loppuu ko

...ottanut kovinkaan vakavasti. Ennen 1900-lukua elämä oli vaarallista ja lapset saattoivat jäädä orvoiksi pieninä. Sosiaaliturvan puuttuessa kummien velvollisuus oli huolehtia orvoista.

Nyt kummit ovat olemassa vain sitä varten, että kastajaisissa kirkon rituaalit sitä edellyttävät. Kummit ostelevat varallisuutensa mukaan kummi- syntymäpäivä- ja joululajoja. Rippilahja oli viimeinen lahja minkä ostimme kummipojallemme. Emme ole tavanneet häntä kolmeen vuoteen, emme enää edes vaihda ystävänpäivänkortteja nykyisin.

Kuvittelen kummisuhteen olevan monella samanlainen.

tietysti siitä, millainen suhde kummeilla ja lapsella on. Monet "pakkopullakummit" kokevat, että kummius loppuu kun lapsi tulee täysi-ikäiseksi. Jos taas kummien kanssa on syntynyt aito vuorovaikutuksellinen ihmissuhde, ei se ihmissuhde tietenkään mihinkään katoa vaikka kummilapsi ei enää lapsi olekaan. Ehkä sitten itse kummilapsikin voi ottaa suurempaa vastuuta yhteydenpidossa ja kertoa heille, että haluaisi yhä kummiuden jatkuvan, ainakin aikuisten välisenä ystävyyssuhteena.

Kyllä kummius on elinikäinen sitoumus. Näin ainakin periatteessa, toki elämä vie joskus mutkaisia teitä. Mutta varmaa on, että kummiutta ei ole missään ajallisesti määritelty, se on ja pysyy.

ilmaisee sitä miten yleensäkin ihminen arvostaa muita ihmisiä ja millasia sen ihmissuhteet on. Hakeeko se muista lähinnä hyötyä ja kun sitä ei ole, niin unohtaa. Eli kyllähän kummi voisi olla väleissä kummilapsen kanssa, kun on vauvasta saakka tuntenut tämän. Se olisi aika loogista.

Mutta näinhän ei todellisuudessa ole, monet ei välitä pätkääkään, ei edes välitä tavata lasta enää ristiäisten jälkeen.