Olen viikko sitten saanut tietää olevani raskaana. Raskaaksi tulo kesti meillä melkein kaksi vuotta ja ehkä juuri siksi olenkin nyt yhtä stressiä koko nainen. En oiken osaa olla edes iloinen tästä ihanasta yllätyksestä kun mietin vaan mahdollista keskenmenoa. Onko täällä ketään kenellä olisi kokemusta tälläisestä, otan kiitollisena vastaan vinkit pelon hillitsemiseen. Toki tiedän että jonkin laisia pelkoja on varmaan kaikilla mutta omani menee jo vähän liiallisuuksiin.
Kiitos etukäteen.
Kiitos etukäteen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
tällä hetkellä rv 10 1 ja pelottaa, kaikki sujunut hyvin, ei mtn pahoinvointia, on välillä sellainen olo etten olisi ollenkaan raskaana:/ eka uä olis vasta 18pvä. kauhea pelko itselläkin että onko siellä elämää ettei ole mikään tuulimunaraskaus:/ mut vointeja sinne!
En tiedä onko tästä apua mutta itselläni helpotti keskenmenopelko kun annoin itselleni luvan pelätä. Eli siis en jatkuvasti toitottanut itselleni että pelkoni on turhaa ja että ei kantsi pelätä jne. Hyväksyin vaan sen että nyt pelottaa tosi paljon ja on elettävä sen kanssa. Kohta pelko ei tuntunutkaan enää niin ahdistavalta.
Tsemppiä vaan! :)
Pelko on ihan hyväksyttävä tunne!
Täällä yksi panikoiva odottaja. Olen nyt menossa rv 14 ja edelleen joka päivä pelkään keskenmenoa. Ei siinä oikein muu auta, kuin ottaa päivä kerrallaan. Kyllä se siitä :) Tsemppiä!
Meillä oli yritystä reilu vuosi ennen tärppiä, yksi kemiallinen raskaus siinä välissä. Juuri kun oltaisiin menty tutkimuksiin, plussa paukahti testiin. Siitähän se pelko sitten alkoi, ei auttanut (kuin hetkeksi) varhaisultra ja muut ultrat (np, rakenne). Mitä pidemmälle mennään, niin pelon aiheet vaan muuttuu. Jotkut ovat lohdutelleet, että pelko myös jossain määrin kuuluu asiaan: se on valmistautumista tulevaan vanhemmuuteen. Ehkä yksi neuvo olisi se, ettei lukisi netistä kaikkia kauhukertomuksia, niin kuin itse tein. Mies kielsikin ne multa jossain vaiheessa, kun pillittelin koneen ääressä...
Mutta onnea odotukseen, koita peloista huolimatta nauttia tästä ajasta!
rv 37 5