Kuinka sitä pärjää?

Kun tajusin olevani raskaana niin miehelläni oli 2kk jäljellä siviilipalvelusta ja itse olin juuri pyrkimässä unelmien kouluun. Minulla on ammatti, mutta alalla ei ole töitä. Minun oli uudelleen koulutettava itseni. Kouluun oli pääsykoe ja siellä minä istuin haastateltavana raskaana. En sanonut sanaakaan siitä että olin raskaana. Pääsin sisään. Kävin koulua puoli vuotta ja sitten jäin äitiyslomalle.

Mieheni on koulutukseltaan automaatioasentaja, mutta ei saa töitä mistään koska ei ole suorittanut jotain sähkömiesten apupoikavuosia (2vuotta). Hän on työskennellyt isällään puuseppänä. Hän kuitenkin haki koulutukseen kun siviilipalvelus oli loppu ja minä olin silloin viikolla 15. Koulutus oli telakoiden järjestämä hitsaajakoulutus,hän sai sitä kautta vakituisen työn kun lapseni oli 1,5kk vanha.

En tiedä kuinka hyvään saumaan lapsemme tuli, mutta hyvin olemme pärjänneet. Kirpputoreilta saa halvalla lapsen tarvikkeita ja kun tekee halpoja ruokia (laatikot,keitot) niin kummasti sitä pärjää.

Muutimme kolmioon ja hyvin ollaan vuokran kanssa pärjätty.

Nyt kun palaan elokuussa kouluun niin mieheni jää hoitovapaalle. Tulomme ovat kuukaudessa n. 600 euroa ja aiomme pärjätä. Pärjäsimme sivari ja opiskeluajan (tulot tuolloin 350 e/kk yhteensä tosin vuokra maksettiin). Olemme saaneet säästöön noin 1500 euroa ja sillä pitäisi pärjätä. Opintolainaa otamme jos on pakko, mutta mieluummin ei. Sosiaalitoimisto saa luvan auttaa kun kerran koti-isyyttäkin
suositellaan.

Kyllä sitä aina sitten pärjää. Pakkohan se on :)

Meillä tulot ovat kyllä n.1600e/kk, mutta miehen nuoruuden hölmöilyt kun täytyy maksella näin jälkikäteen niin tiukille vetää. Lainaakin maksetaan 200e/kk ja kaksiossa asutaan. Yhtään päivää ei ole lapsi, kissat tai me vanhemmat ilman ruokaa oltu. Pojalla on aina ollut ehjät ja siistit vaatteet. Myös herkutteluakin on ja leffoja vuokrataan eli ei kaikki kiva ole jäänyt pois. Ei se onni tule rahasta. Meillä maksetaan laskut aina ja sitten suunnitellaan kuukauden menot. Hintoja vertaillaan ja isommat hankinnat suunnitellaan etukäteen. Oma mieli on hyvä kun lapsella on kaikki tarvittava :) Itse olen siis minimi tuilla kotona poikamme (11kk) kanssa ja toinen syntyy kohta puoliin enkä pelkää tulevaa (koska järkeä käyttämällä selviää), vaikka tulot eivät nouse suhteessa lapsien määrään..100e (lapsilisä) enemmän saadaan kuukaudessa toisen lapsen synnyttyä. Haluan olla lasteni kanssa otona ja opintoja jatkan myöhemmin.
Emme polta tai juo..siinä säästää jo paljon.
Niin kuin itsekin sanoit ei se elämä ole koskaan täysin valmis lapsen tuloon. Onnea yritykseen!

Teillähän asiat ovat hyvin, miksi ette pärjäisi? Meillä tilanne oli/on vähän samankaltainen, vain mies on vakitöissä. Minäkin olen töissä mutta paikka on ollut määräaikainen jo usean vuoden. En kuitenkaan jäänyt odotteleen vakinaistamista, saisin odotella sitä edelleen, vaan kun vietti lapsentekoon kasvoi vain niin alettiin tuumasta toimeen. Velkaa oli paljon ja on edelleen, nyt jo toinen lapsi tulossa silti=)

Olet ihan oikeassa siinä ettei elämä tule koskaan olemaan ihan valmis lapsen saamiselle. Aina haluttaa isompaa taloa, autoa jne...

Ihanteellinen ei meidänkään taloudellinen tilanne ole, molemmat ollaan tavallisia duunareita eikä palkka päätä huimaa. Silti on tytöllä ollut kaikki tarvittava, ja eihän se lapsi materiasta välitä vaan siitä että rakkautta ja huolenpitoa riittää!

Kannustaisin teitä vain toimimaan niinkuin vaisto sanoo. Onnea yritykseen!!

ensimmäinen poikamme syntyi, asuimme mieheni kanssa ullakkoyksiössä, mieheni sai peruspäivärahaa, minä minimiäitiysrahaa. Mutta mitään ei silti puuttunut. Nyt mieheni on ollut jo pitkään töissä, asunto kauan aikaa sitten vaihtunut kolmioon ja toinen lapsikin saatu. Ei raha ole lapsen saamisessa tärkein asia. Musta esim. hyvä parisuhde ja tasapainoinen elämä muuten on paljon tärkeämpi. Raha-asioiden kanssa aina pärjää. Ei vauvalle kaiken tarvitse olla uutta ja kiiltävää, rakastavat vanhemmat peittoaa kyllä kaiken.