Tiedän, tiedän aivan saatanan hyvin että minua vaivaa mt ongelmat, tuntuu tyhmältä kertoa (ja tulee tunne ettei minua mikään vaivaa) haluaisin todella selvittää mikä minua riivaaa, mutta en uskalla, en halua alkaa popsia mitään pameja, enkä myöskään halua minnekkään laitokselle, haluaisin vain diagnoosin ilman mitään jälkiseuraamuksia, perheeni ei saa tietää ja se olisi poikakaverilleni todella kova pala, vaikka hän tietääkin jo ettei kaikki ole kohdillaan... mutta kukaan ei todellisuudesa tiedä mitä päivittäin käyn pääni sisällä, eikä se näy ulospäin.
yhdesä hetkessä itkisin silmäni päästä, toisessa nauran, iloitsen ja hymyilen, ja kumpaakaan en löydä mitään järkevää syytä...
erään keskustelun perusteella (netissä) minulle diagnosoitiin dissosiaatio.
auttakaa!
yhdesä hetkessä itkisin silmäni päästä, toisessa nauran, iloitsen ja hymyilen, ja kumpaakaan en löydä mitään järkevää syytä...
erään keskustelun perusteella (netissä) minulle diagnosoitiin dissosiaatio.
auttakaa!
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kun tunnet ettei kaikki ole ihan kunnossa kannattaa käväistä lääkärin luona keskustelemassa.Eihän siitä käynnistä tarvitse kertoa.. Ei netissä voi kenellekään diagnoosia antaa..
mulle vastattaisiin että teini ikä :D
eli et tee mitään ja jatkat samalla tavalla kuin nytkin, tai sitten menet hakemaan lähetettä sellaisen ihan oikean lääkärin/psykologin juttusille, jotta saat sen diagnoosin.
Nettikeskustelujen perusteella sinulla voisi olla melkein mitä tahansa - tai sitten ei mitään, koskaa ei kannattaisi alkaa itse hakemaan diagnoosia ainakaan nettien monenkirjavien ja joskus aika kyseenalaistenkin palstojen ja keskustelujen perusteella.
Esim tuota dissosiatiivisyyttä on montaa erilajia, joten pelkkä sana dissosiatiivisyys ei vielä tee sinua hullua hurskaammaksi. Entä mikä hoito siihen on? Terapia? Lääkkeet? Osaatko sanoa?
Eli jos on huolissaan omasta terveydestään ja tuntee että jotain pitäisi tehdä, niin sitten oikea osoite on sellainen lääkäri, joka osaa sanoa ihan oikeasti mikä voisi olla kyseessä ja mitä sille voi tehdä.
Eikä kukaan aikuista ihmistä joka ei ole todella vaarallinen ympäristölleen, ole väkisin lääkkeitä syöttämässä, ei edes väkisin hoitamassa, mistään laitoksista ja terapiasoista vasten tahtoasia ei tarvitse pelätä, sillä niihin ei jouduta, vaan päästään, jonot ovat pitkiä ja suurin osa tarvitsijoista ei saa koskaan hoitoa, koska ei ole niin sanottuja resursseja tarpeeksi.
oikeasti, pelkään että minut leimataan heti ihan hulluksi.... ihmiset ovat pahantahtoisia minulle, kaikki on aina minun syytäni, joutuisin kuitenkin jonnekkin tai alkaa posimaan lääkkeitä... ei, haluaisin vain selvitä näistä ongelmista... itsari on käynyt monesti mielessä se olisi kaikkein helpointa...
mutta en voi jättää poikaystävääni tänne... jos hänelle käy jotakin kuolee auto-onnettomuudessa tms. tiedän justiin mitä aion tehdä, lähden täältä helvetistä, saamaan helpotusta tuskaani....