…minäkin vielä näin tämän päivän päätteeksi haluan hieman harjoittaa. Siis erään sellaista aina vaativan ja itsensä näyttämän esikuvan mukaisesti. Tosin ystävällisemmin, josta olen pahoillani, sorry!
Täällä landelaiset usein kauhistelevat tämän Stadin olosuhteita, ovat sitä mieltä, että tämä on pahuuden pesä, ja surkuttelevat meitä, jotka joudumme täällä elämään. Oikeassa he ovat; ihan kauheita murhenäytelmiä täällä tapahtuu. Jopa omassa pihassani.
Tänään illan hämärtyessä nautin iltateetäni keittiön pöydän ääressä ja ihastelin ikkunasta aukeavaa näkyä, kun yksi orava sekä monia varpusia ja talitiaisia aivan sulassa sovussa olivat myös illallisellaan linnunruokintapöntöilläni, ja mustarastas söi maasta niitä murusia, joita heiltä tippui. Silloin välähdyksenomaisesti lehahti viereisestä serbiankuusesta jotain tummanruskeaa oravan päälle. Ryntäsin ikkunaan nähdäkseni lähempää, mitä se oli.
Tuo tummanruskea oli oravaa monin verroin kookkaampi eläin, joka koko ajan puri kurkusta oravaa, joka hetken sätkyteltyään oikaisi koipensa. Sitten tuo eläin puikahti orava hampaissaan takaisin kuuseen. Edelleen paremmin nähdäkseni vetäisin säleverhot ylös – olin katsonut niiden välistä – ja siitä tuo eläin kai säikähti, kun lähti puikkelehtimaan kuusama- ja syreenipensaita pitkin keskuspuistoon eli metsään.
En ollenkaan tunnistanut tuota eläintä. Minkiksi sitä hetken luulin, mutta sitten tajusin, että ei minkki sillä tavalla puussa kiipeile, ja se on mustempikin. Hyllyssäni on useitakin eläinkirjoja, ja menin tutkimaan asiaa niistä. Pian selvisi, että kyseessä on näätä. Ilmiselvästi näätä, sillä näin otuksen niin läheltä, että näkyivät kirjassa mainitut tyypilliset tunnusmerkitkin; isohkot, pystyt korvat, joissa on vaaleat reunukset.
Olen nähnyt keskuspuistossamme jos jonkinlaista eläintä, kuten kettuja, supeja, mäyriä, tietenkin hirviä, ja kotipihanikin jokailtaisia vieraita ovat rusakot ja siilit, pöllö käy silloin tällöin, varpushaukka lähes päivittäin, mutta näätiä en ole tiennyt siellä olevan. Soitin eräälle luontoharrastaja-kaverilleni ja hän kyllä tiesi, että myös näätä on tullut keskuspuistoomme, mutta hieman kateellisena minulle totesi, ettei itse ole päässyt sitä vielä näkemään.
Että kyllä on todellakin niin, että täällä Stadissa tapahtuu kaikkea pahaa, murhia ihan kotipihoillakin. Varpushaukka tosiaan lehahtaa usein päivällä vanhaan omenapuuhun ja istuu minuuttitolkulla täysin hievahtamatta oksalla ihan rungon vieressä hyvin pystyasennossa, ja haukan tulon huomaavat varpuset ja muut pikkulinnut kaikkoavat salamana, mutta jonkin ajan kuluttua ne unohtavat haukan olemassaolon ja palaavat. Silloin haukka iskee, mutta vain pari kertaa vuosien aikana olen sen nähnyt saaliin saavan. Useammin on toki saanut, sillä joskus aina on selvästi väkivaltaisesti irronneita pikkulinnun höyheniä lintujen ruokintapaikalla.
Mutta niinhän se on, että toisen kuolema varmistaa toisen elämää, myös eläinten maailmassa. Puhumattakaan politiikasta, jossa jonkun poliittinen kuolema auttaa toista elämään. Siihen kai tähdännee esim. Jarmo Korhonen. Ja sama pätee myös puolueiden tasolla, eli kun nyt kepu on kuihtumassa niin demarit nousevat.
Hyvää yötä!
Täällä landelaiset usein kauhistelevat tämän Stadin olosuhteita, ovat sitä mieltä, että tämä on pahuuden pesä, ja surkuttelevat meitä, jotka joudumme täällä elämään. Oikeassa he ovat; ihan kauheita murhenäytelmiä täällä tapahtuu. Jopa omassa pihassani.
Tänään illan hämärtyessä nautin iltateetäni keittiön pöydän ääressä ja ihastelin ikkunasta aukeavaa näkyä, kun yksi orava sekä monia varpusia ja talitiaisia aivan sulassa sovussa olivat myös illallisellaan linnunruokintapöntöilläni, ja mustarastas söi maasta niitä murusia, joita heiltä tippui. Silloin välähdyksenomaisesti lehahti viereisestä serbiankuusesta jotain tummanruskeaa oravan päälle. Ryntäsin ikkunaan nähdäkseni lähempää, mitä se oli.
Tuo tummanruskea oli oravaa monin verroin kookkaampi eläin, joka koko ajan puri kurkusta oravaa, joka hetken sätkyteltyään oikaisi koipensa. Sitten tuo eläin puikahti orava hampaissaan takaisin kuuseen. Edelleen paremmin nähdäkseni vetäisin säleverhot ylös – olin katsonut niiden välistä – ja siitä tuo eläin kai säikähti, kun lähti puikkelehtimaan kuusama- ja syreenipensaita pitkin keskuspuistoon eli metsään.
En ollenkaan tunnistanut tuota eläintä. Minkiksi sitä hetken luulin, mutta sitten tajusin, että ei minkki sillä tavalla puussa kiipeile, ja se on mustempikin. Hyllyssäni on useitakin eläinkirjoja, ja menin tutkimaan asiaa niistä. Pian selvisi, että kyseessä on näätä. Ilmiselvästi näätä, sillä näin otuksen niin läheltä, että näkyivät kirjassa mainitut tyypilliset tunnusmerkitkin; isohkot, pystyt korvat, joissa on vaaleat reunukset.
Olen nähnyt keskuspuistossamme jos jonkinlaista eläintä, kuten kettuja, supeja, mäyriä, tietenkin hirviä, ja kotipihanikin jokailtaisia vieraita ovat rusakot ja siilit, pöllö käy silloin tällöin, varpushaukka lähes päivittäin, mutta näätiä en ole tiennyt siellä olevan. Soitin eräälle luontoharrastaja-kaverilleni ja hän kyllä tiesi, että myös näätä on tullut keskuspuistoomme, mutta hieman kateellisena minulle totesi, ettei itse ole päässyt sitä vielä näkemään.
Että kyllä on todellakin niin, että täällä Stadissa tapahtuu kaikkea pahaa, murhia ihan kotipihoillakin. Varpushaukka tosiaan lehahtaa usein päivällä vanhaan omenapuuhun ja istuu minuuttitolkulla täysin hievahtamatta oksalla ihan rungon vieressä hyvin pystyasennossa, ja haukan tulon huomaavat varpuset ja muut pikkulinnut kaikkoavat salamana, mutta jonkin ajan kuluttua ne unohtavat haukan olemassaolon ja palaavat. Silloin haukka iskee, mutta vain pari kertaa vuosien aikana olen sen nähnyt saaliin saavan. Useammin on toki saanut, sillä joskus aina on selvästi väkivaltaisesti irronneita pikkulinnun höyheniä lintujen ruokintapaikalla.
Mutta niinhän se on, että toisen kuolema varmistaa toisen elämää, myös eläinten maailmassa. Puhumattakaan politiikasta, jossa jonkun poliittinen kuolema auttaa toista elämään. Siihen kai tähdännee esim. Jarmo Korhonen. Ja sama pätee myös puolueiden tasolla, eli kun nyt kepu on kuihtumassa niin demarit nousevat.
Hyvää yötä!
Vastaukset 28
Vanhimmat
Ay-liike on tietenkin neuvotellut suojelusenkeleille lakisääteiset kahvitauot, mikä jättää heikoimmat eläimet vahvempien tapettaviksi. Erään ystäni ihmislapsi kuoli hyvin nuorena, suojelusenkeli oli lomilla Aasiassa.
itse asiaan pääsemiseksi.
Mutta tulihan se Jarmo Korhonenkin sieltä esiin, ja demarius, sekä tietenkin Keskustan "tuhon tie".
Meinaatko nyt laajentaa "minä maailman paras"- sarjaasi ornitologiaa ja muita luontoaiheita käsitteleväksi.
Kyllähän tuokin kirjoitus olisi ehkä paremmin sopinut jollekkin muulle palstalle.
Mutta pitihän sitä iltatarpeella käydä.
Aukaise hyvä mies ne verhosi jotta näet kunnolla, vai pelottaako sinua?
Taidat ollakkin sellainen tyypillinen verhojen raosta tiirailija, mitä en kyllä pitäisi ihmeenä, kun sinusta on kysymys. Niitä sellaisia on kaupungeissa paljonkin.
Ihmettelen vain kun et tuon vertaa eläimiä tunne.
Ei se mikään näätä ole ollut. Oravapilluhan se on ollut, mikä sen imas.
Kissanainen on toinen mahdollisuus.
Oravapöllökoira myöskin toimii noin ja on nelijalkainen lentäjä, mutta yleensä se saalistaa silloin kun sinä juot giniä.
Monenkohan neliön oma piha sinulla mahtaa olla rivitaloasunnossasi? Sain sen vaikutelman että hehtaari on pieniala, kun on oikein keskuspuistot ja kaikki.
Kyllä sinä "Pahanilmanlintu" sait kuitenkin aiheen tähänkin Jompen harmittomaan Maaseutu/ Kaupunkiseutu asumusvertailuun, taas nälvimisen aiheen. Sinä kehtaat syyttää miestä >>verhojenraosta tiirailijaksi
toimiakkin. Aukaista oitis ikkuna ja alkaa haukkumaan naapurin kakarat.
Sinussahan on tuo juoruakan tyyli ollut lähtemättömissä, niin kauan kuin olet saitilla horissut.
Samanlainen on on tuo Jommppesikin. Hänkin on juorunnut kaiken mahdollisen ja mahdottoman.
Menkäähään kipinKAPIN leninkikauppaan, ja ostakaa kukalliset mekot itsellenne.
Sehän käynee samalla maastopuvusta tuolle upseerinkuvalle, kun siellä luonnossa perhoshaavin kanssa juoksentelee näätäjähdissa.
Te kennoasukit, ette tiedäkkään miten ihmiset asuu. Tai ette varmaan haluakkaan tietää, ettei menisi kateudesta yöunet.
Mutta voinhan sen verran kertoa, että hyvin asutaan ja hyvällä paikalla puhdasvetisen ja runsakalaisen järven rannalla.
Ukkihan on kaikille kateellinen, se entinen demarius kun ei tahdo heti lähteä, vaikka Keskustalaiseksi olisi kuinka kova halu muuttua.
Omakotioloista rivitaloa, ei ole olemassakaan.
Eikä kaupungeissa juuri voi muutenkaan puhua omakotiasumisesta, jos on 250:n neliön tontilla 150:n neliön omakotitalo.
Siellähän ei ole omaa rauhaa missään. Ei voi omalla pihallaan edes kusta rauhassa.
Kyllä sitä täytyy pari hehtaaria olla, että ei tarvi verhoja aina pitää kiinni, kurkistellakseen vain silloin tällöin verhojen raosta pihan tapahtumia.
Älähän riko käskyjä, vaikka ateisti oletkin, kuten vasurit muutkin. Se siitä kielletystä kateudesta.
Ukki höppänä kun komealle ja kyvykkäälle Pääministeri Vanhaselle ei antaisi pillunpalastakkaan, ja itse luuraa toisten akkoja kaiket päivät.
Taidat ollakkin samanlainen verhojenraosta kurkkija, koskapa kalikka noin pahasti kalahti.
Kuten varmaan oletkin.
Keskuspuistossa esiintyy myös lumikko ja välillä harvinaisena ollut palokärki. Tikkoja on myös. Aikoinaan väitettiin, että ilveskin pesisi Haltialan metsissä.
Kyllä se todella on niin, että stadilaiset ymmärtävät paljon paremmin petoja kuin maalaiset. Ei tarvitse montaa sutta tai karhua näkyä pihapiirissä, niin heti maalaiset ovat lapsilleen taksikyytiä kouluun hommaamassa. Stadin lapset sen sijaan tietävät Disneyn piirrettyjä katsottuaan, että suurpedotkin ovat hellyttäviä eläimiä.
Ehdottaisinkin, että Itä-Suomen ja Lapin suurpedot tuotaisiin kaikki sinne kehäkolmosen sisäpuolelle, siellä niillä on paljon ystäviä. Saisivat turjakkeet olla rauhassa, kun kepulaiset metsästäjät eivät niitä pyssyjen kanssa hätyyttäisi. Sillä keinoin olisivat kaikki tyytyväisiä, niin maaseudun turhaa pelänneet ihmiset kuin pedotkin. Kaupunkilaisethan tietävät, etteivät sudet ja karhut oikeasti hyökkää ihmisten kimppuun. Omalla paikkakunnallanikaan ei moista ole tapahtunut kuin about viisi vuotta sitten.
Palstalla on muutamia hyvin kirjoittavia henkilöitä. Lavealla tyylillä KapiKorhonen kirjoittaa kohtalaisesti, MPP kirjoittaa asiatyyliä, Maltillinen oikeistolainen (jäbä) myös asiallisesti, mutta Huomioitsija on briljantti parhaimmillaan: erittäin vähillä sanoilla osaa kertoa paljon asiaa, usein vieläpä hauskasti. Ainakin nyt.
niin kerroppas, missä karhut ja sudet ovat Suomessa käyneet ihmisten kimppuun ja milloin? Tiedän sen yhden kuolemaan johtaneen tapauksen, josta kapikin mainitsee, ja joskus muistan lukeneeni, että metsästäjän haavoittama karhu kävi haavoittajansa kimppuun häntä vähän puraisten, mutta ei tappaen. Susia oli Suomessa vielä 1700-luvulla satakertaisesti nykyiseen verrattuna, ja siltä ajalta kerrotaan, että ne olisivat vieneet pikkulapsia, mutta sekin taitaa olla legendaa, mitää todisteita siitä ei ole.
Näätä kävi hyeenakoiraslotan luona kylässä.
Jos vastaan tulee näätä,
niin kirjahyllylle täyttä päätä.
On siinä mies kun ei metsiemme peruseläimistöä tunne.
Voi voi sinua
Tuolle, joka lähes jokaiseen avaukseeni tuo pitkän ja hieman sekavan, katkeroituneen vuodatuksensa, joihin yleensä en enää vastaile, sanon nyt, että itse asiaan pääsin heti alussa, ja lopussa oli vain heitto kevennyksesksi. Miksi minun pitäisi keskustapoliittisessa debatissani puhu keskustasta ja sen politiikasta enempää, kun juuri tuollaista kaavaa noudattaa sekin keskustalainen, joka täällä kaikkein kiihkeimmin aina vaatii keskustapoliittista debattia.
Muilta osin Uusi-Ukki on hänelle vastannut erinomaisesti, josta kiitos!
No – kerron nyt kuitenkin, kun asia näkyy häntä vaivaavan, että kolmen perheen rivitalossamme, jossa enää asuu yhteensä neljä henkeä, ovat kyllä kohtuullisen väljät asunnot ja varsin suuret pihat, sekä talon itä- eli julkisivun ja kadun puolella ja länsi- eli pihan puolella, josta siis puu ja pensasrivistön takaa heti alkaa Helsingin keskuspuisto, joka on kooltaan toistakymmentä neliökilometriä. Länsipihani on talon vierestä puuritilöity ja kalustettu, ja on kesällä toinen olohuoneeni.
Säleverhot ovat kyllä kaikissa ikkunoissani, mutta niiden pääasiallinen tarkoitus on estää auringon pääseminen porottamaan kalusteille, seinätauluille yms niitä haalistanmaan, kun säleiden asentoa muuttelemaal kuitenkin valo pääsee sisälle ja ikkunoista näkee ulos, kuten eilenkin. Kadunpuoleiset säleverhot kyllä aina pimeän tultua suljen, ja makuuhuoneessa vedän vielä pimennysverhon päälle.
Olet sinä tosiaankin harvinaisen katkera ihminen. Olisikohan koetettava jostan löytää elämä?
Toista, joka kertoo keskuspuiston eläimistä, kiitän ja mainitsen, että palokärki täällä keskuspuiston pohjoisosassa on asustellut kai aina. Joka kesä olen sen nähnyt lehahtelevankin puun tyveltä toiselle ja sen kantava kui-kui-kui kuuluu usein siellä Haltialan laajalla korpialueella. Onhan siellä eräs ikihonkakin, jossa on palokärjen kerrostalo: kolme eri pesäkoloa samassa puussa eri korkeuksilla!
Lintupaljoudesta en puhunut, mutta mainitsemieni lisäksi lähes joka päivä käy pihassani myös närhi,samoin tikka, ja eräänä kevätmuuttopäivänä linnut minua paremmin tunteva vaimoni piti kirjaa pihassamme käyneiden lintujen lajeista, ja sai listalle 28 lajia. Lappu on tallessani. Erikoisin oli nokkavarpunen, joka on tavallista varpusta paljon suurempi ja sillä on huomiota herättävän iso nokka ja väritys, jossa on keltaista, sinistä, oranssia ja vihreää. Vanhimman lintukirjani (vuodelta 1964) mukaan niitä pesi Suomessa vain n. parikymmentä paria, mutta lienee yleistynyt, vaikkei sitä juuri koskaan kesällä näe.
Huomioitsija asunee siis Ruokolahdella. Siellähän karhu tappoi ihmisen 6-7 vuotta sitten, lenkkeilijän, joka vahingossa juoksi emon ja poikasen väliin. Se on kai ainoa karhun tappama ihminen Suomessa yli sataan vuoteen.
Se Ruokolahti on erikoinen paikkaunta; siellähän nähtiin leijonakin! ;)
Sonnimiehen täytyy olla kovin vanha, kun on metsästänyt näätiä. Sen metsästys nimittäin kiellettiin heti sotien jälkeen, kun eläin oli jo 1930-luvulla tapettu maastamme lähes sukupuuttoon. Tästä kertoo näin sekä Facta 2001-tietosanakirja (WSOY), 6-osainen kirja ”Suomen eläimet” (Weilin&Göös) 1.osassaan (nisäkkäät) että ”Suomalaisen luonto-opas (Tammi).
Kannattaisi päivittää hyllyssäsi olevat tietosanakirjat, sillä taas kerran asiatietosi ovat sananmukaisesti metsässä.
Näätää metsästetään edelleenkin, ja se yleistyi varsin paljon 1980 luvulle saakka. Tässä linkki kuluvan jahtikauden metsästysaikoihin, jos haluat asian varmistaa. Näädän metsästys jatkuu aina maaliskuun loppuun
Näädän metsästys hiihtämällä jäljestäen onkin arvostetuimpia metsästysmuotojamme, ja siihen kykenevät vain todella metsän ja sen eläimien elintavat tuntevat tosimetsästäjät, joihin Sonnimies varmasti kuuluu. Näädän haukkuun pystyviä koiria meillä ei juurikaan ole, ja rautapyynti on loppunut, joten eipä näätää enää merkittävissä määrin metsästetä.
Itse olen ampunut viimeisen näätäni 90 luvun alussa, ja se tapahtui juuri hiihtojäljestyksen päätteeksi.
Mutta näistä tosimiesten puuhista sinulle on turha puhua
Näätää voi myös metsästää koiralla
... jäi pois
http://www.metsastajaliitto.fi/index.php?option=content&task=view&id=390&Itemid=457
Tuon metsästyskiellon "heitin hatustani", eli toimin kepulaisesti olettaen, että ei kai saa metsästää pientä ja söpöä eläinraukkaa, joka jo 1930-luvulla oli sukupuuttoon kuolemaasa, vaan että se eräässä kirjassani mainittu 1940-luvulla julistettu metsästyskielto olisi edelleen voimassa. Mutta ei tosiaan näy olevan.
Jo vuodelta 1983 oleva "Suomen eläimet" toteaa, että "Näätä oli 1930- ja 1940-luvuilla maassamme hyvin vähälukuinen. Kannan voimakas nousu alkoi 1950-luvun puolivälin jälkeen ja on jatkunut näihin saakka. Näätää tavataan koko maassamme lounaisinta saaristoamme pohjoisinta tunturialuettamme lukuunottamatta. Sen metsästys on sallittua, mutta turkilla ei ole enää sellaista arvoa kuin oli aikoinaan." Tässä sanon vain pätkän ja senkin lyhennetysti nelisivuisesta kuvallisesta näädän esittelystä.
Jokseenkin saman asiasisisällöllisesti esittää myös 1995 painettu "Suomalaisen luonto-opas".
En tosiaankaan ole koskaan metsästänyt, en ole tuntenut siihen vähäisintäkään viehtymystä, vaikka minut kasvattanut ukkini oli innokas metsämies. Hän myös nylki pyytämänsä ketut, jänikset ja biisamit, ja niiden laudoille pingotettujen nahkojen vastenmielisen tuoksun tunnen vieläkin nahoissani. Ukkinihan itse myös perkitsi ainakin teurastamiensa mullien nahat ja teki niistä myös kenkiä. Monellakaan sodanaikaisella köyhien monilapsisten perheiden kakaroilla ei ollut kunnon kenkiä, mutta minulla oli aina ukin tekemät hyvät pieksut tai lapikkaat.
Ei - kyllä minä harjoittelin ampumistakin ajatuksissani vain vihollisen tappaminen, ei viattoman eläimen. No - kyllä kai ammuin tauluihin ihan vain huvin vuoksi, ja kilpailuvietistä johtuen.
Ilmakuvasta näkee, että Pakilantie 114 B pihanpuolella on heti toisia taloja, eikä mikään puisto ala heti takapihalta?
"kyllä minä harjoittelin ampumistakin ajatuksissani vain vihollisen tappaminen, ei viattoman eläimen"
Punikki mikä punikki.
Vai niin utelias olit, että selvitit osoitteeni. Lienet jo käynyt taloammekin tiirailemassa.
Tonttimme rajoittuu pohjoispäästään Kytöniityntiehen, ja sen varressa olevan omakotitalon kulmalta heti alkaa keskuspuisto, joka myös ulottuu Kytöniityntien mutkaan n. 50 metriä tontistamme, ja siitä vie luonnonpolku puiston uumeniin. Pakilantiellä talomme jälkeen pohjoiseen päin on vain kaksi omakotitaloa, toinen jo osittain metsän sisällä, ja sen takaa välittömästi alkaa keskuspuisto, ja siitä johtaa myös rakennettu kävelytie puistoon.
Kyllä nuo linnut kuten muutkin metsän eläimet hyvin näkyvät löytävän tiensä kotipihaani, jossa tietävät aina jotakin olevan niille tarjolla.
kuitenkin. Sellaista nukkumaan menoahan ja eestaas soutamista tuo sinun touhusi on.
Vai ei näätiä saa metsästää? Eipä tietenkään, kun sinä väität niin. Mutta kyllä niitä vain eräät pyytävät.
On taaskin laattapojalla asiatietoa, tuolla "kohtuukirjoittajalla".
Elämä on...., sinulla se rajoittuu keskutan saittiin.
mentäessä ja mikä se iso halli ja parkkipaikka on siinä vähän matkan päässä pohjoiseen?
Eihän siinä heti ala puistonreuna sinun takapihalta vaan siinä on katu välissä, monta taloa ja se halli?
näyttää olevan pihaterassit 3 kpl. Täytyypä ilmoittaa auringonottajille, että siellä naapurissa joku perverssi ukko tiirailee vähäpukeisia ladyjä!
Kyllä keskuspuisto alkaa ihan Pakilantie 114 nurkalta, sillä se kapea Kytöniityntien loppu ei ainakaan keskuspuiston eläimille mikään este ole, linnuille vielä vähemmän.
Se tarkoittamasi halli on jo lähes puolen kilometrin päässä, ja se on Paloheinän jäähalli. Sen takana pohjoiseen päin on vinkkelimäinen rakennus, Paloheinän maja, pääkaupunkiseudun tärkein hiihtokeskus. Ja sen hallin ja majan takaa luoteeseen kohoaa Paloheinän mäki noin 50 metriä ympäristöään korkeammalle, ja sillä on myös laskettelurinne mutta erityisen tärkeinä pulkka- ja kelkkamäet, ja käy se kilpahiihtolatukin lähes mäen päällä.
Itse asun Pakilan toisella laidalla, mutta tunnen nuo nurkat kuin omani, sillä kesin talvin lähden Paloheinän majalta lenkeilleni jalan, pyörällä tai hiihtäen. Mainiossa paikassa Korhonen asuu. Tunsin hyvin myös sen sotaveteraanin, jonka rintamamiestalon suuresta tontista joskus 1980-luvulla lohkaistiin se tontti, jolla Korhosen talo on, ja sen rintamamiestalon paikalla on nyt ne Korhosen länsinaapurit, muistaakseni kaksi paritaloa.
Ihan asiallisesti Kapikorhonen kirjoitteli. Itse olen sitä mieltä, että näädän voisi rauhoittaa. Ohessa asiallinen linkki.
http://www.pulkkila.fi/era/metsajat.htm
ihmisten osoitteita paljastelemaan ilman lupaa.
"Valehelua? Vai
keskuspuisto... 5.3.2008 klo 11.43
Ilmakuvasta näkee, että Pakilantie 114 B pihanpuolella on heti toisia taloja, eikä mikään puisto ala heti takapihalta? "
Nyt tarkkana Korhonen. Jos et ole antanut lupaa osoitteesi paljastamiseen, on kyseessä tietosuojarikos jonka tekijä tulisi saattaa vastuuseen teostaan.
Samalla voisi selvittää kuinka tuo osoitteesi paljastaja on osoitteesi selvittänyt.
Vai onko joku sitä mieltä, että jos esiintyy omalla naamallaan täällä on silloin myös osoite julkista tietoa?
Kaikkihan tietää Jompesta kaiken.
Hän on itse ilmoittanut nimensä ja selvittänyt kaiken muunkin, peräsuolitähystyksiä myöten! :))
Kun katsot eniron puhelinnumero hakupalvelusta hänen nimellään tietoa ja sen jälkeen klikkaat: Näytä kartalla, niin siinähän se on.
Saahan sitä puhelinluetteloa selata.
mutta en tiedä näkyykö se linkitettynä.
Eniron palvelin näyttää väärin?
Mutta ei tuo halli ole puolen kilometrin päässä tuosta Pakilantie 114. Se on lähempänä. kuva ei valehtele.
http://kartat.eniro.fi/
Kirjoita hakukenttään Pakilantie 144 ja sen jälkeen klikkaa sieltä ilmakuva.
Olet julkistanut sellaista tietoa jota sinulla ei ole oikeutta julkistaa.
Sinä et saa postata tänne muiden kirjoittajien osoitteita jollet ole saanut ao.kirjoittajan lupaa. Kun nyt olet julkistanut Korhosen osoitteen täällä keskustelupalstalla, olet syyllistynyt tietosuojarikkomukseen. Jos Korhonen päättää tehdä asiasta tutkintapyynnön, olet heikoilla.
Ehdotankin siis, että teet aloituksen aiheesta. Tuossa aloituksessa tunnustat rikkomuksesi ja pyydät Korhoselta anteeksi tekoasi. Voit vedota vaikkapa tietämättömyyteen tms. ja toivoa, että Korhonen painaa villaisella tekosesi eikä tee asiasta poliisille tutkintapyyntöä.
Usko minua. Olen lakimies koulutukseltani ja ollut näiden kanssa paljonkin tekemisissä.
.................
siihen asti, kunnes hovioikeus toisin määrittää, mitä on yksityisyyden suoja. Näin se demarien lautamies laittoi kaikille tirkistelyn ja sen tulosten levittämisen laillisuuden. Hyvä demarit,ootte te niin mahottomia -kaikessa.