En ole uskaltanut ääneen tätä sanoa, kun ympärillä olevat odottajat tuntuvat vaan hehkuttavan, että odotusaika on NIIN ihanaa ja on NIIN hyvä olo ja mielettömästi energiaa ja näyttääkin niin hehkeältä ja mitä kaikkea.
Mun mielestä tämä ei vielä ole ollut kivaa yhtään hetkeä, nyt rv 17 3. Älkää käsittäkö väärin, lapsi on toivottu ja olemme onnellisia raskaudesta, mutta tämä itse raskaana oleminen on toistaiseksi vain kamalaa! Rinnat on kasvaneet jo nyt niin, että yläselkä on ihan jumissa, ristiselkää särkee, vatsaa vihloo ja pää on kipeä. Äitiysfarkut on ihan mahdottomat, ne ei pysy ylhäällä kun kävelee, naama on kuin pizza ja nukuttua ei saa kun pitää 5-6 kertaa yössä käydä vessassa. Olo on jo nyt niin iso etten meinaa tunnistaa itseäni kun kaikki mitä syö tuntuu jäävän rasvaksi ihon alle. Uuh, ja pahin taitaa olla vasta edessäpäin...!
Muuttuuhan tämä vielä kivaksi, muuttuuhan?
Mun mielestä tämä ei vielä ole ollut kivaa yhtään hetkeä, nyt rv 17 3. Älkää käsittäkö väärin, lapsi on toivottu ja olemme onnellisia raskaudesta, mutta tämä itse raskaana oleminen on toistaiseksi vain kamalaa! Rinnat on kasvaneet jo nyt niin, että yläselkä on ihan jumissa, ristiselkää särkee, vatsaa vihloo ja pää on kipeä. Äitiysfarkut on ihan mahdottomat, ne ei pysy ylhäällä kun kävelee, naama on kuin pizza ja nukuttua ei saa kun pitää 5-6 kertaa yössä käydä vessassa. Olo on jo nyt niin iso etten meinaa tunnistaa itseäni kun kaikki mitä syö tuntuu jäävän rasvaksi ihon alle. Uuh, ja pahin taitaa olla vasta edessäpäin...!
Muuttuuhan tämä vielä kivaksi, muuttuuhan?
Vastaukset 13
Vanhimmat
en minäkään osaa nauttia tästä raskaana olemisesta. olen koko elämäni odottanut tätä, ja nyt olen joutunut huomaamaan että ihanuus on kaukana tästä. olen viikolla 21 ja oksennan vieläkin päivittäin ja koko ajan on epämukava ja ISO olo. olen lihonut jo 10kg ja olen ihan kauhuissani, vaikken ole syönyt yhtään sen enempää kuin ennenkään. mutta eiköhän tämä odotus ole kaiken tämän arvoista :)
että mitä ihanaa odottamisessa on!
Kertokaa, kuka tietää :)
Kyllä olo mulla helpottui siinä viikon 23 jälkeen viime raskaudessa, mutta ei se silti poistanut tosiasioita, että:
Nukkua voi vain yhdessä asennossa mukavasti
Hengittäminen on välillä raskasta
On peräpukamia ja ummetusta
Nokka on tukossa
Nälkä on jatkuvasti
iho kukkii
viime raskauden loppuvaiheessa jalat ja kädet turpos niin, ettei kengät mahtuneet jalkaan ja sormukset piti ottaa pois...
väsyttää...
Suosittelen aloittajalle, että hankkii henkselit (sekin vielä ;), pysyy housut jalassa :)))
Mä meen viikolla 24 nyt... olo on kyllä energinen, oon saanut tehtyä vaikka mitä (oon sairaslomalla käden takia kotona, lapsi hoidossa).
Heh, mulla on ajoittain ihan samoja fiiliksiä. Liittynee tähän oman kehon muuttumiseen, ja just tähän 2. trimesterin alkuun jolloin vauvamaha ei vielä kunnolla näy (= ihmiset kattoo että toi on mahoton LÄSKI) mutta omia housuja ei enää pysty kiskomaan vyötäröstä kiinni, ja äitiysvaatteet toisaalta vielä lepattaa. Ei ole mitään sopivaa, ja töissä pitäis kuitenkin käydä jotain muuta kuin säkki päällä.
Selkäongelmia on ollut mullakin alusta asti, ensi niska-hartia ja nyt keskiselkä. Saikkua paukkuu ja olo on kuin invalidilla. Se harmittaa, ja pelottaa samalla että mitä edessä vielä onkaan - nyt on tullut vasta n. 1,5kg lisää painoa, ja tämmöisiä tukiruoto-ongelmia ny jo. Huh! Koitetaanpa siis vaan kestää... rv19 menossa mulla.
Olo on kuin muumimammalla ? Ja tiedätkö mitä ? Kaikkein hassuinta tuossa on se, että se on itseaiheutettu ja eikä useinmiten jää edes viimeiseksi kerraksi. Mun on hyvä naureskella, kun olen kolmen pojan äiti ja nuorimmainenkin täyttää kohta neljä. Kolmannen loppusuoralla mulla iski paniikki ja olisin perunu koko jutun jos se olis ollu mahdollista. Nyt on kuitenkin koko ajan hirvee himo saada uusia vauvoja. Onneksi ikä tuli jo vastaan. Omalta kohdaltani voin sanoa, että kaikki hankaluudet menisin uudelleen läpi koska palkkio on vertaansa vailla ! Kyllä se helpottaa: jos ei ennemmin niin sit myöhemmin. Reipasta raskautta ! Huom ! Selkäruotokipuun auttaa kontallaan jumppaaminen = ne liikkeet jotka ainakin aikoinaan oli neuvolan esitteessä.
Ja tuntunut lähes tulkoon koko raskauden ettei ole niin ihanaa vaikka todella onnellinen vauvasta olen ja on ihanaa kun se potkii. Alkuraskaudessa vaivasi paha astman pahenema. Ja kun sen sai kuntoon niin ei loppuen lopuksi kauaa mennyt kun joutuin lepo määräykseen kun ennen aikaiset supistukset alkoivat. Nyt saanut niiden sekä liitoskipujen takia olla useasti kipeänä,niin tuntuu että saisi jo syntyä kohta puoliin,mutta silti haluaa pienen pysyvän vielä mahassa että hyvin pärjää eteenpäin kun syntyy.Etten voi valitettavasti luvata helpottuvan.
raskaus ole tavallaan elämän ihaninta aikaa ollutkaan niin on onni suuri pienestä vauvasta mahassani :) ja vaivoja olen monesti miehellekin kuitannut ettei kait se voi aina olla helppoa kun uuden ihmis elämän tekee. Ja uskon että kaikki unohtuu kun saa sen pienen elämän jonka on tehnyt syliin ottaa. Ja jospa synnytys sekä vauva olisivat sitten helppoja :)
... kun luin juttua! Ihan samat tuntemukset. Pahoinvointi ja oksentelu alkaa onneksi nyt laantua. Naama kukkii edelleen ja finnit on joitain ihan käsittämättämiä monstereita jotka näkyy kirkolle asti. Mulla ei painoa ole tullut vielä lisää kun ei ole tuota ruokahaluakaan ollut. Jos vessaan herää neljän jälkeen (eli joka yö) en saa enää nukuttua vaan sitten odottelen kellon soittoa työaamua varten. Koko päivän on väsy ja vatsaan sattuu vaikka makaisi vain sohvalla. Samalla koko ajan henkinen huoli että saako vauva tarvittavat rakennusaineet kun mikään ruoka ei maistu tai pysy sisällä, eikä siis edes ne vitamiinipillerit. Onko mahassa kaikki ok kun sattuu ja jos ei okseta niin taas onkohan mahassa kaikki ok.
Päivän pelastus oli kun kolmen lapsen äiti, hyvä ystäväni kertoi että mun vatsa on tosi kaunis. (ja olen tietysti samaa mieltä...). Mutta missä siis on se keskiraskauden "Jee ihanaa" olo. Ei ainakaan täällä osoitteessa.
Varmasti kaikki unohtuu kun vauva on sylissä, mutta nyt kanssasisaret piti vähän purnata!
Ihanaa että joku muukin on samoilla fiiliksillä:) Uskaltauduin purnaamaan vähän myös yhdelle jo synnyttäneelle ystävälleni, joka yllättäen oli ihan samaa mieltä, että ei tämä raskaus mitään mieletöntä ilotulitusta ollut. Mutta että kyllä se vauva sitten kuittasi kaikki kolotukset ja pukamat ja ärsytykset.
Ja vielä yllättävämpää... tänään olen jopa kokenut jonkun ihmeellisen energialisäyksen, johtuuko sitten viikonlopun läheisyydestä vai mistä, mutta ei ole harmittanut vielä kertaakaan, vaikka housut roikkuu edelleen puolessa takamuksessa ja otsassa on keskellä Etna.
Ihanaa viikonloppua, pitäkää mahat pystyssä tai jotain:)
Mulla ei oo pitkään aikaan ollu näin hauskaa, kuin tätä pastaa selatessa. Ihana lukea muiden ummetusongelmista ja kaikista muista inhimillisistä sävyistä, mitä raskaus tuo tullessaan.
Ja kummasti monesta viestistä löytää itsensä ;x)
Mä olen huomannut, että vaivojen määrä on vakio läpi raskauden. Oksetus muuttuu närästykseksi, piereskely ummetukseksi, pääkipu lonkkakivuksi jne.
Ja kun mä nokka tukossa makaan sohvalla voipuneena pitkän työpäivän jälkeen ja koti on siivoomatta ja kunnon ruoka laittamatta, niin mies se vaan tulee kotiin, hymyilee autuaasti ja silitää masuani ja on maailman onnellisimman näköinen.
Silloin ei voi muuta, kuin hymyillä ja olla hetkessä mukana! Ja ilman tuota tunnetta mä en varmaankaan jaksaisi enää päivääkään tätä raskautta. Elämä on ihmeellistä!
Täällä raskausviikkoja 13 3.
Esimmäiset 2 kuukautta oli täyttä helvettiä: väsytti niin kuin olisi kuolema tulossa, piti miettiä mitä ruokaa tekisi mieli ja sitten kun sitä sai niin sekin teki pahaa. Jatkuva piereskely alkaa käymään miehen hermoille sekä yöisin wc:ssä ramppaaminen. Tissit ovat nyt jo kasvaneet ja ovat niin jumalattoman kipeät. Pää särkee, ruoka närästää ja häntäluu sattuu. Liikunnallinen ihminen hengästyy nyt rappusissa, tuntuu sieltä että kunto olisi romahtanut.
Onneksi nyt 12 rv:n jälkeen väsymys ja paha olo on helpottanut. Jäljellä ilmapallovatsa ja piereskely. Toivottavasti nekin rauhoittuisivat pian! Kaikki rasittavuus ja valvomiset vielä edessä päin, miten niistä selviää?
Raskausviikkoja ihan just 20 ja olo vaihtelee kaameasta karmeaan ja kaikkeen siltä väliltä. Ensin oli ihan kamala pahoinvointi, sitten rv 14 alkoi liitoskivut, sitten alkoi virtsatieinfektion ja epäspesifi bakteeri vagiinosi jylläämään pimpsassa.
Lääkäri ja kätilö sanoivat että joillakin naisilla raskaushormonit aikaan saavat kaiken tämän ja että vaivat poistuvat kun lapsi syntyy. Todella lohdullista.
Naama kukkii kuin kesäpelto.Ummetus on jotain sanoin kuvaamatonta. Pissahätä jatkuvaa. Alapää kipeänä vaapun raskaassa lähihoitajan työssäni. Miten kummassa mun mahakin voi näyttää siltä kuin olisin viimesilläni vaikka olen vasta puolessa välissä.
Onko muilla näitä ihme alapää vaivoja?
Kyl valitettavan tutulta kuulostaa nuo alapään vaivat, onnesta vaan yksi pissatulehdus ollut, nyt rv 15. mutta oli sen verta kipeäkin että saisi jäädäkkin yhteen.. ihme särkyä alapäässä, jossei särje niin viiltää ja vihloo, jos ei vihlo eikä viillä niin tuntuu painetta.. HUOH. himottaa jatkuvasti mutta seksin jälkeen alapäätä särkee nonstoppina pari päivää. pahaa oloa jatkui viimeviikkoon asti ja mikään ruoka ei mennyt alas (paitsi mandariinit), nukun kevyesti 12-16 tunnin unia ja saatanpa ottaa vielä päiväunet. Onneksi mies on ihana ja hellii, on innoissaan vauvasta. Kaiken pahinta ehkä on ollut ärtyneisyys tai pikemminkin viha :D jatkuva raivo päällä. onneksi se meni ohi ja mieli on tasaantunut. työt ahdistaa ja harmittaa ja jatkuvaa saikkua.. ei huvittaisi vielä vallan jäädä saikullekkaan kun olen vasta näin alussa mutta ei anna hermot periksi töissäkään olla. eikö muilla ole ollut stressiä ja ahdistusta työssäkäynnistä ?
silti en vaihtaisi päivääkään pois, vaikka kuinka valittaisin niin en mitään niin paljon odota kuin saavani pienen lapseni syliini
Olo ei ainakaan parane synnytyksen jälkeen. Tissit pakottaa, imetyksen opettelu, vauvan masuvaivat, ei saa nukkua öisin, parisuhdeongelmat, oma pää heittää, itkettää ja ahdistaa. Että voin sanoa että synnytyksen jälkeen se urakka vasta alkaa.