Antakaapa vinkkejä, olen poikani kanssa (täyttää syksyllä 7 v.) tutkaillut eri itsepuolustuslaji vaihtoehtoja, lähinnä espoon alueelta, ja tarkoitus olisi laittaa hänet johonkin seuraan kehittymään, alkaen syksyllä 2008.
Olisin siis lähinnä kaivannut vinkkejä siihen, että mitkä lajit mielestänne soveltuvat tuon ikäiselle parhaiten ja lisäksi, mikäli tietoa on, että mitkä seurat ottavat tuon ikäisiä (junnu) kursseillensa?. Poika on ikäisekseen kohtuu kovassa kunnossa (vaikka itse sanonkin, heh!), eikä muutenkaan ikäluokassaan mitenkään heiveröinen ja tällä hetkellä itse erityisen kiinnostunut/innostunut aloittamaan syksyllä joko ju-jutsussa tai aikidossa.
Minulla on lajin suhteen sen verran vaatimuksia, että lajin tulisi olla nimenomaan itsepuolustuslaji (siis puolustusvoittoinen), mutta mahdollisimman monipuolinen, siis mielellään runsaasti monipuolisia tekniikoita (jotta mielenkiinto säilyisi piiitkäään); heittoja, lukkoja, sitomisia ja näiden kombinaatioita, toki voi olla myös potkuja sekä lyöntejäkin, mutta mieluusti pääpaino ns. pehmeissä tekniikoissa eikä hyökkäyksissä.
Itsekin olen kyllä vahvasti kallistunut ju-jutsun tai ehkäpä vielä enemmän aikidon puoleen ja taas toisaalta hylännyt vaihtoehdoista karaten, taekwondon, judon, kaikki hyökkäävät kamppailulajit ( Thai- ja potkunyrkkeily yms. ) sekä myöskin painin, jos nyt joku sattuisi näitä ehdottamaan..
Joten kaikki tiedot, kokemukset, mielipiteet, ehdotukset ja vinkit (erityisesti aikidon juniori puolesta espoossa) otetaan tyytyväisenä vastaan, kiitos!.
Olisin siis lähinnä kaivannut vinkkejä siihen, että mitkä lajit mielestänne soveltuvat tuon ikäiselle parhaiten ja lisäksi, mikäli tietoa on, että mitkä seurat ottavat tuon ikäisiä (junnu) kursseillensa?. Poika on ikäisekseen kohtuu kovassa kunnossa (vaikka itse sanonkin, heh!), eikä muutenkaan ikäluokassaan mitenkään heiveröinen ja tällä hetkellä itse erityisen kiinnostunut/innostunut aloittamaan syksyllä joko ju-jutsussa tai aikidossa.
Minulla on lajin suhteen sen verran vaatimuksia, että lajin tulisi olla nimenomaan itsepuolustuslaji (siis puolustusvoittoinen), mutta mahdollisimman monipuolinen, siis mielellään runsaasti monipuolisia tekniikoita (jotta mielenkiinto säilyisi piiitkäään); heittoja, lukkoja, sitomisia ja näiden kombinaatioita, toki voi olla myös potkuja sekä lyöntejäkin, mutta mieluusti pääpaino ns. pehmeissä tekniikoissa eikä hyökkäyksissä.
Itsekin olen kyllä vahvasti kallistunut ju-jutsun tai ehkäpä vielä enemmän aikidon puoleen ja taas toisaalta hylännyt vaihtoehdoista karaten, taekwondon, judon, kaikki hyökkäävät kamppailulajit ( Thai- ja potkunyrkkeily yms. ) sekä myöskin painin, jos nyt joku sattuisi näitä ehdottamaan..
Joten kaikki tiedot, kokemukset, mielipiteet, ehdotukset ja vinkit (erityisesti aikidon juniori puolesta espoossa) otetaan tyytyväisenä vastaan, kiitos!.
Vastaukset 13
Vanhimmat
unohda aikido. suosittelen Judoa tai Jujutsua
Miksi tulisi unohtaa aikido?...perusteluja kiitos!..niin, ja tuon judon olen jo hylännyt valikoimasta, ju-jutsu taas vaikuttaa erittäin varteenotettavalta vaihtoehdolta, mutta, miksi siis EI aikidoon?
Jos pitää olla itsepuolustukseen tarkoitettu laji niin sitte joku muu ku aikido... muuten se on ihan jees laji...
Minkäslaista itsepuolustusta luulet 7-vuotiaan tarvitsevan ??
Siis sellaista jota jossain kamppailulajissa opetetaan tuon ikäisille ??
Tärkeintä on siis se, että junnu saa monipuolisen lähdön harrastamiselleen ja tuohon ehdottomasti käy myös aikido.
Tuon ikäisen junnun vanhemmalle itsepuolustaidon painottaminen harrastusta valittaessa on erittäin epä-älyllistä toimintaa ja suoraan sanottuna sumutusta.
Tuon ikäisellä on itsetunto paras itsepuolustuskeino ja sen saa kun on hyvä jossakin, vaikka sitten naruhyppelyssä.
Mutta kamppailulajien opettajana minäkin tietysti kannatan niitä, koska ne antavat erittäin monipuolisen pohjan minkä tahansa muun lajin harrastamiselle.
Ja oikean opettajan johdolla myös hyvän kasvatuksellisen pohjan.
Enkä nyt tarkoita mitään kamppailulajien mystifioitua henkistä kasvua, vaan ihan rehellistä kuria ja määrätietoisuutta.
Aikijujutsu on jujutsua, josta aikido on lähtöisin. Saat molemmat samassa paketissa.
Jos poikasi saisi valita, niin laji olisi varmasti kixpoxinki.
Vie poikasi potkunyrkkeilyyn, se on parhautta parhaimmillaan.
Jos junnu on kunnianhimoinen ja kilpailuhenkinen, niin sitten judo. Tuon ikäiselle se on vasta temppukoulua ja oman kehonkäytön opettelua. Judossa kun on tuo nuorisuomi sinettijärjestelmä ja jos löytyy sinettiseura läheltä, niin saa varmasti järkevää ja asiallista opetusta. Kun sitten on aikansa judonnut, niin teininä (jollei judo ole sydäntä vienyt) sitten jujutsuun. Jutsussa ei ole mitään takeita opetuksen suuntauksesta tai opettajan ammattitaidosta. Alle 10-vuotiaita opetataan oikeasti vetämään turpaan toisiaan??? Ei järkeä. Kun kroppa kestää ja pää tajuaa, eli sitten teinitä asia on toinen, kun on jo järkeä päässä suodattaa sitä opetettavaa.
Jos piltti taas on vähempi kilpailuhenkinen, niin aikido on oikea suunta.
Samalla tavalla molemmissa oppii sitä kropan käyttöä ja saa telmiä.
Itse kävin aikoinaan judon kautta jujutsuun ja olen tyytyväinen, sillä judo antoi mahtavan pohjan jujutsulle. Judokin olisi ollut kiva, mutta kilpailu ei ollut lähellä sydäntä -> jujutsuun.
Oma poika on judossa ja kun nuppi antaa periksi, niin tulee samalle salille, jollei judon kilpailupuoli iske vietteihin.
Ensinnäkin lääketieteellinen seikka: Kasvuikäisille ei tulisi opettaa nivellukkoja, jonka johdosta jujutsussa on yleensä 15-16- vuoden ikäraja. Eli unohda se tässä vaiheessa.
Muutenkaan lajilla ei tuossa iässä ole niin suurta merkitystä vaan kannattaa tarkistaa onko harkinnan alla olevissa seuroissa TODELLISTA junioritoimintaa, vai mennäänkö puhtaasti aikuisten ehdolla junnukurssien rahoittaessa toimintaa.
Onko seuralla selkeät toimintaperiaatteet ja tavoitteet junioritoiminnassaan, onko valmentajat saaneet koulutusta junioreiden opetukseen ja onko seuralla historiaa junnujen opetuksessa.
Nuori Suomi sinetti on ainakin merkki siitä että asiat on hoidettu seurassa hyvin.
Kaikki nämä ovat huomattavasti tärkeämpiä asioita kuin lajin valinta tuossa iässä. Ohjaajasta riippuu 90 %:sti kestääkö junnun kiinnostus, sillä kaikissa lajeissa löytyy kyllä opittavaa vuosikausiksi.
Yleisesti voin todeta että kaikki lajit ovat omiaan parantamaan koordinaatiota, motoriikkaa ja jopa itsepuolustusta, mutta ainakin kohentamaan itsetuntoa ja kuntoa.
Junnujen opetus Suomessa on keskimäärin parhaiten hoidettu judon, karaten, taekwondon, viime aikoina aikidonkin ja esm. painin piirissä. Poikkeuksia toki on kumpaankin suuntaan.
Joten mene rohkeasti lähisaleille keskustelemaan opettajien ja seuran vastaavien kanssa, sillä päätös kannattaa tehdä harkitusti. Ja valita kannattaa todellakin vain niistä lajeista jotka junnua kiinnostavat, sillä muuten ei pitkäjänteisyyttä vaativien lajien harrrastamisesta tule mitään.
..eikös aikidossa ja judossakin ole lukkoja?
Todellakin kannattaa käydä seuroissa katselemassa toimintaa, monet antavat varmasti käydä kerran tai pari katsomassa millaista meininkiä junnutreeneissä on. Tärkeää on löytää hyvä seura ja hyvä opettaja.
Ja tosiaan, lapsen itsensä kiinnostus on kaikki kaikessa. Muuten harrastus jää lyhytikäiseksi.
mutta mitä jää jäljelle jutsusta kun poistat lukot, kuristukset, hallintaotteet, matsaamisen ja brutaalit tekniikat ? : karate ja judo, eikö vaan.
Ja kun junnuopetus on noissa lajeissa Suomessa ihan eri tasolla kun jutsussa.
Suurin osa jutsuseuroista on tehnyt päätöksen olla opettamatta jutsua junnuille koska laji ei yksinkertaisesti sovi siihen.
ellei sitten pakolla tee temppujumpaa rahan saamiseksi ja kutsu sitä jutsuksi.
kannattaisi vastoin vakaumustasi aloittaa mieluummin kamppailuURHEILU, eikä mikään kikkailu-itsepuolustus. Perusasiat: vartalonhallinta, tasapaino, liikkuvuus, nopeus, voima ja kestävyys. Näitä kehitetään URHEILULAJEISSA, kuten paini, judo, karate, taekwondo,nyrkkeily. Valitse näistä, äläkä usko kaikenmaaiman hiihtelijöihin. Nappulat ehtivät halutessaan opetella vaikka miekkailua vanhempana, junnuna pitää tehdä pohjatyö.
Joten kannattaa valita lajiksi potkunyrkkeily.
Ensiarvoisen tärkeää on että opettaja on todellinen asiantuntija sekä lajissa että opetuksessa.
Erityisesti opetuksen taitoa vaaditaan henkilöltä joka opettaa junioreita.
Aikidon taso suomessa on erittäin hyvä. Tarjolla on useita hyviä opettajia suomesta. Lisäksi japanilaisia opettajia käy suomessa usein.
Myös karaten taso on erinomainen. espoossa harkitsisin tyylisuuntaa nimeltä Kokusai Shorinji-ryu Karate-do. Tässä karatetyylisuunnassa on osaaminen erittäin korkeallla tasolla.
Harkitse tarkkaan- sanoisin että judo, karate tai aikido.