En halua miestäni

Hei, ei ratkaisua ongelmaan mutta myötätuntoa kylläkin. Itselläni täysin sama tilanne. Seksuaaliset tunteet miestäni kohtaan kuolleet ajat sitten. Silloin tällöin suostun sänkypuuhiin ja toivon että haluttomuuteni ei näkyisi. Kärsin tästä paljonkin ja itkut itketty. En ole pettänyt ja toivon että se ei kävisi miehenikään mielessä. Tosin silloin tällöin olen jo ajatellut että halun jyllätessä saattaa se kämmi käydä hänellekin tai minulle ja miten sitten tästä eteenpäin? Ihanan perheen takia en halua muutosta jos se on ero.

Meillä on kyllä läheisyyttä/haleja/pusuja, mutta seksi minua ei kiinnosta enää lainkaan. Mieheni kanssa nimittäin! Jonkun muun kanssa sitten senkin edestä. Tiedän kyllä syyn. Ihastuin poikaystävääni aikoinaan päätä pahkaa, en nähnyt ihan "koko kuvaa". Hätiköidysti aloin siis seurustelemaan ja nyt olen nalkissa melkoisen epätyydyttävässä suhteessa. Kuulostaa varmaan lapselliselta, mutta tekisi mieli sanoa "en tahdokaan häntä".
Haluaisin olla taas vapaa, mutta en vaan pysty aloittamaan uutta elämää.
Ja kaipaan intohimoa ja seksiä.

minkä ikäsiä ihmisiä mahdatte olla ?

Mulla sama juttu, ei mua inhota tai mitaan, ei vaan kiinnosta yhtaan ja mielummin tyydytan miehen kadella ettei ite tartte...miehessa ei mitaan vika ole, on ihana mies, on paljon rakkautta, pusuja ja haleja. Naen monesti unia joissa petan hanta toisen miehen kanssa, edellisten poikaystavien kanssa, tai unissa rakastun tulisesti toiseen, ikavoin sita rakastumisen tunnetta ja sita intohimoa ja jannitysta. Olemme olleet vain nelja vuotta yhdessa ja kakskytkolme vuotta ikaa on mulla. Alussa olin kylla hyvinkin kiinnostunut sankyhommista, mutta n. 2 vuoden jalkeen suhdetta, kiinnostusta ei ole.

mieheltä suoraan että onnistuuko vapaa suhde sellasia te akat ootta teille pitääs ostaa kaappi täyteen teko kaluja ettei tarttisi himoita muita

Kun nainen ei halua miestään.
Niin, minkäs sille oikeistaan mies voi. Tai siis tarkoitan että jos kaikki on suhteessa hyvällä
pohjalla, pikku huomionosoituksia kumpikin kummallekin.
No, itselleni kävi niin että vaimoni kanssa seksi meni tavallaan vaimon kautta kaupankäynniksi: Siivoa, saithan eilen pillua!
Arghh.. Nolo tunnustaa, ja nolompi vielä kirjoittaa tuo.
No syitä ja seurauksia on monia.
Mutta kuinkas sitten kävi? Nyt elelen yhä saman naisen kanssa, mutta peliin on tulleet rakastajattaret. Eli se mitä te ajattelitte tekevänne, tein sen. Ja nolo tunnustaa mutta en ole katunut! Tapaamme kerran pari viikossa, ilta/ iltapäivä kosketuksia, rakastelua, kauniita sanoja koko pitkä kuuma iltapäivä.
Lähden piakkoin taas lomalle p-afrikkaan ja en muuten vaimon kanssa. Ei sitä kylmyyttä oikein jaksa. Mukaan lähtee se keneltä saan sitä mitä sydämmeni halajaa.
Joo, tiedän että tämä mitä teen on niin väärin kuin olla ja vaan voi. Mutta mutta… Oletteko muuten huomanneet että kaikki selitykset alkaa sanoilla: mutta!
No asiaan… eli eroaminen, kun tuosta ei pääse eroon! Ei oikein viitsi heittää sitä uloskaan, mutta toi on jo toinen juttu.

Kysehän oli haluttomuudesta ja osin myös intohimosta. Syitä ja seurauksia eli tiivistettynä vaimoni haluttomuus ajoi vaimoni ja minut erilleen ja oikeastaan hyvä niin.
Ymmärrän täysin setelman: rakastaja/ rakastajatar
Kaikella elossa on tarkoituksensa, se mikä näkyy on usein vain jäävuorenhuippu.
[email protected]

50- kymppinen nainen, ajatellut samaa, mutta en pysty pettämään, erosta miehelleni puhunut, mutta toisaalta, olemme olleet niin kauan yhdessä, että osaako sitä yksin, ulkonäöstäni ei varmaan ole seksi eikä mikään muukaan kiinni, koska saisin kyllä nuorempiakin, ehdotuksia on ollut paljon, epäilen jopa, että huomaavat että, olen puutteessa, jos ero tulisi, miten sen aikuisille lapsilleni kertoisin vai ymmärtäisivätköhän he jos erosta puhuisin, ajattelen, koska hekin parisuhteessa, niin pitäisi tajuta, että jos asiat ei ok, niin pitää lehteä eri teille, mutta lapset on lapsia aina aikuisenakin ja he tottuneet näkemään isän ja äitin aina yhdessä, mitä jos ei ollakkaan enään,,

Omat vanhempani erosivat tuossa iässä ja löysivät mahtavat uudet kumppanit itsellensä. Olen iloinen heidän puolestaan. Välillä toivoin että olisivat eronneet jo aikaisemmin. Kannattaa ajatella itseään ja toimia sen mukaan eikä ihmetellä ahdingossa.

vai iiiin

Vika aina naisessako? Sori nyt, mutta.. todennäköisesti haluaisin miestäni enemmän jos ei suukot maistusi nikotiinille ja henki tuoksuisi vatsahapoille..puhtaus olisi myös puoli "ruokaa". En tajua miten joku voi odottaa suuseksiä jos ei viitsi edes pestä kunnolla..yäk! Että siitä vaan herneitä nekkuun kaikki röökaavat, dokaavat, pesemättömät miehet!!!

Sama toimii myös toisinpäin. Naiselleni saan ehdotella hammaslankaa ja muuta perusjuttua tämän tästä. Ei näillä kilometreillä enää viitsi naamaansakkaan lyödä tuoksahtavaan puskaan. Pestynä ja trimmattuna olis kivempi. Valkovuotokaan ei ole kiva hörppiä kielellä, mun mielestä on runsasta ja olen ehdottanut monesti aisn aottamista puheeksi reikälääkärissä. Tämä nostaa vain tuohtumusta ja on kuulemma normaalia. Se olen kuitenkin minä meisstä jonka kieli on enemmän pilluissa pyörinyt ja lulin tietäväni miltä puhdas/terve naisen alapää tuoksuu/maistuu.... En sit vissiin tiedäkkään...

Suhteessa voi ja pitää sanoa suoraan. Turha sitä on toisen juustoista kullia jännittää. Sano suoraan sille, että puunaa poika parrus. Vai keräänkö mä sulle nuo talit sun esinahan alta niin saat syöde ne ihan ite.....;D

Vieraisiin vaan ja ero vireille,sitähän se tänäpäivänä on melkein kaikilla.Onhan elämässä muutakin kuin nainti vieraan kanssa.

Heko heko.
Meitä on moneksi.

En mäkään halua. Ei inhota, halua yhtä toista.

Minua ei inhota mutta ei kyllä kiinnostakaan. Taisin ihastua miehessä alun perin rakentamaani mielikuvaan hänestä. Hän on aina ollut hyvin vähäpuheinen itseensä liittyvistä asioista ja unelmistaan. Alkuun kuvittelin sen johtuvan ujoudesta ja pidin sitä omalla tavallaan söpönä, mutta näin liki 10 vuoden yhdessä olon jälkeen kykenen viimein myöntämään, että mies on vain laiska ajattelemaan. Hän ei reflektoi elämänkokemuksiaan eikä unelmoi. Sellaista ihmistä on jotenkin vaikea kunnioittaa.

Niin on 60 vuotiaita naisia jotka eivät jaksa enää aviomiehiään ja ottavat eron. Ne jotka uskaltavat sen tehdä.

Niinpä on todellakin meitä kuusikymppisiä naisia,jotka ovat vitutuksen vallassa.Äijät ei ole meistä kiinnostuneet.Kunhan ruoka on ajallaan,vaatteet pestyinä koto siistinä.Niin kaikki on niin hyvin. Ja paskan marjat. Mietin usein että kun vaan ottais ja lähtis meneen. Koskahan äijä edes huomaisi sen? Nälän tultua? Paskaset vaatteet?Vai mikä?

Norminaisia täällä. Ryhtykää lesboiksi..
Jos olisin nainen, niin häpeäisin teitä.

Jutelkaa siitä. Jos inhoat niin miksi jatkat suhdetta. Kyllä sun tarttis nyt miettiä vähän, ettei elämä mene hukkaan kokonaan.

En viitsi aloittaa uutta ketjua aiheesta kun aiheeni sama. En halua enää liki 30 v. jälkeen miestäni. Ja 15 v. on mennyt niin, ettei hän ole enää halunnut oikein minuakaan, en ole koskaan kieltänyt ja ne vähäiset kerrat syttynyt kyllä hänestä, vielä silloin. Vuoden verran tilanne on ollut eri, miehellä ei enää oikeen toimi se. Vuosi takaperin aloitteestani oli enemmän, kunnes muistin miksi homma alun perin oli loppunut, seksi melko surkeaa rävellystä. Sitten elämääni tuli toinen mies, rakastaja. Jonka kanssa tämä puoli on lähestulkoon täydellistä. Molemmat varattuja. Heräsin kyllä siihen, että miksi pirussa käpristelen liitossa joka ei ole ollut vuosikausiin edes parisuhde.

Mies yli laidan ...ja äkkiä

Teistä on tullut sisaruksia. Olkaa enemmän erossa?

Onpa ikävää... suhteen eteen pitää tehdä töitä. Ajatella toisesta kauniisti. Tehdä ns. muutos omassa käytöksessään.

Vanhoissa viisauksissa kuten Raamatussa asia on jo ratkaistu. Naisen tulee suostua seksiin kun mies sitä haluaa. Lukekaa vaikka vanhaa testamenttia jos ette usko. Menneinä vuosisatoina jos nainen kieltäytyi seksistä, niin hän oli ilman muuta yhteisön silmissä syyllinen ja naisena epäonnistunut.

Mikä viisaus tässä sitten piilee? No se että nykynaiset fundeeraa ihan liikaa oman päänsä sisällä näitä halujuttuja ja muuta roskaa. Housut pois ja hoitoon niin kyllä ne halutkin sieltä löytyy. Jos sen sijaan pihtaa ja antaa vaikka kerran joka toinen kuukausi parin vuoden ajan, niin on turha kuvitella että peitto alkaisi heilua. Toinen ongelma on miehissä. Nykymiehet on nimittäin järjestään munattomia pelkureita. Omassakin lähipiirissä jätkät kyselee vaimolta lupaa joka asiaan. Ei kai kukaan normaali nainen syty moisesta lampaasta.

Suomi on tasa-arvoisempi kuin koskaan. Samalla täällä harrastetaan vähemmän seksiä kuin vaikka 70-luvulla. Syy on selvä. Miehen kaksoisrooli pehmoisänä ja panomiehenä ei onnistu pitää valita jompi kumpi. Naisia ei kiinnosta pehmoisä, mutta panomies valitaan vain petipuuhiin. Jos mies voisi olla äijämäinen perheen pää ja samalla isä, niin yksi ihminen voisi toimittaa koko roolin. Muussa tapauksessa homma päätyy tähän haluttomuusansaan aina alkuhuuman loppuessa.

Pitkän suhteen salaisuus on aktiivinen seksielämä. Aktiivinen seksielämä taas tulee siitä että pannaan usein. Seksin ei tarvi olla mitään elämää suurempaa. Joskus voi harrastaa pikapanoja, toisinaan suikkareita ja joskus sitten vetää pitkän kaavan kautta. Liika funtsiminen pois naisilta ja liika nössöily pois miehistä.

Onko miehsi ulkonäöllisesti turn off?

Minä inhoan mieheni kanssa sänkyhommia,mutta erään toisen kanssa haluan ja käyn.

Jos seksi ei suju miesystävän kanssa tai ei ole alusta asti sujunutkaan, koska toinen ei sytytä siinä mielessä niin annan yhden neuvon.
Eroa itsesi takia.

Itse olin 5 vuotta suhteessa, jossa oli rakkautta, mutta se oli kaverillista. Seksiä oli kerran kuussa velvollisuudesta, ikinä en kostunut enkä saanut orgasmeja. Uskottelin pitkään, että kyllähän tämä suhde minulle riittää ja näin sen pitääkin mennä. Myös suhteen epäonnistumisen pelko esti lähtemästä, tuli olo, että luovuttaa muka tyhmän syyn takia. Muutaman vuoden jälkeen petin eksääni toisen miehen kanssa, mistä en jäänyt kiinni. Olin niin rakkauden nälkäinen ja häpesin tekoani, vaikka jälkikäteen ymmärrän miksi toimin miten toimin. Nyt jälkikäteen katsottuna olisin myös toivonut, että olisin lähtenyt aiemmin. En toisen, vaan itseni takia.

Onnellinen parisuhde edellyttää ainakin minulla kipinän, romanttisen rakkauden tunteen ja sen, että haluaa aidosti ja oikeasti toista. Sillä alitajunnan tasolla, että kroppa kostuu etkä voi itse siihen vaikuttaa.

Löysin eroni jälkeen vuoden päästä miehen, joka vei jalat alta ihan joka solullani. Vuosi oltu yhdessä ja heti tiesin, että hän on elämäni mies. Meillä natsaa kaikki niin sängyssä kun kotona, vaikka toki välillä riitelemme normaaleista asioista kuten kotitöistä. Hän on kuitenkin sellainen henkilö, että saa minut syttymään joka päivä.

Toivon teille hyviä ja romanttiseen rakkauteen tähtääviä päätöksiä. Elämä on liian lyhyt olemaan suhteissa, joista "se jokin puuttuu".

Minun vaimoni on samanlainen. Kertoo ettei ole minkäänlaista seksuaalista halua minua kohtaan.
Odotti vain turhan pitkään ennen kuin sain hänet tunnustamaan asian joka on hiertänyt kauan.
On turha jatkaa yhdessäoloa jos yhdessäolon yksi tärkeimmistä pilareista puuttuu.
Asiaa on vaikea korjata jos suhde on jo tässä pisteessä.
Itse en ainakaan voi enää olla läheisessä tekemisissä sen jälkeen kun sain tietää olevani vastenmielinen. Suosittelen että kumpikin etisii elämäänsä sopivan uuden ihmisen joka tuo elämän takaisin.