miltä näyttää...
Vuosi sitten lapsellemme alkoi tulla "käytöshäiriöitä" lapsi oli tuolloin 3 vuotias pieni mies. Jatkuvaa kiukkuilua, kitinää ettei mikään ollut hyvä. Lapsi ei meinannut rauhoittua päiväunille eikä yöunille, joskus meni parikin tuntia ennen kuin pojan sai nukkumaan. Unet olivat rauhattomia, ei hetkeäkään paikallaan, heräili itkien kesken unien yltä päältä hiessä jolloin häntä piti rauhoitella. Heräämiset eivät jääneet yhteen kertaan yössä vaan pahimmillaan parin tunnin välein. Vaikka kysyikin että onko sinulla paha olo tai koskeeko johonkin vastaus kuului aina " ei koske, ei ole ". Päiväunilta heräsi aina itkuisena.
Leikkikentillä ei viihtynyt jos siellä oli muita lapsia vaan oli äidin takissa kiinni eikä leikkinyt vaan halusi pois, lapsien leikit kyllä kiinnostivat ja pelonsekaisella katseella niitä kauempaa seuraili, piti niitä liian rajuina.
Arka ja ujo, kaikki piti olla tuttua ja rutiininomaista ruuista lähtien. Lapsi muuttui totiseksi ja poissaolevaksi, hymyillyt ja nauranut ei niin kuin aiemmin, epäily aspergeniin alkoivat.
Kaikki oireet olivat kuin klassisesta aspergenin tapauksesta, ja olin jo aikeissa tilata aikaa tutkimuksiin... Pojan olo paheni ja nyt tulivat kuvioihin yökastelutkin. Tähän koko episodiin meni vajaa puoli vuotta kunnes poika istui kun tappi eikä kiinnostunut taikka välittänyt mistään ja pyysi vain koko ajan juotavaa ja purskahti mielettömään itkuun.
Menimme terveyskeskukseen kerroimme poikamme jatkuvasta janosta viime päivinä, otettiin verikokeet ja lähdettiin sairaalaan viikoksi. Jossa pojallamme diagnoosi olikin diabetes tyyppi 1. Omaa insuliinin tuotantoa oli vielä jäljellä, eikä ketoasidoosia vielä ollut, siis lääkärien mielestä tulimme hyvissä ajoin.
Saimme insuliinilääkityksen ja lapsemme muuttui viikossa hyväntuuliseksi, leikkisäksi ja sosiaaliseksi pikkumieheksi, nykyisin ei tarvitse kehoitella leikkimään muiden kanssa vaan menee muiden leikkeihin mukaan ihan oma-aloitteisesti, nukkuu yöt hyvin ja rauhallisesti, ja kaikki käyttäytymishäiriö epäilykset ovat poistuneet. Lääkärikin mainitsi ettei pojassa ole mitään vikaa vaan on täysin terve epäilyistä.
Diabetes 1 on kasvussa, oireet diabeteksestä alkavat kuukausia ennen taudin varsinaista puhkeamista, diabetes puhkeaa rokon tai flunssan jälkeen.
Kaikki ei ole aina sitä miltä näyttää...
Vuosi sitten lapsellemme alkoi tulla "käytöshäiriöitä" lapsi oli tuolloin 3 vuotias pieni mies. Jatkuvaa kiukkuilua, kitinää ettei mikään ollut hyvä. Lapsi ei meinannut rauhoittua päiväunille eikä yöunille, joskus meni parikin tuntia ennen kuin pojan sai nukkumaan. Unet olivat rauhattomia, ei hetkeäkään paikallaan, heräili itkien kesken unien yltä päältä hiessä jolloin häntä piti rauhoitella. Heräämiset eivät jääneet yhteen kertaan yössä vaan pahimmillaan parin tunnin välein. Vaikka kysyikin että onko sinulla paha olo tai koskeeko johonkin vastaus kuului aina " ei koske, ei ole ". Päiväunilta heräsi aina itkuisena.
Leikkikentillä ei viihtynyt jos siellä oli muita lapsia vaan oli äidin takissa kiinni eikä leikkinyt vaan halusi pois, lapsien leikit kyllä kiinnostivat ja pelonsekaisella katseella niitä kauempaa seuraili, piti niitä liian rajuina.
Arka ja ujo, kaikki piti olla tuttua ja rutiininomaista ruuista lähtien. Lapsi muuttui totiseksi ja poissaolevaksi, hymyillyt ja nauranut ei niin kuin aiemmin, epäily aspergeniin alkoivat.
Kaikki oireet olivat kuin klassisesta aspergenin tapauksesta, ja olin jo aikeissa tilata aikaa tutkimuksiin... Pojan olo paheni ja nyt tulivat kuvioihin yökastelutkin. Tähän koko episodiin meni vajaa puoli vuotta kunnes poika istui kun tappi eikä kiinnostunut taikka välittänyt mistään ja pyysi vain koko ajan juotavaa ja purskahti mielettömään itkuun.
Menimme terveyskeskukseen kerroimme poikamme jatkuvasta janosta viime päivinä, otettiin verikokeet ja lähdettiin sairaalaan viikoksi. Jossa pojallamme diagnoosi olikin diabetes tyyppi 1. Omaa insuliinin tuotantoa oli vielä jäljellä, eikä ketoasidoosia vielä ollut, siis lääkärien mielestä tulimme hyvissä ajoin.
Saimme insuliinilääkityksen ja lapsemme muuttui viikossa hyväntuuliseksi, leikkisäksi ja sosiaaliseksi pikkumieheksi, nykyisin ei tarvitse kehoitella leikkimään muiden kanssa vaan menee muiden leikkeihin mukaan ihan oma-aloitteisesti, nukkuu yöt hyvin ja rauhallisesti, ja kaikki käyttäytymishäiriö epäilykset ovat poistuneet. Lääkärikin mainitsi ettei pojassa ole mitään vikaa vaan on täysin terve epäilyistä.
Diabetes 1 on kasvussa, oireet diabeteksestä alkavat kuukausia ennen taudin varsinaista puhkeamista, diabetes puhkeaa rokon tai flunssan jälkeen.
Kaikki ei ole aina sitä miltä näyttää...
Vastaukset 2
Vanhimmat
Pojallani ADHD ja tuttavan lapsella diabetes, vaikea valinta jos niiden kahden välillä oitäisi "valita".
Tuttavani lapsi käynyt monta sairaala jaksoa läpi, kun ei sokeriarvot pysy normaalirajoissa.
Tunnen myös yhden diabetesta sairastavan aikuisen, joka joutui munuaisen vaihtoon alle nelikymppisenä sokeritaudin takia.
Toisaalta lapseni ehkä oppii elämään "normaalisti", ilman lääkitystäkin, mutta tuttavani lapsi tarvitsee lääkeapua aina.
Myönnän että olen puolueellinen tässä asiassa! Onhan kyse minun lapsestani! :)
Toivottavasti teillä menee hyvin diabeteksen kanssa jatkossakin! Ja jos oikea lääkitys/määrä on jo löytynyt, niin ehkä niitä muita sivuhommia ei niin aikaisin tulekkaan.
Sanon vielä: Lapseni mummilla on ykköstyypin diabetes, joten saattaahan se iskeä häneen vielä lisäksi...
Kumpi parempi? paha kysymys kun mielestäni kaikissa sairauksissa on huonot puolet, ja lapsillensa ei soisi ainuttakaan, mutta minkäs teet. Sen kanssa on vain elettävä ja yritettävä eteenpäin.
Diabeteksen lisäsairaudet kieltämättä aiheuttavat huolta, mutta täytyy pysyä positiivisena ja toivoa että vielä minun lapseni elinaikana löydetään se parannuskeino joka toimii ( onhan niitä hiiriä jo D1:stä parannettu.. ) ja paremmat hoitomuodot kuin insuliinin antaminen pistämällä. Lääketiede on mennyt paljon eteenpäin ja nykyisin lapsena sairastuneille diabeetikoille on paljon paremmat mahdollisuudet olla sairastumatta näihin lisätauteihin kuin mitä se on ollut parikymmentä vuotta sitten, ja paljon on diabeetikoita, aikuisia joilla ei ole ollenkaan lisäsairauksia.
Veljeni on syntynyt keskosena ja selvä ADHD tapaus koko elämänsä, älliä ei puutu mutta toteutus jää kesken tai mielenkiinto tekemisiin loppuu, mitään kouluja peruskoulun jälkeen ei saanut päätökseen vaan kaikki jäi kesken vaikka hyvin alkoikin. Armeijakin antoi vapautuksen kun eivät jaksaneet pojan touhuja katsoa, 4 kk jaksoivat. Perheenkin perusti muttei siihenkään jaksanut keskittyä ja nyt tapaa lapsiaan viikonloppuisin. Edelleen ja kokoajan sama ruljanssi, kiinnostuu jostakin mutta pitävää otetta ei mistään saa..
Toivon kaikille laspille hyvää tulevaisuutta sairaudesta huolimatta, oikealla lääkityksellä ja hoidolla ja uskolla parempaan tulevaisuuteen pärjäämme.