisäksi rakentaa lentokenttiä muuallekin Lappiin ja vetää Rautatiekin vaikka Utsjoelle saakka.
Kuolan niemimaa ja pohjoinen Itä-Karjala tarjoaisivat myös mahdollisuuksia yhdessä venäläisten kanssa. Siksi rautatieyhteydet rajan yli olisi hyvä rakentaa ei vain työllisyysmielessä, vaan myös tulevaa turistiliikennettä varten. Venäjällähän karhuja riittää, joten metsästysreissut Euroopan rahakkaille olisi kova bisnes. Vaellusreisskujakin mahtuu tekemään, ettei extreme-porukan tarvitse rinkkoineen Alaskaan lähteä.
Jonain päivänä puutullitkin ratkeavat, joten valmis rata toisi puuta rajan takaa. Kenties Kemijärvellä keitetään josuks selluakin, jos Euroopan kysyntä kääntyy kasvuun.
Vuotoksen suhteen Pekkarinen on oikeassa, että säätövoimaa tarvitaan. Minusta kannattaisi kuitenkin ensin katsoa, mitä perää on Gronbergin väitteessä siitä, että nykyiset voimalaitokset uudistamalla vesivoimasta saadaan huimasti irti lisätehoja.
hillua tässä tilanteessa järjenvastaisesti. Muuta syytä ei liene enää jäljellä -jos koskaan olikaan kuin oman edun tavoittelu tavalla tai toisella.
Lentomäen rakentamisesta ei ole kai päätetty vielä yhtään mitään. Matkakohteissakin tahtoo olla se vika että aikansa ne vetävät porukkaa mutta yksi kaunis päivä ovatkin ihan toiset paikat muodissa.
Levillä riittää populaa kun se on armottoman ryyppypaikan (osa ei taida päästä baaritiskiä pitemmälle) maineessa ja firmat maksavat viulut. Pieni taantuma ja levillä(kin) on huomattavasti hiljaisempaa.
Ja kaikkein viisain teko olisi jättää gronbergin ja muiden vihreiden puheet noteeraamatta (ja potkaista ne pois hallituksesta). Lääniä riittää muutaman altaan rakentamiseen mainiosti.
Se, että Korhonen on jo useaan kertaan mediassa tuonut esiin, ettei hän ole puheenjohtajan eikä eduskuntaryhmän valitsema puoluesihteeri, vaan hänen valitsijansa ja työnantajansa on keskustan puoluekokous, jota kautta hän on vastuussa vain keskustan kentälle, antaa ymmärtää, että vallanhalu Korhosta ajaa.
Kun Korhonen näin sanoutuu irti Vanhasesta, hallituksesta ja kepun eduskuntaryhmästä ja korostaa itsenäisyyttään, on kyse selväti oman tukijoukon perustamisesta ja valtataistelun petaamisesta vanhasta vastaan. Korhosen takana on varmasti vahvoja vaikuttajia, jotka käyttävät hyväkseen Korhosta toimimalla hänen kauttaan.
Hiihtoliitto otti muistaakseni kannan Suommun puolesta aavasaksaa vastaan lentomäkiasiassa. Se tuo Suomeen Euroopan mäkiviikon osakilpailuja, eli lujasti rahaa ja tuloja Itä-Lappiin.
Levin ja vastaavien matkailukeskusten rakentaminen kansainvälisten standardien mukaan edellyttää ravintoloita ja paljon erilaisia oheispalveluja. Suomesta hintataso karsii tavallisen kansan ja suosii yritysten maksamia lomia, mutta Euroopasta ja venäjältä riittää tulijoita, kun Aveitsi ja Alpit alkavat olla jo niin täynnä (ja kalliita) ettein sinne enää mahdu.
Taantumia aina tulee joskus, mutta tuloja ei varmasti tule koskaan, ellei niitä varten rakenneta palveluja.
Gronberg on hyvin järkevä nainen. Hän on ilman muuta oikeassa siinä, että vesivoiman lisäkapasiteetin rakentaminen kannattaa aloittaa nykyiset voimalat uudistamalla ja niiden hyötysuhdetta lisäämällä. Täytetään altaat vasta sitten, jos ei tämä riitä.
Vanhanen ja Pekkarinen ovat oikeassa siinä, että uusiutuvan energian kehittäminen on aloitettava monipuolisesti kaikilla rintamilla sulkematta ennalta pois mitään vaihtoehtoja. Rakentamisen energiataloudellisuus on myös erittäin tärkeää.
Energiavaihtoehtojen teknologiasta ja energiataloudellisesta rakentamisesta pitäisi ryhtyä kehittämään vientikelpoisia tuotteita. Keskustalla ja vihreillä voisi olla tässä monta hedelmällistä yhteistyöprojektia.
Keskustan on aivan turha lähteä markkinoimaan Vanhasta uudelleen edes pressaehdokkaaksi Korhosessa on poweria jasiitä vaan eikun kilpaan puolueen puheenjohtajaksi. Vanha kunnon Kääriäinen kannattaa jäsenäänestystä! Kiäriäinen on kepuli ajan hermolla ja oli kaikkien aikojen paras puolustusministeri. Vanhanen on jo nähty-Sipoossakin.
Luulisin sen perusteella, mitä eilen toisaalle kirjoitin ja siellä perustelin, että ajatuksillesi löytyy Suomesta n. 18% kannatus.
Siitä vaan: poweria pyttyyn.
Hiihtoliitto puoltaa suomua mutta paljonkaan mitään konkreettista mäen rakentamiseksi ei taida vielä olla, lieneekö rahoituspuolestakaan mitään tietoa? Valtio?? Keskieuroopan mäkiviikko pysyy keskieuroopassa tehtiin suomeen minkälainen mäki tahansa, tarkoittanet maailmancupin osakilpailuilta joita jo hypätään suomessa suhteellisen pienin yleisömäärin (ainakin jos urheiluruudun kuvaa on uskominen).
Itse näkisin lapin mieluummin rauhallisena luonnonkauniina alueena kuin ryyppyorgioiden pitopaikkana (oli ryyppääjät sitten suomalaisia tai venäläisiä). Sen tähden itse reissaankin lapissa kesäisin jolloin hiihtokeskuksissa on hiljaista ja edullista yöpyä.
Vihreiden ja Cronbergin järkevyydestä voidaan toki olla montaa mieltä. Itse en ole montaakaan järkevää ajatusta sieltä suunnasta kuullut. Enkä pahemmin arvosta sakkia joka hallituskiimassaan hylkää kaikki periaatteensa.
Lappi olisi hyvä säilyttää eikä pilata. Siksi minusta on hyvä, että talviurheilu- ja turistikeskukset rajataan määrätyille alueille.
Matkailu lienee kuitenkin yksi harvoista keinoista, jotka imevät Lapiin paljon muutakin työtä, ei vain ryyppääjiä palvelemaan. Veikkaan, että Levillä joudutaan piakkoin rakentamaan uusi kylpylä, jos kesämatkailu vielä vilkastuu.
Suommu, lähellä Kemijärveä, on hyvä talviurheilu- ja lomakeskus laajennettavaksi, kun sillä on jo monikymmenvuotiset perinteet. Kävin siellä ruska-aikaan joskus 30 vuotta sitten ja sain nähdä, miten hyvin hoidetut turistipalvelut pitivät sisällään niinkin eksoottisia kohteita kuin poroerotuksen seuraamisen. Oli se minulle huvittava näky, kun illalla drinkkejä nauttineen helsinkiläisrouvat turkeissaan ja pikkukengissään koettivat olla astumatta veristen poronpäiden päälle, jota tuijottivat heidän vekkihameidensa alle silmät sammuneina. Hitto, kun ei ollut silloin omaa kameraa mukana.
Ei tällainen "ryyppyporukoidenkaan" palvelu minusta lappia pilaa, kunhan se keskitetään rajatuille alueilla, jonne järjestetään myös helppo pääsy. Kittilän (Levi) ja Kuusamon (Ruka) lentokentät ovat aikaansaaneet melkoisia tuottoja Finnairille. Rovaniemi ja Ivalo tienaavat ulkomaisista turisteista nekin.
Nyt kannattaisi vielä miettiä todella luovalla ja innovatiivisella tavalla, miten Kemijärvi voisi toipua nykyaikaan Kekkosen perustaman keinotekoisen sellutehtaan raunioilta. Suommu auttaa siinä. Yöjunan uudelleen käynnistäminen vilkastuttaa liikennettä. Kari Väänästä kannattaisi kuunnella, koska hänellä on ideoita.
Kaiken kaikkiaan Itä-Lapissa on paljon käyttämätöntä potentiaalia ilman, että luontoa ratkaisevasti rasitetaan.
En pidä mahdottomana sitäkään, että itäraja joskus aukeaa vaellusturismille, jolloin Suomi saisi mittaamattomat määrät turisteja "loikkaamaan" omatoimisesti entisen rautaesiripun taakse.
Rautatien jatkaminen Kemijärveltä Venäjän puolelle ei ole huono idea sekään, taitaa olla kari Väänäseltä kotoisin. Se veisi matkailijoita ja toisi puuta, jos tulleista joskus sovitaan.