Aka. Day of the Woman, kuuluu niihin kauhurainoihin jotka vanhana kunnon aikana pitivät kukkahattutädit ynnä muut moraalinvartijat varpaillaan ja kauhun oikeasti pelottavana asiana.
Koruttoman kostotarinan päähenkilö on itsevarma ja itsetietoinen nykiläinen naiskirjailija jonka olisi suonut valitsevan lomanviettopaikkansa vähän huolellisemmin.
Seuraa inhorealistinen parikymmenminuuttinen jonka aikana hänet riisutaan kaikesta ihmisarvostaan, ja alistetaan täysin miesten kovakouraisen ja raa'an pelin leikkikaluksi, miesjoukon raiskatessa ja nöyryyttäessä häntä ilman sen kummempia motiiveja tälle sairaalle väkivallalle.
Elokuva pyrkii välttämään turhan exploitaation onnistuen siinä varsin hyvin, eikä filmissä ole lainkaan esim. musiikkia, ellei sellaiseksi lasketa yhden raiskaajan huuliharpulla soittamaa sävelmää.
Välillä B-leffamaisuus on liian silmiinpistävää, ja varsinkin alku kärsii turhaan jonkinlaisesta muodottomuudesta, mutta löytää suuntansa elokuvan edetessä.
Yksityiskohtiin mentäessä, esim. ennen kostokliimaksia tehty kirkossa käynti oli jokseenkin turha ja päälleliimattu kohtaus jonka olisi voinut hyvin jättää pois.
Elokuvan loputtua jää ilmaan kysymys, mikä olikaan se joka riisui Jenniferin ihmisarvostaan - Oliko se raiskaus ja häpäisy, vai kosto?
***½
IMDB:ssä oli merkillepantavaa, että naispuolinen katsojakunta oli pitänyt teoksen elokuvallisesta annista huomattavasti enemmän kuin miessukupuoli!
Koruttoman kostotarinan päähenkilö on itsevarma ja itsetietoinen nykiläinen naiskirjailija jonka olisi suonut valitsevan lomanviettopaikkansa vähän huolellisemmin.
Seuraa inhorealistinen parikymmenminuuttinen jonka aikana hänet riisutaan kaikesta ihmisarvostaan, ja alistetaan täysin miesten kovakouraisen ja raa'an pelin leikkikaluksi, miesjoukon raiskatessa ja nöyryyttäessä häntä ilman sen kummempia motiiveja tälle sairaalle väkivallalle.
Elokuva pyrkii välttämään turhan exploitaation onnistuen siinä varsin hyvin, eikä filmissä ole lainkaan esim. musiikkia, ellei sellaiseksi lasketa yhden raiskaajan huuliharpulla soittamaa sävelmää.
Välillä B-leffamaisuus on liian silmiinpistävää, ja varsinkin alku kärsii turhaan jonkinlaisesta muodottomuudesta, mutta löytää suuntansa elokuvan edetessä.
Yksityiskohtiin mentäessä, esim. ennen kostokliimaksia tehty kirkossa käynti oli jokseenkin turha ja päälleliimattu kohtaus jonka olisi voinut hyvin jättää pois.
Elokuvan loputtua jää ilmaan kysymys, mikä olikaan se joka riisui Jenniferin ihmisarvostaan - Oliko se raiskaus ja häpäisy, vai kosto?
***½
IMDB:ssä oli merkillepantavaa, että naispuolinen katsojakunta oli pitänyt teoksen elokuvallisesta annista huomattavasti enemmän kuin miessukupuoli!
Vastaukset 1
Vanhimmat
kyseinen elokuva on aivan surkea tekele.