En ole vl, enkä kaikista asioista välttämättä ollenkaan samaa mieltä kuin vl:t yleensä, mutta olen erittäin kiinnostunut vl-uskosta ilmiönä ja kulttuurina. Seurasin paljon tätä palstaa ainakin vuosi-pari sitten, olen lukenut Päivämiehen nettiversiota ja kuunnellut myös nettiseuroja. Tämä kaikki on lisännyt paljon ymmärtämystäni ja toisaalta kiinnostustani. Koskaan en ole kuitenkaan uskaltautunut paikan päälle vl-seuroihin.
Niinpä kysynkin, kuinka ei-vl voi tulla seuroihin? Tarkoituksenani olisi lähinnä olla omissa oloissani ja kuunnella ja katsella mitä ympärillä tapahtuu, mutta miten toimin jos joku tulee keskustelemaan kanssani? Miten minun kannattaisi mahdollisiin kysymyksiin vastata? Mitä minulta ylipäätään saatetaan kysyä?
Sellainenkin juttu tulee mieleen, että mitä jos kohtaan seuroissa esim. työn kautta tuttuja henkilöitä, joiden en ole tiennyt olevan vl:iä. Voiko tilanne muodostua kiusalliseksi?
Niinpä kysynkin, kuinka ei-vl voi tulla seuroihin? Tarkoituksenani olisi lähinnä olla omissa oloissani ja kuunnella ja katsella mitä ympärillä tapahtuu, mutta miten toimin jos joku tulee keskustelemaan kanssani? Miten minun kannattaisi mahdollisiin kysymyksiin vastata? Mitä minulta ylipäätään saatetaan kysyä?
Sellainenkin juttu tulee mieleen, että mitä jos kohtaan seuroissa esim. työn kautta tuttuja henkilöitä, joiden en ole tiennyt olevan vl:iä. Voiko tilanne muodostua kiusalliseksi?
Vastaukset 36
Vanhimmat
mennä, ja olla oma itsesi. Etkohän saa olla melko rauhassa, epätodennäkoistä, että joku ottaa kontaktia.
..käydä ry:llä seuroissa. Kynnystä voi madaltaa vaikkapa käymällä ensin myyjäisissä, joissa on myös korvakorullisia "epäuskoisia". V.2006 Suviseuroissa Sotkamossa olin sunnuntaipäivänä.
Vastaa mahdollisiin kysymyksiin: "En kommentoi" tai "no comments", kuten J.Karalahti taannoin toimittajille mennesssään Wc:hen, jos haluat olla rauhassa.
seuroissa jos vähänkin siltä tuntuu. Ja jos siltä tuntuu niin puheen jälkeen voi jutella siellä ihan kenen tahansa kanssa. Kannattaa kuitenkin olla rehellinen eteenkin itselleen.
"Sellainenkin juttu tulee mieleen, että mitä jos kohtaan seuroissa esim. työn kautta tuttuja henkilöitä, joiden en ole tiennyt olevan vl:iä. Voiko tilanne muodostua kiusalliseksi?"
Tilanne voi muodostua kiusalliseksi, mutta näinhän monesti elämässä tapahtuukin. On olemassa ns.kiusallisia tilanteita, mutta myöskin niitä ihania vapauttavia episodeja.
Jos olet ulkoisesti kuten vl, niin enemmin luulevat ulkopaikkakuntalaiseksi vl:ksi tai vasta paikkakunnalle muuttaneelle.
oman paikkakunnan ry:n sivut. Kaikilla kyllä ei ole sivuja. Mutta monilla on ja niissäkin näkyy seurailmoitus. Kannattaa mennä ensin myyjäisiin, jos paikkakunnalla on myyjäisiä, niissä käy myös muita kuin vl-usk. ja meno on muutenkin rennompaa.
Sitten vaan rohkeasti seuroihin. (Seuroja voi olla myös paikkakunnan kirjoissa, nekin voi näkyä ry:n nettisivuilta.)
Seuroihin on oikeastaan aika helppo mennä, ei siellä niin paljon seurata muita, varsinkin suuremmilla paikkakunnilla.
Sehän on mukava jos näet työkavereita seuroissa, rohkeasti vaan jututtaan, että sinäkinkö olet tullut tänne, oletko vl? Voi syntyä mukavakin keskustelu.
Tuntemattommat eivät kyllä tule juttelemaan, niin luulen. Mutta alkavat kyllä jutteleen jos itse aloitat keskustelun.
Mukava kun haluatte mennä seuroihin, onnea seuramatkalle!!!
Sitten vaan rohkeasti seuroihin. (Seuroja voi olla myös paikkakunnan kirkoissa, nekin voi näkyä ry:n nettisivuilta.)
tarkoitin kirkoissa
seuroihin on vapaa pääsy kaikilta. Kannattaa kuitenkin muistaa, että seurat ovat monelle ns. hengellinnen koti ja ei varmaan monet tykkää hyvää jos joku tulee sinne vaan "kiinnostuneena kulttuurista".
Esim. korvakoruilla voi arvokkaasti ilmaista olevansa vain kyläilemässä seuroissa, eikä tule ongelmia. Tämä ei kuitenkaan sovi ex-vl:lle, koska voidaan ymmärtää provoksi.
"Kannattaa kuitenkin muistaa, että seurat ovat monelle ns. hengellinnen koti ja ei varmaan monet tykkää hyvää jos joku tulee sinne vaan "kiinnostuneena kulttuurista". "
Tuo nimenomaan vähän arveluttaakin. Ulkoisen olemuksen puolesta käyn kyllä tavallisesta "rivi-vl:stä", joten sikäli olisin varmaan kuin kala vedessä. Mutta epäröintiä aiheuttaa juuri se mahdollisuus että oman paikkakunnan seuroissa törmää tuttuihin henkilöihin, jotka tietävät etten ole vl (tietävät siis sen perusteella etten ole aiemmin vl-ympyröissä näyttäytynyt). Enkä todellakaan haluaisi loukata läsnäolollani kenenkään tuntoja.
..se on hänen ongelmansa. Oletko jostain Pohjanmaalta, jossa lestoja on "enempi kuin laki sallii"?
omituinen lähtökohta tuohon. Jos ajattelit mennä "salaa" sinne niin voi aiheuttaa pahennusta jos joku huomaa. Ihan rehdisti vaan sinne omana itsenä, vaikka samaan tapaan kuin menisit kirkkoon. Ja suosittelen siis korvakoruja, jotku varmasti vähän ihmettelevät mutta eipähän tartte pelätä että joku luulee että olet "salaa urkimassa" siellä.
...mutta näin miehenä en välttämättä halua laittaa korvakoruja :) Mutta siis ihan oikeasti, kyllä minä ymmärrän niitäkin vl:iä, jotka eivät välttämättä tykkää että seuroissa käy "ulkopuolisia", vaikka heillä ei olisikaan mitään taka-ajatuksia. Tietenkin on varmasti niitäkin joiden mielestä myös ulkopuoliset ovat tervetulleita.
hyvä neuvomaan tässä, miehelle korvakorut ei tosiaan oikein sovi tyyliin.
Lyhyesti kuitenkin; jos olet vain kiinnostunut kulttuurista niin seuroihin voi silti vapaasti mennä, mutta ainakin nyt kannattaa ottaa vähän semmonen arvokas ja nöyrä asenne. Jos olet kiinnostunut itse uskosta (teologiana) niin kannattaa mennä juttelemaan esim. puhujan kanssa ja jos pystyt rehellisesti puhumaan omakohtaisesta uskostasi, etkä halua provota, niin kannattaa mennä juttelemaan kenen tahansa kanssa.
Tietenkin voi mennä kuuntelemaan vain laulut ja puhe.
Tosiasiahan on se että vl en ole enkä sellaiseksi myöskään tule. Mutta yhtä lailla on totta, että mielestäni vl-kulttuurissa on monia sellaisia piirteitä, joista muutkin voisivat ottaa mallia. Kunnioitan siis vl-uskovia (vaikka en olisikaan kaikesta samaa mieltä), eikä tarkoituksenani missään nimessä ole minkäänlainen provosointi.
Toisaalta en välttämättä kaipaa keskusteluja omaa uskonelämääni koskien. Lähinnä kiinnostaisi aistia konkreettisesti seuratunnelmaa, joka ei välttämättä välity kunnolla nettilähetysten kautta. Siis itselleni riittäisi seurapuhe ja laulut.
purra.
>>>Mutta siis ihan oikeasti, kyllä minä ymmärrän niitäkin vl:iä, jotka eivät välttämättä tykkää että seuroissa käy "ulkopuolisia", vaikka heillä ei olisikaan mitään taka-ajatuksia.>>>
Tuotapa en usko, kyllä ihan varmasti ollaan ilahtuneita, jos joku uusi tulee seuroihin. Ja vielä enemmän, jos joku saa parannuksen armon.
Siloin on ilo tavaassakin.
Luuk. 15:
"7 Minä sanon teille: näin on taivaassakin. Yhdestä syntisestä, joka kääntyy, iloitaan siellä enemmän kuin yhdeksästäkymmenestäyhdeksästä hurskaasta, jotka eivät ole parannuksen tarpeessa.
Tämä on ihan hyvä kä'ytännön neuvo kaikille seuroissa kävijöille, sillä SRK ei ole ilmoittanut kuinka kauan aikoo "rauhan aikaa" antaa alamaisilleen. Milloin tahansa saattaa seurojen jälkeen alkaa julma hoitokokous kuin 70- ja 80-luvuilla konsanaan. Älä jää tuleen makaamaan seurojen jälkeen vaan poistu ennen kuin ne loppuvat ja vältä hengellinen väkivalta kohdaltasi!
..mulle 70-luvulla syntyneelle hoitokokoukset tulivat eka kertaa ilmi tämän palstan kautta.
Sen tiedän nyt, että niitä on varmuudella ollut, kuten vl-vanhempani niistä puhuivat heiltä kysyttäessä. Äitini vanhemmat tuomittiin ns. kososlaisudesta. Molemmat ovat haudassa, "ilman parannuksenarmoa".
Tänäpäivänä SRK:lla menee niin hyvin, ettei avioeroillekkaan kohauteta olkapäitäkäkkn.
että ainakaan täällä etelässä ei tulla hoitokokouksia enää näkemään. Sen verran vahvasti puhujat koko ajan muistuttavat omakohtaisen uskon tärkeydestä ja farisealaisuuden vaaroista.
Siihen ei rivipuhujalla (tuskin silmäätekevälläkään) sanan sijaa kun SRK:n johto laittaa inkvisiittorinsa kentälle omaa laumaansa raatelemaan. Puimatantereen puhdistaminen on suorastaan perinnetyömuoto työvaliokunnalla, joten sitä vaalitaan ja varmasti uusitaan!
taas alamaistensa kimppuun kuin kiljuva jalopeura etsien kenet saisi niellä! Kohta aletaan taas kaivelemaan vanhat synnit esille ainakin edelliseen puimatantereen pihdistamiseen saakka, ken elää -se näkee..
äläkä torju mitään. Siten saavutetaam kerran totuus ja Jumala.
Jeesus sanoo Tuomaan evankeliumissa. mikä loydettiin viime vuosisadalla:
"6. Hänen oppilaansa kysyivät ja sanoivat hänelle: "Haluatko meidän paastoavan? Kuinka meidän tulisi rukoilla, kuinka antaa almuja, millaisia säännöksiä noudattaa ruokailun suhteen?"
Jeesus sanoo: "Älkää valehdelko, ja mitä ikinä vihaattekaan, lakatkaa siitä, sillä taivaan kasvojen edessä kaikki nämä seikat ovat näkyvissä; mikään kätketty ei jää paljastamatta eikä mikään salattu ennen pitkään jää tulematta julkiseksi."
Hyvää opetusta Jeesukselta, mutta ei suinkaan mestarilta, mikä on Kritus(ihmisessä)Raamatun mukaan.
Mene aivan rauhassa. Kukaan ei kysy sinulta mitään. Kukaan ei puhu sinulle mitään. Kukaan ei todennäköisesti edes huomaa, että et kuulu joukkoon. Minä olen parannuksen armon kautta tullut liikkeeseen mukaan ja käyn säännöllisesti seuroissa. Olen käynyt jo vuosia. Koko tänä aikana kukaan ei ole noteerannut minun olemassaoloani millään tavalla. Niillä kaikilla on ne omat kuvionsa ja seurapiirinsä ja tuttavansa, joiden kanssa jutellaan ja istutaan. Tällainen yksinäinen tollo saa vissiin mennä hautaan asti ilman että seurakunnalle jää minkäänlaista todistusta. Kukaan ei edes muista että sen näköinenkin täällä joskus kävi.
Taidat asua Helsingissä? Siellä kadullakin ihminen noteerataan yhtä hyvin kuin lähin sähkötolppa. Katsotaan vaan, ettei pahkikävellä.
Seurapiirit syntyvät tietysti pitkän ajan kuluessa. Ne, joiden vanhemmat jo olivat tunnettuja piireissä, ovat erikoisasemassa. Yhteinen lapsuus tai nuoruus sitoo toisiaan läheisesti. Niin nämä ryhmät jutskaavat keskenään innokkaasti, eivätkä noteeraa varsinkaan tuntematonta millään tavalla.
Joku voi pitääkin siitä, että saa olla rauhassa ja ulkopuolella. Mutta jos ihminen on yksinäinen - syytä tai toisesta, se yksinäisyyden tunne vaan korostuu ja kuristaa suuressa joukossa.
Huomioikaa siis yksinäisen näköisiä ihmisiä, ette te mitään menetä, jos vaihdatte muutaman ystävällisen sanan yksinäisen kanssa. Älkää katsoko ulkokuoreen, sisältä voi löytyä hienosti hiottu timantti ja vaikka elinikäinen ystävä!
olla ystävällinen. Jos haluaa niinku. veeälläki.
Oulussa, Oulun ry:llä ei varmasti huomaa kukaan! Kaverini asua siellä montavuotta ja kävi seuroissa koko sen ajan sunnilleen joka viikko. Kukaan ei tullut koskaan sanomaan ihan mitään. =) aika hupaisaakin, mielestäni.
Ei ole kuule Hesassa meikän kotisiioni, kaukana sieltä. Täällä maalaiskirkonkylässähän minä, vaan osataanhan sitä täälläkin elää veljellisessä rakkaudessa. Sen verran pitää perua edellistä, että ensimmäisellä kerralla entinen naapuri tuli moikkaamaan ja kun tervehdin jumalanterveellä, näytti aidosti ilahtuvan ja sanoi että onpa mukava että olet käsittänyt uskon. Muuta sanomista hänelläkään ei vielä tähän mennessä sitten ole ollutkaan.
Kyllä minusta jonkinlainen kivi sisältä löytyisi, liekö timantti vai mikä. Vaan eipä ne vissiin tarvitse lisää kiviä. Kai niillä riittää paiskottavaa sitten kun paiskomisen aika tulee ilman minun sisuskalujanikin.
Minä kyllä tykkäisin jutella ja muualla olenkin aivan kohtuullisen hyvin porukoissa pärjäillyt, mutta miten pitkä lie tämä koeaika tässä jumalanvaltakunnassa. Käyn siellä penkinpäässä istumassa, väliajalla muut menevät kahville ja kuka minnekin, minä vain istun jos ei tartte käydä vessassa. Ja toiselle puheelle ne tulevat kahviosta ja kiertävät visusti minun penkkini, jos vain suinkin muualle mahtuvat.
Käyn minä suihkussa aina lähtiessäni ja pesen hampaat. Ja tukan föönaan ja ihan nätit ja ehyet on vaatteet. En siis haise enkä käyttäydy muutenkaan omituisesti. Katselen ympärilleni ja jututan lapsia,jos ne pääsevät vanhemmiltaan karkuun ja lähelleni. Veisata kollotan kovalla äänellä ja viimeisen sävelen vaiettua haen takkini ja lähden nykimään kotiin.
En tiedä onko apua, mutta itselleni ainakin toimi sellainen että alkaa vaan puhumaan ihmisten kanssa. Monet ei varmaan halua puhua mutta eihän siinä mitään menetä kun yrittää, jos alkaa juorut leviämään niin levitköön, kyllä nekin aikanaan loppuu. Sitte kun on saannut tarpeeksi kosketuspintaa muihin uskovaisiin niin alkaa pikku hiljaa muodostumaan kaveriporukka jossa juttu luistaa paremmin. Pitää vaan yrittää olla avoin ja aloittaa keskustelua, kaikille ihmisille se ei ole yhtä helppoa.
Hakeudu seuraavan kerran keskelle penkkiriviä ja käy kahvilla. Ala itse jutella, niin niiden on pakko vastata. Heitä vaikka jokin kommentti niiden jutun sekaan. Katso hölmistyvätkö vai alkavatko jutella kuin ihminen ihmiselle.
Näyttää, että sinulla on vielä hyvin pullat uunissa.
”””kiinnostunut vl-uskosta ilmiönä ja kulttuurina.”” Lähestymistapsi on kongrettinen, uskon kanssa sillä ei juuri tekemistä olekaan, koska lahkossa ei ole Pyhää Henkeä, joten tyydytystä siinä mielessä sieltä et tule löytämään. Mutta, kun menet kuten johonkin maamies- seuraan tai vasemmistonuoriin, kyllä siellä todella törmä eri kulttuuriin, siinä onkin ihmettelemistä. Anna palaa vain.
Tämä uskallus tässä vaiheessa on vielä pientä, mutta sitten jos kirjaudut lakoon ja lähdet pois, onkin jo varsinaista rohkeutta vaativa toimenpide. Voit joutua vaikka saatanaan sidotuksi, ole varovainen.
Sinulle voi käydä kuten minulla muutama vuosi sitten – mitä sinä täällä teet??? He kyllä haistavat kenellä on potentiaalia.
Mitä sinä muita kysyt, miten sinä vastaat, sinähän olet jo VL, meillä on omatunto itsellä, mutta heillä ja sinulla näyttää se olevan seurakunta äiti Saaran, tosi tyhmää kysyt, joten menen vaan ja kysy heti, mitä kannattaa kysyä, vaikka eihän TV ole oikein, onhan tupakka oikein, kyllä se siitä.
”””Sellainenkin juttu tulee mieleen, että mitä jos kohtaan seuroissa esim. työn kautta tuttuja henkilöitä, joiden en ole tiennyt olevan vl:iä. Voiko tilanne muodostua kiusalliseksi?”” Se on jo niin suuri häpeä, ette varmaankaan selviä, Jeesushan sanoi, älkää koskaan tunnustako minua suullanne ihmiselle, vai miten se meni, kysy heiltä, ja kirjoita sitten meille. Mutta VL , aika paksua, yritä salata.
Ihmeellisiä juttuja.
totuus tuntuu sinulta ihmeelliseltä?
Mutta jos yksilöisit???? Ehkä voisin vääntää rautalangasta, kyllä se siitä.
Oletko Marsista?
Lapsille SRK-laisuudessa harjoitettava henkinen ja hengellinen väkivalta on erittäin vahingollista. Jos itse kaipaat extreme-elämyksiä, voit seuroissakin käydä, mutta älä turmele lapsiasi sillä saastalla, kiitos.
elävässä kristillisyydessä uskon esikuvaksi. Voiko se olla lapsikielteistä uskonnollisuutta?
SRK:lle uskollisiksi alamaisiksi. Sitäkö lahkonne "lapsimyönteisyys" on? Oletko terve?
Voit ihan vapaasti mennä seuroihin seurat ovat avoimia tilaisuuksia kaikille ei ovella kysytä et oletko vl Itse asun Taalainmaalla ja täällä on vl vähän mutta on sellaisia käynyt seuroissa jotka eivät ole vl ja voit kuunnella meidän seuroja netistä
He ihailevat hotiokokousjulmuutta eivätkä halua sitä jättää! Sellaiseen porukkaan ei kannata sekaantua tai kohta olet itsekin mielisairaalassa saatanalle heitettynä.