Kaikki sympatiani ovat niiden odottavien äitien puolella, joilla lapsen syntymä menee lasketun ajan yli. Olen itse jo todella kärsimätön, vaikka viikkoja on vasta 34 4. Odotusta siis edessä vielä useampi viikko... Odotamme esikoista.
Olen ollut saikulla supistusten takia jo kolmisen viikkoa. Äitiysloma töistä alkaa tämän viikon loputtua. Opiskelujakin olis, mutta kun en pysty keskittymään. Päivät ovat vain kopioita toisistaa, eikä mitään tekemistä.
Supistukset ovat kaiken lisäksi vähentyneet, joten nyt tuntuu siltä, että lapsi menee taatusti minun tuurilla 2 viikkoa yliajalle... Kohdunkaula on pehmeä, mutta kiinni. Hyvä tietysti, ettei ihan vielä synnykään.
Olen siivonnut kaikki kaapitkin, pessyt vauvan vaatteet, käynyt kävelyllä, leiponut lukuisia pellillisiä pullaa vierasvaraksi pakkaseen... Ne opinnot eivät vain kiinnosta, vaikka olishan niiden hoitaminen nyt hyödyllistä. Miten ihmeessä sitä keskittyy, kun ajatukset pyörii vain vatsan ympärillä?
Mitä tekemistä minä keksin?
Käyn kävelyllä, siivoan, laitan ruuan, luen mailit, soitan jollekulle, ja huomaan että kello on vasta 11... Siinä on vielä monta tuntia päivää jäljellä! Äh.
Valitusvirsi ihan turhasta. Onko kohtalotovereita? Mitä puuhastelua te olette keksineet? Minä olen jo siivonnut varaston ja autotallinkin, remontoinut pikkujuttuja jne...
Olen ollut saikulla supistusten takia jo kolmisen viikkoa. Äitiysloma töistä alkaa tämän viikon loputtua. Opiskelujakin olis, mutta kun en pysty keskittymään. Päivät ovat vain kopioita toisistaa, eikä mitään tekemistä.
Supistukset ovat kaiken lisäksi vähentyneet, joten nyt tuntuu siltä, että lapsi menee taatusti minun tuurilla 2 viikkoa yliajalle... Kohdunkaula on pehmeä, mutta kiinni. Hyvä tietysti, ettei ihan vielä synnykään.
Olen siivonnut kaikki kaapitkin, pessyt vauvan vaatteet, käynyt kävelyllä, leiponut lukuisia pellillisiä pullaa vierasvaraksi pakkaseen... Ne opinnot eivät vain kiinnosta, vaikka olishan niiden hoitaminen nyt hyödyllistä. Miten ihmeessä sitä keskittyy, kun ajatukset pyörii vain vatsan ympärillä?
Mitä tekemistä minä keksin?
Käyn kävelyllä, siivoan, laitan ruuan, luen mailit, soitan jollekulle, ja huomaan että kello on vasta 11... Siinä on vielä monta tuntia päivää jäljellä! Äh.
Valitusvirsi ihan turhasta. Onko kohtalotovereita? Mitä puuhastelua te olette keksineet? Minä olen jo siivonnut varaston ja autotallinkin, remontoinut pikkujuttuja jne...
Vastaukset 12
Vanhimmat
virkkaa ja neulo vaaville kuteita :)
Harmillista, mutta en ole pätkääkään lahjakas käsitöissä.:( Hermot vain menee, enkä nyt toivo sitäkään. En osaa edes päättää kaulahuivia... heh. Virkkaaminen on vielä neulomistakin pahempaa.
Kiitos kuitenkin vinkistä. Ehkäpä voisin ompelukoneella hurauttaa pari koristetyynynpäälistä vauvan huoneen nojatuolille... Se voisi onnistua.:)
No oo onnellinen että et oo sairaslomalla verenpaineen takia :(
Itse vuodelevossa kotona, mitään ei saa tehä, eikä pystyiskään huimauksen takia. Itsellä lähes samat viikot ja kuukauden olen maannut jo...kyllä tääkin tylsää on mutta uskon että lopussa kun kaikki on ohi niin kaikki oli sen arvosta :)
Varmasti kyllästyttää! Sun täytyy vain tyytyä lueskelemaan jotain kirjoja tms.
Minäkään en saisi niin paljoa touhuta, kun olen touhunnut... Mies välillä valittaa, jos olen kovin ahkeroinut. Mutta kun mulla on vahvasti ollut koko ajan sellainen olo, että lääkärin ohjeet ovat hätävarjelun liitoittelua. Eikä supistuksia ole tullut yhtään sen enempää kun olen touhunnut, verrattuna lepäilyyn. Alussa pötköttelinkin enemmän, mutta enää en malta, kun en koe siitä olevan mitään hyötyä.
Onhan se niin, että pitkä aika on sitten hyvä muisto, kun lapsen kanssa on hommaa ja väsyttäis...:) Taatusti lapsi olis paljon pahemmankin kärsimyksen arvoista. Jaksetaan siis, mieli korkealla.
Mulle teki ihan hyvää vähän avautua täällä. Toivottavasti sinullekin.:) Ja yhdyn otsikkoosi!
Siivoat ja touhuat yksiksesi kotona ! Itselläni on kolme poikaa joten puhun syvällä rintaäänellä: mene kun vielä voit ! Kuvittele olevasi turisti omassa kaupungissasi. Missä paikoissa et ole vielä tai pitkään aikaan käynyt ? Itse asuin 16 vuotta kaupungissa jossa en saanut käytyä esim museossa... Riko rutiinit. Vauvan tulon jälkeen ehdit viettää "monistettuja" päiviä. Kutsu kylään se ystäväsi jota et ole ehtinyt tavata aikoihin. Mene läheiselle vanhainkodille lukemaan päivän lehtiä ääneen. Kummityttösi tai sisaresi poika: vietä päivä hänen kotonaan, lapsi tykkää kun eitarttekaan mennä päiväkotiin ja joku on vain häntä varten. Vuokraa Tuulenviemää- video ja itke kunnolla kun ei ole kukaan katsomassa. Ja lue joka päivä vähän niin et stressaannu siitä ettet saa opiskeltua. Toisaalta: uskon että silläkin on tarkoituksensa, että loppuraskauden aikana se vatsa on ajatus numero yksi. Onnea matkaan ! Nauti elämän pienistä asioista !
Tuulen viemää on jo katsottu... ;)
Yksin olen siksi, että kaikki tutut ovat töissä tai sitten luennoilla päivät. Harmillista. Mitään lapsuuden ystäviä tai kummilapsia tästä kaupungista ei löydy, koska muutin tänne vasta 4 vuotta sitten miehen perässä.
Yksin voisin tietysti rikkoa rutiineja vähän enemmän. Löytyisihän täältä kylpylä, varmaan joku museokin... Aika kaukana on kaikki, kun ei ole autoa. Mutta bussilla varmaan pääsee.
Kiitos tsemppipuheesta. Olin sen tarpeessa.:)
täällä ihan sama juttu ollu viikolta 34. silloin jäin saikulle supistusten takia. nyt mennään "jo" 37 5, mut silti tuntuu et se LA on niin pirun kaukana. :) ja mulla kans semmonen olo et ku näin paljon odotan niin varmasti menee sen pari viikkoa yli.
päivät kuluu ulkoillessa ja lukiessa. mut tuntuu et aika ei kulu millään. :/ hyviä vinkkejä tossa edellisessä. taidanpa kokeilla. :) onnellista loppuodotusta sinne. T. TulevaMamma ja maha-asukas :)
täällä minäkin ODOTAN kärsimättömänä tämän kuun loppua-JOSKO tämä suostuisi tulemaan vaikka vähän aikasemmin kuin siskonsa!
kuopus käynnistettiin rv 42 viikoilla ja arvaa oliko PIIITKÄ odotus ja kun mitään-yhtään mitään synnytykseen liittyvää ei tapahtunut ennen sitä käynnistystä??!
että,vielä olis muutama viikko laskettuun,mutta sais mun puolesta tulla jo 2 viikoa ennen..tai ainakin neuvolassa meinattiin ettei menisi ihanlaskettuun,mutta saas nähä..
-- rv 34 2 --
Nyt Sinulla on viela mahdollisuus levata kunnolla ja pitaa itsestasi huolta.
Kay kampaajalla, aja karvoituksesi pois, tee kasvonaamio, ota pedikyyri, hanki synnytyksen jalkeiseksi ajaksi hyvannakoisia vaatteita, koska vauvan kanssa et jaksa ensialkuun lahtea kaupoille, opettele kuvaamaan digitaalikameralla ja nyt viimeistaan perehdy herkullisten, kevyiden ja ravintorikkaiden tuoresalaattien valmistamiseen. Vauvaa imettaessasi tarvitset parasta mahdollista ravintoa, jotta voit itse sita maidon muodossa vauvallesi tarjota.
Aina löytyy selityksiä...
En käy koskaan kampaajalla. Ystävättäreni laittaa hiukseni, ja hän teki sen jo pari viikkoa sitten.
Intiimialueelta karvojen ajelu on niitä harvoja asioita, mikä ei enää onnistu... Vatsa töröttää niin tuossa edessä, etten taivu. Mies ajelee lauantaisin saunan jälkeen.
Vaatteita en halua ostella nyt, kun en tiedä mikä istuu sitten lapsen saannin jälkeen. En halua ostaa mitään turhaa. Mitenkään en voi tietää, mikä on kokoni/mallini sitten vaikka kesällä. Kengät ja uuden laukun ostin jo.
Pedikyyri... Ehkä ei sentään. Kasvohoidossa tosin kävin jo!
Osaan kuvata digikameralla.:)
Olen myös innokas kokki, erityisen hyvä tekemään salaatteja. Ei tarvitse enää opetella.
Kiitos vinkeistäsi, mutta niiden avulla en valitettavasti saa päiviäni kulumaan. Pitää keksiä jotain muuta.:)
Tiedän että nyt on mahdollisuus levätä, mutta kun lepääminen ei kiinnosta. En jaksa istua paikallani puolta tuntia pidempään. Energiaa olis vaikka pienelle kylälle!
Minä keksin meillä kyllä miljoona asiaa, jotka pitäis jonkun ehtiä ja jaksaa hoitaa. Itse olen todella huonossa kunnossa ja kolme lasta jo on, joten ei riitä enää paukut yhtään mihinkään. Hyvä kun saan itseni ja lapseni hengissä pysymään. Mutta täältä löytyis siivoomista, remonttia, puuhommia.... Ihan miten paljon vain.
Itse odotan sitä, kun vauva syntyy ja olen taas itse kunnossa, että pääsen hoitamaan noita juttuja. Onneksi siihen on enää alle kaksi kuukautta.
Joo kotona olenkin jo siivonnut kaikki varastotkin, kunnostanut kynnykset ja laittanut ne viimeiset listat jotka jäivät remontissa laittamatta, vaihdoin jopa öljyt autoon, kun en muuta tekemistä keksinyt. Siitä isäntä kyllä jo suutahti...
Minulla energiaa riittää, enkä koe että raskaus estää tekemästä mitään. Päinvastoin, energiaa on paljon enemmän kuin ennen raskautta! Äitini kertoi, että hänelläkin oli aikoinaan minua ja veljeäni odottaessa "energiakuukausi" ennen meidän syntymää. Hän oli mattopyykillä, kun minua odottaessa meni lapsivesi...
Mutta kun sinulla ei ole energiaa, niin nauti siitä, että sinulla on hyvä syykin lepäillä. Jos väsyttää, niin tuskin aika tuntuu niin pitkältä, kun löhöilee sohvalla. Ehdit hoitamaan ne kotiaskareet sitten myöhemmin... Tuskin ne ovat kovin tärkeitä.:) En minäkään niitä niin paljoa tekisi, jos keksisin jotain muuta.:)