mulla on ollu anoreksia nyt noin vuoden. oon käyny psykiatrilla puol vuotta mut tuntuu et vaikka tiiän sairauden kaikki riskit ni haluun vaan pysyä tämmösenä anorektikkona. mun painoraja millon joudun sairaalaan on 36 ja nyt painoo on 39-41 enkä mä sitä aio nostaa vaikka lääkärit kuinka määräis.. en myöskään haluu tiputtaa 36kiloon koska sit joudun sairaalassa oleen niin kauan että paino on noussu tarpeeks..mä kyllä osaan auttaa muita anorektikkoja ja kaikenlaisia sairaita mutta miks en tajuu hoitaa itteeni? tää on kamalaa.. onko kukaan muuten käyttäny remeron nimistä lääkettä,onko sillä sivuvaikutuksia?
anoreksiasta toipuminen
jenni87
123407
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
mite pitkä sinä olet..?
oon noin 160cm
sit oot tosi laiha..mä oon susta lyhyempi..ja painan suunillee sama verra...voisitko kertoa mite sulla alko anoreksia..paljo olet painanut ennekun rupesit laihuttaa..? aj mite huomattii..ja kerro kaiki mitä vaa osaat siitä..ilo mielin lukisin..=)
mä painoin enimmillään 47-48 vaikka mun pitäs painaa lääkärin mukaan 50kiloo mutku oon aina ollu tosi hentorakenteinen.. oon aina ollu hirmu tarkka ja eläny terveellisesti mut viime syksynä mä aattelin et haluun vähä lihasta ku oon niin hentonen.. lopetin kaikkien herkkujen syömisen mutta noudatin hirmu tarkasti muuta ruokavalioo että saan kaikki tarpeelliset ravintoaineet, myös rasvan, esim. öljynä. alotin tanssin ja kävin kuntosalilla ja uimassa ja lenkkeilin.. parin kuukauden päästä huomasin et oho mäpäs oon laihtunu ja sitku kaveritki sano et oon laihtunu ni halusin vaan lisää ja lisää... pikkuhiljaa mun ruokavalio kapeni ja rääkkäsin itteeni liikunnalla vähintää kolmetuntia päivässä..olin hirmu äkänen koko ajan ja mua palelti ja väsytti..multa hävis menkat pois ja sen takia me mentiin lääkärille ja lääkäri sanoki et sulla taitaa olla anoreksia.. siitä lähtie oon käyny aina psykiatrilla ja lääkärillä ja ravintoterapeutilla... mä vaan sanon että älä ikinä ala tähän koska mitä kauemmin sä jatkat,sitä huonommin sä pääset eroon.. mut tietysti omasta kropasta on hyvä pitää huolta ku ei mee liiallisuuksiin.. mut oon jo edenny sen verran että pystyn myöntämään olevani sairas.. ja nyt ku on tutkittu syytä miks sairastuin ni luultavasti suurin syy on semmonen ku mua tavallaan käytti yks jätkä kännissä hyväks..niin pienestä jutusta :(.. mut hyvää jatkoo sulle,toivottavsti tosta oli jotai apuu :)
kiitoksia kun kerroit..minä olen kokeillut jo päästä itsekkin pois mutta turhaan..en pysty enää pääsemään..aina rupeen vaa laihuttaa...mut toivottavasti paranet...hyvää jatkoo sulle..
samoin sulle ja kannattaa hankkia apua vieläkun voit.. anoreksia on vakava sairaus,pahimmassa tapauksessa siihen kuolee... koita pärjätä ja nauttia kesästä :)
munkin paino pyörii noilla tietämillä ja oon kans 160cm.. mulle lääkäri sano et 35 on sairaalan menon raja...mä haluan lihoa ja parantua ja näyttää yhtä hyvältä ku sillon kaks vuotta sitten ennen kuin aloin laihduttaa.painoin sillon noin 54 kg joka ei todellakaan oikeasti ollut liikaa vaan just sopiva mutta eihän sitä sillon tajunnu. mulla suurin ongelma on se et nälkä ei vain tule vaikka mikä olis varsinkaan kun pitäs illemmasta syödä jotain.ja sit se että heti ku sitä painoo vähä tulee niin rupee heti pelkään äkkilihomista tai jotain ja alkaa melkein huomaamattaan syödä vähemmän ja liikkua enemmän ja taas mennäään ojasta allikkoon.ja lisäksi on erittäin vaikeaa yrittää päästä eroon kevyt-tuotteista ne aina ikään kuin lennähtää ostoskoriin vaikka järki sanoo et mitähän sä nyt taas teet..haluaisin normaalin elmäni takaisin. mä käytin remeronia kuukauden siitä tulee aluksi ihan hirveen väsyneeksi ja veltoksi
zombieksi aamupäiviksi mut se menee ohi ku sitä on hetken käyttäny muuta erikoista en huomannut.
mulle lääkäri kyllä sano et on hyvä että syöt ees kevyttuotteita koska ei oo tarkotuskaan nostaa painoo ku vaa 200-500g perviikko ettei tuu sitä ahistusta..eikä oo hyvä syyä mitää hirmu rasvaruokia vaan normaalia ja kevyttä ruokaa,tietysti määräää pitää lisätä.. ja muista että jos joskus vaaka näyttää enemmä ni se ei tarkota pakosti sitä et on lihonu vaan elimistössä voi olla nestettä.. tärkeintä ois syyä usein mutta pieniä määriä koska vatsalaukku on niin pieni..ja mäkää en pysty illalla syömään ku maha on iha täys mut se ei oo niin välttämätöntä.. ja mä syön nyt paljo mieluummin ku lääkäri kyselee mun ruokamieltymykset..mun ei esim. tartte syyä lihaa vaan korvaan sen pavuilla ym... kannattaa käydä ravintoterapeutilla, ne osaa kattoo sulle hyvän määrän ruokaa ja ne tosiaankaa ei sua yritä lihottaa läskiks vaan just semmoseks sulle sopiviin mittoihin..ja luultavasti et lihoiskaan ikinä hirmu lihavaks ku sun paino on kerta noin vähä ollu aina... voimia sulle :) ja muista juua paljon mehuja, vaikka ees vähäsokerisia ettei tuu pyörtyilyä
joo tiesin noi jutut kyllä mutta ei mun paino oo noussu vaikka suurin piirtein noita ohjeita noudatankin...päinvastoin. mutta ehkä mä sitten liikun liiaksi kun oli semmoinen kesätyö et siinä oltiin koko ajan jalkain päällä ja kannettiin painavia juttuja ja hirvee kiire koko ajan. ja sitten vielä illallakaan viittinyt vain löhötä ja tuli mentyä kävellen tai pyörällä joka paikkaan. ja sitä kun yritti että jos tulisi edes vähän nälkä kun jotakin tekis...mutta nyt työt on ohi ja aijon vain maata ja syödä=). minä kun haluan syödä. rakastan ruokaa niin kummalliselta ku se kuulostaakin. ja rasvaruoistakin tykkään joskus...oi oi ranskiksia ja kananugetteja nam. mutta siinä vaaan on tosiaan se ongelma ettei sitä tuu syötyä jos ei oo nälkä tai tuntuu et maha täynnä. ja mun omatuntoni ei salli ulle kyllä sokerimehuja. juon vaan laittilimsaa. ja paljon juonkin.
syömiseen pitää vaan opetella ihan uudestaan.. mullon nyt myös vähä ortoreksian piirteitä, et kaiken pitää olla luomua ja ku oon kaupassa töissä ni siellä tutkin aina kaikki uudet kevyet ja luontoo säästävät tuotteet.. niino minäkii juon sokerittomia juomia ja varsinki vihreetä teetä..tavoista on vaikeeta luopua..mutta anoreksiasta ei parannu hetkessä, se vaatii kärsivällisyyttä kaikilta.. mun "ystävät" ei enää välitä mutta nyt mulla on yks ihana poika onneks..toivottavasti sullakin ois joku:) mut muista että et tukea saa,jos sitä tarvitsee... mä todella toivon että sä paranet,ja yritä voittaa ittes ja syyä vaikka niitä kananugetteja,ei se yks syömiskerta sun painoo heti nosta :) minäkin raadan aina töissä,en ees pidä taukoja vaikka sais koska sillon tulee heti masennus ja mietin et oompa mä laiska ym.. ja lenkkeilen salaa joskus töistä pois (melkei10km) vaik liikunta on multa kielletty... mutta nyt nauti lomasta ja kerää voimia syksyyn ja talveen...
joo vaikeeta se onkin ja kauhulla odotan millaista se sitten on kun se paino alkaa oikeasti nousta.. mutta ollaan tehty mun terapeutin kanssa sopimus että käyn puntarissa vain siellä niin on sitten ainakin apu lähellä...ja olen pitänyt sopimuksen en ole käynyt enkä käy puntarissa ennen klo16 keskiviikkona =). ja mulla on nyt mennyt tosi hyvin muutenkin en oikeastaan lainkaan ajattele et voi hitsi miten paljon tos on rasvaa tai mitään sellasta vaan syön vain ateriani ja nälän pois ja suurinpiirtein ravintoterapeutin ohjeiden mukaan muistaen että vähän lisään rasvaa ja lihaa enemmän kuin mitä oon tottunut jne. ja noudatan "jäätelö päivässä pitää lääkärin loitolla" -diettiä (rakastan jäätelöä). En oikestaan ajattele enää ruokaa ja syömistä kaikkee muuta vain. käveltyä tulee yhä koska tykkään siitä enkä ole koskaan ollut sellainen että kykenisin vain löhämään kaiket päivät. mulla ei ole täällä ketään kaveria valitettavasti, mutta ostin juuri rotan lemmikiksi niin on siit seuraa. on mulla sitten pari kaveria mutta asuvat muualla. paras kaverini on oikestaan mun sisko ja sekin asuu helsingissä eli kolmensadan km päässä
=( mut ei auta...nin se nyt vain on. mulla alko taas koulu jne. ja ahdistaa olan takaa se koulu ja sit se että on koko ajan äiti pyörimässä jaloissa. tahtoisin olla itsenäisempi.
hyvä jos voit jo paremmin..mutta ei kannata säikähtää takapakkeja.. ja koulussa ei jaksa ilman energiaa.. mulla pitäs aina olla eväät koulussa kouluruokailun lisäks mutta jotenki sitä hävettää syödä hirveesti muitten nähen ku tulee semmonen olo että oompas mä syöppö.. hyvä että syöt jäätelöä :) minäkin pystyn mehujäätelöitä syömään vaikkei nyt enää tee mieli kun on jo aika kylmä.. ja se on hyvä että liikkuu liikkumisen ilosta eikä sen takia että laihtuis :) yleensä jos saa muuta ajateltavaa (esim. lemmikki) niin sillon ei sitä ruokaa ja painoa mieti niin paljon.. kaveritkin olis tietysti hyvä juttu eli kannattaa pitää yhteyksiä ainakin :) hyvää syksyä ja toivottavasti painos nousee normaaliin (ei tietenkään liian nopeeta :)