Eli jännitän eniten sitä, että pyörryn. Olen pyörtynyt kerran, joskus 14-vuotiaana pankissa jonossa, kun oli kuuma kesä. Vielä 30 vuotiaana paniikkikohtauksen iskiessä pelkään eniten sitä, jos oikeasti pyörryn. Jos pyörryn vaikka kaupan kassajonossa, miten 2-vuotias lapseni pärjää kun jää siihen yksin. Jos pyörryn autoa ajaessani, ja ajan lapsetkin ojaan...
Kohtauksen iskiessä tottakai kädet tärisee, ja sydän hakkaa niin, että tuntuu. Mutta haluaisin tietää, voinko oikeasti tosiaan pyörtyä? Vai onko se vain luuloa? Jos saisin iskostettua itselleni, että se on vain luuloa, niin ehkä en pelkäisi sitä enää, kun minulla olisi tieto, etten millään voi kuitenkaan oikeasti pyörtyä.
En ole käynyt koskaan lääkärissä saati puhunut asiasta kenellekään, enkä käy, enkä puhu. Piste. Haluan vain vihdoin tästä eroon. Välillä oikein suututtaa koko sairaus.
Olen aina ollut kahvikuppineurootikko, mutta nyt vasta pari vuotta olen alkanut pelätä myös autolla ajoa ja kaupassa käyntiä. Kukaan ei tiedä näistä, esitän hyvin. Ei ystävät tiedä tai mieheni. Kieltäydyn esim. kahvista syyllä jos toisella, mutta jännitystä en koskaan kerro. Rasittavaa, haluaisin olla sisältäkin niin normaali kuin mitä esitän.
Turha neuvoa lääkäriin, olen liian uppiniska. Haluan vain itsehoitaa.
Kohtauksen iskiessä tottakai kädet tärisee, ja sydän hakkaa niin, että tuntuu. Mutta haluaisin tietää, voinko oikeasti tosiaan pyörtyä? Vai onko se vain luuloa? Jos saisin iskostettua itselleni, että se on vain luuloa, niin ehkä en pelkäisi sitä enää, kun minulla olisi tieto, etten millään voi kuitenkaan oikeasti pyörtyä.
En ole käynyt koskaan lääkärissä saati puhunut asiasta kenellekään, enkä käy, enkä puhu. Piste. Haluan vain vihdoin tästä eroon. Välillä oikein suututtaa koko sairaus.
Olen aina ollut kahvikuppineurootikko, mutta nyt vasta pari vuotta olen alkanut pelätä myös autolla ajoa ja kaupassa käyntiä. Kukaan ei tiedä näistä, esitän hyvin. Ei ystävät tiedä tai mieheni. Kieltäydyn esim. kahvista syyllä jos toisella, mutta jännitystä en koskaan kerro. Rasittavaa, haluaisin olla sisältäkin niin normaali kuin mitä esitän.
Turha neuvoa lääkäriin, olen liian uppiniska. Haluan vain itsehoitaa.
Vastaukset 6
Vanhimmat
pyörtymisestä. Mutta sillon kun itse pyörryin mulle tuli ensi valtavan huono-olo ja luulin että oksennan, ja sitten silmissä alkoi heittää, ja vasta muutaman minuutin päästä pyörryin. Mutta ei sitä tartte jännittää. Tai kyllä sä sitten ihan omasta olosta huomaat jos alkaa huimata, ja sitten voit hakeutua johonkin istumaan ja rauhoittumaan ja hengittämään kunnolla! Jos muka joskus jostain syystä alkaisi auton ratissa huimata, niin auto vaan tien sivuun ja rauhoittumaan. Mutta en kyllä usko, tai jos sellaista olisi niin siihe varmaanki liittyis jokin sairaus :) Rennosti vaan! älä ajattele koko asiaa :)
Mutta koska et sinne halua mennä, niin en osaa kyllä varmaksi sanoa mitään kotikonstia millä saisit ratkaisevan avun. Itse sain lääkäriltä "jännittämiseen" optipar-lääkkeen. Oli ihan pakko jo mennä hakemaan apua, koska tilanne alkoi vain pahenemaan. Olen kyllä niin vähän aikaa näitä syönyt, että vielä ei ole kunnolla tehoja tullut. Mutta enpä usko, että osaisit saada itsesi pyörtymään jännittämällä. Aika epätodennäköistä se on. Saisit ehkä apua jännittämiseen, jos kertoisit tästä vaivasta miehellesi, et olisi sitten aivan yksin tämän vaivan kanssa. Ja tilanteet joita pelkään olisivat ehkä helpompia sinulle, jos tietäisit, että miehesi on lähellä ja tukee sinua.
Itselläni oli samantapainen ongelma muutama vuosi sitten. Itse muutaman kerran oikeasti pyörryinkin, tai siis että oli pakko mennä makaamaan jonnekin tms. Bussissa, koulussa oli välillä taistelua, kun yritin olla miettimättä pyörtymistä, koska itsehän omalla miettimisellä ja pelkäämisellä pyörtymisen aiheutin. Tosiaan ihan omien ajatusten voimalla todellakin voi alkaa pyörryttää.
Mutta en sitten sinun tapauksessasi tiedä...jos et ole tähänkään asti pyörtynyt pelkästään ajatuksesi voimalla ja pelkäämällä pyörtymistä niin tuskin sitä tulevaisuudessakaan tapahtuu? Minulla oli vaikeaa, kun tiesin, että "jos nyt alan miettimään pyörtymistä, pyörryn...apua, tässä tilanteesaa ei missään nimessä saa pyörtyä, sehän olisi kamalaa".
Pääsin pelosta eroon kun etukäteen mietin ulospääsyn tilanteesta, esim.jos ajan autoa ja alkaa heikottamaan, voin vain ajaa tiensivuun ja levähtää. Koulussa valitsin paikan syrjästä, etteivät ihmiset näkisi mahdollista huonovointisuuttani. Kun tiesin, ettei periaatteessa haittaa, vaikka alkaisi pyörryttämään, en miettinyt sitä ja näin ei tullutkaan huono olo.
Itselläni on ollut ihan samanlainen tilanne, pelkäsin, että pyörryn. Mutta kerrompa ihan alusta asti.. Olin itselleni hieman epämiellyttävässä tilanteessa mukana. Pyörryin. (Silloin vielä en edes osannut pelätä sitä, niin vain kävi niin kuin useimmille joskus, sitäpaitsi olin seisonut todella kauan). Tuli uusi päivä, sama tilanne. Olin koko ajan ihan paniikissa, syystä että, pelkäsin, että pyörryn. Minua todella alkoi huimata ja heikottaa, mutta kerkesin istumaan. Näiden tilanteiden jälkeen pelkäsin aina, vähänkään virallisimmissa tilanteissa, varsinkin jos jouduin seisomaan, että pyörryn. Sitten sain tietää, että pelkoni pyörtymisestä on ihan turhaa, ja se johtuu paniikkihäiriöstäni. Mutta nyt olen päässyt tuosta pelosta lähes kokonaan yli. Miten mä tän osaisin selittää... Nykyään kun olen ko. tilanteissa, ajattelen tietoisesti, että ei mitään hätää, en minä oikeasti pyörry, kunhan otan ihan rauhallisesti ja pyrin olemaan ajattelematta koko asiaa. Mutta se on ihan totta, ainakin minun kohdalla, että kun ajattelee, että minä pyörryn, paniikki nousee ja sitä saattaa oikeasti pyörtyä. Mutta: PYRI OLEMAAN AJATTELEMATTA KOKO ASIAA, AJATTELE SEN SIJASTA JOTAIN KIVAA (TIEDÄN, SE ON VÄLILLÄ VAIKEAA), EI SINULLA OLE OIKEASTI MITÄÄN HÄTÄÄ. Ja jos joskus sattuu oikeasti pyörtymään, se kuitenkin luultavasti johtuu ihan muista asioista kuin paniikkihäiriöstä. Lähes kaikkihan joskus pyörtyy. Voimia!
Olen kyllä miettinyt, että jos oikeasti joskus pyörtyy, vaikka mitä tekisi, niin pitäisi osata ajatella, ettei se maailmaa kaada. Tajuttomuus usein kestää vain muutamia sekunteja, aika nopeasti useimmat pyörtyneet pääsee jaloilleen. Voihan sitä vaikka selitellä, että on ollut juuri kipeänä, ja varmaan vieläkin kuumetta. Tai että on valvonut koko yön, tai pitkä reissu takana ja tullut syötyä huonosti... Jos nyt ihmiset alkaa ihmetellä kovin, että miksi se nyt pyörtyi...
Täytyy vain koittaa ajatella (vaikka ei ole helppoa)!!! että minä nyt olen tälläinen hiljainen jännittäjäpersoona, ja meitä on muitakin. Ja koittaa vaan parhaansa mukaan skarpata ja olla jännittämättä turhia. Ja jos joskus pyörryn, olen ainakin yrittänyt parhaani olla pyörtymättä...enkä enempään pysty.
no jos haluat koko loppu elämäs kärsiä tosta ja valehdella läheisilles teet vaan itsellesi hallaa.lääkäri on se joka parantaa ja antaa oikean lääkityksen.mutta itse olet oman elämäsi herra,lapsesikin kannalta kääntyisit lääkärin puoleen ni ei tarvisi enää pelätä.