Olen 22-vuotias opiskelija ja tässä on tilanteeni. Minua on koulukiusattu peruskoulun ensimmäiseltä luokalta saakka, en edes muista mistä alkoi, mutta se on jättänyt minuun jälkensä. Olen syrjäytynyt, en luota muihin ihmisiin enkä tunne olevani turvassa heidän seurassaan eikä minulla myöskään ole kavereita. Syvästi masentuneena koitan etsiä olemattomia syitä jatkaa elämistäni...
Opiskelujeni johdosta olen muuttanut lähemmäksi koulua ja löysin huoneen kolmiosta. Kaksi muuta asukasta eivät ole minulle ennestään tuttuja, mutta vaikuttivat asiallisilta aluksi. He ovat keskenään hyviä ystäviä ja minulla ei taida olla mitään yhteistän heidän kanssaan. Muutaman kuukauden kimppa-asumisen jälkeen olen hiljalleen huomannut heidän puhuvan minusta paskaa. Epäturvallisuuden tunne on jatkuvassa kasvussa. Koti on aina ennen ollut minulle se ainut turvallinen paikka, mutta nyt minä pelkään heidän tulevan huoneeseeni ja heittävän minut ulos talosta...
En tiedä kauanko kestän enää...
Opiskelujeni johdosta olen muuttanut lähemmäksi koulua ja löysin huoneen kolmiosta. Kaksi muuta asukasta eivät ole minulle ennestään tuttuja, mutta vaikuttivat asiallisilta aluksi. He ovat keskenään hyviä ystäviä ja minulla ei taida olla mitään yhteistän heidän kanssaan. Muutaman kuukauden kimppa-asumisen jälkeen olen hiljalleen huomannut heidän puhuvan minusta paskaa. Epäturvallisuuden tunne on jatkuvassa kasvussa. Koti on aina ennen ollut minulle se ainut turvallinen paikka, mutta nyt minä pelkään heidän tulevan huoneeseeni ja heittävän minut ulos talosta...
En tiedä kauanko kestän enää...
Vastaukset 12
Vanhimmat
asiasta. Kysyisit, joisiko ne teetä Sinun kanssasi ja sitten puhuisit kaiken, mikä Sinun mieltäsi painaa, myös että et tahdo kestää sitä, että Sinut eristetään siinä asunnossa. Kysy, onko heille sattunut sellaista joskus.
Kumpa oppisit pitämään puolesi, ei Sinun tarvitse välittää joka asiasta, mitä ne puhuvat. Jos kuulet jotain tyhmää, niin mene heidän luokseen ja kysy, mitä se tarina oli olevinaan.
Sinulla on tarpeeksi paineita opiskelustasi, niiden asuntokaverien ei tarvitse sitä lisätä. Jos ei mikään käy, voisi tietysti olla parempi muuttaa opiskelija-asuntoon tai omaan asuntoon. Kerro vanhemmillesi myös asiasta. Älä jää yksin miettimään. Monella ihmisellä on nuoruudessaan ollut vaikea pitää puoliansa, mutta se pitää harjoitella. Yleensä ovat arat ihmiset niitä kaikkein fiksuimpia, ole ylpeä itsestäsi.
Haleja Sinulle toisen lapsen äidiltä.
puhua niiden ihmisten kanssa, mene yliopiston terveydenhuoltoon, ja sano, että tarvitset sairaslomaa opinnoistasi. Ja niiden on otettava se asia tosissaan. Sinä olet nyt kaikkein tärkein.
Jos olet mielelläsi kotona, mene sinne, kerro siellä kaikki, mikä Sinua painaa ja pyydä heiltä apua, että löydät toisen asunnon.
Minä rukoilen Sinun puolestasi. Anna Jumalan auttaa Sinua löytämään oma tiesi. Sinä olet tärkeä ihminen!
samanlaisiin ujoihin, arkoihin ihmisiin, kuin itse olet. MONET nuoret ovat samanlaisia, eikä se ole mikään vika. Ei kaikkiin tarvitsekaan luottaa. Katsele ympärillesi, niin löydät pian ihmisen, joka ajattelee niinkuin sinä. Tuo ihminen tarvitsee tukea niinkuin sinäkin. Jos laitat nettiin ilmoituksen, ole varovainen vastaajien kanssa, sillä- kuten tiedät-, kilttiä, hyvinkäyttäytyvää ihmistä kiusaavat monet, joilta puuttuu luonteen henkinen kasvu.- Sinä olet satsannut itseesi, kun olet alkanut opiskelemaan. Tarvitset kuitenkin vielä paljon tukea, vanhemmiltasi mm, puhu heidän kanssaan. Ja etsi toinen samassa tilanteessa, yhdessä olette kaksi kertaa vahvempia.- Äläkä ystävä rakas, ajattele, ettei sinulla olisi syytä jatkaa elämääsi.Mietihän nyt tarkkaan, onko sellaisten ihmisten paskanjauhamiset jotain tärkeätä. Ei ole, se on vain ajattelematonta heidän puoleltaan.
Etkä myöhemmin ole luultavasti heidän kanssaan tekemisissä, kun Sinulla on parempi ja mielenkiintoisempi työ jne. Koeta keskittyä opiskeluusi, mutta hae itsellesi ystävä, ja tukekaa toisianne! Rakkain terveisin.
jos hankkisit opiskelupaikkakunnaltasi jonkun vanhemman ystävän, ehkä jonkun, joka ymmärtää jotain myös opinnoistasi, olisi sillä alalla.
Minusta tuntuu, että tarvitsisit vanhemman tukea, se lähtö kotoa voi olla monelle nuorelle liian aikaista. Vara-äiti voisi myöskin tarvita seuraasi, jos hänellä toivomuksestaan huolimatta ei ole lapsia. Toivon Sinulle hyvää tulevaisuutta!
Joskus muistelet näitä aikoja, kun olet naimisissa ja Sinulla on lapsia.
minä olen ikävä kyllä n.1600 km:n päässä. Mutta kyllä tämä jotenkin täytyy selvitä!
Joo-o, etpä ole ainut jonka elämää on kolhittu, joten ymmärrän sua varsin hyvin. Koulukiusaus jättää omat arpensa, syvät sellaiset. Pelottaa oman tulevaisuutensa kannalta, että kiusauksesta ei voi koskaan toipua ja joka haittaa sosiaalisia tilanteita.
Mua ei varsinaisesti kiusattu ala-asteella ellei lasketa mukaan syrjään jättämisiä. No yläasteelle päästyäni se helvetti siitä sit alkoikin, 8 luokalta. Keräsin puoleeni halveksivia ja ivallisia katseita, se nöyryytti tosi paljon. Minua syrjittiin ja jopa eräs opettajakin liittyi heihin, kiusaajani käännyttivät ihmiset minua vastaan ja puhuivat paskaa. Kaiken huipuksi he mustamaalasivat maineeni tässä pienessä kylässä.
...eli tiedän miltä susta tuntuu, tuntee itsensä ikuiseksi luuseriksi, itsetunto on miinuksen puolella... voimat ei riitä mihinkään ja tuntee itsensä niin huonoksi ja etsii syitä miksi omalle kohdalle sattui näin.. tavallaan se kasvattaa ihmistä, kaikki vaan joutuu käymään kantapään kautta läpi..
Tällä hetkellä käyn lukiota ja elättelen toiveita elämäni muuttumisesta, kun muutan toiselle paikkakunnalle, mahdollisimman kauas. Tavallaan ajatus helpottaa minua, mutta sisimmissäni tiedän että kiusaaminen ja syrjiminen ovat jättääneet minuun omat arpensa, joita ei hetkessä paranneta, siihen menee vuosia. Toivottavasti tämä kertomukseni jonkun verran helpotti sinua, mutta tiedän että sulla on tosi kurja olo kämppiksiesi kanssa ja haluaisit paeta tästä julmasta maailmasta pois. Aika lapsellisia noi sun kämppiksesi ovat, jos kerta 22- vuotiaat ´aikuiset´ jaksaa puhua paskaa, Onko sulla mahdollista vaihtaa asuntolaa tai vuokrata itelles pieni yksiö, jossa sä saat elää rauhassa?
kuin kiusaajat, se pitäisi muistaa. Ja jättää kiusaajat omaan arvoonsa, kunnes kehittyvät ihmisenä.
Voimia sinulle! kun ihminen on haavoittuva kokee muden arvostelua ja reagoi herkästi kaikkeen.ota ohjat omiin käsiisi,tee asioita joista oikeasti pidät ja yritä löytää samankaltaisia ystäviä,niitä kyllä on. tee valintoja jotka es.asumisen suhteen ovat ehkä parempia....
kiusaaminen myös tuttua työpaikalla,se on nykyään valitettavan yleistä.älä jää yksin asian kanssa hakeude keskustelemaan ammatti-ihmisen tai ystävän kanssa!!!Voimia kovasti-et ole yksin!
Kerronpa nyt lyhyesti oman tarinani.
Jouduin ala-asteella kouluun jossa valtaosa oppilaista oli lestadiolaisia.
Koulun molemmat opettajat ja koulukeittäjä kuuluivat myös yhteisöön.
Jouduin miltei heti porukan silmätikuksi .
Pataan tuli mutta siinä oppi myös tappelemaan.
Pahaksi onneksi se syyllinen olin opettajien silmissä minä ,uskoton lapsi.
Minua marssitettiin psykologeilla milloin häiriintyneisyyden ja milloin lukihäiriön takia.
Muistan vieläkin miten aamulla pelotti mennä kouluun kun ei voinut edes kuvitella mitä paskaa siellä on luvassa.
Tähän tuli onneksi hetken tauko koulunvaihdon myötä ja siellä myös selvisi että kaikki psykologiset tutkimukset olivat olleet turhia.
Kyse oli vain opettajien ammattitaidottomuudesta.
Edellisessä koulussa miltei joka luokalla joku jäi luokalleen.
Yläasteelle siirryttäessä sama paska alkoi uudelleen uusilla kiusaajilla ryyditettynä.
Kahdeksannen ja yhdeksännen luokan välissä olin lähempänä itsemurhaa kuin koskaan.
Yläaste meni mahdollisimman huomaamatonta esittäessä.
Senjälkeen sama jatkui ammattikoulussa.
Tähän väliin mahtuu armeijaa ja muutamia opiskelun yrityksiä , loputtonta ajatusleikkiä itsemurhasta, epäonnistuneita ihmissuhteita ja muuta paskaa.
Kaiken tämän seurauksena minusta on tullut miltei täydellisen tunnekylmä ,sisäiseti kuollut ihminen joka tuntee ainoastaan vihaa.
Empatiaa en tunne mutta tunnen tilanteita joissa sen tunteminen on suotavaa kulissien pystyssäpitämisen vuoksi.
Olen loistava näyttelijä ja siitä johtuen minulla on pieni kaveripiiri ei yhtään ystävää.
Ei sillä että kaipaisinkaan,viihdyn loistavasti yksin suurimman osan ajasta.
Minulla on vakituinen ihan mukava työpaikka josta saan kohtuupalkan.
Minä ymmärrän loistavasti Jokelan ampujaa , mutta en itse alennu sellaiseen koska silloin menettäisin tämän hetkisen mukavan elämäni.
Mutta sitten mitä näille minun kiusaajilleni kuuluu.
Ala-asteen aikuiset:
Yhdellä on perhe ja omakotitalo joka myyntiin miehen menetettyä työpaikkansa.
Yksi työskentelee matalapalkka-alalla ja maksaa asuntolainaa yhdessä vaimonsa kanssa.
Sitä hän ei tiedä että vaimolla on ulkopuolinen suhde.
Eräs heistä on ollut toistakymmentä vuotta eläkkeellä tapaturman takia.
Yläasteen aikuisista yksi on kuollut ,yhdellä vammainen lapsi ja paljon muuta .
Tunneko sääliä heidän kohtaloitaan kohtaan ? EN!!! Parasta mitä heidän kohdaltaan voisin lukea olisivat kuolinilmoitukset.
Tiedän ettei tämä kanna loputtomasti mutta eihän meistä kaikkien tarvitse eläkkeelle päästäkkään .
Luin kirjoituksesi ja jotenkin löysin itseni kirjoituksestasi joiltakin osin. Olisi mukava vaihtaa ajatuksia kanssasi enemmänkin eli jos reilua ja rehtiä juttuseuraa kaipaat niin ilmoitteleppa sähköpostiosoitteesi niin kirjoitellaan..Olen oppinut sen ettei ikävienkään asioiden kanssa parane jäädä yksin.
olisko paikkakunnallasi srk:ssa millaine tarjonta nuorille? Toimin its ehelluntaiseurakunnassa ja meillä täällä päin ainakin hyvin aktiivonen toiminta. Kannttaa googlettaa ja kysellä!!
Mua on ite kans kiusattu ekalta saakka. Helppohan mua oli kiusata, olin se hiljainen joka istu nurkassa ku muut hyppi ruutua. Yläasteella aloin masentua ja kasilla mietin itsemurhaa. Koulu oli yhtä helvettiä, vaan ihastus, kaverit ja musa piti pystyssä. Kun pääsin pois yläasteelta pääsin luokkaan jossa oli samanlaisia ihmisiä kuin mä. Kiusaamisen loppumisesta on miltei vuosi ja tulos: Tunnen olevani täysin mitätön paska jolla ei ole m,itään käytöä tässä maailmassa. Mutta olen 16