Heipä hei!
satuin ohimennen tälle palstalle, yrittäessäni pakoilla opintoihini liittyvien pakollisten töiden tekemistä. Olen teitä kevään abiturientteja jo hieman vanhempi, omista lakkiaisistani kun tulee keväällä kuluneeksi jo 8 vuotta! Huomasin kuitenkin monien kamppailevan aivan samojen ajatusten kanssa, kun minä silloin vuosia sitten.
Omana Abikeväänäni koulu ei juurikaan kiinnostanut, eikä sen kummempia suunnitelmiakaan ollut tulevaisuuden varalle tehtynä. Minulla ei koskaan ole ollut mitään erityistä toiveammattia eikä sen kummempia haaveita tulevisuuden suhteen.
Lähipiirini suhtautui varsin neutraalisti ilmoitukseeni pitää välivuosi, olivat kai aavistelleet kunnianhimoni puutteen jatko-opintojen suhteen. Laitoin kuitenkin ne pakolliset hakupaperit vetämään, halusinhan pitää kaikki mahdollisuudet avoinna työmarkkinatukeen, jotten aivan tyhjän päälle putoisi(en kyllä hetkeäkään uskonut, etten löytäisi töitä). Muistaakseni hain Teknilliseen korkeakouluun, joka onnettomasti lyhyen matikn suorittaneelle tuntui kaikkein epätodennäköisimmältä vaihtoehdolta. Tässä yhteydessä mainittakoon, että opiskelumotivaation puutteesta huolimatta kirjoitin aivan esittelykelpoiset paperit.
Kirjoitusten jälkeen kun kaverit aloittivat armottoman pänttäyksen pääsykokeisiin, minä aloitin armottoman työnmetsästyksen, joka lopulta tuotti tulosta. olin saanut ensimmäisen oikean duunipaikan. Ei mitään kovin hohdokasta, mutta pienen Etelä-Suomalaisen kaupungin työpaikkatarjonta kouluttamattomalle nuorelle, ei ollut, eikä ole edelleenkään kovin kummoinen(varsinkaan kun ei ollut, eikä ole edelleenkään niitä kuuluisia suhteita).
Puoli vuotta työskenneltyäni sain mahdollisuuden lähteä ulkomaille töihin ja otin haasteen riemulla vastaan. Tarkoitukseni oli tulla seuraavaksi kevääksi takaisin ja aloittaa pääsykokeisiin pänttääminen(luonnollisesti oletin, että reissun aikana löydän itseni ja suunnan elämälleni). Niin ei kuitenkaan tapahtunut, vaan reissua seurasi toinen reissu ja löysin itseni töistä toisesta Euroopan maasta. Kotiin, eikä varsinkaan kouluun ollut paljon ikävä.
Kun palasin Suomeen pitkäksi venyneeltä reissulta, palasin takaisin töihin. Oli syksy ja tarkoitus oli panostaa seuraavana keväänä opiskelupaikan hankintaan. Ongelma vain oli, etten vieläkään ollut varma mitä haluaisin tehdä.
Jatkoin työntekoa ja kieltämättä välillä tunsin epäonnistuneeni elämässäni kun tapasin vanhoja lukioaikaisia kavereita, jotka olivat päässeet jo hyvään alkuun opinnoissaan omilla unelma-aloillaan.
Elämä sujui kivasti, sitä ei niin kivaa duunia tehden ja melko keskiluokkaisesti elellen, kunnes eräänä päivänä mitta tuli täyteen. Tajusin, että haluan tehdä jotain muuta elämälläni(en tosin tiennyt mitä).
Päätin aikamoisella mutu-tuntumalla hakea paikalliseen ammattikorkeakouluun opiskelemaan liiketaloutta ja kokeilla olisiko se minun alani. Kyseessähän on sellainen aika yleisluontoinen tutkinto(jossa raapaistaan pintaa vähän kaikesta), joten uskoin siitä löytyvän jotain itseäni kiinnostavaa.
Ihme tapahtui. Innostuin välittömästi lähes kaikesta ja tuntui todella hyvältä pitkästä aikaa oppia jotain uutta. Opintoni ovat nyt kestäneet noin 4 vuotta ja valmistun nyt keväällä(sitä typerää opinnäytetyötä tässä juuri nytkin välttelen). Olen sanut mahdollisuuden opiskella ulkomailla ja viimeiset 1,5 vuotta olen tehnyt päivätöitä unelmieni alalla.
Tarinan opetus on siis se(jos tässä on mitään opetusta), että pitäkää hyvät ihmiset välivuosi, jos omaa alaa ei tunnu löytyvän. Lähtekää ulkomaille ja oppikaa jotain itsestänne ja muista ihmisistä. Muistakaa, että välivuosi ei ole sama asia kuin vuoden mittainen loma vanhempien kustannuksella, vaan töitä on tehtävä(yleensä mitä "paskempi" duuni, sen nopeammin opiskelumotivaatio löytyy). Jättäkää se välivuosien pitäminen maksimissaan kahteen vuoteen. Ainakin itselläni 3,5 pituisesta "välivuodesta" viimeiset puolitoista vuotta olivat pelkkää ajanhaaskausta, jonka olisin voinut käyttää hyödyllisemmin koulun penkillä.
Muistakaa, että kaikki ovat yksilöitä, joilla on mahdollisuus itsenäisiin,toivottavasti itselle hyvin sopiviin ratkaisuihin.
Tsemppiä kirjoituksiin ja oman suunnan etsintään!
Ja mitä itseeni tulee, olen vasta opintojeni alussa. Jos ensi keväänä pääsykokeissa vieressäsi istuu hieman jo vanhemman oloinen kokelas, se saatan olla minä.
Rakkaat toverit täti neuvoo vähän...
12
3164
Vastaukset
- bbb
Jopas tarinasi kuulosti kaikin puolin tutulta paitsi että opiskelen eri alaa! Olen myös kirjoittanut keväällä 2000 ja jatko-opintoni aloitin vasta neljä vuotta myöhemmin. Ja eikös se opinnäytetyö ole mullakin vielä alkutekijöissään... Mutta asiaan:
Välivuoden pitäminen ei munkaan mielestä ole mitenkään haitaksi, jos sen käyttää järkevästi. Ainoa haitta taitaa tulla lähinnä yhteiskunnalle ja sydärin saaville sukulaiselle, kun nuori ei menekään heti syksyllä yliopistoon ja valmistu määräajassa kuuliaiseksi veronmaksajaksi... Mutta mitä niistä!!! Antakaa niiden nikotella niin paljon kun niiden mieli tekee, sulkekaa korvat (paitsi jos saatte oikeasti hyviltä tuntuvia neuvoja!) ja tehkää niin kuin itse parhaaksi näette. Tää on klisee, mutta kyseessä on teidän oma elämä, ei äidin, isän eikä kenenkään muun. Tietysti vanhempien kuuluu neuvoa lapsiaan, tukea ja muuta -hyvä niin, mutta rajansa kaikella.
Suurimmalla osalla on kuitenkin varmasti ihan fiksuja eikä mitään kovin rappiollisia suunnitelmia välivuoden varalle ja joskus jopa ne sukulaiset, jotka eniten ovat pöyristyneet, kun ilmoititte lähtevänne esim. ulkomaille kirjoitusten jälkeen, saattavat myöhemmin tunnustaa olevansa teistä erittäin ylpeitä, kun uskalsitte lähteä. Itse sain mm. kuulla ensin epäilyjä tyyliin "taidat tulla maitojunalla takaisin", mutta myöhemmin sanoivat, että toivovat, että olisivat itse uskaltaneet aikoinaan tehdä samoin ja nyt kuulemma kaduttaa... Että näin. Kannattaa lähteä, kun on vielä nuori eikä ole puolisoa, lapsia, lemmikkejä yms. "taakkana"(- Se toinen täti
Niin ja lisäys vielä: kannattaa välivuoden/-vuosien aikana yrittää säästää muutama satanen tai edes vaan yksi per kuukausi, jos mahdollista, niin ei tarvi kärsiä niin paljon rahahuolista sitten opiskeluaikana. Kun on esim. neljä vuotta säästänyt 100-250 e/kk eikä ole tuhlannut niitä, niin opiskeluaikana saa sitten "lisäbonusta" opintotuen lisäksi. Pinkkuvinkkinä;-)
- Poison.
"Jättäkää se välivuosien pitäminen maksimissaan kahteen vuoteen."
Sanoisin, että pitäkää niin monta välivuotta kuin tuntuu hyvältä/tarpeelliselta. Muuten saatatte vain päätyä opiskelemaan alaa joka ei teitä kiinnosta, vain koska niin "täytyy tehdä" kun on jo X ikäinen. Sillä tavalla tuhlaatte vain aikaanne pahemmin ja tympiinnytte alaan muutamassa vuodessa, tai jos valmistutte teillä ei ole aikomustakaan tehdä alan töitä ja olette jälleen lähtöruudussa. Välivuosien aikana voi oppia paljon, suosittelen (myös) lämpimästi työkokemuksen hankkimista, matkustelua tai jopa asumista ulkomailla (työskennellen) ja sopivassa mittasuhteessa sosiaaliseen elämään panostamista erilaisten harrastusten parissa, baareissa, yms. mikä itseä nyt kiinnostaakin.
Samoin jos olette pitäneet jo välivuosia, älkää ajatelko ettettekö voisi mennä opiskelemaan unelmienne alaa, koska tähän mennessä pitäisi olla jo valmistunut ja takana sitä ja tätä, ja teidän täytyy nyt "tyytyä" johonkin muuhun. Eikä täydy, yliopistossa on paljon vanhempia opiskelijoita eivätkä ne ovet ole koskaan kiinni teiltä. Hakekaa rohkeasti omalle alallenne, avoimessa yliopistossa myös voi suorittaa opintoja jos ei ole varma onko tämä ala se mitä haluaa opiskella ja/tai suorittaakseen opintopisteitä.- neuvoista
itsellä juuri välivuosi menossa ja taitaa jatkua vielä toiseenkin ellei enempikin...
opiskelupaikka olisi ensi syksyksi mutta kun ei ole motivaatiota sitten tippaakaan.. olen nyt omasta mielestäni kivassa paikassa töissä ja palkkakin suht ok. raha askarruttaakin opiskelujen aloittamisessa melko paljon. mutta jos nyt rauhassa tekisin töitä ja koittaisin vaikka vähän säästääkkin ja miettiä samalla mikä ala kiinnostais, ellei se ole jo tämä nykyinen työni, niinkuin nyt tuntuisi! eihän tässä ole kiirettä.. paitsi jos lainaa hakisi. - inhorealistisesti ajatellen
neuvoista kirjoitti:
itsellä juuri välivuosi menossa ja taitaa jatkua vielä toiseenkin ellei enempikin...
opiskelupaikka olisi ensi syksyksi mutta kun ei ole motivaatiota sitten tippaakaan.. olen nyt omasta mielestäni kivassa paikassa töissä ja palkkakin suht ok. raha askarruttaakin opiskelujen aloittamisessa melko paljon. mutta jos nyt rauhassa tekisin töitä ja koittaisin vaikka vähän säästääkkin ja miettiä samalla mikä ala kiinnostais, ellei se ole jo tämä nykyinen työni, niinkuin nyt tuntuisi! eihän tässä ole kiirettä.. paitsi jos lainaa hakisi.Sitten jos ja kun taantuma tai lama kunnolla iskee, firmoissa tapahtuu jako jyviin ja akanoihin. Tällaisessa tilanteessa akanoihin joutuvat lähes sataprosenttisesti ne, joilla ei ole alan koulutusta.
Joten välivuosien pitäjät muistakaa tämä, olette duunissa vain tilapäisellä jatkoajalla. - Anonyymi
Ehdottomasti kannattaa pitää niitä välivuosia useampikin, jos siltä tuntuu. Itse hain kouluun perheen ja sukulaisten painostuksesta. Hain alalle, jolle _muut_ ajattelivat minun sopivan. Pääsin ja työkkäristä tuli suora viesti, että paras vain mennä tai muuten ei tipu työmarkkinatukea.
No, minähän menin ja ajattelin, että olen vuoden ja haen sitten jonnekin muualle. Jälleen kerran perhe painosti jäämään kouluun. "Ei sitä kannata lopettaa kesken", "et taatusti pääse muualle" ja muuta vastaavaa.
Valmistun tämän vuoden joulukuussa. Viimeinen harjoittelu on menossa ja motivaatio nolla. Mietin vain, miten jaksan pakertaa pitkää iltaa harjottelupaikassa. Toinen päänvaivani on, mitä ihmettä teen, kun koulu loppuu. Opintolainaa on kertynyt ja tukikuukaudet käytetty melkein loppuun, joten en voi lähteä opiskelemaan lisää ainakaan ennen kuin laina on maksettu pois.
En halua tehdä tämän alan töitä. Tunnen olevani jatkuvasti uupunut ja en vain jaksa. Kiinnostusta ei ole. Hemmetin hieno tilanne siis. Pitäisi jostain saada työpaikka, ettei tarvitse ensi vuoden alussa marssia työkkäriin, sillä nehän työntäisivät minulle "oman alan hommia" heti.
Kannattaa siis oikeasti miettiä, mitä haluaa tehdä, ettei käy näin. - ei koulutodistus
inhorealistisesti ajatellen kirjoitti:
Sitten jos ja kun taantuma tai lama kunnolla iskee, firmoissa tapahtuu jako jyviin ja akanoihin. Tällaisessa tilanteessa akanoihin joutuvat lähes sataprosenttisesti ne, joilla ei ole alan koulutusta.
Joten välivuosien pitäjät muistakaa tämä, olette duunissa vain tilapäisellä jatkoajalla."Tällaisessa tilanteessa akanoihin joutuvat lähes sataprosenttisesti ne, joilla ei ole alan koulutusta."
En tiedä kyllä yhtäkään yhtiötä jossa tuota toteutetaan. Tuloksia katsotaan, ihan sama kuka ne tekee. Vuosituloksessa on aivan sama onko osastopäälliköllä mikä tutkinto jos voittoa tulee.
Ovi käy vaikka olisi valtterin paperit jos pyöritään negatiivisella. Hyvin yksinkertaista, loppujen lopuksi.
Ihan vain ajatusleikkinä: Bill Gatesista piti tulla lakimies. Jätti opinnot kesken ja piti välivuoden. Loput tiedämmekin.
Tässä toinen joka piti vissiin kymmenen välivuotta. Eikä ole tutkintoa.
http://en.wikipedia.org/wiki/Duncan_Bannatyne
Itselläni on tohtorin tutkinto ja vaihtaisin osia tuon kanssa koska tahansa... - taitaapi olla
Anonyymi kirjoitti:
Ehdottomasti kannattaa pitää niitä välivuosia useampikin, jos siltä tuntuu. Itse hain kouluun perheen ja sukulaisten painostuksesta. Hain alalle, jolle _muut_ ajattelivat minun sopivan. Pääsin ja työkkäristä tuli suora viesti, että paras vain mennä tai muuten ei tipu työmarkkinatukea.
No, minähän menin ja ajattelin, että olen vuoden ja haen sitten jonnekin muualle. Jälleen kerran perhe painosti jäämään kouluun. "Ei sitä kannata lopettaa kesken", "et taatusti pääse muualle" ja muuta vastaavaa.
Valmistun tämän vuoden joulukuussa. Viimeinen harjoittelu on menossa ja motivaatio nolla. Mietin vain, miten jaksan pakertaa pitkää iltaa harjottelupaikassa. Toinen päänvaivani on, mitä ihmettä teen, kun koulu loppuu. Opintolainaa on kertynyt ja tukikuukaudet käytetty melkein loppuun, joten en voi lähteä opiskelemaan lisää ainakaan ennen kuin laina on maksettu pois.
En halua tehdä tämän alan töitä. Tunnen olevani jatkuvasti uupunut ja en vain jaksa. Kiinnostusta ei ole. Hemmetin hieno tilanne siis. Pitäisi jostain saada työpaikka, ettei tarvitse ensi vuoden alussa marssia työkkäriin, sillä nehän työntäisivät minulle "oman alan hommia" heti.
Kannattaa siis oikeasti miettiä, mitä haluaa tehdä, ettei käy näin.Otan osaa - montakohan kertaa olen tuon tarinan kuullut viime vuosina.
- vielä paikkas löydät
Anonyymi kirjoitti:
Ehdottomasti kannattaa pitää niitä välivuosia useampikin, jos siltä tuntuu. Itse hain kouluun perheen ja sukulaisten painostuksesta. Hain alalle, jolle _muut_ ajattelivat minun sopivan. Pääsin ja työkkäristä tuli suora viesti, että paras vain mennä tai muuten ei tipu työmarkkinatukea.
No, minähän menin ja ajattelin, että olen vuoden ja haen sitten jonnekin muualle. Jälleen kerran perhe painosti jäämään kouluun. "Ei sitä kannata lopettaa kesken", "et taatusti pääse muualle" ja muuta vastaavaa.
Valmistun tämän vuoden joulukuussa. Viimeinen harjoittelu on menossa ja motivaatio nolla. Mietin vain, miten jaksan pakertaa pitkää iltaa harjottelupaikassa. Toinen päänvaivani on, mitä ihmettä teen, kun koulu loppuu. Opintolainaa on kertynyt ja tukikuukaudet käytetty melkein loppuun, joten en voi lähteä opiskelemaan lisää ainakaan ennen kuin laina on maksettu pois.
En halua tehdä tämän alan töitä. Tunnen olevani jatkuvasti uupunut ja en vain jaksa. Kiinnostusta ei ole. Hemmetin hieno tilanne siis. Pitäisi jostain saada työpaikka, ettei tarvitse ensi vuoden alussa marssia työkkäriin, sillä nehän työntäisivät minulle "oman alan hommia" heti.
Kannattaa siis oikeasti miettiä, mitä haluaa tehdä, ettei käy näin.Mä allekirjoitan tuon tarinan myös. Opintotuet käytetty, tutkintoa ei ole, paska duuni, no "omaa alaa" on, mutten tykkää nyt niin.
Monilahjakas lapsi ja nuori olen, joka uskoi viisaampiaan, että taiteellisille aloille ei kannata lähteä, työllistyminen erittäin heikkoa, ellet ole kilpailuhenkinen. No, kilpailuhenkeä olisi tarvittu myös minun koulussani, vähän enemmän kunnianhimoa, niin ehkä olisin jo valmistunut. Mutta sellaista on vaikea saada, jos ei ole ihan varma. Tai jos törmää sellaisiin maalaistollo-opettajiin, jotka saavat maailman näyttämään kuin suoraan 1700 -luvun painajaisesta.
No, tarkoituksenani siis ei ollut kertoa kurjista jutuista, vaan siitä, että toivoa on. Aina ovat ihmiset selvinneet elämässä, oli niillä tutkintoa tai ei. Tekijälle löytyy aina hommia ja paikkoja, joissa voi olla hyödyksi. Fiksuille löytyy aina hommaa, missä he pääsevät toteuttamaan itseään. Ei ehkä parhaimmasta firmasta, jos sinne on niin paljon kilpailua, että katsovat papereita ja työkokemuksia, mutta jonnekin muualle. Eikä oman firman pyörittäminenkään ole kurjaa, jos aihe vaan on itseä kiinnostava ja inspiroiva. Moni tietotekniikan opiskelija on lähtenyt työelämään tai perustanut firman ennen valmistumistaan.
Ihminen vaihtaa ammattia keskimäärin kolme kertaa elämänsä aikana. Eli mahdollisuuksia on, ja vähemmälläkin voi tulla toimeen. Itse olen ainakin ollut lähes 10 vuotta niin pienituloinen, että olen niin tottunut tähän, etten tiedä, mitä tekisin, jos saisinkin hyvää palkkaa.
Opintotukia voi saada toiseen tutkintoon lisää, jos yksi on jo tehty (kahta akateemista ei muistaakseni hyväksytä, mutta jos ovat eri koulutusastetta, no kannattaa tarkistaa jostain virallisesta). Apurahoja voi myös hakea, Suomessa sellaisia tahoja on: oman alan, kotikunnan, harrastusseuran, muun yhdistyksen jne. Sosiaaliturvallakin voi elää. Se, että tutkinto on kesken, on ihan täysi syy, saada tukea yhteiskunnalta, jos opintotuet loppuvat.
Mullakin on mun paskaduuni kesän loppuun saakka, mutta katselin jo mollista muita kesätyöpaikkoja. Jos hakisin sellaiseen, mihin olisin aina halunnutkin. Ei mitään omaan alaan viittaavaa siis. Nyt, miksei? Etkö säkin?
- MelkeinMaisteri
Minä vietin aikoinani 4 välivuotta. Tein töitä ja vaan olin,nautin. Pääsin ensi yrittämällä haluamaani opiskelupaikkaan. Valmistuttuani pääsin heti töihin. Joitain vuosia olin töissä, ostin asunnon ym. Sen jälkeen hain yliopistoon. Myös sinne pääsin heti ensi yrittämällä. Nyt teen töitä ja opiskelen. (Ja lukioaikana elin villiä nuoren elämää ja sain vain keskinkertaiset paperit). Kyllä elämässä on muutakin kuin koulu ja ura. Ei elämää ole pakko suorittaa missään tietyssä järjestyksessä.
- yo 07
Mukava lukea välillä rohkaisevia kommentteja välivuodesta (-vuosista). Itse kirjoitin viime keväänä ja heti heinäkuussa lähdin armeijaan. Kotiuduin nyt ja koulujen hakuajat olisivat nyt käsillä, tosin omaa alaa en tiedä vieläkään. Olen jo pitkään haaveillut au pairiksi lähtemisestä ja taidan kyllä tosiaan toteuttaa haaveeni:). Ehtiihän sitä myöhemminkin opiskella...
- lohduton luuseri
Sain tänään kuulla, etten taaskaan päässyt opiskelemaan ja nyt sitten neljäs välivuosi alkamassa:( Alkaa pikkuhiljaa usko loppua ja tuntuu, että olen täysin luuseri väliinputoaja. Työpaikka kyllä löytyy, ollut sama kaikki välivuodet, ja olen mielestäni kerännyt tarpeeksi motivaatiota opiskeluun.. En tiedä enää mitä tässä pitäisi tehdä, taas meni kesä pieleen:'(
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Valkeakosken 15-v tapauksessa ihmettelen ??
On sääli, että pahoja ihmisiä liikkuu aina vapaana eri puolilla Suomea, mutta minkä ihmeen takia 15-vuotiaan nuoren täyt64718481Valkeakosken tappo
"Tyttö löytyi poliisin mukaan kuolleena läheisestä metsästä muutaman sadan metrin päässä kotoaan. Uhrin löysivät hänen k6815753Nyt ahdistaa
Joku nuori tyttö on surmattu Valkeakoskella. En tunne ihmistä, mutta silti se koskettaa. Uutisissa oli hiljattain, että3949469Kuka oli tekijä?
Jos tekijä oli suomalainen, onko hänen vanhempiaan jo tavoitettu? Mitä mieltä ovat aikamiespoikansa teosta? Entä puoliso72639115-vuotiaan ruumis valkeakoskella
Nuoria tyttöjä tappavat miessaalistajat ja toiset nuoret. Miessaalistajille ruumiin kätkeminen tai tuhoaminen ei ole on194854Valkeakosken murhaaja-raiskaaja on kantasuomalainen mies tiedottaa poliisi
Some- ja palstapersut ehtivät jo moneen kertaan julistaa tekijän maahanmuuttajaksi. Miten meni niin kuin omasta mielestä2033773Kantasuomalainen mies pidätetty - ulkomaalaiset syyttömiä tekoon
Verityöstä on pidätetty vuonna 2005 syntynyt mieshenkilö. Ulkomaalaisilla ei mitään yhteyttä tekoon.1242116Mitä hänellä oli päällään kun viimeksi näit hänet?
Avoimia vastauksia saa kirjoitella... Ehkä joku saattaa tunnistaa itsensä kommenttien joukosta :)621455- 1061403
Miksi kaupunki toivoo nuorilta malttia?
https://www.hs.fi/suomi/art-2000010453236.html "Älkää suunnitelko kostoa" Mistä on kyse? ”Toivomme, että nuorten taho411267