11kk vauvan taidot

En pysty sanoin selittämään, kuinka omituinen tuo tyttö oikein onkaan. Jos näkisit sen itse, huomaisit varsin pian, että sen kehityksessä on jotain pielessä. Eihän kukaan tuon ikäinen vaan istu paikallaan ja tuijota yhteen kohtaan! Tuon ikäisen tytön pitää olla kiinnostunut ympäristöstä. Tämä tyttö ei ole. Kyllä neuvolassa varmaan jotain asiasta ollaan sanottukin. Tytön äiti vaan ei ole sen tyylinen, että kuuntelisi muiden mielipiteitä. Edes ammatti-ihmisten.

Jo raskausaikanaan hän kuvitteli tietävänsä kaiken kaikesta paremmin, kuin kätilöt, lääkärit tai neuvolan tädit. Hän puhui imetyksestä ja vaipanvaihdosta ja kaikesta muustakin vauvan hoitoon liittyvästä niin kuin olisi harrastanut sitä jo vuosia. Totuus oli kuitenkin se, että ennen tätä tyttöä hän ei ollut edes pitänyt vauvaa aiemmin sylissä. Miten sellainen ihminen voi tietää lapsen hoidosta mitään, jolla ei ole siitä edes jonkinlaista kokemusta. Ehkäpä he eivät vaan halua uskoa, että heidän lapsellaan on jotain vikana. Se ei todellakaan ole lapsen edun mukaista, että kielletään tosiasiat!

En ainakaan ole huomannut, että hän olisi masentunut. Sekin on helppo peittää. Saattaahan se olla, että kaverini on masentunut vaikkakaan semmoista en ole itse hänessä huomannut. Lasta tuntuu ahdistavan se, että ei itse pääse liikkeelle ja toinen itsestä nuorempi räpeltää koko ajan kaikkea, laittaa kaiken suuhun ja kiipeilee ja ottaa askeleita. Kyllä minuakin ahdistaisi katselle vierestä, että toinen tekee vieressä jotain kivaa, kun itse joutuisin olemaan paikallani enkä pääsisi mihinkään.

Neuvolan tätejä on todellakin helppo huijata. Olen tästä samaa mieltä. Neuvolassa käydään suunnilleen kerran kuussa ja lapsen vanhetessa aina vaan harvemmin...Ei ne siellä voi kaikkea tiedostaa. Ainakin meiltä kysytään aina, että onko meillä jotain erityistä mistä haluamme puhua. Asiat pitää ottaa itse esille. Jos äiti ei ole tehnyt näin (mitä epäilen) ei asialle juurikaan voi tehdä mitään.

Olen usein yrittänyt kysellä hienovaraisesti, että mitä neuvolassa ollaan sanottu heidän lapsestaan. Äiti ei kerro juurikaan mitään muuta, kun pituuden ja painon. On kovin välttelevä puhumaan lapsen neuvolakuulumisia. Tämä on outoa sen vuoksi, koska äitiysneuvolakäynnit tämä kyseinen ystäväni selitti hyvinkin tarkkaan.

Vaikka lapsi onkin lihava, niin ei se ole mielestäni syy liikkumattomuuteen. Lihavatkin liikkuu ja paino voisi alkaa tasaantumaan, jos lapsi lähtisi liikkumaan. Ehkä äidille ollaan ehdotettu jonkinlaista kuntoutusta, mutta tämä on kieltäytynyt siitä. paha sanoa, kun ei kerro asioistaan enkä itse viitsi mennä utelemaan mitään sellaista. Eihän asia minulle kuulu, vaikka ystäväni onkin. Sääliksi vaan käy lasta, kun tulee paha mieli, kun ei pääse eteenpäin.

Olen keskustellut asiasta yhden toisen ystäväni kanssa. Hänkin oli sitä mieltä, että lapsessa on jotain outoa. Ja äidin tavassa kohdata asia. Ihan kuin äitiä ja isää ei ollenkaan kiinnostaisi tilanne. Ehkä he tosiaan luulevat, että "kyllä se siitä lähtee liikkumaan...annetaan ajan vaan kulua..." Itse olen kuitenkin sitä mieltä, että äiti häpeää jotenkin lapsensa liikkumattomuutta. Hän ei todellakaan tunnu haluavan myöntää, että heidän lapsensa voisi olla ns. erilainen kuin toiset lapset. Toivon todella IHAN LAPSEN VUOKSI, että lapsen liikkumattomuus ja ääntelyn puuttuminen huomataan neuvolassa ja siihen puututaan.

Tekee pahaa nähdä lasta, joka ei liiku vaikka niin kovasti haluaisi. Outoa kuitenkin, että se ei edes istu itse. Äiti tai isä aina laittaa sen istumaan. Siinä se sitten istuu niin kauan ennen kuin joku laittaa sen mahalleen tai selälleen lattialle. Ainoa tapa jolla tämä lapsi yrittää jotenkin päästä eteenpäin on että se liikkuu peffallaan. Mutta jos laittaa istumaan niin ei pääse itse pois istumasta. Se säälittää eniten. Lapsi vaikuttaa jotenkin niin avuttomalta.

...lapsen puolesta... kirjoitti:

En ainakaan ole huomannut, että hän olisi masentunut. Sekin on helppo peittää. Saattaahan se olla, että kaverini on masentunut vaikkakaan semmoista en ole itse hänessä huomannut. Lasta tuntuu ahdistavan se, että ei itse pääse liikkeelle ja toinen itsestä nuorempi räpeltää koko ajan kaikkea, laittaa kaiken suuhun ja kiipeilee ja ottaa askeleita. Kyllä minuakin ahdistaisi katselle vierestä, että toinen tekee vieressä jotain kivaa, kun itse joutuisin olemaan paikallani enkä pääsisi mihinkään.

Neuvolan tätejä on todellakin helppo huijata. Olen tästä samaa mieltä. Neuvolassa käydään suunnilleen kerran kuussa ja lapsen vanhetessa aina vaan harvemmin...Ei ne siellä voi kaikkea tiedostaa. Ainakin meiltä kysytään aina, että onko meillä jotain erityistä mistä haluamme puhua. Asiat pitää ottaa itse esille. Jos äiti ei ole tehnyt näin (mitä epäilen) ei asialle juurikaan voi tehdä mitään.

Olen usein yrittänyt kysellä hienovaraisesti, että mitä neuvolassa ollaan sanottu heidän lapsestaan. Äiti ei kerro juurikaan mitään muuta, kun pituuden ja painon. On kovin välttelevä puhumaan lapsen neuvolakuulumisia. Tämä on outoa sen vuoksi, koska äitiysneuvolakäynnit tämä kyseinen ystäväni selitti hyvinkin tarkkaan.

Vaikka lapsi onkin lihava, niin ei se ole mielestäni syy liikkumattomuuteen. Lihavatkin liikkuu ja paino voisi alkaa tasaantumaan, jos lapsi lähtisi liikkumaan. Ehkä äidille ollaan ehdotettu jonkinlaista kuntoutusta, mutta tämä on kieltäytynyt siitä. paha sanoa, kun ei kerro asioistaan enkä itse viitsi mennä utelemaan mitään sellaista. Eihän asia minulle kuulu, vaikka ystäväni onkin. Sääliksi vaan käy lasta, kun tulee paha mieli, kun ei pääse eteenpäin.

Olen keskustellut asiasta yhden toisen ystäväni kanssa. Hänkin oli sitä mieltä, että lapsessa on jotain outoa. Ja äidin tavassa kohdata asia. Ihan kuin äitiä ja isää ei ollenkaan kiinnostaisi tilanne. Ehkä he tosiaan luulevat, että "kyllä se siitä lähtee liikkumaan...annetaan ajan vaan kulua..." Itse olen kuitenkin sitä mieltä, että äiti häpeää jotenkin lapsensa liikkumattomuutta. Hän ei todellakaan tunnu haluavan myöntää, että heidän lapsensa voisi olla ns. erilainen kuin toiset lapset. Toivon todella IHAN LAPSEN VUOKSI, että lapsen liikkumattomuus ja ääntelyn puuttuminen huomataan neuvolassa ja siihen puututaan.

Tekee pahaa nähdä lasta, joka ei liiku vaikka niin kovasti haluaisi. Outoa kuitenkin, että se ei edes istu itse. Äiti tai isä aina laittaa sen istumaan. Siinä se sitten istuu niin kauan ennen kuin joku laittaa sen mahalleen tai selälleen lattialle. Ainoa tapa jolla tämä lapsi yrittää jotenkin päästä eteenpäin on että se liikkuu peffallaan. Mutta jos laittaa istumaan niin ei pääse itse pois istumasta. Se säälittää eniten. Lapsi vaikuttaa jotenkin niin avuttomalta.

Lue lisää

en ole ennen moista kuullu että lapsi menee eteenpäin persuksillaan. se on varmaan vaan niin läski, että ei pääse eteenpäin muuten. kannattas jo tossa vaiheessa alkaa kuntouttamaan sitä, jos ne haluaa lapsensa liikkuvan edes joskus!

Olen kovin pahoillani, jos pahoitin mielesi ollessani huolissani ystäväni lapsesta joka ei liiku eikä ole kiinnostunut ympäristöstään. Tähän maailmaan nähtävästi mahtuu tuollaisiakin ihmisiä kuin sinä. Onneksi tuttavapiirissäni ei heitä liiemmin ole. Jos on rikollista välittää toisten ihmisten asioista eikä vain omistaan niin ei kannattaisi tulla tälle palstalle lukemaan näitä tekstejä. Kannattaa vaan pysyä sinunkin ihan vain kotona ja keskittyä oman navan tuijotteluun. Siitä tuskin koskaan saat tarpeeksesi. Anteeksi siis, että välitän muistakin kuin itsestäni.

Ja mistä sait päähäsi, että vertaan lasta johonkin??? Ihmetteleehän täällä muutkin miksei se liiku. Ehkä sinulla onkin oma lehmä ojassa tässä asiassa!

tähän asiaan kirjoitti:

Olen kovin pahoillani, jos pahoitin mielesi ollessani huolissani ystäväni lapsesta joka ei liiku eikä ole kiinnostunut ympäristöstään. Tähän maailmaan nähtävästi mahtuu tuollaisiakin ihmisiä kuin sinä. Onneksi tuttavapiirissäni ei heitä liiemmin ole. Jos on rikollista välittää toisten ihmisten asioista eikä vain omistaan niin ei kannattaisi tulla tälle palstalle lukemaan näitä tekstejä. Kannattaa vaan pysyä sinunkin ihan vain kotona ja keskittyä oman navan tuijotteluun. Siitä tuskin koskaan saat tarpeeksesi. Anteeksi siis, että välitän muistakin kuin itsestäni.

Ja mistä sait päähäsi, että vertaan lasta johonkin??? Ihmetteleehän täällä muutkin miksei se liiku. Ehkä sinulla onkin oma lehmä ojassa tässä asiassa!

Lue lisää

keskusteluun ja väitän että tässä vertaat omaa lastasi ystäväsi lapseen;

"Meillä on tyttö 8kk ja tuttavaperheessä on tyttö 11kk. Meidän lapsemme oppi ryömimään ollessaan 4kk. Konttaamaan meillä alettiin 6kk iässä. Samoihin aikoihin alettiin myös istumaan itse ilman tukea. Nyt neiti nousee seisomaan tukea vasten ja kävelee yksittäisiä askeleita pitäen jostain kaksin käsin kiinni. Juttelee kovasti omia juttujaan.

Tuttavaperheemme tyttö ei vieläkään ryömi eikä konttaa. Hän ei istu itsenäisesti eikä nouse pystyyn. Tytteli kyllä istuu, jos äiti tai isä sen itse laittavat istumaan lattialle. Itse hän ei edes yritä ruveta istumaan. Se tosin on aika hankalaakin, koska hän ei liiku mihinkään. Ollessaan istuallaan tytsi saattaa kulkea eteenpäin peffallaan, mutta muuta liikkumista hän ei harjoita."

Kun meidän lapsi osaa sitä ja tätä ja herranjumala kun se toinen ei niin mitään! :D

tähän.. kirjoitti:

keskusteluun ja väitän että tässä vertaat omaa lastasi ystäväsi lapseen;

"Meillä on tyttö 8kk ja tuttavaperheessä on tyttö 11kk. Meidän lapsemme oppi ryömimään ollessaan 4kk. Konttaamaan meillä alettiin 6kk iässä. Samoihin aikoihin alettiin myös istumaan itse ilman tukea. Nyt neiti nousee seisomaan tukea vasten ja kävelee yksittäisiä askeleita pitäen jostain kaksin käsin kiinni. Juttelee kovasti omia juttujaan.

Tuttavaperheemme tyttö ei vieläkään ryömi eikä konttaa. Hän ei istu itsenäisesti eikä nouse pystyyn. Tytteli kyllä istuu, jos äiti tai isä sen itse laittavat istumaan lattialle. Itse hän ei edes yritä ruveta istumaan. Se tosin on aika hankalaakin, koska hän ei liiku mihinkään. Ollessaan istuallaan tytsi saattaa kulkea eteenpäin peffallaan, mutta muuta liikkumista hän ei harjoita."

Kun meidän lapsi osaa sitä ja tätä ja herranjumala kun se toinen ei niin mitään! :D

Lue lisää

Mielestäni kirjoitin kyllä myös, että TUNNEN MONIA PERHEITÄ JOISSA ON LIHAVIA LAPSIA vai etkö huomannut sitä? Jos teillä asiaanpuuttujilla ei ole mitään järkevää kerrottavaa tai ylipäätään muuta kuin epäasiallista peenjauhantaa niin pyydän teitä pysymään erossa tästä keskustelusta.

Pyysin vinkkejä miten asialle voisi tehdä jotakin, kos SÄÄLITTÄÄ LAPSEN PUOLESTA en pyytänyt asiaan puuttumista epäasiallisesti. Joten missä vinkkisi on? Ihminen joka noin reippaasti puuttuu asiaan voikin sitten varmaan antaa jonkin vinkin joka varmaan tuollaiset ihmiset tuntien on ÄLÄ PUUTU ASIAAN JOKA EI SINULLE KUULU. Näin en kuitenkaan voi tehdä. Valitettavasti.

valitettavasti kirjoitti:

Mielestäni kirjoitin kyllä myös, että TUNNEN MONIA PERHEITÄ JOISSA ON LIHAVIA LAPSIA vai etkö huomannut sitä? Jos teillä asiaanpuuttujilla ei ole mitään järkevää kerrottavaa tai ylipäätään muuta kuin epäasiallista peenjauhantaa niin pyydän teitä pysymään erossa tästä keskustelusta.

Pyysin vinkkejä miten asialle voisi tehdä jotakin, kos SÄÄLITTÄÄ LAPSEN PUOLESTA en pyytänyt asiaan puuttumista epäasiallisesti. Joten missä vinkkisi on? Ihminen joka noin reippaasti puuttuu asiaan voikin sitten varmaan antaa jonkin vinkin joka varmaan tuollaiset ihmiset tuntien on ÄLÄ PUUTU ASIAAN JOKA EI SINULLE KUULU. Näin en kuitenkaan voi tehdä. Valitettavasti.

Lue lisää

Jos haluat asialle jotakin tehdä, niin eikö sinun pitäisi puhua asiasta ja huolestuneisuudestasi tämän lapsen, joka sinua säälittää, äidille ja isälle? Se nyt lienee ainoa neuvo, mitä sinulle voi antaa.

Kaikki lapset kehittyvät omaa tahtiaan, on myös niitä hitaasti lämpeneviä tapauksia. Jos seuraat lasta tuntikausia, niin ottaako hän katsekontaktia? Tarttuuko esineisiin?

Tuon ikäinen ei vielä ymmärrä omaa itseään kuin hyvin rajoittuneesti, ruumiinkuva ei ole muotoutunut, psyykkisestä identiteetistä nyt puhumattakaan. En millään usko, että tuon ikäinen missään olosuhteissa osaa pahoittaa mieltään sen vuoksi, että joku muu liikkuu ja itse ei siihen kykyne. Aivot ja ajattelu eivät ole siihen vielä kypsiä. Kyse on siis varmaakin vain sinun omasta tulkinnasta, että syy itkuun olisi tuo mainitsemasi. Hyvä sinänsä, että lapsi itkee, hänellä on kommunikointiväline käytössään!

Lapset eivät tarvitse välttämättä motorista harjoittelua oppiakseen kävelemään, ihmisellä on tähän luontainen valmius noin vuoden iässä ja jos tuolloin lapsella on toimivat jalat, ilman pitkää harjoitustakin terve lapsi oppii kävelemään.

Puheen kanssa on sitten vähän eri juttu, eli jos lapsi ei kuule vauvasta lähtien puhetta, hän ei opi itsekään puhumaan. Tuossa iässä jokeltelun puute on poikkeuksellista, mutta ei sinänsä viite mistään vakavasta ongelmasta.

valitettavasti kirjoitti:

Mielestäni kirjoitin kyllä myös, että TUNNEN MONIA PERHEITÄ JOISSA ON LIHAVIA LAPSIA vai etkö huomannut sitä? Jos teillä asiaanpuuttujilla ei ole mitään järkevää kerrottavaa tai ylipäätään muuta kuin epäasiallista peenjauhantaa niin pyydän teitä pysymään erossa tästä keskustelusta.

Pyysin vinkkejä miten asialle voisi tehdä jotakin, kos SÄÄLITTÄÄ LAPSEN PUOLESTA en pyytänyt asiaan puuttumista epäasiallisesti. Joten missä vinkkisi on? Ihminen joka noin reippaasti puuttuu asiaan voikin sitten varmaan antaa jonkin vinkin joka varmaan tuollaiset ihmiset tuntien on ÄLÄ PUUTU ASIAAN JOKA EI SINULLE KUULU. Näin en kuitenkaan voi tehdä. Valitettavasti.

Lue lisää

"ELÄ PUUTU ASIAAN JOKA EI SULLE KUULU"??Itsehhän sie alotit keskustelun aiheesta vaikka eihän se sullekkaan kuulu heidän asiat jos kerta ei kyseinen äiti mielellään asiasta puhu.Jokainen lapsi on omanlainen ja kehittyy ajallaan.

piitsukka kirjoitti:

Jos haluat asialle jotakin tehdä, niin eikö sinun pitäisi puhua asiasta ja huolestuneisuudestasi tämän lapsen, joka sinua säälittää, äidille ja isälle? Se nyt lienee ainoa neuvo, mitä sinulle voi antaa.

Kaikki lapset kehittyvät omaa tahtiaan, on myös niitä hitaasti lämpeneviä tapauksia. Jos seuraat lasta tuntikausia, niin ottaako hän katsekontaktia? Tarttuuko esineisiin?

Tuon ikäinen ei vielä ymmärrä omaa itseään kuin hyvin rajoittuneesti, ruumiinkuva ei ole muotoutunut, psyykkisestä identiteetistä nyt puhumattakaan. En millään usko, että tuon ikäinen missään olosuhteissa osaa pahoittaa mieltään sen vuoksi, että joku muu liikkuu ja itse ei siihen kykyne. Aivot ja ajattelu eivät ole siihen vielä kypsiä. Kyse on siis varmaakin vain sinun omasta tulkinnasta, että syy itkuun olisi tuo mainitsemasi. Hyvä sinänsä, että lapsi itkee, hänellä on kommunikointiväline käytössään!

Lapset eivät tarvitse välttämättä motorista harjoittelua oppiakseen kävelemään, ihmisellä on tähän luontainen valmius noin vuoden iässä ja jos tuolloin lapsella on toimivat jalat, ilman pitkää harjoitustakin terve lapsi oppii kävelemään.

Puheen kanssa on sitten vähän eri juttu, eli jos lapsi ei kuule vauvasta lähtien puhetta, hän ei opi itsekään puhumaan. Tuossa iässä jokeltelun puute on poikkeuksellista, mutta ei sinänsä viite mistään vakavasta ongelmasta.

Lue lisää

Olen puhunut asiasta äidin kanssa. Hänen mielestään lapsessa ei ole mitään outoa. Hän on vaan hyvillään siitä, että lapsi ei liiku. Hänen ei näin ollen tarvitse vahtia niin paljon. Lapsi ei juurikaan ota katsekontaktia. Se vaan istuu paikallaan ja on hiljaa. Lelut eivät juurikaan sitä kiinnosta. Vaikka vertaankin nyt omiin lapsiini niin kyllä heitä on kiinnostanut lelut tuon ikäisenä. Tämä lapsi ei välitä leluista eikä oikein mistään.

Kyllä meidän lapset ainakin ja kaikkien muiden tuttujeni lapset osaavat pahoittaa mielensa kyseyisestä asiasta. Kyllä olen nähnyt, että lapsi rupeaa itkemään, jos ei pääse jonnekin tiettyyn paikkaan tai jos kielletään tekemästä jotain luvatonta. Miksi siis tämä kyseinen lapsi ei voisi itkeä, jos ei pääse liikkumaan vaikka muut ihmiset liikkuisivatkin? Tässä asiassa olen täysin eri mieltä kanssasi. Näen melkein päivittäin, kun lapsi alkaa itkemään tai huutamaan, kun tyttömme konttaa hänen ohitseen. Hän jopa yrittää tarttua lapsestamme kiinni siinä kuitenkaan koskaan onnistumatta. Toivotaan parasta, että lapsi siitä alkaisi liikkumaan...

eri mieltä kanssasi kirjoitti:

Olen puhunut asiasta äidin kanssa. Hänen mielestään lapsessa ei ole mitään outoa. Hän on vaan hyvillään siitä, että lapsi ei liiku. Hänen ei näin ollen tarvitse vahtia niin paljon. Lapsi ei juurikaan ota katsekontaktia. Se vaan istuu paikallaan ja on hiljaa. Lelut eivät juurikaan sitä kiinnosta. Vaikka vertaankin nyt omiin lapsiini niin kyllä heitä on kiinnostanut lelut tuon ikäisenä. Tämä lapsi ei välitä leluista eikä oikein mistään.

Kyllä meidän lapset ainakin ja kaikkien muiden tuttujeni lapset osaavat pahoittaa mielensa kyseyisestä asiasta. Kyllä olen nähnyt, että lapsi rupeaa itkemään, jos ei pääse jonnekin tiettyyn paikkaan tai jos kielletään tekemästä jotain luvatonta. Miksi siis tämä kyseinen lapsi ei voisi itkeä, jos ei pääse liikkumaan vaikka muut ihmiset liikkuisivatkin? Tässä asiassa olen täysin eri mieltä kanssasi. Näen melkein päivittäin, kun lapsi alkaa itkemään tai huutamaan, kun tyttömme konttaa hänen ohitseen. Hän jopa yrittää tarttua lapsestamme kiinni siinä kuitenkaan koskaan onnistumatta. Toivotaan parasta, että lapsi siitä alkaisi liikkumaan...

Lue lisää

Kyllä tuo outoa on. Luulisi, että on neuvolassa huomattu. Voi tietysti olla,että tyttö vaan kehittyy hitaammin motorisesti, mutta tuo ääntelyn ja kontaktin puute huolestuttaa. Meilläkin on todella myöhään liikkumaan lähtenyt poika (10kk iässä ryömimään, vähän nyt 11kk iässä vasta alkoi nousta itse istumaan ja seisomaan) mutta koko ajan on ollut sosiaalinen ja tarkkaillut aktiivisesti ympäristöään sekä jokeltanut koko ajan .Siksi ei neuvolassa ja lääkärissä ole olleet huolissaan (me vanhemmathan jo panikoitiin, kun kehitys oli niin hidasta), totesivat vaan kehittyvän omassa rauhallisessa tahdissaan.

Autismi tulee ensimmäiseksi mieleen, jos ei ota kontaktia tai juttele. Siihen diagnoosin saaminen voi kai kuitenkin kestää pitkään, noin pientä ei ymmärtääkseni edes lähdetä diagnosoimaan vielä, en tosin ole varma. Toivottavasi keskustelusi neuvolantädin kanssa auttaa.

ihme ja kumma kirjoitti:

Kyllä tuo outoa on. Luulisi, että on neuvolassa huomattu. Voi tietysti olla,että tyttö vaan kehittyy hitaammin motorisesti, mutta tuo ääntelyn ja kontaktin puute huolestuttaa. Meilläkin on todella myöhään liikkumaan lähtenyt poika (10kk iässä ryömimään, vähän nyt 11kk iässä vasta alkoi nousta itse istumaan ja seisomaan) mutta koko ajan on ollut sosiaalinen ja tarkkaillut aktiivisesti ympäristöään sekä jokeltanut koko ajan .Siksi ei neuvolassa ja lääkärissä ole olleet huolissaan (me vanhemmathan jo panikoitiin, kun kehitys oli niin hidasta), totesivat vaan kehittyvän omassa rauhallisessa tahdissaan.

Autismi tulee ensimmäiseksi mieleen, jos ei ota kontaktia tai juttele. Siihen diagnoosin saaminen voi kai kuitenkin kestää pitkään, noin pientä ei ymmärtääkseni edes lähdetä diagnosoimaan vielä, en tosin ole varma. Toivottavasi keskustelusi neuvolantädin kanssa auttaa.

Lue lisää

" Toivottavasi keskustelusi neuvolantädin kanssa auttaa..."
Tuo ketju on kirjoitettu lähes 2 vuotta sitten, eli kyseinen lapsi on jo lähes 3-vuotias.

Ei sillä, että eihän nämä aiheet ja ongelmat itsessään vanhene. Aina jollakin on samankaltaisia pelkoja, huolia, ym. meneillään.

vanha ketju kirjoitti:

" Toivottavasi keskustelusi neuvolantädin kanssa auttaa..."
Tuo ketju on kirjoitettu lähes 2 vuotta sitten, eli kyseinen lapsi on jo lähes 3-vuotias.

Ei sillä, että eihän nämä aiheet ja ongelmat itsessään vanhene. Aina jollakin on samankaltaisia pelkoja, huolia, ym. meneillään.

Lue lisää

googlettamalla kun ketjuun päädyin, enkä sitten katsonut päiväystä kun vasta vastattuani...

Ystäväni on hyvin välttelevä uhumaan mitään lapsestaan. Hän kertoi hyvinkin yksityiskohtaisesti raskausajan tarkastuksista neuvolassa. Aluksi hän kertoi myös lapsen neuvolakuulumisia. Sen jälkeen, kun tyttömme lähti konttaamaan ja heidän lapsensa ei liikahtanut mihinkään neuvolakuulumisten kertominen loppui kuin seinään.

Olen yrittänyt leikittää lasta usinkin. Se ei tartu oijennettuun leluun, ei juurikaan hymyile, ei jokeltele eikä tee juuri muutakaan. jos se jotenkin joskus liikkuu niin peffallaan ja silloinkin erittäinn hitaasti. Näyttää aivan siltä, että se olisi kamalan vaikeaa hänelle. Ihmettelyä ääneen olen kanssa kokeillut useamman kerran. Äiti ei ole ottanut mitään kantaa ja isäkin on sanonut vaan, että "Helppo lapsi, kun ei liiku. Ei tarvitse vahtia ja korjata tavaroita pois pöydiltä..."

...tyttöä ravistellaan kirjoitti:

Ystäväni on hyvin välttelevä uhumaan mitään lapsestaan. Hän kertoi hyvinkin yksityiskohtaisesti raskausajan tarkastuksista neuvolassa. Aluksi hän kertoi myös lapsen neuvolakuulumisia. Sen jälkeen, kun tyttömme lähti konttaamaan ja heidän lapsensa ei liikahtanut mihinkään neuvolakuulumisten kertominen loppui kuin seinään.

Olen yrittänyt leikittää lasta usinkin. Se ei tartu oijennettuun leluun, ei juurikaan hymyile, ei jokeltele eikä tee juuri muutakaan. jos se jotenkin joskus liikkuu niin peffallaan ja silloinkin erittäinn hitaasti. Näyttää aivan siltä, että se olisi kamalan vaikeaa hänelle. Ihmettelyä ääneen olen kanssa kokeillut useamman kerran. Äiti ei ole ottanut mitään kantaa ja isäkin on sanonut vaan, että "Helppo lapsi, kun ei liiku. Ei tarvitse vahtia ja korjata tavaroita pois pöydiltä..."

Lue lisää

Omituista ettei ota edes katsekontaktia tai kiinnostu lelusta. Kyllä vauvassa varmaan joku vika on jonka vanhemmat tietävät eivätkä halua kertoa...
Onko teillä sama neuvola? Neuvolantäti on vaitiolovelvollinen mutta voisit siellä kertoa tästä vauvasta. Että miten olet huolissasi ja vaikka nimiä kertomatta kysyä voisiko jossain sairaudessa olla tuollaista oireita.
Tai sitten ihan nimet sanoa ja pyydät tarkkailemaan tarkemmin....
Kyllä neuvolassa on helppoa huijata! meilläkin poika enimmäkseen istuu sylissäni ja täti luottaa siihen, että kerron kaiken oleellisen. tietysti pituus ja paino katsotaan. Ei siinä paljoa ylimääräisiä udella kun jo uutta asiakasta ollaan ottamassa sisään... Voisi auttaa jos vähän vihjaset että olisiko sillä vauvalla joku vikana.

hoijaa kirjoitti:

Omituista ettei ota edes katsekontaktia tai kiinnostu lelusta. Kyllä vauvassa varmaan joku vika on jonka vanhemmat tietävät eivätkä halua kertoa...
Onko teillä sama neuvola? Neuvolantäti on vaitiolovelvollinen mutta voisit siellä kertoa tästä vauvasta. Että miten olet huolissasi ja vaikka nimiä kertomatta kysyä voisiko jossain sairaudessa olla tuollaista oireita.
Tai sitten ihan nimet sanoa ja pyydät tarkkailemaan tarkemmin....
Kyllä neuvolassa on helppoa huijata! meilläkin poika enimmäkseen istuu sylissäni ja täti luottaa siihen, että kerron kaiken oleellisen. tietysti pituus ja paino katsotaan. Ei siinä paljoa ylimääräisiä udella kun jo uutta asiakasta ollaan ottamassa sisään... Voisi auttaa jos vähän vihjaset että olisiko sillä vauvalla joku vikana.

Lue lisää

Kiitos kaunis ideasta. juuri näin meinaankin tehdä seuraavalla neuvolakäynnillä. Meillä nimittäin on sama neuvola, kun samalla kadulla asutaan. Vaikka täti onkin vaitiolovelvollinen, niin luulisi sen asiaan puuttuvan jos nimetkin mainitsen. Tietenkin pyydän olemaan kertomatta, että mnä hänelle siitä sanoin. Ei vauvan vanhempien tarvitse tietää, että olen kertonut asiasta neuvolassa.

Olen todellakin asiasta samaa mieltä, että neuvolassa ei juurikaan puututa mihinkään ylimääräiseen. Aikaakin tuntuu olevan niin vähän, että hyvä kun kerkiää riisua ja pukea vauvan punnitusta varten niin heti pitääkin lähteä. Lääkärinauvolassa etenkin on aina niin kamala kiire.

Luulen, että äiti on jopa saattanut valehdella neuvolassa, että lapsi muka ryömii tai konttaa ja että se istuu itsenäisesti. Vaikka mikään näistä asioista ei ole totta, niin eihän ne neuvolassa sitä tiedä, kun siellä on aina niin kiire. Ainakin meidän neuvolassa on. toivotaan, että asia todellakin lähtee etenemään toivottuun suuntaan ja että lapsi alkaisi jossain vaiheessa konttaamaan ja muutenkin liikkumaan enemmän.

Lapsi on kamalan lihava jo nyt. Vauva käyttää nyt vaatteita, joiden koko on 92cm. Jos lapsi ei liiku mihinkään vaan jumittaa koko ajan paikallaan ja syö ja syö ja syö....Järkikin sanoo, että se vaan lihoon ja lihoo koko ajan. Ehkä se paino alkaa siitä tasaantumaan, jos alkaa joskus liikkumaan enemmän. Tuntuu kauhealta katsoa lasta, joka kärsii lihavuudestaan noin. Se ähisee ja röhkii liikkuessan peffallaan eteenpäin. jo pienen matkan kuljettuaan lapsi pysähtyy hengästyneenä ja jumittuu istumaan. Jospa se tästä. Kiitos teille kaikille hyvistä neuvoista :)