Uuden laidunkauden alkaessa on kiinnitettävä huomiota sorkkaeläinten hoitoon. Onttosarvisten heimoon kuuluvien nautaeläinten (Bos primigenius) ovat vaativia hoidettavia.
Sonnien hyvinvoinnissa on tärkeää kiinnittää huomio oikeaan luonnonmukaiseen ruokintaan. Erityisesti säilö ja kuivarehun suhde vaihtelee muista nautaeläimistä, koska sonni ei ole varsinainen tuottoeläin.
Sonnien aitauksissa olisi käytettävä riittävästi kuivikkeita, koska aitaukset ovat erityisesti sonnien kiima-ajan rauhattomuuden vuoksi usein ahtaita ja eläin polkee aitauksen maaperän mutavelliksi. Aitauksen täytyisi olla riittävän kookas, jotta sonni saa riittävästi liikuntaa. Liikunnan puute johtaa lihasten rappeutumiseen, jolloin sonnin hyödyntäminen jälkeläisten tuottokauden jälkeen jää heikoksi.
Liikunnalla voidaan myös torjua sonnia uhkaavia tauteja, kuten karjaruttoa, suu- ja sorkkatautia, laidunkouristusta, puhallustautia ja muita ruuan sulatushäiriötä, kuten pötsinpilaantumista, möyrytautia sekä muita umpierityshäiriötä
Ruokintaohjelmien tavoitteena on taata tasainen, hyvä kasvu koko kasvatusaikana sekä lihaksikas, vähärasvainen teurasruho. Erityisesti on muistettava, että heikompilaatuinen säilörehu vaatii täydentäjäksi energia- ja valkuaispitoista täysrehua, kun taas hyvälaatuisen säilörehun kanssa loppukasvatusrehuun voi siirtyä jo aikaisemmin. Vaihtoajankohta riippuu säilörehun rehuarvoista, karkearehun ja väkirehun suhteesta sekä myös kasvutavoitteesta. Väkirehun osuus ei saisi ylittää 55 % kuiva-aineesta.
Astutuksen onnistumisprosenttia voi lisätä riittävällä kalsiumin, E-vitamiinin ja seleenin saannilla, joita et erityisesti huonoina satovuosina saa normaalista rehusta.
Pihvisonnien osalta tarkemmat ohjeet löydät sivulta:
http://www.suomenrehu.com/page.asp?_item_id=647
Sonnien hyvinvoinnissa on tärkeää kiinnittää huomio oikeaan luonnonmukaiseen ruokintaan. Erityisesti säilö ja kuivarehun suhde vaihtelee muista nautaeläimistä, koska sonni ei ole varsinainen tuottoeläin.
Sonnien aitauksissa olisi käytettävä riittävästi kuivikkeita, koska aitaukset ovat erityisesti sonnien kiima-ajan rauhattomuuden vuoksi usein ahtaita ja eläin polkee aitauksen maaperän mutavelliksi. Aitauksen täytyisi olla riittävän kookas, jotta sonni saa riittävästi liikuntaa. Liikunnan puute johtaa lihasten rappeutumiseen, jolloin sonnin hyödyntäminen jälkeläisten tuottokauden jälkeen jää heikoksi.
Liikunnalla voidaan myös torjua sonnia uhkaavia tauteja, kuten karjaruttoa, suu- ja sorkkatautia, laidunkouristusta, puhallustautia ja muita ruuan sulatushäiriötä, kuten pötsinpilaantumista, möyrytautia sekä muita umpierityshäiriötä
Ruokintaohjelmien tavoitteena on taata tasainen, hyvä kasvu koko kasvatusaikana sekä lihaksikas, vähärasvainen teurasruho. Erityisesti on muistettava, että heikompilaatuinen säilörehu vaatii täydentäjäksi energia- ja valkuaispitoista täysrehua, kun taas hyvälaatuisen säilörehun kanssa loppukasvatusrehuun voi siirtyä jo aikaisemmin. Vaihtoajankohta riippuu säilörehun rehuarvoista, karkearehun ja väkirehun suhteesta sekä myös kasvutavoitteesta. Väkirehun osuus ei saisi ylittää 55 % kuiva-aineesta.
Astutuksen onnistumisprosenttia voi lisätä riittävällä kalsiumin, E-vitamiinin ja seleenin saannilla, joita et erityisesti huonoina satovuosina saa normaalista rehusta.
Pihvisonnien osalta tarkemmat ohjeet löydät sivulta:
http://www.suomenrehu.com/page.asp?_item_id=647
Vastaukset 4
Vanhimmat
on voimakkaat maalaisliittolaiset perinteet!
Suomen sonnien tai muiden mullikoiden hoidossa ei ole ongelmia:
http://www.maaseuduntulevaisuus.fi/uutiset/online_uutiset/10/fi_FI/elainoikeusjarjeston_syytoksista_lahes_kaikki_aiheettomia1/
Sonnien hoidossa kannattaa huomioida myös vasikoiden hoidosta tehty perusteellinen selonteko:
http://www.vetmed.helsinki.fi/hyvinvointikeskus/dokumentit/Vasikkaopas_2005.pdf
löytyivät:
http://cache.kotaku.com/assets/resources/2007/03/ox.jpg