Äiti, ikää 56 sai maanantai aamupäivänä yllättäen aivoveren vuodon.Äiti oli yhtäkkiä tuntenut kipua päässä, oksentanut ja menettänyt tajunnan. Ambulanssi on ollut ilmeisesti paikalla tosi nopeasti noin 10-15 kuluttua joten äiti on päässyt pian hoitoon. Ma iltana juttelin vielä äidin kanssa puhelimessa. Hän jutteli suht normaalisti ja muisti kaiken muun paitsi itse kohtausta.
Eilen äiti koilattiin ja operaatio oli mennyt hyvin. Tänään pää oli kuvattu ja uusia vuotoja yms ei näkynyt. Operaatio siis oli onnistunut hyvin.
Nyt äiti on ollut levoton, meinaa ilmeisesti karata sängystä kun pyörii ja liikkuu niin paljon. Myös muistissa ongelmia.
Mitään halvauksia ei ole ollut. Äiti tottelee hoitajien käskyjä esim nostaa kättä, jalkaa jne.
Hoitajien mukaan sekavuus, levottomuus ja muistiongelmat normaaleja koska koilaus oli vasta eilen. Myös se että äiti oli kohtauksen jälkeen maanantaina ihan täysijärkinen on hoitajien mukaan tosi hyvä merkki. Mitään näkö tai puheongelmia tai esim halvauksia ei ole ollut. Hieman kuitenkin huolestuttaa miten toipuminen etenee.
Itse olen toisella puolella suomea ja huoli on kova. Ketään läheisiä äidin luona sairaalassa ei ole vielä käynyt (äiti asuu lapissa ja nyt Oulun yliopistollisessa sairaalassa hoidossa), kaikilla meillä lapsilla Ouluun vähintään 300km matkaa.
Kertokaahan kokemuksianne omia tai läheistenne. Lohdutus olisi tarpeen..
Eilen äiti koilattiin ja operaatio oli mennyt hyvin. Tänään pää oli kuvattu ja uusia vuotoja yms ei näkynyt. Operaatio siis oli onnistunut hyvin.
Nyt äiti on ollut levoton, meinaa ilmeisesti karata sängystä kun pyörii ja liikkuu niin paljon. Myös muistissa ongelmia.
Mitään halvauksia ei ole ollut. Äiti tottelee hoitajien käskyjä esim nostaa kättä, jalkaa jne.
Hoitajien mukaan sekavuus, levottomuus ja muistiongelmat normaaleja koska koilaus oli vasta eilen. Myös se että äiti oli kohtauksen jälkeen maanantaina ihan täysijärkinen on hoitajien mukaan tosi hyvä merkki. Mitään näkö tai puheongelmia tai esim halvauksia ei ole ollut. Hieman kuitenkin huolestuttaa miten toipuminen etenee.
Itse olen toisella puolella suomea ja huoli on kova. Ketään läheisiä äidin luona sairaalassa ei ole vielä käynyt (äiti asuu lapissa ja nyt Oulun yliopistollisessa sairaalassa hoidossa), kaikilla meillä lapsilla Ouluun vähintään 300km matkaa.
Kertokaahan kokemuksianne omia tai läheistenne. Lohdutus olisi tarpeen..
Vastaukset 10
Vanhimmat
Mene hyvä ihminen sentään äitis luokse-se auttaa levottomuuteen. Ahdistus voi itsessään -"jälkishokki" leikkauspotilaalle oli mikä tahansa operaatio kyseessä tuottaa mielenhäiriöitä.
Kyllähän tässä mielellään menisin sinne Ouluun äidin tueksi ja turvaksi. Itse olen tässä raskaana vkolla 24, esikoinen tulossa ja huoli raskauden kulusta myös melkoinen. Nyt tämän äidin tilan kanssa olen sitten stressannut sen verran että päivittäiset kipeät supistelut vaivanneet koko alkuviikon. Töissä pitäis istua klo 8-16 ja totta hitossa syyllisyys painaa kun en voi vain hypätä autoon ja mennä äidin tueksi..
Itse olin leikkauksessa viime keväänä (leikattiin pari kasvainta munasarjoista,joten tämä raskaus sinällään jo pienimuotoinen ihme) ja tuolloin taas halusin rauhassa levätä leikkauksen jälkeiset pari päivää..
1,5 vkon päästä minulla alkaisi loma ja sitten varmasti olen pohjoiseen päin menossa..jos vain ei tämä supistelu kovin pahaksi mene..
Jos jollain oikeasti kokemusta SAV vuodosta ja siitä toipumisesta niin olisin tiedoista oikein kiitollinen..
Hei,
Kaiken kaikkiaan vaikuttaa siltä, että äitisi on selviytynyt SAV:sta ja koilauksesta lievin vaurioin. Voit luottaa hoitajien tilannearvioon. Äitisi ei ole halvaantunut ja muistiongelmatkin saattavat olla tilapäisiä.
Itselläni SAV operoitiin viime kesänä. Sekavuutta ja levottomuutta koin itsekin eikä vasemman puoleinen jalka ja käsi toimineet, mutta nämä oireet olivat ohimeneviä, sen sijaan silmänliikehermon halvaantuminen korjaantuu hitaammin. Eli jos äidillesi jää jotain ongelmia koilauksen jälkeen ne saattavat ajan mittaan helpottaa tai korjaantua täysin.
Voimia sinulle vauvanodotusaikaan!
Kiitos viestistäsi. Juuri SAVin kokeneiden tai SAVista toipuneiden läheisten kokemuksia tahtoisinkin kuulla.
Äiti oli siis heti kohtauksen jälkeen suht hyvässä kunnossa eli tajunta palautui ambulanssisssa, koko ajan on voinut puhua, ei halvauksia, ei ongelmia näön kanssa jne. Joten olen ymmärtänyt että tilanne olisi voinut olla paljon paljon huonompikin.
Koilauksen jälkeen äitillä ei ole ollut halvauksia, on pystynyt puhumaan, näkö/silmät toimii jne. Hän on ollut vain levoton (hoitajien mukaan liikkuu sängyssä paljon ja koko ajan hoitaja on teholla lähellä) sekä muisti on temppuillut niin, että herätessään hän ei muista mitä on tapahtunut ja missä on. Sitten kun hoitaja selittää mitä on tapahtunut äiti muistaa esim. tapahtumat ennen kohtausta jne.
Nyt eilen saimme jo hieman lohdullisempia uutisia. Äiti ei enää eilen ole tarvinnut rauhoittavia ja muisti on jo hieman palautunut eli hän jo itse muistaa missä on.
Nukuin viimeyönä 11 tunnin yöunet, verenpaineeni laski huomattavasti ja supistuksetkin ovat tänään hävinneet. Huh ehkä elämä tästä vielä jatkuu ja nyt kun saimme ensimmäiset positiiviset uutiset maanantain jälkeen uskallan jo toivoa, että ehkä äiti vielä kuntoutuu ja jää eloon..
Kiitos sinulle SAV:n kokenut, viestisi lohdutti paljon ja toivon, että sinullakin silmänliikehermo korjaantuu.
Oikein aurinkoista päivän jatkoa!
Nyt syyllisyys pois,puhelin on olemassa ja tuttu ääni rauhoittaa.Alkuvaiheessa on niin väsynyt,ettei jaksaisi tavatakkaan ja se taas toisi pahaa mieltä molemmille.Keskity raskauteesi ja kerro äidillesi kuinka tärkeä hän on teidän tulevassa elämäntilanteessa.Tyttäreni alkoi odottaa sairastumiseni alkuvaiheessa ja se oli yksi kantava voima toipumisessa.Asia kerrallaan ja rauhallisesti,mikään ei tapahdu vauhdilla,ei toipuminen eikä lapsen kehitys.Nyt kannattaa luottaa ammatti-ihmisiin ja tietenkin tehdä heille kysymyksiä mieltä askarruttavista asioista.Käyppä katsomassa täältä.http://avh.palaios.com/
nopea toiminta on onnistunut.sairaan hoitsu sanoi aivossa veren kierto etsii uudet kanavat.ja itsessään on kiinni kuntoutus sekä kävely onnistui sitkeästä halusta mennä eteenpäin 82 vuotias.ykskaks akloi tavat pudota,puheoutoa.siinä ambulanssikuski kertoi 3 t aikaa toimia.2 kk oli sairaalassa,kotiutettiin.vauhti ei eole hurjaa,mutta yksin elää.saa kotiin lääkärin suosituksella kaiken kotipalveluna.ja saa ylää normaalia elämää.tätä toivon teillekkin.kekity pikkuiseen äitikin on tärkeä sinulle varmasti.mutta vauva on tärkein että raskaus menee jatkossakin hyvin.
olla huolehtimatta vauvasikin vuoksi.Minulla oli sama olin kyllä itse potilas.Lapseni tulivat katsomaan yllättäen ja en jaksanut kauaa keskustella heilläkin 500 kilometriä matkaa ja huono keli. Normaalisti olisin ollut huolestunut muttei jaksanut kun pyryssä liikenteeseen lähtevät.Hukassa joku päivä minulla ja teholla nukkunut jonkun päivän. Aika huvittavia sitä itsekkin on puhunut puhelimessa ja viikko meni ettei oikein muista jälkikäteen. Melkoinen stressi aivoille kun käydään siellä hämmentämässä. Muistissa kauan oli ongelmia esim.kirjasta ei muistanut mitään mitä oli lukenut,ovi jäi auki,uuni päälle ym.Nää kun huumorilla otti niin pärjäsi. Nyt olen sitten jo normaali jos niin voi sanoa ja läheiset ei tarkkaile miten suoriudun askareista. Hyvää jatkoa sulle ja perheelle ja äidillekin.
Äidin tila on humpsahtanut eteen päin oikein vauhdilla.
Sunnuntaina sitten ajettiin puolisoni kanssa päiväreissu Ouluun äitiä katsomaan. 14 tunnin matka oli kuitenkin vaivansa arvoinen. Äidin luona voitiin olla noin 45 min ja kyllä helpotti, että pääsin juttelemaan äidin kanssa, silittämään kädestä ja halaamaan. Vauva mahassa kyllä protestoi kotimatkalla, taisi alkaa istuminen jo ahdistamaan häntä...
Äiti siirrettiin nyt maanantaina jo omaan keskusssairaalaan pois yliopistollisesta sairaalasta.
Halvauksia ei ole ollut ja puhe on toiminut koko ajan. Muistin kanssa on yhä hieman ongelmia, mutta lähinnä vaikeuksia hahmottaa aikaa (esim mikä päivä ja mikä kellon aika, paljonko aikaa kulunut jne), mutta muuten kaikki edennyt todella hyvin.
Nyt ilmeni, että koilauksen jälkeen äidillä on todennäköisesti ollut pieni aivoinfarkti mutta mitään suurempaa haittaa siitä ei ilmeisesti ole ollut.
Aivan uskomatonta, että viikko sitten itkettiin silmät päästä ja miettittiin, että näinköhän äiti tästä selviää. Nyt lääkärien mukaan täydellinen toipuminenkin on mahdollista.
Päivä ja viikko kerrallaan vain eteen päin. Kaikki edistys on mahtavaa ja realisteina tässä yhä ollaan. Nyt vain olen niin iloinen, että äidistä vielä näyttäisi tulevan itsenäiseen elämään pystyvä henkilö, hän voi olla mummona tulevalle lapsenlapselleen jne..Vaihtoehtona kun vielä viikko sitten oli jopa kuolema / vakava aivovamma jne.
Kiitos kaikille kannustavista viesteistä. En ikävä kyllä ole ehtinyt vastailemaan kun sain itselle vielä vatsataudin kuumeen ja muutama päivä meni ihan wc:n pönttöä halaillen (en voisi toivoa vatsa tautia edes pahimmalle vihamiehellikään, oli muuten aivan kauhea kokemus raskaana olevalle..).
Nyt taas jaksan uskoa, että kyllä tämä tästä vielä iloksi muuttuu..
Hienoa kuulla kuinka äitisi paranee. Antaa toivoa itsellekin vaikka muoto oli toinen elikkä pienaivoinfarkti. Kaikkea hyvää hänelle ja sinulle.
Kuulumisia...
Äiti toipunut miltei 100% ennalleen. Aluksi oli ongelmia lyhyenajan muistin kanssa (esim.asiat juteltiin puhelimessa 3 kertaan jne), mutta nyt muisti miltei ennallaan. Joskus ruokaa laittaessa äiti on lisännyt suolaa ruokaan kahteen kertaan mutta tuo nyt voi sattua kenelle tahansa terveellekin.
Aivokuvauksissa pari vkoa sitten kaikki oli ok. Turvotus poistunut, aivoihin vuotanut veri sulannut pois ja hyvältä näyttää..
Sairaslomaa loppuvuodelle ja autolla ajo kiellettyä mutta kaikki meni siis loppujen lopuksi hyvin.
Kiitos kaikille neuvoista ja lohduttavista sanoista hädän hetkellä.
Oikein aurinkoista kevään jatkoa ja voimia kaikille aivoverenvuodon itse kokeneille tai aivoverenvuoto potilaiden läheisille!