olen tässä miettinyt vanhemmiten että loppuuko kummin velvollisuudet siihen kun lapsi täyttää 15 tai 18v. omat kummini ovat olleet pienestä pitäen osa elämääni vaik eivät asu samalla paikkakunnalla, mutta on soiteltu ja vierailtu yms. nyt sitten kun tulin täysi-ikäiseksi tuli totaali hiljaisuus. ihan kuin minulla ei enään edes olisi kummeja. onko kummeille joku ikäraja josta en tiedä? itse kyllä olen ajatellut mielessäni pitää kyllä yhteyttä kummilapseeni niin kauan kuin henki pihisee. mitä mieltä muut ovat?
loppuu ko
pettynyt omiin kumeihinsa
5871
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
...ottanut kovinkaan vakavasti. Ennen 1900-lukua elämä oli vaarallista ja lapset saattoivat jäädä orvoiksi pieninä. Sosiaaliturvan puuttuessa kummien velvollisuus oli huolehtia orvoista.
Nyt kummit ovat olemassa vain sitä varten, että kastajaisissa kirkon rituaalit sitä edellyttävät. Kummit ostelevat varallisuutensa mukaan kummi- syntymäpäivä- ja joululajoja. Rippilahja oli viimeinen lahja minkä ostimme kummipojallemme. Emme ole tavanneet häntä kolmeen vuoteen, emme enää edes vaihda ystävänpäivänkortteja nykyisin.
Kuvittelen kummisuhteen olevan monella samanlainen.
tietysti siitä, millainen suhde kummeilla ja lapsella on. Monet "pakkopullakummit" kokevat, että kummius loppuu kun lapsi tulee täysi-ikäiseksi. Jos taas kummien kanssa on syntynyt aito vuorovaikutuksellinen ihmissuhde, ei se ihmissuhde tietenkään mihinkään katoa vaikka kummilapsi ei enää lapsi olekaan. Ehkä sitten itse kummilapsikin voi ottaa suurempaa vastuuta yhteydenpidossa ja kertoa heille, että haluaisi yhä kummiuden jatkuvan, ainakin aikuisten välisenä ystävyyssuhteena.
Kyllä kummius on elinikäinen sitoumus. Näin ainakin periatteessa, toki elämä vie joskus mutkaisia teitä. Mutta varmaa on, että kummiutta ei ole missään ajallisesti määritelty, se on ja pysyy.
kummin "velvollisuus" loppuu rippikouluun. Se on sitten ihmisten omassa mielessä päätettävä, miten sen jälkeen menetellään. Itse olen pitänyt omiin kummeihin yhteyttä koko ikäni, nähdä ei juuri koskaan, mutta edelleen lähetän joulukortin "kummeille" vaikka velvollisuus onkin jo loppunut.
ilmaisee sitä miten yleensäkin ihminen arvostaa muita ihmisiä ja millasia sen ihmissuhteet on. Hakeeko se muista lähinnä hyötyä ja kun sitä ei ole, niin unohtaa. Eli kyllähän kummi voisi olla väleissä kummilapsen kanssa, kun on vauvasta saakka tuntenut tämän. Se olisi aika loogista.
Mutta näinhän ei todellisuudessa ole, monet ei välitä pätkääkään, ei edes välitä tavata lasta enää ristiäisten jälkeen.