Tukala olo jo pian viikon. Nyt alkaa itku irrota.
Hirveä stressireaktio opiskelujen vuoksi. Myös epätyydyttävä työ syö voimia.
Joudun nyt jäämään sairaslomalle. Työharjoittelu saa odottaa, sen aika ei ole nyt.
Yritän saada itseni koottua, tuska on hirveä.
Tunnen itseni niin epäonnistuneeksi, kun olen taas näin heikossa tilassa. Onko tämä merkki siitä, että edelleen olen väärillä jäljillä opintojen suhteen.
Hirveä stressireaktio opiskelujen vuoksi. Myös epätyydyttävä työ syö voimia.
Joudun nyt jäämään sairaslomalle. Työharjoittelu saa odottaa, sen aika ei ole nyt.
Yritän saada itseni koottua, tuska on hirveä.
Tunnen itseni niin epäonnistuneeksi, kun olen taas näin heikossa tilassa. Onko tämä merkki siitä, että edelleen olen väärillä jäljillä opintojen suhteen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Tukala olo ollut jo monta viikkoa. Itkua ja paniikkia pukkaa eikä pysty nukkumaan. Kylmä hiki nousee pintaan ja hengitys tuntuu raskaalta. Sydän tuntuu pomppaavan rinnasta ulos. = Työuupumus, näin mulle sanottiin. Ensi viikolla mielenterveystoimistoon aika ja alkaa keskustelut. Nyt sain siihen asti saikkua ja unilääkkeitä.
Oon tehny omassa yrityksessä hommia kaksi vuotta, pitämättä lomaa. Edellinen joululomani kosahti sairastuessani keuhkokuumeeseen. Sitä ennen olen yrittänyt ja muka aikonut pitää lomaa, siinä onnistumatta. Olen kokenut syyllisyyttä lomailusta ja ne vähätkin päivät on sitten aina tavalla tai toisella lipunut työn pariin. Nautin työstäni ja olen ylpeä saavutuksista mutta nyt väsymys saa minut vajoamaan alemmas ja unohdan oman osaamiseni ja arvostukseni.
Aamut käynnistyy itkulla ja turhautumisella. Onneksi rinnalla on ihana ja rakastava avopuoliso joka auttaa ja tukee. Tästä vain pikkusia askeleita kohti toipumista, minulla alkaa olla jo ikävä itseäni sillä en ole tällainen kuin mitä nyt sairastaessani.
sun oireesi. Luulin itsekin eilen aamulla kuolevani, kun pulssi oli niin tiheä. Lääkärissä tutkittiin ja kaikki oli kunnossa. Yritinkin sanoa, että stressiä ja alkavaa uupumusta tää on.
Kokeilen nyt syödä Propralia, josko sen voimin pääsisin taas kiinni elämänsyrjään. Olen myös itkenyt, se helpottaa oloa.
Mulla on aiemmin kokemusta burn-outista ja tämä oireilu pääsi yllättämään aika pahasti. Nyt kun olen asioita miettinyt, niin onhan noita varoitusmerkkejä ollut ilmassa.
Lasken rimaani alemmaksi, en vaadi niin paljon itseltäni. Onneksi on tulossa kevät.
Hyvä, kun pääset purkamaan mieltäsi. Voimia!
Joo, mie marssin suoraan lääkärille ja kerroin että nyt on työuupumusta ilmassa. Lekuri uskoi hyvin tilanteen, kaippa hän näki minusta ja olemuksesta että väsymys painaa.
Olen tässä miettinyt jo valmiiksi sinne mielenterveystoimistoon menoa ja mitä siellä sanon kun lääkäri tulee tarjoamaan jonkinlaista lääkitystä. En haluaisi alkaa mielialalääkkeitä syömään, pelkään niiden muuttavan minua ja aiheuttavan loppu elämän mittaisen riippuvuuden.
Minullakin on kokemusta burn-outista ja tässä olenkin itseäni ruoskinut että miksi olen päästänyt itseni tällaiseen jamaan. Vannoin kuitenkin vuosia takaperin etten enää ikinä päästä itseäni vastaavanlaiseen kuntoon. Ja kuinkas kävikään.
Mutta hetki kerrallaan eteenpäin, pieniä askeleita ja toivottavasti ensi alkuun riittävästi unta!
Voimia sinullekkin.
Hyvä, että lääkäri uskoi ja olet saanut asiat järjestymään sinne mtt:n suuntaankin. Noista lääkkeistä vaan sen verran sanoisin, että ei niitä turhan takia määrätä. Jos uupumuksen mukana on masennusta, niin tottahan se kannattaa hoitaa pois. Ja yleensä lääkkeet kyllä purevat siihen. SSRI-lääkkeet eivät aiheuta riippuvuutta ja ovat yleensä ihan hyvin siedettyjä, eli ei niitä tarvitse hysteerisesti pelätä. Eikä kannata uskoa ihan kaikkea, mitä näillä palstoilla lääkkeistä kirjoitellaan. ;-)Ja voihan hyvin olla, että ongelmasi on tosiaan vain uupumus. Siihen ei masennuslääke auta, eli sillon niitä ei varmasti sinulle määrätäkään.
Minäkin uuvuin pahasti, mutta elämä voittaa taas. Voit etsiä minun aiemman viestini tältä palstalta, jostain tammikuun puolivälin tienoilta.