Tästä hermojen menettämisestä ei loppua tule.Pahoinpitelinkö nyt lapseni vai mitä tämä on?
Lapsi oli sotkenut vessassa kätensä pahasti,meni ensinnäkin vessaan sotkemaan ilman lupaa.Sanoin että nyt pestään kädet,vastusteli kokoajan,potki,riuhtoi,repi.Pidin väkisin sylissä ja pesin käsiä,kiemurteli kokoajan että meinasi tipahtaa sylistä ja varmasti sattui kun roikkui mitensattui sylissä.Käytin välillä pääalaspain ja sanoin että joko alkaa olla kunnolla,heitin ilmaan ja otin kiinni että lopettaisi raivoamisen.Ei ole musta huolehtimaan lapsestani,lapsi on 2,5v.Kertokaa mitä mun pitää nyt tehdä???
Lapsi oli sotkenut vessassa kätensä pahasti,meni ensinnäkin vessaan sotkemaan ilman lupaa.Sanoin että nyt pestään kädet,vastusteli kokoajan,potki,riuhtoi,repi.Pidin väkisin sylissä ja pesin käsiä,kiemurteli kokoajan että meinasi tipahtaa sylistä ja varmasti sattui kun roikkui mitensattui sylissä.Käytin välillä pääalaspain ja sanoin että joko alkaa olla kunnolla,heitin ilmaan ja otin kiinni että lopettaisi raivoamisen.Ei ole musta huolehtimaan lapsestani,lapsi on 2,5v.Kertokaa mitä mun pitää nyt tehdä???
Vastaukset 18
Vanhimmat
Jos lapsi tykkää katsoa piirrettyjä, tai tehdä mitä muuta tahansa mukavaa, niin kiellä sen tekeminen oikeasti jos lapsi ei ole kunnolla. Kun ensimmäisiä kertoja sanot esim. että sitten ei katsota piirrettyjä jos et nyt ole kunnolla, niin saat vastaan kauhean raivon, kun tosiaan et laita sitä piirrettyä! Mutta usko pois, käytöshäiriöisen äitinä tiedän, se toimii, kun sitä jaksaa toistaa, eikä anna periksi. Kun lapsi huomaa, että tosiaan menettää kaiken kivan, jos ei ole kunnolla, niin vähitellen lapsi alkaa oppia, että pitää olla kunnolla niin saa sitten kivoja asioita.
Vaikka lapsi raivoaisi kuinka, niin älä anna periksi, ja ikinä sano, että esim. katsotaan nyt sitten niitä piirrettyjä, kunhan lopetat. Koska se viestii lapselle, että hän saa tehdä mitä vain, koska saa katsoa piirrettyjä kuitenkin.
Ja kun lapsi alkaa totella helpommin, niin äidinkin hermo lepää paremmin.
Hyvä keino omaan suuttumukseen on myös, että kun hermostuttaa, laitat lapsen pariksi minuutiksi ovesta pihalle/toiseen huoneeseen tms. jonkun oven taa, ettei hän ole käsissäsi. Kun pari minuuttia rauhoittuu eri huoneessa kumpikin, jaksaa taas rauhallisemmin :)
Pitäisi myös muistaa miltä itsestä tuntui kun oli pieni, ja äiti suuttui... haluaako tätä lapselleen? Paitsi jos oma äiti oli kiltti kuin mikä....
Mutta itse alussa suutuin rajusti lapsille välillä, mutta edellä mainitut keinot ovat auttaneet huomattavasti.
Tosiaan, jos suututtaa, on parempi laittaa lapsi oven taa pariksi minuutiksi ja rauhoittua, saati lapsi olisi siinä "käsillä". Yleensä suuttumus menee kuitenkin nopeasti ohi.
Ja parempi vihaisena repiä esim. lapsen lempilelu, saati purkaa kiukku lapseen. Vaikkei niitä leuja kauheasti kannata rikkoa ...mutta parempi se, kuin purkaa kiukku itse lapseen, jos nyt johonkin on pakko purkaa kiukkua.
lempilelu. Mitä se mahtaa lapselle opettaa toisen tavaroiden kohtelusta...
Itsellä neiti 2-vuotta ja aikalailla samalta kuulostaa ja välistä tuntuu että pää paisuu ja poksahtaa.Samoista asioista saa sanoa miljoonan tuhatta kymmentä kertaa.Samat kielletyt asiat tehdää aina uudestaan ja uudestaa ja uudestaan.Ja kun kieltää jotakin asiaa ei korviaan lotkauta, ikäänkuin olisi juuri sillä sekunnilla kuuroutunut.Korotan ääntäni usein ja eniten mua hermostuttaa esim. kun pitää ulos lähtä ja pitää pukea.Neiti juoksee ympäri kämppää kiljuen "karkuun".Nappaan kainaloon ja yritän pukea nii riuhtoo ku pien eläin teurasvaunuun laitettaessa.On menny huuli halki ja mustelmia tullu.Itse pyrin kuitenkin pysymään rauhallisena, etten yritä rajaa ja vahingoita lastani, koska onhan hän tärkeintä ja rakkainta minulle maailmassa.Sinulle sanoisin, että sillo kun hermo meinaa mennä.Mene toiseen huoneeseen hengität syvään ja jos oikein kivistää ota pala kuivaa ruisleipää ja märehdi sitä hetki.Et maininnu lapsen isästä mitään, että onko hän läsnä kodissanne.Jos olet kotiäitinä kandee mahdollisuutena lähteä vaikka iltaisin pienelle kävellylle tai mennä kahville ystävättären kanssa.Kummasti tuulettuu ja hermo kevenee.
ota heti huomenna yhteys lastensuojeluviranomaisiin. Heidän on pakko järjestää perheellenne apua. Ei tarvitse pelätä huostaanottoa, koska kunnan on pakko kokeilla kaikki muut keinot ennen sitä.
Apua sinun on haettava, koska sitä selvästikin tarvitset. Järkevä ihminen hakee apua kun ei jaksa, tyhmä ihminen yrittää vain selvitä yksin kunnes tekee jotain todella kamalaa.
Hae siis apua!
Tuossa tilanteessa olisit voinut sanoa lapselle, että nyt ei pestä käsiä (jos ei hermot kestä niin miksi väkisin pesetät lapsen kädet). Jos kädet ovat kovin likaiset pyyhkäiset niitä nopeasti vaikka talouspaperilla tai niillä muksujen pyllypyyhkeillä. Jos sinulla hermot on menossa älä tee väkisin lapsen kanssa mitään vaan rauhoitu ja ajattele.
Oisko meillä uhmaikäisiä 2- 2,5-vuotiaita...? Jotenkin tutunkuuloista... Ei, ei ja ei... Kaikki on ei, järkyttävää tahtojen taistoa. Nytkin iskä tuolla korotti ääntään EI EI ja EI... Ollaan siis hiihtolomalla, siksi vielä hereillä ja iltapala menossa.
Meillä toimiva konsti on ollut käänteinen psykologia eli ET SAA TULLA TÄNNE. ET SAA ISTUA KILTISTI ÄIDIN SYLISSÄ. EIHÄN LAITETA SUKKAA JALKAAN. jne...
Lapsi sanoo kaikkeen ei eli kun kielletään pukemasta rauhassa, niin taatusti antaa pukea...
En sitten tiedä, onko tämä fiksua ja ammattikasvattajien suosittelemaa käytäntöä, mutta toimii meillä.
eihän lapsi tuolla tavalla opi lainkaan sitä, että jotkut asiat ovat oikeasti kiellettyjä.
Mitä jos lapsi on juoksemassa auton alle ja sinä huudat ei saa mennä. Kun hän on tottunut, että ei tarkoittaa että tee juuri niin niin hänhän juoksee sen auton alle.
Lapselle pitää opettaa kieltosana jota hän vähitellen oppii tottelemaan. mielestäni ette ota vastuuta kasvattajana, tuo on toki helppo tapa kiertää kasvatus, mutta kun meidän vanhempien tehtävä on kasvattaa lapsiamme. Ei ole tarkoitus mennä sieltä miessä aita on matalin.
Kiitos kun vastasitte!
Jos otan yhteyttä esim.neuvolaan niin minkälaista apua saan?
..keskustelutukea, kasvatusoppia miten selvitä haastavista tilanteista ja mahdollisesti hoitoapua jos sitä et muualta saa että pääsisit itse välillä tuulettumaan. Tsemppiä ja soita sinne neuvolaan! :)
jos noin vähästä hermostuisin saisin piestä kokoajan jotakin tai useampaakin kerrallaan. Oletko kenties liian nipo. Relaa ei elämä kaadu pikkuasioihin, mutta lapsesi elämä menee pilalle tuollaisista hermokohtauksista ja uhkailuista. Ser. kun tekee mieli hillua, niin laske ensin kolmeen ja toimi vasta sitten. Mitäpä, jos et oisi saanutkaan kiinni lastasi heittäessäsi häntä ilmaan? Tehtiinkö sinulle pienenä samallalailla? Yritä asetua lapsesi ajattelutasolle, ei hän ole aikuinen eikä ajattele kuin sinä. Hän on vasta lapsi! sun varmaan kannattasi puhua asiastajollekin luotettavalle taholle esim. neuvolatädille ja miettiä mitä asialle voisi tehdä ennenkuin se riistäyntyy kokonaan hallinnasta. Ehkä olet yksinkertaisesti loman ja levon tarpeessa. Uskon, että rakastat lastasi ja kadut kovasti kaikkea tekemääsi, ethän muuten oisi edes tänne kirjoittanut. voisitko saada joltakin apua lapsen hoidossa, että voisit levätä tai tehdä jotain muuta välillä? Ymmärrän kyllä, olenhan äiti itsekin. Nykyään ajattelenettä tämä kaikki sotkeminen, huutaminen yms. on vain väliaikaista ja annan lasten olla lapsia. Tärkeintä minulle ainakin nyk. on, että lapseni ovat terveitä ja että heillä on mahdollisuus tuntea olonsa turvalliseksi omassa kodissaan ja olla rakastettuja sellaisenaan kuin ovat. Enempää he tuskin kaipaavatkaan. Toiv. saat asiat järjestykseen ;=)
ei,ei mulla noin vähästä hermot mene!Kerron nyt että ennen tuota käsienpesu riitaa lapsi oli sotkenut huoneen kakalla,maton yms.,oli ottanut vaipasta...en hermostunut,vein hänet kylpyyn,kävin pienen hetken eri huoneessa hoitamassa vauvaa niin sillävälin oli kaatanut koko pesunesteen ammeeseen,en hermostunut,kaatoi tahallaan mehut lattialle ja murensi pullan pitkin huoneita ja en hermostunut.Jokapäivä sattuu paljonkin asioita mutta välillä kertakaikkiaan hermostun liikaa enkä osaa hillitä itseäni!Lapsi oli silloin vessassa sotkenut kätensä niin että ne oli pakko pestä,ei siinä olisi auttanut paperille pyyhkiä...en tiedä olenko liian nipo mutta mielestäni kädet on pestävä jos vaikka koskee vessanpytyn veteen tai yleensäkkään vessanpytyn sisälle.Tiedän että hermostuin liikaa,tein väkivaltaa lapselleni,mutta sitä en tekemättömäksi enää saa vaikka kuinka haluaisin!!!Tänään yritin soittaa mielenterveystoimistoon ja perheneuvolaan,mihinkään en saanut yhteyttä,ovatkohan hiihtolamalla vai mistä johtunee!En halua olla lapsilleni paha,en halua hermostua näin mutta miksi en pysty muuttumaan!!!
En heittänyt lasta ilmaan niin etten olisi häntä kiinni saanut vaan useinkin leikittelen hänen kanssaan että hypyytän ilmaan ja käännän pää alaspäin,hän tykkää todella mutta todellakaan niitä ei pidä käyttää tuossa tilanteessa ja mielessäni ajattelinkin että haluan säikyttää lasta ettei hän huuda ja revi jatkuvasti,mikä on todella todella väärin!En yritä itseäni puolustella yhtään,tälläinen äiti ei semmoista ansaitse!
jotenkin hyökkäävältä tai arvostelevalta. En sitä todellakaan halunnut. Jotenkin minusta alkaa tuntua,että olet todella väsynyt lastenhoitoon ja jatkuvaan vastuussa oloon. Itsellänikin on joskus samoja tuntemuksia. Kun väsy iskee toimii monesti ennenkuin miettii järkevästi. Omassa elmässäni en saa keltään ulkopuolista lastenhoitoapua (vieras paikkakunta, sukulaiset miltein kuolleet, ystävät kaukana). On ollut pakko kehittää itseää "superihmiseksi" niinkuin täällä jotkut nimittää. Mutta en tarkoita mitään todellista superihmistä; ulkokuoren alla kyllä kytee ja raivostuttaakin välillä, mutta yritän hillitä tunteeni, itken sitten yksin peiton alla illalla, parempi niinkuin purkaa raivonsa lapsiinsa. Teemme lastemme kanssa paljon eril. asioita yhdessä; hiihdämme, lenkkeilemme, pelaamme pelejä, luemme, leivomme, yms. tällöin koti saa olla minun puolestani kuin pomminjäljiltä, siivota kerkiää toistekin. Yhdessäolo ja lupa "pitää rennosti hauskaa" lastensa kanssa auttaa ja se, että antaa itsellensä senverran anteeksi ettei kaikessa tarvitse olla paras ja yli-ihminen.
Voimia sinulle ja kaikkea hyvää elämääsi. Olet varmasti hyvä äiti omille lapsillesi; paras!!! Muista se. Halaa lapsiasi ja sano, meten paljon heitä rakastat ja pyydä anteeksi tekemääsi/sanomaasi. Sopu on aloitettava heistä samalla he oppivat pyytämään ja saamaan anteeksi. Tuskin olet mitään täysin korjaamatonta tehnyt, kaikki järjestyy. Neuvolasta voisivat hommata tilapäistä lastenhoitoapua, esim. osa-aikaista päivähoitoa tms. myös perhekerhot voisivat tuoda helpotusta tilanteeseesi. Siellä lapsille on leikkikavereita ja sinulle itsellesi aikuista juttuseuraa ja kentien uusia ystäviä ja harrastuksia.
Kyllä jälleen kerran huvitti lukea noitten muutamien "superäitien" kauhistelua.Meillä iso liuta lapsia,ja jos kädet pitää pestä,niin ne pestään.Tykkäs lapsi tai ei.Ei ole montaa kertaa tarvinnut pestä vasten tahtoa,kun on menty ihan kiltisti hoitaa homma.Ja jos toi tekee susta huonon äidin niin sit et oo yksin. :o)
unohtavat muutaman lapsen jälkeen, että lapsellakin on ihmisarvo.
Aloittajan tilanteessa kyse oli siitä, että jos omat hermot uhkaa mennä täysin niin silloin on parempi jättää ne kädet vaikka pesemättä kuin väkisin pestä ja samalla pahoinpidellä lapsi. Eri asia on pestä väkisin, jos itsellä hermot kestää ja pystyy pysymään rauhallisena. Ymmärrätkös eron.
Et ole tosiaankaan ainoa, jolla hermot joskus pettävät (myös noilla superäideillä ihan varmasti)... Jostain viestistä luin, että sinulla on myös vauva? Johtuisiko 2,5-vuotiaan käytös myös siitä ettei saa niin paljon huomiota kuin ennen vauvaa? Siinä olen kanssasi samaa mieltä, että kädet pestään jos aiotaan, mutta tuo heittäminen ilmaan kuulosti vähän oudolta.
Mieti, oletko väsynyt hoitamaan lapsia kotona? Saisitko jostain apua tai keksisitkö jonkun kivan "harrastuksen" itsellesi ja lapsille (että vanhempi lapsi saisi esim. leikkikaveria). Tai sitten kyseessä on "vain" lapsella uhmaikä, johon auttaa aika ja vaaditaan kärsivällisyyttä! Tsemppiä :) Eipä tästä minun kirjoituksesta tainnut paljon hyötyä olla... Lähinnä ajatuksen virtaa.
Välillä kestää hermot pestä esim.kädet väkisin,mutta valitettavasti välillä sattuu tuollaista!
Niin on vauva ja myös isompi esikoinen tämän 2v lisäksi.2v heräilee yöllä vähintään 3 kertaa ja siihen lisäksi vauvan heräilyt niin olen aika väsynytkin ja se ei hyvää tee tämän hermostumisen suhteen.Olen tänään yrittänyt soittaa perheneuvolaan ja mielentarveystoimistoon uudelleen,ei vastausta tänäänkään.Olisi hyvä saada nyt heti puhuttua jollekin.Tulee kauhea raivon tunne kun hermostuu liikaa,2v raapii ja repii mua usein,huutaa vähänväliä,repii verhot ikkunasta yms...
On olemassa myös valtakunnallisia kriisipuhelimia, joihin voi soittaa kyllä tällaisessakin tilanteessa. Saa edes keskusteluapua, ja he voivat osata neuvoa sinua muihinkin paikkoihin, joihin jo olet yrittänyt tuloksetta yhteyttä. Kriisipuhelimiin soitto voi tapahtua anonyymisti ja puhelun vastaanottaja saattaa olla toisella puolen Suomea! Jos yhtäänkään tuntuu että keskustelu jonkun kanssa voi auttaa, suosittelen :) Toivottavasti saat jostain tukea ja jaksat taas arjessa eteenpäin!
lähinnä normaalilta uhmaikäisen kanssa elolta. Ja sinä kuulostat normaalilta äidiltä, jolla menee välillä hermot. En kyllä saanut minkäänlaista kuvaa pahoinpitelystä tuosta sinun kertomuksestasi. Oletko nyt liian jyrkkä itsellesi? Olet taatusti hyvä äiti.
alaspäin ja heitellä ilmaan ym. ja se ei sinusta ole pahoinpitelyä. Mene itseesi, lapsi on ihminen jolla on tunteet.