Maataloustulot olivat 6.3 mrd mk, josta valtio sai 3.2 mrd verotuloja. Samana vuonna EU:n kautta kierrätettiin 5 mrd. mk ( 90 milj. mk. katosi siinä sivussa jonnekkin ) ja valtion kansallinen osuus oli n. 2.5 mrd mk. Tämän lisäksi pelkkä kansallinen tulotuki viljelijöille oli 9.5 mrd. mk.
http://tae.edita.fi/dynaweb/tae/aky2000
Maatalous maksoi siis veronmaksajille pelkkänä tulotukena (poislukien saadutu tulot) n. 12 miljardia markkaa ( = 1/8 valtion budjetista ).
Kun tulonsaajia on noin 2.4 miljoonaa, tarkoittaa tämä 12 mrd. mk keskimäärin 4 000 mk tulonsaajaa - eläkeläiset mukaanlukien - kohden vuosittain. Mitä jos tämä raha suunnattaisiin suoraan ruuan hintaan. Eli ruuan arvonlisäveron lasku rahoitettaisiiin maataloustuen pienentämisellä? Elintarviketeollisuuden laskelmien mukaan ruuan alv:n pudottaminen 17%:sta 12%:iin pudottaisi ruuasta saatavia verotuloja 0.35 mrd euroa, eli 2 mrd mk, tästä kuitenkin suurin osa palautuisi muun kulutuksen lisääntyessä.
http://www.etl.fi/tiedotte/tiedotte.asp?ohi=0&groupcode=4245&akt=2
Itseasiassa, koska suurin osa alv:sta kerätään 22%:n verokannalla, valtion arvonlisäverotulot saattaisivat jopa lisääntyä.
Huomionarvoisaa on sekin, että 82% Suomen EU-maksusta on käytännössä maataloustukea, joka siis saadaan takaisin täysimääräisesti (98%:sti). Lopusta 18%:sta vain noin puolet saadaan takaisin, esimerkiksi erilaisten tutkimusten rahoittamista varten. Viime aikoina EU:ssa on ollut tavoitteena maataloustuen alentaminen puoleen, eli Suomen valtion budjettiin on lähitulevaisuudessa tulossa 2.5 mrd. markan veronkevennysmahdollisuus. Eli jotakuinkin 5% alv:n alennuksen verran.
On myös muistettava, että muualla EU:ssa kannattavuusraja tilalle on 100 hehtaarin paikkeilla ja suurin osa tiloista on jo tämän kokoisia. Maatalouspolitiikan tulisikin tukea hallittua siirrosta suurtilatalouteen.
http://tae.edita.fi/dynaweb/tae/aky2000
Maatalous maksoi siis veronmaksajille pelkkänä tulotukena (poislukien saadutu tulot) n. 12 miljardia markkaa ( = 1/8 valtion budjetista ).
Kun tulonsaajia on noin 2.4 miljoonaa, tarkoittaa tämä 12 mrd. mk keskimäärin 4 000 mk tulonsaajaa - eläkeläiset mukaanlukien - kohden vuosittain. Mitä jos tämä raha suunnattaisiin suoraan ruuan hintaan. Eli ruuan arvonlisäveron lasku rahoitettaisiiin maataloustuen pienentämisellä? Elintarviketeollisuuden laskelmien mukaan ruuan alv:n pudottaminen 17%:sta 12%:iin pudottaisi ruuasta saatavia verotuloja 0.35 mrd euroa, eli 2 mrd mk, tästä kuitenkin suurin osa palautuisi muun kulutuksen lisääntyessä.
http://www.etl.fi/tiedotte/tiedotte.asp?ohi=0&groupcode=4245&akt=2
Itseasiassa, koska suurin osa alv:sta kerätään 22%:n verokannalla, valtion arvonlisäverotulot saattaisivat jopa lisääntyä.
Huomionarvoisaa on sekin, että 82% Suomen EU-maksusta on käytännössä maataloustukea, joka siis saadaan takaisin täysimääräisesti (98%:sti). Lopusta 18%:sta vain noin puolet saadaan takaisin, esimerkiksi erilaisten tutkimusten rahoittamista varten. Viime aikoina EU:ssa on ollut tavoitteena maataloustuen alentaminen puoleen, eli Suomen valtion budjettiin on lähitulevaisuudessa tulossa 2.5 mrd. markan veronkevennysmahdollisuus. Eli jotakuinkin 5% alv:n alennuksen verran.
On myös muistettava, että muualla EU:ssa kannattavuusraja tilalle on 100 hehtaarin paikkeilla ja suurin osa tiloista on jo tämän kokoisia. Maatalouspolitiikan tulisikin tukea hallittua siirrosta suurtilatalouteen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Niin jäi toissa vuonna monen "suur"tilan viljat peltoon sateiden alle ja pilaantuivat.
Ei sinulla raukalla ole mitään käsitystä näistä hommista.Oletko itse tehokas,no ala painamaan sitten tuollaista 12 h päivää ja ala sitten vasta isottelemaan.
Tarkoittaa mm. vuokratyöntekijöitä, kuten muillakin aloilla Suomessa ja niin kuin muualla EU:ssa maatalouden osalta on käynyt. Suomesta tätä työvoimaa on vaikea saada, koska sellaista ammattikuntaa ei ole. Ehkäpä Baltian-maista kausityöläisiä voisi EU:n myötä löytyä? Onhan Espanjassa marokolaiset ja Sasassa puolalaiset.
En todellakaan omaa suoranaista kokemusta alalta, mutta tiedän, että tällä hetkellä osa viljelijöistä tekee todella pitkää päivää. Kysyppä muuten yksityisyrittäjien tuntien perään, ei paljon tuosta poikkea. Toinen asia sitten on se, että tuottajahinnat on ihan perseestä. Muistaakseni teuraseläinten hinnat tuottajille ovat aivan naurettavia ja viljan hintakin on alle tuotantokustannusten. Voikin kysyä onko nykyisessä meiningissä enää mitään mieltä, kun ulkomailta saa samanlaatuista tavaraa samaan hintaan ja ilman tukimarkkoja.
Vakuutukset ovat olemassa, jos et osaa niitä ottaa syytä itseäsi. Esimerkiksi suurin osa yksityismetsistä on tällä hetkellä vakuuttamatta - ja miten kävi Mauri-myrskyn aikaan? TV oli pullollaan valtiota apuun huutavia maanomistajia. Millään muulla alalla ei tulisi kuuloonkaan, että velkarahaa saa ilman riittävää vakuutusturvaa. Miksi pankeilla on tällainen erikoiskohtelu maanviljelijöitä kohtaan? Koska maatalous on pyhä lehmä, valtio maksaa.
En todellakaan toivo suomalaisen maatalouden alasajoa, mutta ennemmin tai myöhemmin maataloustuet tulevat poistumaan tai ainakin merkittävästi laskemaan. WTO sanelee ehdot ja kun EU:n vientituotteille alkaa napsahtelemaan 100%:n rangaistustulleja, on siinä yksi maatalostuki alta aikayksikön puolitettu. Onkin aika puuttua realiteetteihin ja alkaa ennakoivasti tavoittelemaan kannattavaa maatalouselinkeinon rakennetta - muuten tämä elinkeino katoaa kokonaan maastamme.
Elintarvikkeiden verotus ei kevene!
Kuten muistamme, meille luvattiin ennen EU-jäsenyyttä, että ruoan hinta tulisi huomattavasti laskemaan jäsenyyden ansiosta. Ilman poppaskonsteja elintarvikkeiden hinnat eivät olisi laskeneet edes niin paljon kuin ne laskivat. Hallituksella oli nimittäin jäsenyysneuvottelujen aikaan kaksi EU-jäsenyyden aiheuttamaa ongelmaa:
- Miten jo valmiiksi valtion tuella myytävä ruoka saadaan edelleen laskemaan.
- Mistä tehdään rahat elintarvikkeiden varastohintojen äkkirysähdykseen.
Olen ollut tietoinen yritystoiminnan pelisäännöistä, mm. ennen ALV:tä olleesta LVV:stä ja sen kanssa käsikädessä kulkeneesta alkutuotevähennysjärjestelmästä. Syksyllä 1994 olin yrittäjäkurssilla, jossa kerrottiin EU:n tuomasta kahden verokannan järjestelmästä. Tiesin, että jo 1.6.1994 siirryttiin alv-järjestelmään, ja että EU-jäsenyydestä seuraa myös alkutuotevähennysjärjestelmän poistuminen, koska se ei ollut EU:ssa mahdollista "vapaan kilpailun hintojen vääristäjänä".
Ensiksi pitää oikaista sellainen mediassa yleisesti ollut tieto, että elintarvikkeiden ALV olisi EU-jäsenyyden vuoksi noussut 12 %:sta 17 %:iin. Muun muassa ex-ministeri Kalevi Hemilä on antanut tällaista tietoa medialle, kun hän vei entiselle valtiovarainministeri Niinistölle esityksen ruoan arvonlisäveron alentamisesta.
Tosiasia on, että kaupat ja elintarviketeollisuus tilittivät elintarvikkeiden ALV:a 22 %:n verokannan mukaan ennen EU-jäsenyyttä. ”EU:n ansiosta” ko. ALV alennettiin 17 %:iin. Ahon hallitus teki periaatepäätöksen, että parin jäsenyysvuoden jälkeen elintarvikkeiden ALV lasketaan 12 %:iin.
Toiseksi pitää oikaista mielikuva, että alkutuotevähennysjärjestelmä olisi ollut maataloustuki. Kyseessä oli elintarviketeollisuudelle annettu liikevaihtoverohyvitys, jolla ruoan hinta saatiin kaupassa halvemmaksi.
Elintarvikkeiden hintojen muodostumiseen ja arvonlisäveroon liittyy niin paljon epäselvyyksiä, väärää tietoa ja jopa päättäjien tietämättömyyttä, että on aika kerrata historiaa. Kaiken kaikkiaan ruoan hintakehitykseen vaikuttaneet asiat eivät ole helppoja selitettäviä.
Ensiksi pitää selvittää ennen jäsenyyttä käytössä ollut alkutuotevähennysjärjestelmä (ATV), joka liittyi oleellisesti silloiseen liikevaihtoverojärjestelmään (LVV).
Alkutuotevähennysjärjestelmä
Alkutuotevähennysjärjestelmä (ATV) kehitettiin Suomessa 1950-luvulla ruoan hintojen laskemiseksi. Se tehtiin köyhän ja monilapsisen perheen sosiaaliturvaksi. Alkutuotevähennysjärjestelmä oli valtion subventio, tuki, jolla elintarvikkeiden hintaa kaupassa alennettiin. Sama systeemi oli Ruotsissakin. Moni muistaa vielä Tornion - Haaparannan voi-rallin! Ruotsissa valtio tuki Suomen valtiotakin enemmän ruoan hintojen alentamista. Suomalaiskuluttajat valittivat, että voi maksaa Suomessa liikaa, Ruotsissa voi on halvempaa. Kuluttajan mielestä maataloustuottaja oli syyllinen kalliiseen ruokaan.
Siitä, miten alkutuotevähennysjärjestelmä ja LVV keskenään toimivat, ei kerrottu. Kuluttajalle unohdettiin kertoa, että alkutuotevähennysjärjestelmä oli tehty juuri ruoan hinnan alentamiseksi. Lisäksi unohdettiin kertoa, että maataloustuottaja joutui maksamaan liikevaihtoveroa ostamistaan tuotantopanoksista, koneista, rehuista, lannoitteista jne. Sekin unohdettiin kertoa, että maataloustuottaja ei saanut vähentää tuotantopanoksiensa liikevaihtoveroa. Siitä kyllä muistettiin kertoa, miten paljon maatalous sai tukia ja että ruoka maksaa liikaa.
Maanviljelijät eivät kuuluneet liikevaihtoveron piiriin ja juuri siksi kuluttajahintoja laskenut alkutuotevähennysjärjestelmä olikin olemassa. Tämä järjestelmä oli siis tehty ruoan hinnan alentamiseksi menetelmällä, josta ei suuremmin tiedetty. Kyse oli vain tiedon puutteesta. Niinpä monet yrittäjätkin olivatkin aiheetta kateellisia sitä, että maataloustuottajat olivat LVV-velvollisuuden ulkopuolella.
Tuomisen työryhmä
Mennäänpä historiassa 1990-luvulle, aikaan ennen jäsenyyttä. Vuonna 1990 Talouselämä-lehdessä (10/2000) oli artikkeli:
”Alkutuotevähennys lähestyy loppuaan”.
Artikkelissa kerrottiin mm. seuraavat siteeratut tekstit:
”Hallitus aikoo uudistaa elintarvikkeiden liikevaihtoverotuksen. Suomi siirtyy länsieurooppalaiseen kahden verokannan järjestelmään. Siinä elintarvikkeiden liikevaihtovero on muiden hyödykkeiden veroastetta alhaisempi.”
”Alkutuotevähennyksen kannattajat ovat käyneet vähiin. Elintarvikkeiden liikevaihtoveron alentamista selvittää laajapohjainen toimikunta. Sitä johtaa Maa- ja metsätalousministeriön neuvotteleva virkamies Antero Tuominen, sosiaalidemokraatti keskustalaisten ministeriössä. Toimikunnassa on vahva ammattiyhdistysliikkeen edustus”.
”Suomen Kuluttajaliitto kannattaa alkutuotevähennysjärjestelmän purkamista. Liiton mielestä vähennys vääristää tuotteiden hintasuhteita. Maatalouspoliittiset syyt ovat liian usein jyränneet kuluttajien edun.”
Tuomisen toimikunnan pohtiessa LVV-uudistusta elintarvikkeiden liikevaihtoveroprosentti oli 17 %. Toimikunnan mukaan alkutuotevähennys on yksi maataloustuen muoto. Tehtävänä oli suunnitella kahden verokannan järjestelmää, jossa yleinen LVV-prosentti olisi 22 ja elintarvikkeiden LVV 17. Toimikunnan määräaika päättyi artikkelin mukaan maaliskuussa 1991, joten Holkerin hallituksen ei ollut pakko käsitellä asiaa vaalien alla.
Selvityksen perusteella hallitus antoi esityksen uudeksi liikevaihtoverolaiksi vuona 1991. Liikevaihtoverouudistuksessa tapahtui tekninen uudistus, jolloin liikevaihtoveroa alettiin laskea verottomista hinnoista. Näin elintarvikkeidenkin laskennalliseksi liikevaihtoprosentiksi tuli 22 prosenttia ilman, että hinnat kaupassa nousivat.
Seuraava Tuomisen työryhmän uudistus tuli voimaan 1.6.1994, jolloin Suomi siirtyi liikevaihtoverojärjestelmästä arvonlisäverojärjestelmään. Arvonlisäverojärjestelmään siirryttäessä alkutuotevähennysjärjestelmä säilyi kuten liikevaihtoverojärjestelmässäkin. Maataloustuottajilla ei siis ollut arvonlisäverovelvollisuutta. Samaten heillä ei ollut oikeutta saada maatalouteen liittyvistä ostoksista, koneista, lannoitteista ym. ALV-vähennystä. Potti, jonka valtio sai maataloustuottajilta liikevaihtoverona oli noin 2 mrd. mk. Sen maataloustuottajat tietenkin joutuivat sisällyttämään tuottamiensa tuotteiden arvoon maatalouden saaman ”palkan” lisäksi. Kun alkutuote eli maataloustuote meni teollisuudelle, ei teollisuus tietenkään voinut tehdä ostamastaan raaka-aineesta ALV-vähennystä, koska maataloudella ei ollut ALV:n vähennysoikeutta eikä maksuvelvollisuuttakaan. Kun teollisuus jalosti saamansa raaka-aineen kaupassa myytäväksi tuotteeksi, olisi teollisuudelle tietenkin ollut väärin, että se olisi joutunut maksamaan valtiolle ALV:n myös maatalouden osalta. Koska teollisuus ei saanut tehdä alkutuotteesta ALV-vähennystä, korvasi valtio teollisuudelle tuon summan alkutuotevähennyksenä, jonka teollisuus sai vähentää lopullisesta 22 %:n ALV-tilityksestään.
Alkutuotevähennyksen suuruus riippui maataloudessa tehdystä jalostusasteesta eli työstä. Viljan jalostusaste oli vähäisempi kuin lihan ja maidon. Alkutuotevähennyskerroin olikin maidon osalta korkea. Korotetulla kertoimella (1,6) teollisuudelle maksetulla alkutuotevähennyksellä laskettiin maidon, juuston ja voin hintaa kaupassa. Lihan kertoimena oli 1,5. Siis, jos maataloustuottajat olisivat olleet ALV-velvollisia ja alkutuotevähennysjärjestelmää ei olisi ollut, olisivat elintarvikkeet olleet kaupassa kalliimpia.
EU laskee elintarvikkeiden hintoja!
Ruoan hintojen laskeminen oli varsinkin ulkomaankauppaministeri Pertti Salolaisen markkinoima EU-jäsenyyden mukanaan tuoma etu.
Ihmettelin, miten hinnat kaupassa voivat laskea, jos alkutuotevähennysjärjestelmästä luovutaan. Sama oli huomattu päättävissä piireissä jo aikaisemmin. Jotain epäilyksiä oli kantautunut myös ammattiyhdistysväelle ja oppositiolle (SDP). Mutta tiesivätkö edes Tuomisen työryhmässä vaikuttaneet ammattiyhdistyksen edustajat, mitä alkutuotevähennysjärjestelmän poistuminen toisi tullessaan?
SAK:ssa silloin vaikuttanut Eero Heinäluoma on kertonut, että elintarvikkeiden ALV:n korotus oli ulkoministeri Heikki Haaviston idea. Heillä SAK:ssa ei tietenkään tullut kysymykseenkään, että elintarvikkeiden hinnat EU:n takia
nousisivat. Heinäluoma ei ollut tietoinen idean isästä, siitä, mitä demariveli
Antero Tuominen oli työryhmineen jo vuonna 1990 suunnitellut.
Vuoden 1994 vappupuheissa vaadittiin, että hallituksen pitää antaa
pitävä lupaus siitä, että ruoka EU-aikana halpenee. Ruoan halpenemista toitottaneet päättäjät eivät ilmeisesti olleet perillä ongelmasta, jonka alkutuotevähennysjärjestelmästä luopuminen toisi tullessaan. Miten ruoan hinta voi laskea, jos kuluttajalle suunnattu tuki poistetaan?
Ratkaisuksi huomattiin ruoan ALV:n laskeminen 22 %:sta 17 %:iin. Ongelmaa lisäsi marraskuun 1991 devalvaatio, jonka seurauksena vahvasta markasta johtuneet korkeat elintarvikkeiden hinnat eurooppalaisiin hintoihin verrattuna sulivat. Ulkomaankauppaministeri Pertti Salolainen toivoikin kesällä 1993 EU-ministeriryhmän kokouksessa ruoan ALV:ksi 12 %:n verokantaa. Jos Salolaisen toivomus olisi toteutunut jo EU-jäsenyyden alkaessa 1.1.1995, olisi ruoka kaupassa "romahtanut" enemmänkin EU:n "ansiosta". Sitaateissa sanottuna EU:n ansiosta! Ahon hallitus tekikin periaatepäätöksen, että parin jäsenyysvuoden kuluttua ALV-kanta lasketaan 12 %:iin.
Lipposen hallitus toimi kahdeksan vuotta, eikä Ahon hallituksen antamaa lupausta ole pystytty toteuttamaan. Kyseisellä ALV:n laskemisellahan ruoan hinta kaupassa laskisi entisestään.
Miksi Lipposen hallitus ei toteuttanut periaatepäätöstä?
Valtiovarainministeriön työryhmämuistiossa (8.4.1994) on kerrottuna, mitä ruoan ALV:n laskeminen merkitsee valtion verotulojen vähenemiseen. Muistion laskelmat perustuivat vuoden 1992 tietoihin, joissa yhden prosentin laskeminen merkitsisi 425 miljoonaa markkaa menetystä valtion tuloihin. Viiden ALV-prosentin laskeminen merkitsi laskelman mukaan siis yli 2000 miljoonan markan lovea valtion budjettiin.
Tämän päivän laskemien mukaan ALV:n laskeminen merkinnee yhden prosentin mukaan noin puolta miljoonaa markkaa, ehkä jopa 600 miljoonaa markkaa. Ruoan ALV:n laskeminen viisi prosenttia merkinnee nykyisin suunnilleen 2,5 miljardin markan aukkoa valtion budjettiin. Eli jos Lipposen hallitus päättäisi laskea ALV:a tehdyn periaatepäätöksen mukaisesti, pitää miettiä, mitä verotetaan enemmän, jotta syntyvä budjettiaukko umpeutuu.
Elintarvikkeiden ALV:n laskeminen ei ollut EU:n ansio. Kysymyksessä on verotustekninen asia, josta päätetään arvonlisäverolakien ja – asetuksien puitteissa eduskunnassa siltä pohjalta, miltä tilanne Valtiovarainministeriössä näyttää. Ei hallituksen ole mukava tehdä päätöstä ALV:n laskemiseksi 12 %:iin. Hallituksen kannalta on parempi, että asiasta vaietaan.
Eipä ihme, että valtiovarainministeri Sauli Niinistö neuvoi maalisvaalien alla kansanedustajia antamasta katteettomia lupauksia.
Arvelan työryhmämuistio
Valtiovarainministeriössä pohdittiin EU:n mukanaan tuomaa ongelmaa ja laadittiin seuraava muistio:
”Valtiovarainministeriö
Maatalouden EU-sopeutus
Verotus- ja Budjettikysymykset
Työtyhmämuistio
Helsinki 8.4.1994”
Työryhmään kuuluivat neljän hengen ydinporukka: Puheenjohtajana ylijohtaja Lasse Arvela Valtiovarainministeriöstä, josta oli mukana lisäksi apulaisosastopäällikkö Erkki Virtanen. Maa- ja metsätalousministeriöstä oli mukana kansliapäällikkö Reino Uronen, jolla varamiehenään oli maatalousneuvos Heimo Hanhilahti. Ryhmän neljäntenä jäsenenä oli EU-neuvottelujen aikainen pääministeri Esko Ahon erityisavustaja ja keskeinen maatalousneuvottelija Esa Härmälä, joka tuolloin oli Ulkoministeriön palveluksessa ja on nyt MTK:n puheenjohtaja.
Ryhmän tehtävänä oli huolehtia siitä, että kaikkiin esille nouseviin kysymyksiin valmistellaan hallinnon piirissä ehdotukset, jotka esitellään EU-ministeriryhmälle.
Asioita oli valmisteltu jo aikaisemmin. Suomihan sopeutti arvonlisäverodirektiivin jo etukäteen, 1.6.1994 alkaen. Eduskunta oli siis jo etukäteen hyväksynyt arvonlisäverolain, eihän se muuten 1. kesäkuuta, siis 7 kuukautta ennen jäsenyyttä olisi voinut voimaan tullakaan.
Hämmästyttävää, mistä neljän hengen ryhmä pystyi tekemään tuollaisen selvityksen?
Tarkistussoitto valtiovarainministeriöön Tommi Parkkolalle tuotti tulosta. Parkkola kertoi, että hallitus antoi esityksen uudeksi liikevaihtoverolaiksi vuonna 1991 Tuomisen työryhmän selvityksen perusteella: Liikevaihtoverouudistuksessa tapahtui tekninen uudistus, jolloin liikevaihtoveroa alettiin laskea verottomista hinnoista. Näin elintarvikkeidenkin laskennalliseksi liikevaihtoprosentiksi tuli 22 prosenttia ilman, että hinnat kaupassa nousivat. Arvelan työryhmän selvitys perustuikin Tuomisen työryhmän tekemään selvitykseen!
Alkutuotevähennysjärjestelmän poistumisen oli EU:n määräys. Valtio ei saanut vapaassa kilpailussa tukea eli laskea kuluttajahintoja. Suomalaiset virkamiehet valmistelivat siis jo vuonna 1990 EY-jäsenyyttä, vaikka puhuttiin vain ETA-jäsenyydestä. ETA-jäsenyys ei olisi merkinnyt muutosta Suomen elintarviketalouteen.
1.6.1994 tapahtuneessa liikevaihtoverojärjestelmästä arvonlisäverojärjestelmään siirtymisessä laajennettiin ALV veronkeräyskenttää. Sekin oli EU-määräys, koska se on jäsenmaksun keräämisperuste. Sopeuttamislaki tehtiin ennen jäsenyyttä. Siis myös palvelut joutuivat ALV:n piiriin. Muistiossa lukee:
Arvonlisäverotukseen siirtymisen myötä verovelvollisten määrä tulee 1.6.1994 alkaen kasvamaan noin 110 000:stä arviolta 400 000:een.
Tämä järjestelmämuutos mahdollisti sen, että valtio alkoi etukäteen kerätä rahaa kuluttajan kukkarosta vuoden vaihteessa tapahtuvan elintarvikkeiden varastohintojen äkkirysähdyksen korvaamiseen. Romahdukseen käytettiin noin 9 miljardia markkaa. Rysähdyksessä ei korvattu ainoastaan maatalouden varastojen, vaan myös teollisuuden ja kaupan varastorysähdys.
Asiaa voisi paremmin kuvata jakamalla summa Suomen asukasluvulla, siis työssäkäyvillä, eläkeläisillä, lapsilla ja imeväisillä. Kerätty hintaromahdus merkitsi siis Suomen asukasluvun mukaan keskimääräisesti laskettuna 1800 mk jokaista asukasta kohden.
Viisihenkiselle perheelle tämä merkitsi 9000 markan menoerää EU:n "ansiosta". Kyllä tuolle 9 miljardin summalle olisi valtiolla varmaan muutakin käyttöä ollut!
Laskennallinen 13,8 %:n verokanta
Työryhmämuistiossa kerrottiin, että ennen jäsenyyttä keskimääräinen ruoan LVV oli ollut 13.8 %. Mihin tämä laskelma perustuu?
Tämä 13,8 prosentin alv-kanta oli pelkästään laskennallinen. Ajatellaanpa asiaa näin: Jos maataloustuottaja olisi ollut liikevaihtoverovelvollinen ja teollisuuden saamaa alkutuotevähennystä ei olisi ollut, olisi valtio saanut ruoan LVV:nä verotuloja 22 %:n mukaan. Mutta alkutuotevähennysjärjestelmä, joka edellä jo selvitettiin, alensi ruoan keskimääräisen LVV-kannan 13,8 prosenttiin.
Antero Tuomisen työryhmä ratkaisi ongelman, jolla ruoan hinta kaupoissa "EU-jäsenyyden ansiosta" saatiin laskemaan; käytössä ollut ALV-kanta laskettiin 1.1.1995 alkaen 22 %:sta 17 %:iin. Tarkoitus oli laskea elintarvikkeiden ALV 12 %:n verokantaan.
Lisäksi täytyy muistaa, että tilapäiseksi tehty elintarvikkeiden 17 %:n verokanta on hyvä tulonlähde valtiolle. Joissakin maissa arvonlisäveroa ei ruoasta kerätä ollenkaan. Karkeasti laskettuna valtio kerää ruoan mukana ALV:a suunnilleen 8 miljardia markkaa. Siis keskimääräisesti laskettuna viisihenkinen perhe maksaa ruoan ALV:na valtiolle 8000 mk per vuosi.
Tultiinko meitä kuluttajia vedetyksi nenästä lupauksilla halvasta ruuasta EU:n ansiosta?
Lähteet:
Talouselämä 10/2000, Martti Ristamäki
EY-ministeriryhmän kokouspöytäkirja 11/93 25.8.1993
Valtiovarainministeriö, Maatalouden EU-sopeutus, Verotus- ja Budjettikysymykset Työtyhmämuistio Helsinki 8.4.1994
Puhelinhaastattelu: Tommi Parkkola, Valtiovarainministeriö
Alustuksen osoitteesta
http://www.etl.fi/tiedotte/tiedotte.asp?ohi=0&groupcode=4245&akt=2
löytyy väärää tietoa, joka perustuu mielikuvaan ruoan alvin väliaikaisesta korottamisesta;
" Vero korotettiin 17 prosenttiin valtiontaloudellisista syistä, kun Suomi liittyi Euroopan Unioniin. "
" Korotus oli tarkoitettu sovellettavaksi vain 1.12.1997 saakka."
Sana korotus on väärä termi, koska ruoan alv-korotusta ei ole ollenkaan tehty. Tehtiin vain huijausta ja kikkailua kuluttajan kustannuksella.
Alustuksen osoitteen tekstissä on totta, että 17 %:n alv-kanta oli tarkoitettu väliaikaiseksi toimenpiteeksi.
Takaraja 1.12. 1997 on minulle uutta. Muistaakseni ruoan alv piti laskea 12 %:n verokantaan vuoden 1996 lopussa.
Joka tapauksessa Lipposen I hallituksen todellakin piti laskea ruuan alv-kanta Ahon hallituksen suunnitelman mukaisesti 12 %:n alv-kantaan.
Totta on myös se, että ruoan alv:a on kerätty verotusteknisistä syistä luvatun 12 %n verokannan mukaan 17 %:n sijasta.
Miksi Lipposen hallitukset eivät toteuttaneet Ahon hallituksen tekemää periaatepäätöstä?
- Ruoan ALV on ollut varma lypsylehmä valtiontalouden alijäämän paikkaamiseen.
Valtiovarainministeriön työryhmämuistiossa (8.4.1994) on kerrottuna, mitä ruoan ALV:n laskeminen merkitsee valtion verotulojen vähenemiseen. Muistion laskelmat perustuivat vuoden 1992 tietoihin, joissa yhden prosentin laskeminen merkitsisi 425 miljoonaa markkaa menetystä valtion tuloihin.
Viiden ALV-prosentin laskeminen merkitsi laskelman mukaan siis yli 2000 miljoonan markan lovea valtion budjettiin.
Tämän päivän laskelmien mukaan ALV:n laskeminen merkinnee yhden prosentin mukaan noin puolta miljoonaa markkaa, ehkä jopa 600 miljoonaa markkaa. Ruoan ALV:n laskeminen viisi prosenttia merkinnee nykyisin suunnilleen 2,5 miljardin markan aukkoa valtion budjettiin.
Eli jos Lipposen hallitus olisi päättänyt laskea ALV:a Ahon hallituksen lupauksen eli tehdyn periaatepäätöksen mukaisesti, olisi Lipposen hallituksen valtiovarainministerien Viinasen ja Niinistön pitänyt miettiä, mitä verotetaan enemmän, jotta syntyvä budjettiaukko umpeutuu.
Saa nähdä, mitä Vanhasen hallituksen valtiovarainministeri Kalliomäki tekee.
Seiväshyppääjä Antti Kalliomäki on yhtä pihalla alv/alkutuotevähennysasiasta kuin muutkin demariveljet ongelmanratkaisija Antero Tuomista lukuunottamatta.
... 5.6.1994 seuraavalla uutisella (, otsikko kaksiosainen):
" Maataloutta suosinut alkutuotevähennys siirtyisi EU:ssa historiaan
Unioni ei hyväksy monimutkaista tukiautomaattia
JYRKI IIVONEN
Helsingin Sanomat
Jos Suomi liittyy Euroopan unionin jäseneksi, maatalouspolitiikasta poistuu monimutkainen tukiautomaatti eli alkutuotevähennys. Sen avulla maidon, viljan, lihan ja kananmunien tuotantoon on syydetty miljardeja markkoja ilman, että tuki olisi koskaan näkynyt valtion budjetissa.
Unionissa hyväksytään vain arvonlisävero - alkutuotevähennys on tuntematon käsite.
Alkutuotevähennys on liike vaihtoveron alennus eli valtion menettämää verotuloa, "joka ei ole keneltäkään pois".
Esimerkiksi voin valmistusta alkutuotevähennys tukee siten, että meijeri saa vähentää kauppaan myymänsä voin liikevaihtoverosta voin valmistamiseen tarvitun raaka-aineen e1i maidon liikevaihtoveromäärän. Koska maidosta ei kuitenkaan makseta liikevaihtoveroa, meijeri voi puolestaan maksaa viljelijälle maidosta enemmän kuin kilpailutilanne
muutoin vaatisi.
Alkutuotevähennyksen poistuminen parantaisi margariinin asemaa. "
Lisää sivulla:
Sunnuntai, sivu D 4
--
Minkäläisen mielikuvan Hesarin lukija sai kyseisestä uutisesta?
Varmaan hyvän mielen riemunkiljahduksella:
" Nyt maataloustuista lopultakin päästään, jälleen on yksi hyvä syy liittyä EU:hun!"
Mutta kyse ei ollutkaan maataloustuesta, vaan kuluttajahintojen alentamisesta, josta kaikki kuluttajat hyötyivät, varsinkin köyhät ja suurilapsiset perheet.
Alkutuotevähennysjärjestelmän poistuminen aiheutti ongelmia, joista suurin oli se, miten voidaan laskea luvattuja elintarvikkeiden hintoja kaupassa, koska ne kuluttajatuella jo ennestään alennettuja.
Vapaan kilpailun EU:ssa Suomen valtion kuluttajalle antamaa ruuan hinnanalennustukea ei sallittu.
Pertti Salolaisen lupaama ruuan EU-hinnanalennus saatiin poppaskontilla laskemalla ruuan alvia 22 %:sta 17 %:iin.
Kuluttajalle puolestaan kerrottiin, että ruuan alvia jouduttiin budjettisyistä väliaikaisesti EU:n jäsenyydessä korottamaan 12 %:sta 17 %:iin!
Toinen ongelma eli vuodenvaihteen 94-95 elintarvikkeiden varastohintarysähdys kerättiin etukäteen kuluttajan kukkarosta 1.7.1994 tapahtuneella (ja pohjaltaan laajentuneella) LVV/ALV-järjestelmien muutoksella.
Näin meneteltiin, koska Ahon hallitus eli illuusiossa, jonka mukaan EU osallistuisi rysähdyksen rahoittamiseen, koska EU rysähdyksen aiheuttaakin, tai että varastohintarysähdys voitaisiin tehdä vasta myöhemmin jäsenyyden jälkeen.
Tiedon lähteenä ovat hallituksen iltakoulun pöytäkirjat keväältä 1994.
Näin kansaa on jujutettu.
Elintarvikkeiden ALVin alentamisesta on paljon puhuttu. Se oli yhtenä vaihtoehtona kansalaisille suunnattavana veronhuojennuksena, jolla kansantaloutta elvytettäisiin.
Valtiovarainministeri Kalliomäen tänään julkistamassa veronalennuslistassa ei ruuan hinnan veronalennusta näy.
Miksi Suomen media toimii Neuvostoliiton tiedotusväineiden kaltaisen "avoimuuden pelisäännöillä" muokkaamalla kuluttajan mieliin tietynlaisia mielikuvia?
varsinkin...
>>Mutta kyse ei ollutkaan maataloustuesta, vaan kuluttajahintojen alentamisesta, josta kaikki kuluttajat hyötyivät, varsinkin köyhät ja suurilapsiset perheet.
Alkutuotevähennysjärjestelmän poistuminen aiheutti ongelmia, joista suurin oli se, miten voidaan laskea luvattuja elintarvikkeiden hintoja kaupassa, koska ne kuluttajatuella jo ennestään alennettuja.
Vapaan kilpailun EU:ssa Suomen valtion kuluttajalle antamaa ruuan hinnanalennustukea ei sallittu.>>
Meitä on näköjään kuljetettu todella laajalla rintamalla, niin työläisiä kun maanviljelijöitäkin, miten se yleensä on mahdollista? Tietysti..
>>Miksi Suomen media toimii Neuvostoliiton tiedotusväineiden kaltaisen "avoimuuden pelisäännöillä" muokkaamalla kuluttajan mieliin tietynlaisia mielikuvia?>>
Mutta siltikin, ja kuka/ketkä olivat kaiken takana?
Alkutuotevähennysjärjestelmä (ATV) kehitettiin Suomessa 1950-luvulla ruoan hintojen laskemiseksi. Se tehtiin köyhän ja monilapsisen perheen sosiaaliturvaksi. Alkutuotevähennysjärjestelmä oli valtion subventio, tuki, jolla elintarvikkeiden hintaa kaupassa alennettiin.
Älä kuule puhu sontaa. Alkutuotevähennysjärjestelmällä pystyttiin maksamaan viljelijälle suurempia tuottajahintoja.
Miten estetään ettei Kesko ja muut kauppiaat
vedä veronalennusta ennemmin tai myöhemmin
omaan liiviin? Kilpailu on muutenkin ollut
ennen Lidliä hyvin näennäistä.
Ei kauppa voi vetää ALV-alennusta omaan liiviinsä.
Kun kauppa ostaa tavaran tukusta, se saa tehdä ostoksestaan ALV-vähennyksen.
Kun kauppa myy tavaran, kauppa tilittää ALV:n tekemästään voitosta 17 %:n verokannan mukaisesti.
Kun siirrytään 17 %:n alv-kannasta 12 %:n verokantaan, kauppa tilittää tekemänsä voiton valtiolle vain 12 %:n mukaan.
Ongelma on siinä, että toteutuuko ALV:n alentaminen todellisuudessa kuluttajan hyödyksi, sillä
1. eri kaupoissa eri tuotteet ovat aina olleet eri hintaisia. ALV-tilityksen määrä menee tehdyn voiton perusteella.
Kalliimmasta tuotteesta kuluttaja tietenkin maksaa enemmän ALV:n osuutta kuin halvemmasta.
2. miten alviton hinta saadaan kaupan hyllyllä näkyviin?
Kuluttajahan ei osta ruokaa tiskiltä, jossa kerrotaan veroton hinta ja ALV on erikseen lisätty hintaan.
3. kaupankin pitää kustannussyistä korottaa tuotteiden hintoja.
Toisaalta sama tuote toisessa kaupassa maksaa enemmän kuin toisessa.
JOHTOPÄÄTÖS:
Sulaako kuluttajille ruuan hintaan alentavasti vaikuttava lupaus ALV-verokannan alentamisessa 12 %:iin?
Mielestäni vastaus on: Kyllä.
Olennaista olisi alkaa puhua asioista oikeilla nimillä.
Olisi avoimesti kerrottavava, että ruuan hintojen alentaminen EU:n ansiosta oli suuri huijaus.
--
Lopuksi kommentti:
Kilpailu ennen LIDLin tuloa on ollut kaikkea muuta kuin näennäistä.
Pikkukaupat ovat joutuneet lopettamaan, koska ihmiset "juoksevat" halvemman tavaran perässä aluekeskuksen isoon markettiin.
Ison marketin halvemmalla myyminen perustuu vain suureen myyntivolyymiin.
Lidlistä ostaminen on ajattelematonta maankaivamista Suomen valtiontalouden alta, koska Suomen valtiontalouden kiertoon tarpeelliset tulot vähenevät entisestään kaupan tekemien voittojen karatessa saksalaisten pankkitileille hyödyntämään Saksaa Suomen sijasta.
Keskon liikkeisiin en hintatasosta johtuen ole astunut kuin satunnaisesti viimeisen vuoden aikana. Kotipaikkakunnan Keskon liike vie parista ruokakassista 70 euroa, kun naapurikunnassa olevassa toisen ketjun liikkeessä samanlainen ostoskori maksaaa noin 50 euroa ( ollut koko vuoden järkiään näin.: Kesko n. 70 euroa, ketju x alle 50 euroa). Siinä ei 50 km ylimääräsitä kilometriä paljon paina. Lidl sitten, makeiset ja juomat ovat edullisia, jotkin leikkeleet maukkaampia. Muuten Lidl ei ole mistään kotoisin; miksi meille piti tuoda toinen Siwa ulkomailta?
Mielestäni maataloustuki on ollut myös yksi maatalouden tuotekehityksen este. Viime vuosina tosin EU-tukea on saanut myös tuotekehitykseen, kuten maatilamatkailuun tai erikoisimpien lajikkeiden (marjat, mausteet, jne.) viljelyyn. Tämä on juuri sitä, mitä toivon maaseudulle.
Ja lähiruokaa kannatan täydestä sydämmestäni, sitä on vain hankala löytää. Lihaa tai kasviksia en osta, kuin kotimaista: laatu ratkaisee. Esimerkiksi espanjalaiset tomaatit pitäisi julistaa laittomiksi makuvirheensä takia.
Mikseivät lihantuottajat voisi perustaa muutaman kunnan laajuisia yhteisteurastamoja ja palkata henkilökuntaa sitä varten? Myyntitiski siinä sivussa, toinen jossain lähistön ostoskeskuksessa (olisi takuulla asiakasmagneetti, eli haluttu vuokralainen). MTK voisi osallistua takoisiin kehumalla lähiruokaa televisiossa ja mainostaa myös mistä sitä saa.
En siis todellakaan vastusta maataloutta, viljelijöitä tai karjankasvatajia. Ainoastaan maataloustuotteiden (lue: elintarviketeollisuuden) järjetön subventointi pitäisi lopettaa. Maatilojen koon suurentamista ja toisaalta erikoistumista pitää tukea, se on ainoa keino suomalaisen maatalouden pitämiseen hengissä. Kun maatilat tulevat omavaraisimmiksi valtion tuen tarve laskee samalla vauhdilla, kuin maatalousyrittäjän arvostus kohoaa.
Ajatuksia, ideoita, kannattavuuslaskelmia!
MOT kirjoitti:
"Mielestäni maataloustuki on ollut myös yksi maatalouden tuotekehityksen este."
Se on MOT:n mielipide.
Kuten edellä olevasta pitkästä jatkokirjoitukseta (mikä otsikko olikaan) käy ilmi, ei alkutuotevähennyksessä ollutkaan kysymys maataloustuesta, vaan köyhien perheiden sosiaaliturvasta.
Se maksettiin elintarviketeollisuudelle maatalousbudjetista.
Sen demarit muistivat joka armas vappu työläiselle kertoa, kuinka suuren potin maatalous saa tukea.
Lähiruuasta;
Pikkuteurastamot eivät kannata, koska isot jyräävät tehokkuudellaan, jolla kustannukset minimoidaan.
Pikkuteurastamojen perustamiseen ei ole kenelläkään varaa ilman, että hinnat nousevat.
Subventoinnista;
Tänä päivänä EU subventoi vanhojen EU-maiden (ei Suomi, Ruotsi ja Itävalta) maataloutta monin verroin Suomen maataloutta enemmän.
Tuottaminen on tehty kannattamattomaksi.
Siwan ja Lidlin erosta;
Siwan toiminnan rahat jäävät hyödyttämään suomen kansantaloutta. Lidlin voitot valuvat saksalaisten taskuun.
Kummastakaan liikkeestä en ole mitään ostanut, enkä osta.
K-kaupan Pirkka-leimatut tuotteet valuttavat rahat ulkomaille. Esim. Pirkka-juustot tehdään Tanskassa ym.
Kesko näyttää suosivan enemmän ulkomaalaisia tuotteita kuin kotimaisia.
Paljon olisi kuluttajalla miettimistä välinpitämättömistä ostotottumuksista pääsemisessä.
82 % EUn budjetista menee kuluu maataloustukien maksamiseen jäsenmaille. Toki tavoite on pienentää tuota summaa mutta se tapahtuu kokonaan vasta kun jokaisessa jäsenvaltiossa kansalaisilla oli varaa ostaa yli puolta kalliimpaa ruokaa. Kun subventaatio loppuu niin silloin se myös loppuu..