En tiedä onko palsta oikea mutta kysyn kuitenkin. Ystäväni lapsi on 11 vuotias poika. Ei puhu juuri ollenkaan aikuisille, ei katso silmiin, ei vastaa aina edes kysyttäessä. Oma-aloitteisesti ei keskustele aikuisten kanssa. Vastaa koulussa opettajalle jos kysytään. Kastelee joskus öisin. Syö vaan hyvin harvoja ruokia, ei harrasta mitään. Pari koulukaveria käy kylässä pelailemassa tietokonepelejä, muita läheisiä kontakteja lapsiin ei ole. On erittäin kipuherkkä. Suhtautuu uusiin asioihin ja ylipäänsä kaikkeen pessimistisesti. Kärsii jonkinlaisista oppimisvaikeuksista, selviytyy kyllä hyvin tavallisella luokalla. Vanhemmat eivät saa poikaa harrastamaan mitään ja tuntuu etteivät kyllä jaksa erityisemmin kannustaakaan. Onko mielestänne tämänasteinen sulkeutuneisuus aivan normaalia? Lapsi on siis jo 11 vuotias. Mietin vain pojan tulevaisuutta, kun ei halua tai uskalla ottaa aikuisiin kontaktia. Omat vanhemmat taitavat painaa asian vain sivuun. Sanovat vaan että lapsi on niin ujo. Koulusta ovat olleet kotiin yhteydessä asian suhteen mutta en tiedä tarkemmin asiasta. Huolestuttaa....vai hätäilenkö turhaan???
omituinen lapsi
28
2849
Vastaukset
- Aivan varmasti
Lapsen käytös on hieman outoa ja jos vanhempien mielestä tuollainen on ok, niin onko takana jommankumman vanhemman tai sukulaisen kautta esim. hyväksikäyttöä. Mitäpä sinä voisit tehdä? En osaa auttaa ja ajatuksenikin on jo aika kaukaa haettu ja kamala, mutta mistähän se nyt sitten tulikin mieleen?
- kettu.nen
tosi outoa! lapsi joka ei ole sosiaalinen keskiverto vaan ehkä jopa ujo ja hieman syrjäänvetäytyvä, todella epäilyttävää!
Ilman muuta nyt kaikki tutkimukset päälle ja diagnoosia hakemaan, JOTAINHAN siinä on oltava, että se lapsi ei ole eikä harrasta kuin meidän lauri-seppo ja serkun helinä ja toisen naapurin eero :S
Taatusti siitä pojasta vieraiden aikuisten urpoilu on tasan yhtä omituista kuin teidän mielestä sen pojan käytös...
Pärjää tavallisella luokalla ja vastaa kun kysytään - siis mikä on se ongelma?! - kettu.nen
no hyvä kun itsekin myönsit, että aika kaukaa haettu on. Jos siitä voi päätellä, että joku jonkun tutun tuttu jossakin maailman kolkassa keskustelupalstan jutun perusteella koska ei katso silmiin aina kun puhutellaan, on vähintäänkin hyväksikäytetty, niin on, se on aika kaukaa haettu.
Vähintäänkin lastensuojeluilmoitus: syy, ujo, ei harrasta, eikä katso silmiin. Ikää 11 vuotta. - kommentoi
kettu.nen kirjoitti:
tosi outoa! lapsi joka ei ole sosiaalinen keskiverto vaan ehkä jopa ujo ja hieman syrjäänvetäytyvä, todella epäilyttävää!
Ilman muuta nyt kaikki tutkimukset päälle ja diagnoosia hakemaan, JOTAINHAN siinä on oltava, että se lapsi ei ole eikä harrasta kuin meidän lauri-seppo ja serkun helinä ja toisen naapurin eero :S
Taatusti siitä pojasta vieraiden aikuisten urpoilu on tasan yhtä omituista kuin teidän mielestä sen pojan käytös...
Pärjää tavallisella luokalla ja vastaa kun kysytään - siis mikä on se ongelma?!Tuntuu kyllä hyvin epätodennäköiseltä hyväksikäyttöepäilyt. Mutta tuntuu pahalta lapsen puolesta kun näkee että hän ei voi hyvin. Vaikuttaa ettei hän oikein nauti elämästään. Tiedän erään perheen, jonka samanikäinen tyttö oli järkyttävän sulkeutunut ja arka. Perhe hommasi tytön terapiaan ja lukot rupesi aukeamaan. Ei varmasti kaikissa tapauksissa ole terapiasta hyötyä. En todellakaan aio puuttua perheen asioihin elleivät he apua pyydä. Mietin vain onko tuo ihan normaalia sulkeutuneisuutta. Minä en halua perheelle enkä varsinkaan pojalle mitään pahaa, olen vain välillä kovin huolissani....
- Aivan varmasti
kettu.nen kirjoitti:
no hyvä kun itsekin myönsit, että aika kaukaa haettu on. Jos siitä voi päätellä, että joku jonkun tutun tuttu jossakin maailman kolkassa keskustelupalstan jutun perusteella koska ei katso silmiin aina kun puhutellaan, on vähintäänkin hyväksikäytetty, niin on, se on aika kaukaa haettu.
Vähintäänkin lastensuojeluilmoitus: syy, ujo, ei harrasta, eikä katso silmiin. Ikää 11 vuotta.Olen pahoillani, mutta jos vanhempien mielestä ei ole mitään syytä edes huolestua, hmm.
Se hyväksikäytetty ei ole tutuntuttu tms, vaan oma äitini. - kertoo jostakin
Aivan varmasti kirjoitti:
Olen pahoillani, mutta jos vanhempien mielestä ei ole mitään syytä edes huolestua, hmm.
Se hyväksikäytetty ei ole tutuntuttu tms, vaan oma äitini.Ujouden piikkiin voidaan laittaa jos se kenenkään oloa helpottaa. Ainakin niiden vanhempien, jotka pakenevat totuutta.
Kaikki vanhemmat eivät todellakaan ota vanhemmuutta tosissaan. Lapsihan tarvitsee paljon vanhemman tukea kasvussa ja kehityksessä.
Sosiaaliset taidot eivät kehity tietokonepelien avulla.
Vanhemmat voivat tiedostamattaan aiheuttaa paljon ongelmia lapselle. Jos omassa lapsuudessaan ovat jo kolhaisun saaneet eivät osaa välttämättä parempaa omalle lapselle tarjotakaan.
Toivottavasti opettaja esittää jossain vaiheessa huolestumisensa lapsesta jos vanhemmat eivät siihen kykene. Terveydenhoitaja voi myös auttaa.
Ennen kaikkea toivotaan vanhempien aktiivisuutta asiassa. - kettu.nen
kommentoi kirjoitti:
Tuntuu kyllä hyvin epätodennäköiseltä hyväksikäyttöepäilyt. Mutta tuntuu pahalta lapsen puolesta kun näkee että hän ei voi hyvin. Vaikuttaa ettei hän oikein nauti elämästään. Tiedän erään perheen, jonka samanikäinen tyttö oli järkyttävän sulkeutunut ja arka. Perhe hommasi tytön terapiaan ja lukot rupesi aukeamaan. Ei varmasti kaikissa tapauksissa ole terapiasta hyötyä. En todellakaan aio puuttua perheen asioihin elleivät he apua pyydä. Mietin vain onko tuo ihan normaalia sulkeutuneisuutta. Minä en halua perheelle enkä varsinkaan pojalle mitään pahaa, olen vain välillä kovin huolissani....
sinä puutut jo, perheen asioihin ja pointtini on se, että asiaa ei auta yhtään sen perheen selän takana ihmettely ja päivittely, vaan jos oikeasti olet heidän ystävänsä ja oikeasti olet huolissasi pojasta ( mikä on hyvä asia että välität)niin puhu heille siitä suoraan, se on reilumpaa ja moni asia saattaa selvitä eikä tarvitse murehtiä ja ihmetellä itsekseen.
Koska usein kärpäset muuttuvat härkäsiksi ihmisten mielissä, puheet leviävät ja paisuvat kuin pullataikina, mutta miten se auttaa sitä lasta, jos hänellä ihan oikeasti on hätä? Ja jos lapsi oikeasti ei voi hyvin, sitten on olemassa myös virallisia tahoja joiden puoleen voit kääntyä ja kysyä neuvoa ja pyytää heitä tekemään asialle jotakin.
Entäpä jos hän käy terapiassa? Jospa hänellä on olemassa diagnoosi? Sinä et vain tiedä sitä kun et kysy suoraan, ja menetät energiaa ja yö uniasi siinä tapauksessa ihan turhaan.
Suoraan kysyminen on aivan liian aliarvostettu ja vähän ymmärretty asia suomalaisessa kulttuurissa. - Asperger pojan äiti
kommentoi kirjoitti:
Tuntuu kyllä hyvin epätodennäköiseltä hyväksikäyttöepäilyt. Mutta tuntuu pahalta lapsen puolesta kun näkee että hän ei voi hyvin. Vaikuttaa ettei hän oikein nauti elämästään. Tiedän erään perheen, jonka samanikäinen tyttö oli järkyttävän sulkeutunut ja arka. Perhe hommasi tytön terapiaan ja lukot rupesi aukeamaan. Ei varmasti kaikissa tapauksissa ole terapiasta hyötyä. En todellakaan aio puuttua perheen asioihin elleivät he apua pyydä. Mietin vain onko tuo ihan normaalia sulkeutuneisuutta. Minä en halua perheelle enkä varsinkaan pojalle mitään pahaa, olen vain välillä kovin huolissani....
sillä pojan oireet viittaavat neurologiseen sairauteen Aspergerin syndroomaan. Aspergerin oireyhtymään ei ole mitään terapiaa, mutta diagnoosista on silti hyötyä, kun vanhemmat ja opettajat voivat oppia silloin käsittelemään lasta oikein.
- ........................
Asperger pojan äiti kirjoitti:
sillä pojan oireet viittaavat neurologiseen sairauteen Aspergerin syndroomaan. Aspergerin oireyhtymään ei ole mitään terapiaa, mutta diagnoosista on silti hyötyä, kun vanhemmat ja opettajat voivat oppia silloin käsittelemään lasta oikein.
eiköhän se ole parasta, että ihan oikeat asiantuntijat päättävät mikä lapsella on - vai onko yhtään mikään, on vastuutonta neuvoa hakemasta apua, jos sellaista mahdollisesti tarvitsee.
Ja sitten pari PIENTÄ oikaisua: asperger EI ole sairaus, se ei ole neurologinen sairaus, toisekseen, siihen on olemassa terapiaa ja kuntoutusta, itseasiassa ihan oikeilla asseilla se on iso edellytys oppia ylipäätään tulemaan toimeen ympäristön kanssa.
Näitä "tein yhen asperger testin netissä ja mä oon varmaan niinku assi" piisaa ihan riittävästi, ja kaikki tuo sitten väärä tieto jota levitetään "asiantuntijoina" on kaikki diagnosoiduilta asseilta pois, koska ympäristö leimaa heidät herkästi tuon väärän tiedon mukaan.
Oikean asperger diagnoosin saamiseksi on käytävä läpi riittävän pitkät psykologiset testaukset ja lopullisen diagnoosin voi tehdä vain ja ainoastaan erikoislääkäri, ja testit ja tutkimukset neuropsykologi. - Malachias
Asperger pojan äiti kirjoitti:
sillä pojan oireet viittaavat neurologiseen sairauteen Aspergerin syndroomaan. Aspergerin oireyhtymään ei ole mitään terapiaa, mutta diagnoosista on silti hyötyä, kun vanhemmat ja opettajat voivat oppia silloin käsittelemään lasta oikein.
AS-henkilölle sopivaa terapiaa on kyllä olemassa, mutta olet oikeassa siinä että sitä ei yleensä löydä psykiatriselta puolelta.
Itse kävin viisi vuotta psykologin puheilla, mutta sitä voisi kuvailla ajan haaskaukseksi. Lapsuuden ja ajatusten analysointi tuntui mielestäni täysin turhalta, enkä ymmärrä mitä käytännön hyötyä siitä olisi pitänyt olla.
Kävin myöhemmin toimintaterapiassa ja koin sen paljon hyödyllisemmäksi. Muut tuntemani assit vaikuttavat olevan samaa mieltä.
Mieluummin siis neurologiselle kuin psykiatriselle, jos epäilee Aspergerin syndroomaa. - itse olleeni
kettu.nen kirjoitti:
tosi outoa! lapsi joka ei ole sosiaalinen keskiverto vaan ehkä jopa ujo ja hieman syrjäänvetäytyvä, todella epäilyttävää!
Ilman muuta nyt kaikki tutkimukset päälle ja diagnoosia hakemaan, JOTAINHAN siinä on oltava, että se lapsi ei ole eikä harrasta kuin meidän lauri-seppo ja serkun helinä ja toisen naapurin eero :S
Taatusti siitä pojasta vieraiden aikuisten urpoilu on tasan yhtä omituista kuin teidän mielestä sen pojan käytös...
Pärjää tavallisella luokalla ja vastaa kun kysytään - siis mikä on se ongelma?!just tossa iässä tollainen,hyvin hiljainen ja ujo musta alkoi tulla,muuton takia joutui vaihtamaan koulua ja siinä koulussa kiusattiin koko ajan!ja jopa äitinikin piti mua outona,ei jaksanut välittää.
- oireet
Aspergerin oireyhtymä.
Ainakin kuvauksesi pohjalta vaikuttaa melko tyypilliseltä assilta.
Kannattaa käydä esimerkiksi Wikipediasta lukemassa asiasta:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Aspergerin_oireyhtymä- kettu.nen
ei ole mitään tyypillisiä oireita, jokainen oireilee kutakuinkin täysin omansa lailla.
Jokaisesta ihmisestä löytyy roppakaupalla as-piireitä kun niitä tarpeeksi alkaa kaivelemaan. - paikkaansa
kettu.nen kirjoitti:
ei ole mitään tyypillisiä oireita, jokainen oireilee kutakuinkin täysin omansa lailla.
Jokaisesta ihmisestä löytyy roppakaupalla as-piireitä kun niitä tarpeeksi alkaa kaivelemaan.Et siis nähtävästi tunne asiaa.
Suosittelen alkulukemiseksi esimerkiksi Christopher Gillbergin kirjaa "Nörtti, nero vai normaali?".
Tuossa kysyjän viestissä oli listattu lähestulkoon kaikki AS-henkilölle tyypilliset oireet. Sosiaaliset vaikeudet, aistiyliherkkyydet, työmuistin ongelmat, kapea-alaiset kiinnostuksen kohteet (ei ole kiinnostunut uusista asioista), jne.
Tyypillinen assi, kastelua lukuunottamatta - se ei ole heillä yhtään yleisempää kuin nenteilläkään. - kettu.nen
paikkaansa kirjoitti:
Et siis nähtävästi tunne asiaa.
Suosittelen alkulukemiseksi esimerkiksi Christopher Gillbergin kirjaa "Nörtti, nero vai normaali?".
Tuossa kysyjän viestissä oli listattu lähestulkoon kaikki AS-henkilölle tyypilliset oireet. Sosiaaliset vaikeudet, aistiyliherkkyydet, työmuistin ongelmat, kapea-alaiset kiinnostuksen kohteet (ei ole kiinnostunut uusista asioista), jne.
Tyypillinen assi, kastelua lukuunottamatta - se ei ole heillä yhtään yleisempää kuin nenteilläkään.kyllä pikkuisen ehkä tiedän, kun minulla itselläni on asperger diagnoosi...
Siksi sen todentaminen saattaa kestää kauan ja vaatii pitkällisiä tutkimuksia ennen kuin diagnoosista voi ola varma, koska kaikki nuokin oireet voivat olla oire jostakin aivan muusta, tai sitten ei mistään muusta kuin luonteesta.
On luettu moneen kertaa ko kirja siinäkin käy selväksi se, miten paljon enemmän täytyy noita piirteitä löytyä, ennen kuin voidaan puhua aspergerista tai muustakaan neurologisesta poikkeavuudesta.
Pelkkä syrjään vetäytyminen tai intohimoinen harrastaminen ei vielä kyllä riitä. - Asperger-pojan äiti
kettu.nen kirjoitti:
ei ole mitään tyypillisiä oireita, jokainen oireilee kutakuinkin täysin omansa lailla.
Jokaisesta ihmisestä löytyy roppakaupalla as-piireitä kun niitä tarpeeksi alkaa kaivelemaan.on useimmiten hyvin selväpiirteiset oireet. Tytöillä taas harvemmin. Siksi tytöt ovatkin alidiagnosoituja.
Mitä tulee tavisihmisten assipiirteisiin, niin teimme mieheni kanssa As-testin. Minä sain siitä 100p =ei Aspergerin syndroomaa ja poikani isä sai 120 p= asperger-piirteitä. - Malachias
kettu.nen kirjoitti:
kyllä pikkuisen ehkä tiedän, kun minulla itselläni on asperger diagnoosi...
Siksi sen todentaminen saattaa kestää kauan ja vaatii pitkällisiä tutkimuksia ennen kuin diagnoosista voi ola varma, koska kaikki nuokin oireet voivat olla oire jostakin aivan muusta, tai sitten ei mistään muusta kuin luonteesta.
On luettu moneen kertaa ko kirja siinäkin käy selväksi se, miten paljon enemmän täytyy noita piirteitä löytyä, ennen kuin voidaan puhua aspergerista tai muustakaan neurologisesta poikkeavuudesta.
Pelkkä syrjään vetäytyminen tai intohimoinen harrastaminen ei vielä kyllä riitä.Samoin, diagnoosi on minullakin.
Olen tavannut niin monta muuta assia erinäisissä ryhmissä että tietyt yhteiset tekijät ovat alkaneet hahmottumaan kohtalaisen hyvin.
Tietenkin on mahdollista että kyseessä on jotain muuta, mutta arvioisin että noin 70% todennäköisyydellä kyseessä on AS.
Kannattaisi ainakin miettiä sitä mahdollisuutta, ja mahdollisuuksien mukaan tutkituttaa. - toi sun wikipediasi!
Sinnehän saa kirjoittaa kuka haluaa!
- Asperger-pojan äiti
Aspergerin oireyhtymä, joka on lievä autismin muoto.
Aspergerin oireyhtymää sairastavat ovat normaaliälyisiä tai tavallista älykkäämpiä, mutta heillä on silti useimmiten oppimisvaikeuksia joillain aloilla. Heillä on vaikeuksia sosiaalisissa kontakteissa, aistiyliherkkyyttä ja harrastukset, joihin he paneutuvat intohimoisesti, ovat yleensä yksipuolisia. Myös ruuan kanssa nirsoilu kuuluu oireyhtymään, samoin katsekontaktin välttely.
Kehota ystävääsi hakemaan poikaa autismitutkimuksiin lastenneurologiselle osastolle. Niitä on keskussairaaloissa, esim Helsingin Lastenlinnassa on osasto, jossa on erikoistuttu autististen lasten tutkimiseen.
Itselläni on 12-vuotias Aspergerin syndroomaa sairastava poika, joka on hyvin samanlainen kuin ystäväsi lapsi.- ....................
kannattaisikohan jättää ihan asiantuntijoiden tutkittavaksi ja diagnosoitavaksi nämä neuropuolen asiat kuitenkin?
Näitä "mä oon assi kun tein yhen testin netissä" väkeä riittää ihan yllin kyllin muutenkin. - AD/HD
.................... kirjoitti:
kannattaisikohan jättää ihan asiantuntijoiden tutkittavaksi ja diagnosoitavaksi nämä neuropuolen asiat kuitenkin?
Näitä "mä oon assi kun tein yhen testin netissä" väkeä riittää ihan yllin kyllin muutenkin.Ottaa asian puheeksi vanhempien kanssa, jos tuntuu että on aihetta huoleen.
Välttämättä vanhemmat ei näe lapsessaan mitään erikoista tai huolestuttavaa.En minäkään aikoinaan nähnyt pojassani mitään kummaa.
Vaikka esim siskoilta ja tarhasta tuli kommentteja, olin pitkään sitä mieltä,että siskot on perseestä ja tarhan tätit ne vasta perseestä onkin :)
Joskus se vaan totuus on hyväksyttävä,ota asia puheeksi,varaudu siihen että viestintuoja ammutaan:) - Se on piirre
...sairaus paranee, asperge roire-ei parane!
- teinipoika!
Se on piirre kirjoitti:
...sairaus paranee, asperge roire-ei parane!
Ja mistä sä sen pissaamiset tiedät?
En minäkään katsellut silmiin, enkä puhunut aikuisille,ronklasin ruokaani,vastasin kun kysyttiin, mulla ei ollu kavereitakaan, luin hulluna kaikkea mitä käsiini sain...nyt aikuisena olen vieläkin melko samanlainen, ronkin edelleen ruokiani, en edelleenkään pidä ihmisistä,viihdyn omissa oloissani, luen edelleen paljon...sänkyyni en pissi...vielä! - ...
AD/HD kirjoitti:
Ottaa asian puheeksi vanhempien kanssa, jos tuntuu että on aihetta huoleen.
Välttämättä vanhemmat ei näe lapsessaan mitään erikoista tai huolestuttavaa.En minäkään aikoinaan nähnyt pojassani mitään kummaa.
Vaikka esim siskoilta ja tarhasta tuli kommentteja, olin pitkään sitä mieltä,että siskot on perseestä ja tarhan tätit ne vasta perseestä onkin :)
Joskus se vaan totuus on hyväksyttävä,ota asia puheeksi,varaudu siihen että viestintuoja ammutaan:)Itse asiassa olen jutellut vanhempien kanssa lapsen tilanteesta. Vanhemmat kieltäytyvät näkemästä kokonaistilannetta. Tuntuu että he jotensakin hiukan häpeilevät lapsen käyttäytymistä ja olemusta. Tuon yökastelun he kertoivat itse, joku sitä täällä tiedusteli että mistä tiedän. Heillä ei oikein tunnu olevan voimia järjestää pojalle hoitoa tms. Työnteko taitaa olla päällimmäisenä mielessä...Surullista....
- Mitä sitten voisi tehdä
... kirjoitti:
Itse asiassa olen jutellut vanhempien kanssa lapsen tilanteesta. Vanhemmat kieltäytyvät näkemästä kokonaistilannetta. Tuntuu että he jotensakin hiukan häpeilevät lapsen käyttäytymistä ja olemusta. Tuon yökastelun he kertoivat itse, joku sitä täällä tiedusteli että mistä tiedän. Heillä ei oikein tunnu olevan voimia järjestää pojalle hoitoa tms. Työnteko taitaa olla päällimmäisenä mielessä...Surullista....
Niin, mitähän sitten voisi tehdä. Yleensä, jos on huoli lapsesta, voisi tehdä ilmoituksen lastensuojeluun, jota kautta päätyisi sitten perheneuvolaan ja jatkotutkimuksiin ehkäpä. Lastensuojelu on vain niin pelottava nimi, että vanhemmat luultavasti eivät keskity itse asiaan, vaan hermostuvat täysin, että LASTENSUOJELUUN ilmoitettu. Ja sitten he tietenkin arvaavat, että se olet sinä, hmmm. Aika vaikea tilanne.
- äitiminäkin
... kirjoitti:
Itse asiassa olen jutellut vanhempien kanssa lapsen tilanteesta. Vanhemmat kieltäytyvät näkemästä kokonaistilannetta. Tuntuu että he jotensakin hiukan häpeilevät lapsen käyttäytymistä ja olemusta. Tuon yökastelun he kertoivat itse, joku sitä täällä tiedusteli että mistä tiedän. Heillä ei oikein tunnu olevan voimia järjestää pojalle hoitoa tms. Työnteko taitaa olla päällimmäisenä mielessä...Surullista....
Vanhemmat ilmeisesti työntävät samalla tyylillä omat ongelmansa syrjään. Asioita ei kyetä kohtaamaan.
Voisitkohan kertoa huoltasi esim opettajalle?
Kertoisit olevasi huolissasi. Luulisi että opettajallakin on tietynlainen kuva lapsesta muodostunut ja mahdolliset ongelmat tulisivat ilmi myös koulutyöskentelyssä. Terveydenhoitaja voisi auttaa. Voithan kokeilla ilmoittaa lapsen koulun terveydenhoitajalle tietosi ja huolenaiheesi... Terveydenhoitaja voisi tutkiskella tilannetta ja pyytää vanhemmat keskusteluun...en tiedä.
Menettäisitkö ystävyytenne jos puhuisit vanhemmille suoraan?
Kertoisit olevasi huolissasi ja ettei kastelu ole normaalia.
Vanhemmat voivat todella olla kyvyttömiä kohtaamaan lapsen hätää.
Tuo kastelu voi kertoa turvattomuuden tunteesta.
Olisiko perheessä väkivaltaa. Onko lapsi jollain tavoin nujerrettu?
Toivotaan että lapsi saa jollain keinoin apua. - Sitä ei helposti kerrota va...
äitiminäkin kirjoitti:
Vanhemmat ilmeisesti työntävät samalla tyylillä omat ongelmansa syrjään. Asioita ei kyetä kohtaamaan.
Voisitkohan kertoa huoltasi esim opettajalle?
Kertoisit olevasi huolissasi. Luulisi että opettajallakin on tietynlainen kuva lapsesta muodostunut ja mahdolliset ongelmat tulisivat ilmi myös koulutyöskentelyssä. Terveydenhoitaja voisi auttaa. Voithan kokeilla ilmoittaa lapsen koulun terveydenhoitajalle tietosi ja huolenaiheesi... Terveydenhoitaja voisi tutkiskella tilannetta ja pyytää vanhemmat keskusteluun...en tiedä.
Menettäisitkö ystävyytenne jos puhuisit vanhemmille suoraan?
Kertoisit olevasi huolissasi ja ettei kastelu ole normaalia.
Vanhemmat voivat todella olla kyvyttömiä kohtaamaan lapsen hätää.
Tuo kastelu voi kertoa turvattomuuden tunteesta.
Olisiko perheessä väkivaltaa. Onko lapsi jollain tavoin nujerrettu?
Toivotaan että lapsi saa jollain keinoin apua.Kun ei ole tietoa aspergeristä, niin en siitä tidä, mutta jos lapsirukka on koulukiusattu, kaipa sekin voi ilmetä vaikkapa masennuksena?
- ja hyvä syyttää vanhempia
Meillä on tuommoinen lapsi. Hänellä on as-diagnoosi, hän saa kuntoutusta ja terapiaa ja silti hän on vähintään"omituinen".
Me emme keskustele asiasta tutuntuttujen kanssa, enkä kuuntele tutuntuttujen ja naapureitten, en edes sukulaisten arveluita lapsestani.
Me kohtaamme kyllä lapsen tarpeet ja hädän ja jostain väsymyksen ja epätoivon alta niihin riivitään aina voimia - mutta kaikenmaailman uteliaitten riivirautojen, naapureiden ja lasta kerran kuussa näkevien sijaisopettajien hätää emme jaksa kannatella, emmekä teidän uteliaisuuttanne tyydyttää. Huolehtikaa te omista asioistanne ja antakaa meidän huolehtia omistamme.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Olen tosi outo....
Päättelen palstajuttujen perusteella mitä mieltä minun kaipauksen kohde minusta on. Joskus kuvittelen tänne selkeitä tap162168Kotkalainen Demari Riku Pirinen vangittu Saksassa lapsipornosta
https://www.kymensanomat.fi/paikalliset/8081054 Kotkalainen Demari Riku Pirinen vangittu Saksassa lapsipornon hallussapi842098- 1011387
Vanhalle ukon rähjälle
Satutit mua niin paljon kun erottiin. Oletko todella niin itsekäs että kuvittelet että huolisin sut kaiken tapahtuneen101256Hommaatko kinkkua jouluksi?
Itse tein pakastimeen n. 3Kg:n murekkeen sienillä ja juustokuorrutuksella. Voihan se olla, että jonkun pienen, valmiin k1461188Maisa on SALAKUVATTU huumepoliisinsa kanssa!
https://www.seiska.fi/vain-seiskassa/ensimmainen-yhteiskuva-maisa-torpan-ja-poliisikullan-lahiorakkaus-roihuaa/1525663811183Aatteleppa ite!
Jos ei oltaisikaan nyt NATOssa, olisimme puolueettomana sivustakatsojia ja elelisimme tyytyväisenä rauhassa maassamme.249886Omalääkäri hallituksen utopia?
Suurissa kaupungeissa ja etelässä moinen onnistunee. Suuressa osassa Suomea on taas paljon keikkalääkäreitä. Mitenkäs ha173864- 63854
- 71853