Joku nyt voi vetäistä herneen nenäänsä tästä mitä nyt tässä kirjoittelen koska palstalla tuntuu olevan runsaasti aidosti hätääkärsiviä ylivelkaisia, mutta en missään nimessä halua ketään loukata. Kunhan kerron miten itselläni asiat ovat menneet/menivät. Siitä en sitten tiedä onko tämä yleistä, jotkut ovat jopa sanoneet että onkohan joidenkin instanssien välillä ollut tiedonkatkos ja olen ikäänkuin pudonnut jotenkin väliin rekistereistä tai jotain, mutta:
Itsellä meni jutut aika perinteisen kaavan mukaan, nimissäni oli sukulaisen omaisuutta runsaasti ja kuolemantapauksen myötä päälle lankesi perinnöksi pelkkää velkaa. Niin pankilta kuin verottajaltakin.
No, summat olivat niin suuria että kun lottovoitolla ne olisi voinut kuvitella maksavani mutta eipä muuten, itse asiassa summat paperilla olivat niin huikeat että että en jaksanut stressata niistä millään lailla. Suoraan sanoen en reagoinut tilanteeseen mitenkään, aina kun jossakin kirjeessä mainittiin että pitää saapua jutustelemaan (lähinnä ulosottovirasto) tilanteesta niin aina kuitenkin kiltisti näihin menin.
Mitenkään vastahakoinen en ollut mutta summat vain olivat minulle lukuja paperissa. Niistä en mitään paineita ottanut. Olin tuolloin ja olen edelleenkin töissä, tosin pienen sairasloman välissä pikku sairastumisen takia jouduin pitämään mutta muuten ihan tasaista olemista, jonka seurauksena velkasaneerauksia ym. ohjelmia ehdottelivat.
Sanoin ihan kohteliaasti että en ole millään lailla vastahakoinen mutta en mä jaksa mitään kauheata paperisotaa että mulla on aika vakiotulot (ihan duunaritason palkat) ja että mulle nyt ei sen enempää omaisuutta mitä nyt on paperilla kuukausittain kerry että mitäs jos tutkitte kaikki nämä paperit ja ilmoitatte lopputuloksen millaista summaa ehdottaisitte maksettavaksi.
Että kun nyt käteen jää elämiseen, lemmikkien hoitoon ja muutamaan baari-iltaan kuukaudessa rahat niin muun voi viedä jos niin päätätte, että teidän käsissännehän tää juttu on, mä vaan sujuvasti kuuntelen (likimain sanasta sanaan mitä tuolloin sanoin).
No, meni jonkun aikaa ja postissa tuli paperit joissa ehdotettiin tiettyä summaa joka kuukausittain palkasta napattaisiin, johon kysyttiin vielä oma suostumus (oletan että sillä ei suurtakaan merkitystä olisi ollut vaikka olisin kieltäytynytkin:)).
Summa nyt oli hieman suurempi kuin itse olin ajatellut ja tuntui tietysti vähän huvittavalta maksella rahoja jotka eivät tainneet edes pahemmin painaa jos korkoihinkaan vertasi, mutta ilmoitin että ok, tehdään niin, ja aloin maksella. Tiesin kyllä senkin systeemin että jossain vaiheessa tulee valkojen vanheneminen.
Nimissäni kyllä oli pari autoa ja kämppä täysi tavaraa, jota tulin ajatelleeksi vasta jälkikäteen, mutta ei siinäkään koskaan mitään ongelmia tullut niihinhän kai olisi voitu ulosoton kautta kajota (ilmeisesti velkaa hieman suhteutetaan tullaanko nyt enää kenekään telkkaria ja videoita hakemaan...en tiedä)
Kaikki hankinnat kyllä tämän jälkeen mitä tein laitoin aina avovaimon nimiin luonnollisesti ja mitään maallista en itselleni haalinut vaikka joskus pikku onni mm. veikkauksessa tms. saattoi hieman pussia kartuttaakin.
Mitään ongelmia minulle ei tähän päivään mennessä ole tullut tästä, reilu vuosi sitten tuli kerran vain paperi postiluukusta että velanperintä lopetetaan koskan velkojen lankeamisesta on kulunut tietty aika, olisko ollut 5 vuotta. Jotain 5 vuoden vanhenemisesta olen itsekin kuullut. Itselläni ei rehellisesti sanoen ole mitään hajua mitä missäkin rekisterissä lukee tätä nykyä.
Koskaan en ole ruvennut ottamaan selvää kun missään kuluneen vuoden aikana tekemissä jutuissa ei ole tullut eteen että jonkinlaisia luottohäiriömerkintöjä pepereissa kulkisi. Jotkut kun ovat sanoneet että ainakin jos pahoja ongelmia on niin ei saisi edes puhelinliittymää omiin nimiinsä, niin näissä pienemmissä hommeleissa kuin sen isommissakaan ei kukaan ole ikinä mitään ongelmia ilmoitellut. Kai sitä nyt jonkun häiriörekisterin luulisi olevan kun kuitenkin aika suurista velkasummista puhuttiin, vai hävisivätkö nyt nekin sitten velan vanhenemisen myötä...?
Kuten aikaisemmin sanoin, tämä nyt oli vain oma esimerkki ja jos joku nyt osaa jotain sanoa että onko tämä ihan perustilanne vai onko ollut jotenkin tavallisuudesta poikkeavan helppoa makselu, niin olisi kyllä mukava ihan mielenkiinnosta tietää...? Niin usein vain on kuullut niin ihmettelyä kuin nurinaakin, muutaman kerran joku on sanonut jopa "edes velkasaneerauksessa ei ole noin lepsua". Ja kun nyt kaikki sanovat että se taitaa olla se "velallisen lottovoitto" niin ihmettelen kyllä sitten että missähän ohjelmassa itse olen ollut...?
Itsellä meni jutut aika perinteisen kaavan mukaan, nimissäni oli sukulaisen omaisuutta runsaasti ja kuolemantapauksen myötä päälle lankesi perinnöksi pelkkää velkaa. Niin pankilta kuin verottajaltakin.
No, summat olivat niin suuria että kun lottovoitolla ne olisi voinut kuvitella maksavani mutta eipä muuten, itse asiassa summat paperilla olivat niin huikeat että että en jaksanut stressata niistä millään lailla. Suoraan sanoen en reagoinut tilanteeseen mitenkään, aina kun jossakin kirjeessä mainittiin että pitää saapua jutustelemaan (lähinnä ulosottovirasto) tilanteesta niin aina kuitenkin kiltisti näihin menin.
Mitenkään vastahakoinen en ollut mutta summat vain olivat minulle lukuja paperissa. Niistä en mitään paineita ottanut. Olin tuolloin ja olen edelleenkin töissä, tosin pienen sairasloman välissä pikku sairastumisen takia jouduin pitämään mutta muuten ihan tasaista olemista, jonka seurauksena velkasaneerauksia ym. ohjelmia ehdottelivat.
Sanoin ihan kohteliaasti että en ole millään lailla vastahakoinen mutta en mä jaksa mitään kauheata paperisotaa että mulla on aika vakiotulot (ihan duunaritason palkat) ja että mulle nyt ei sen enempää omaisuutta mitä nyt on paperilla kuukausittain kerry että mitäs jos tutkitte kaikki nämä paperit ja ilmoitatte lopputuloksen millaista summaa ehdottaisitte maksettavaksi.
Että kun nyt käteen jää elämiseen, lemmikkien hoitoon ja muutamaan baari-iltaan kuukaudessa rahat niin muun voi viedä jos niin päätätte, että teidän käsissännehän tää juttu on, mä vaan sujuvasti kuuntelen (likimain sanasta sanaan mitä tuolloin sanoin).
No, meni jonkun aikaa ja postissa tuli paperit joissa ehdotettiin tiettyä summaa joka kuukausittain palkasta napattaisiin, johon kysyttiin vielä oma suostumus (oletan että sillä ei suurtakaan merkitystä olisi ollut vaikka olisin kieltäytynytkin:)).
Summa nyt oli hieman suurempi kuin itse olin ajatellut ja tuntui tietysti vähän huvittavalta maksella rahoja jotka eivät tainneet edes pahemmin painaa jos korkoihinkaan vertasi, mutta ilmoitin että ok, tehdään niin, ja aloin maksella. Tiesin kyllä senkin systeemin että jossain vaiheessa tulee valkojen vanheneminen.
Nimissäni kyllä oli pari autoa ja kämppä täysi tavaraa, jota tulin ajatelleeksi vasta jälkikäteen, mutta ei siinäkään koskaan mitään ongelmia tullut niihinhän kai olisi voitu ulosoton kautta kajota (ilmeisesti velkaa hieman suhteutetaan tullaanko nyt enää kenekään telkkaria ja videoita hakemaan...en tiedä)
Kaikki hankinnat kyllä tämän jälkeen mitä tein laitoin aina avovaimon nimiin luonnollisesti ja mitään maallista en itselleni haalinut vaikka joskus pikku onni mm. veikkauksessa tms. saattoi hieman pussia kartuttaakin.
Mitään ongelmia minulle ei tähän päivään mennessä ole tullut tästä, reilu vuosi sitten tuli kerran vain paperi postiluukusta että velanperintä lopetetaan koskan velkojen lankeamisesta on kulunut tietty aika, olisko ollut 5 vuotta. Jotain 5 vuoden vanhenemisesta olen itsekin kuullut. Itselläni ei rehellisesti sanoen ole mitään hajua mitä missäkin rekisterissä lukee tätä nykyä.
Koskaan en ole ruvennut ottamaan selvää kun missään kuluneen vuoden aikana tekemissä jutuissa ei ole tullut eteen että jonkinlaisia luottohäiriömerkintöjä pepereissa kulkisi. Jotkut kun ovat sanoneet että ainakin jos pahoja ongelmia on niin ei saisi edes puhelinliittymää omiin nimiinsä, niin näissä pienemmissä hommeleissa kuin sen isommissakaan ei kukaan ole ikinä mitään ongelmia ilmoitellut. Kai sitä nyt jonkun häiriörekisterin luulisi olevan kun kuitenkin aika suurista velkasummista puhuttiin, vai hävisivätkö nyt nekin sitten velan vanhenemisen myötä...?
Kuten aikaisemmin sanoin, tämä nyt oli vain oma esimerkki ja jos joku nyt osaa jotain sanoa että onko tämä ihan perustilanne vai onko ollut jotenkin tavallisuudesta poikkeavan helppoa makselu, niin olisi kyllä mukava ihan mielenkiinnosta tietää...? Niin usein vain on kuullut niin ihmettelyä kuin nurinaakin, muutaman kerran joku on sanonut jopa "edes velkasaneerauksessa ei ole noin lepsua". Ja kun nyt kaikki sanovat että se taitaa olla se "velallisen lottovoitto" niin ihmettelen kyllä sitten että missähän ohjelmassa itse olen ollut...?
Vastaukset 13
Vanhimmat
Mistä näitä näitä aina sikiää!!!
1) Velka ei periydy.
Jos olet vapaaehtoisesti lyhentänyt voudille kuolinpesän velkaa niin oma on asiasi.
Siis eiväthän velat periydykään:), älä nyt sitä luule että niitä olisin maksellutkaan.
Siis:
a) NIMISSÄNI oli maata, mantua, sun muuta jolla aikanaan oli harjoitettu toimintaa ja ollut arvoakin. Nämä tulivat itselleni toisen perinnön kautta.
b) Tämän "kukoistuksen" loppuaikana ongelmien takia jouduttiin tekemään kiinnityksiä suurista osista omaisuutta. Itse en tällöin enää ollut toiminnassa mukana, mutta en myöskään (oma moka) tullut olleeksi tarpeeksi tarkkana MITEN huonosti meni.
c) Kun varsinaisen toiminnan harjoittaja sitten kuoli ja velat lankesivat niin kuten ymmärrät luonnollisesti kaikkihan oli minun nimissäni eli siis tilanne oli käytännössä aivan sama kuin että olisin itse ollut mukana koko ajan.
d) Arvo tässä vaiheessa oli tietysti laskenut kiinnitysten ja velkojen tekemisen ajasta huomattavasti ja kun hommat pantiin pakettiin ja myyntiin niin ei enää arvo ollut lähelläkään niitä summia jotka velkojen kuittaamiseksi olisi tarvittu, joten tätä kautta jäi velkaa.
Hieman väärin ja ylimalkaisesti tietysti tilanteen selvitin tuossa aikaisemmassa tekstissä mutta en sitä nyt niin järin tarkkaan tullut selvittäneeksi kun ei oleellista itse pointin kannalta ollut miten itse velat olivat tulleet.
Ei sen puoleen, tiedän kyllä itsekin tapauksia joissa joku on tietämättä velvoitteitaan maksanut kuolinpesän velkoja tajuamatta että eivät itselleen kuulukaan.
Noh harvoin olen kuullut että sovittua voi summan jota maksaa.Itse tekisin mielelläni sopimuksen...mutta mutta!
Se on ulosotossakin vaikka aika liukuhihnamaista mulle-mulle-mulle kahmintaa yleensä onkin joskus ihmisistä kiinni jotka asioita käsittelevät. Aikanaan vähän samantapaisesti itsekin muutamaksi vuodeksi velkaannuin ja kävi myös samanlaisesti. Summat olivat sen verran isoja verrattuna tuloihin että ne olivat myöskin vain lukuja papereilla.
Samalla tavoin itse sanoin että koskaanhan en summaa saa makseltua ja selvää on että korot kasvattavat jatkuvasti summia niin runsaasti että pelkkä lyhentely on yhtä tyhjän kanssa mutta 5 vuodessa joka tapauksessa hommat vanhenevat että joko voitte (ulosotto) väijyä joka penniä mitä tulee ja viedä aina lain sallimat osuudet tai voimme tehdä diilin että joka kuukausi maksan tietyn summan ja tiedossa muutaman kerran tiedossa olevista rahoista sitten kerralla isompia könttejä.
Ei mennyt kauaakaan kun ilmoitettiin että tehdään näin kuten olin ehdottanutkin, olivat harkinneet tilannetta jossakin ylempänä ja todenneet että kun maksuhalukkuutta oli ja velka kuitenkin joskus vanhenee niin "otetaan mitä irti saadaan" kuten minulle sanottiin suorana lainauksena jonkun päättäjän puheista.
5 vuotta meni tällä lailla maksellen ja sitten vain kun aika täyttyi niin loput velat häipyivät.
Sitä en sitten tiedä onko sillä suuria eroja mille taholle on velkaa, itse olin pelkälle verottajalle. Joku joskus sanoi että näitä kohtuullisempia maksusysteemejä tehdään nykyään aika herkästi jos summat ovat niin massiivisia verrattuna potentiaalisiin saatavissa oleviin rahoihin, ja alle 100 000 "mummon markan" velkojen kanssa painivat ovat kaikista vaikeimmassa tilanteessa.
Katsotaan kuulemma aika herkästi vielä siihen ryhmään että joskus pystyisi velat maksamaankin kokonaisuudessaan.
Loppujen lopuksi kuitenkin jos niin yksinkertaisessa tilanteessa on kuin itsekin ex-velkainen kerroit olevasi että tiesit 5 vuoden sitkuttelun jälkeen olevasi vapaa veloista niin ei se nyt oikeastaan itselläkään missään vaiheessa ylipääsemättömältä tuntunut. Aika pitkälle tuntuu joustoa löytyvän varsinkin jos olet persaukinen ja velkaa on suuret määrät.
Ihan nyt tuli mieleen kun joku tuossa täälläkin ehti ilmoittaa että ei oltu suostuttu sopimiseen niin mitä käytännössä tapahtuu jos ei pääse neuvotteluissa mihinkään?
Meinaan jos nyt ajatellaan että kuussa jää käteen vaikka 1 000 euroa, mitään sellaista omaisuuttakaan ei ole mitä olisi järkeä lähteä realisoimaan ja velat ovat vaikka 100 000 euroa ulosotossa ja juoksevat koko ajan korkoa niin mitä silloin tehdään. Velathan kun kuitenkin aikanaan vanhenevat niin eikös nyt kaikkien edunmukaista ole jos päästään johonkin sopimukseen.
Ehkä nyt tyhmiä kyselen jonkun mielestä mutta kun ei tiedä niin ei tiedä...otetaanko siinä siis joku osuus aina automaatisesti rahoista ja lasketaan paljonko pakolliseen elämiseen jää ja sen annetaan jäädä, vai mikä on systeemi. Tyhjästä kun nyt kuitenkin on aika paha nyhjäistä...:)
Vähän tuntuu nyt tällä palstalla olevan harhakäsitystä velkojen vanhenemisesta. On totta, että VEROvelka vanhenee viidessä vuodessa, mutta muiden velkojen vanhenemisen velkoja voi katkaista (=estää) esim. muistuttamalla velallista velan olemassaolosta.
Ulosotolle sen sijaan on ensi vuonna (lakiuudistus) tulossa 15 vuoden määräaika.
No kiitoksia nyt lyhykäisyydessään kaiken selventävästäkin vastauksesta. Se jotenkin tulikin mieleen että oliko kyse siitä että velat olivat puhtaasti verovelkoja, (kuten ex-velkaisellakin taisi olla).
No, eipä sitten auta muuta kuin olla tyytyväinen että omat velat aikanaan olivat vain tätä vanhenevaa lajia.
-niin aikoinani minä 18 vuotiaana huumassa velkaannuin,asuntolaina=pakosta kun ei asuntoa ollut.ja luotto ynm juttuja.silloin tyrkytettiin kaikkialta kaikkea.elämäntilanne muuttui ja tuli sairaudet ja lapset.Nyt 34 vuotiaana olen siis yhä velkainen,yhä luottotietoni menettänyt,yhä ulosottoa (karttava)Miksi?velkani on jo kasvanut siihen luokkaan ettei ole toivoakaan.nuoruuden tyhmyydessä tehdyt jutut toivat kärsimyksen ikuisuuksiin.niin velkojat hakevat velkansa aina uusiksi,ei ne vanhene...kait?
se niin taitaa olla että nuo pankin lainasaatavat eivät oikein tuppaa koskaan poistumaan. No, aina voi ajatella positiivisesti, joka lauantai on esim. lotto:) Itse se on niin pakko aina joskus tuumia.
Onko kenties muita pitkäaikasesti velkaantuneita?miten olette selvinneet?
Aina puhutaan että elämä on ihan finaalissa ja kärsimykset kun kuolemansairaalla jos on ylivelkainen, luottotiedot menny ja ulosotossa velkaa suuret määrät.
Jotenkin tuntuu että onko se psykologinen juttu siinä se pahin peikko. Itsellä kanssa velkaa paukahti niskaan tähtitieleelliset summat vähän samallalailla kun kirjoituksen aloittajalla mutta ei se ainakaan omaa elämääni ole hidastanut. Se nyt on vain yksi osa sitä.
Sen tiedän että ilman jotain lottovoittoa en koskaan niistä eroon pääse, mutta siellähän ne ovat mitä niistä. Hankinnat muiden nimiin, palkoista aina ulosottoon mitä nyt sitten ottavatkin milloinkin. Se nyt on jo ihan yhtä automaatio kuin joku tel:in maksaminen tai suoraveloitus. Aina jos jotain ylimääräistä jostain tulee niin reilusti itse ilmoitus että tän ja tän verran tuli että nää tästä antaisin, aina on kelvannut tällainen järjestely.
Mitä niitä murehtimaan, lukuja jotka joskus joko häviävät tai sitten ei. Ei niitten takia nyt terveyttään kannata menettää ja stressiä ottaa. Maailma on asennekysymys. Jos ei pääse jostain keljusta jutusta eroon niin sitten täyty sopeutua, sehän on jo luonnonlakikin.
totta!jonkinaikaa sitten en itsekään"murehtinut.mutta nyt esimerkiksi vihdoin on palkka mukavaa summaa,asuntoa ei voi-saa ostettua ja vuokralla asuminen maksaa 900 euroa kk.vakuutuksia ei saa jne....niin kyllä ainakin minun elämään vaikuttaa.
Tarinasi perusteella sitä voi pitää totena. Mutta ...... ensinnäkin lyhyeen - eikä välttämättä kovin selkeään - kirjoitukseen oli mahdutettu niin paljon erilaisia asioita ja yksityiskohtia, joilla on merkitystä, ettei tarinasta voida vetää mitään yleisiä johtopäätöksiä ulosoton menettelytavoista ym.
Yhden asian tietenkin voi todeta, joka koskee kaikenlaista ihmisten välistä kanssakäymistä, on sitten vastapuolena viranomainen tai kuka tahansa. NIIN METSÄ VASTAA KUIN SINNE HUUDETAAN.
Mikäli käyttäytyy asiallisesti ja rehellisesti ja pitää lupauksensa, sujuvat asiat yleensä vaikeissakin tilanteissa. Tämä on kuitenkin luonnekysymys ja siihen eivät, ikävä kyllä, läheskään kaikki pysty.