Vanhanen ja Ike Kanerva

Suomalaisilla ei itsekritiikkiä

Mitä suomalaisten poliitikkojen esitelmiin tulee, tuntuisi olevan itsestään selvää, että niidenkin ainoana tarkoituksena tulee olla edistää Suomen ulkopoliittisia tavoitteita ja imagoa, ei palvella jotain henkilökohtaista imagoa. Ongelmana tämän profiloitumistarpeen ohella on valitettavasti se, että meidän poliittisen johdon enemmistöltä puuttuu itsekritiikki.

Washingtonin, kuten useimpien muiden maiden ulkopoliittiset tutkimuslaitokset, on tarkoitettu korkeatasoista tutkimusta ja ajatuksenvaihtoa varten. Niissä esitelmöi asianomaisten alojen tutkijoita, yliopistojen professoreita ja muita ammattimiehiä ja -naisia. Esitelmien odotetaan olevan mielenkiintoisia, informatiivisia ja ajatuksia herättäviä - ei pelkästään lehdistön ja julkisen sanan palstoilla ja aikaisemmin esitettyjen kannanottojen kertaamista.

Huonosti pidetty tai sisällöltään kuulijakunnalle täysin mielenkiinnoton esitelmä ei palvele Suomen ulkopoliittisia intressejä, vaan päinvastoin vahingoittaa niitä. Usein arvaamattoman paljon.

Näin siis Müller. Mitä tuohon voisi lisätä?

Turha keskustaa syyttää muuten kuin siinä, että Vanhanen ei ole ottanut hallituksestaan tarpeeksi tiukkaa otetta. Tämänhän näki jo silloin Viron patsaskiistan yhteydessä, jossa Kanerva laukoi mielipiteitään ohi Vanhasen ja Halosenkin. Kuvaavaa oli se, että iltapäivälehdistö teki tuossakin entisestä Tehtaankadun saappaannuolijasta sankaria.

Sama tilanne toistui tässä Condoleezzan tapaamisessa. Puolen tunnin audienssi USA:n rikollisen nykyhallinnon kanssa ottamatta esille mitään ihmisoikeuksien ja EU-maiden lakien loukkaamisia. Lööpeissä hurrattiin, kun Ike kumarsi Valkoisessa talossa ja väheksyi Tuomiojaa, joka noita asioita otti sentään esille.

Vanhasen pitäisi ryhtyä johtamaan sitä hallitustaan ja jättää ne päiväkirjakäräjöinnit pikku hiljaa sikseen.

Suomen painoarvo on luokiteltu kansainvälisissä yhteyksissä Vanhasen hallitusaikana banaanitasavaltojen luokkaan. Siitä Müllerin kirjoitus antaa oivan todisteen.