Ensimmäinen

Nyt sain pyyvettyä elämäni ensimmäisen ketun jalkanarulla! Aivan mahtavaa! Tarvittiin siinä paljon hermoja, opettelua ja isä ukon neuvoja. Kuukauven levittelin mettään lihan ja kalan jätöksiä, jotta repolainen tottuu ruokaan ja minun hajuihin. sitten yhtenä pakkas aamuna hiihin repolaisen polun varteen levittämään tuttuja lihan jätösiä. Mukanani oli myös jalkanaru minkä asettelin revon jäljen alle. jäljet huiskuttelin pois ketun hännästä tehdyllä huiskalla, jottei vaan minusta jäisi häiritseviä hajuja. Seuraavana aamuna kävin kierroksen hiihtämässä ketun jäljillä ja piru, nyt oli kettu menny naruun. Kyllä sydän hakkas kun seurasin jälkiä. Kilometrin hiihtämisen jälkeen huomasinkin ketun makavan kuusen alla. Lataus liike pienoiskiväärillä ja laukaus korvan taakse.
Hieno turkki, tuuhea ja puhdas. ajattelin ensimmäisestä ketusta teettää kunnon kintaat. Mikä sen parempaa kuin kunnon kettukintaat seuraavalla pyynstireissulle.