Joskus aikuistakin

joka voit olla vaikka sinä. Yksi miljoonasta, kuten hänkin. Tämä ei ole satu.

ja poika. He tapasivat kaupungin yössä eräänä talvisena iltana ja rakastuivat. Mutta koska mikään tarina ei olisi tarina jos siinä olisi onnellinen alku, niin nämä tyttö ja poika eivät heti tienneet, mitä tehdä rakkaudelle. He heittelivät sitä kuin kuumaa perunaa toisilleen, sillä kumpikin pelkäsi rakkautta yli kaiken. Se oli kummallinen tunne, joka teki epävarmaksi ja mustasukkaiseksi ja siksi siitä oli päästävä eroon.

Mutta tyttö ja poika eivät ymmärtäneet, että rakkaus on kuin bumerangi; se palaa aina takaisin lähettäjälleen. Niinpä vuosien jälkeenkin he saivat huomata, että rakkaus palasi aina takaisin. Mutta se, mitä sitten loppujen lopuksi tapahtui, sen sinä kuulija saat päättää. Saivatko tyttö ja poika toisensa vai pakenivatko he ikuisesti turhaan rakkautta?

Hyvää yötä!

muuta kuin tähtiä heittää tiellesi yöhön..*

Ääneen kuiskaan..*nuku hyvin

Olipa kerran punaposkinen, reipas tyttö joka odotti innolla joulua. Hän rakasti iloista, punanenäistä pukkia ja hänen suurin lahjatoiveensa oli pikkuveli. Kaikilla muillakin oli pikkuveli, hänelle myös.
Joulu tuli ja pukki lahjoineen ja tytöllä oli hauskaa ja hän oli onnellinen.
Mutta ei vieläkään pikkuveljeä.
Suu mutrussa hän katseli alta kulmainsa pukkia ja kysyi: Enkö vieläkään saanut veljeä, vaikka olen ollut niiiinnn kilttinä?
- Ensi jouluna, ensi jouluna, sanoi pukki.
Minulla on ollut kiireitä, en ole joutanut et-
simään sinulle sopivaa.
Aika kului. Tuli kevät, kesä, syksy ja talvi
mutta mitä olikaan tapahtunut?
Tytön usko joulupukkiin oli mennyt, sillä hänelle kerrottiin että se olikin vain naapurin setä ja että pukkia ei ollut oikeasti olemassakaan, se oli vain joulusatua ja leikkiä.
Joulun alla äiti lähti matkoille ja palasi kotiin aattona pienen käärön kanssa.
- Toiveesi on toteutunut, lapseni!
Tässä sinulle veli.
Tyttö oli haltioissaan katsellessaan veljen punaisia kasvoja ja pieniä nyrkkejä, jotka huitoivat nyytin sisältä.
-Äiti äiti, hän huudahti.
Veikka on ihan naapurin sedän näköinen.
Äiti sanoi: tämä on niitä Joulun ihmeitä, lapsoseni!

Sen pituinen se.

olipa kerran se ja sen pituinen se, muttei ollu toista kertaa.