Onko muut kokenut henkistä paniikkia?Eli sisälläni tuntuu suunnaton ahdistus ja tuska että sekoan enkä pysty olemaan missään asennossa tai yksin. Kärsin myös sosiaalisten tilanteidenpelosta mutta se tuntuu enemmänkin fyysisesti paniikilta kuin tämä henkinen.Tuntuu ettei pysty olemaan paikallaan ja tekee mieli heti kuolla että saisi rauhan.Mikä tähän auttaisi?Se tulee parinkuukauden välein ja kestää n.viikon aaltoilevasti parista tunnista viikkoon.Olen peloissani mitä tämä on?
Henkinen paniikki
fyysisen lisäksi
121378
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
ja lisäys äskeiseen:
Eli siis tämän henkisen paniikin aikana en tunne fyysisiä oireita muuten paitsi tärinän jos menee oikein pahaksi. Muuten saatan olla pirteäkin, mutta tuntuu että olisin sekaisin.
Mulla oli tuollaista vuosia. Se saattoi mulla tulla päälle, kuin musta pilvi olisi lskeutunut pään sisään ja tuli järkyttävä henkinen ahdistus. Ei voinut olla missään, sekuntikin elämää tuntui liialta, oli aivan kamalaaaaaaa, en osaa edes sanoin koskaan sitä kuvailla. Mutta se meni ohi, pahimpana oli kun olin 17-22 v. mutta nyt ei enää. Mulla tuntui siltä kuin pää ja aivot olisivat menneet jossain vaiheessa totaaliseen lukkoon tai mustaan aukkoon. Jähmetyin täysin ja ajattelin, että olen seonnut. Jos tuli yöllä, vain tärisin ja itkin. En osannut hakea apua silloin. Nyt olen 40-v. ja syön Sepramia, varmaan loppuiän.
Tuota ei voi oikein kukaan muu ymmärtää ellei ole itse kokenut. Mulla on siis myös paniikkihäiriö, jossa lisäksi pahat fyysiset oireet. Tuo psyykkinen oireilu saattoi johtua pahasta ahdistuneisuushäiriöstä.
"ihanaa" kun joku tuntematon edes ymmärtää.
Miten sait loppumaan nämä? ja kuinka usein ne tulivat sinulle?
Tämä on kauheita mitä olen ikinä kokenut, ja pelkään että tapan vielä itseni hetkenmielijohteesta koska tällästä ei vaan kestä.
Eikö sinulla diagnisoitu mitä tämä mahtaisi olla ja mistä johtuu? Jatkuvia lääkityksiä en voi ottaa koska yritän raskautta, (en tiedä onko se järkevää mutta tuntuu turhalta lykätä kun näitä kausia ei ole usein) EI KAI TÄMÄ OLE KAKSISUUNTAISTA? kun välissä oli 2kk täysin normaalia elämää ja yhtäkkiä tämä iski taas. Mitään ihmeellistä elämässäni ei ole tapahtunut.
ja vielä: auttaisiko tuohon mikää täsmälääke.
Olisin todella kiitollinen tiedosta, muuten tästä joutuu taas lähtemään psykiatriseen sairaalaan kun ei kestä.
Hei!
Hienoa, että pystyt kertomaan noin vaikeita asioita avoimesti. Poikani, joka opiskelee, painii aivan samojen ongelmien kanssa. Lääkitys on ollut jo kahden kuukauden ajan, mutta silti, kun on tenttipaineita ym. kuulen vähän väliä poikani kertovan "pään hajoamisesta ja siitä, että henkisesti on ihan puhki." Tosin yliopistopintoja on takana jo 5 vuotta ja enää jäljellä diplomityö.
Sinua kehoittaisin kääntymään oireitasi vastaavan lääkärin puoleen. Heitä onneksi on suomessa yllin kyllin. Suosittelisin mieluummin yksityistä psykiatria, vaikka pikkusen enemmän maksaakin. Elämässä jaksaminen ei kuitenkaan ole rahassa mitattavissa. Läheisten ihmisten mukanaolo ja tuki kyseisessä asiassa on äärimmäisen tärkeä. Toivon todella, että niitä on ympärilläsi. Aurinkoisia kevätpäiviä ja voimia elämääsi! :)
Minä olin ihan hukassa kun silloin ei ollut nettiä, ei mitään vertaistukea. Mulla alkoi paniikkihäiriö jo ennen 80-luvun puoliväliä ja ensimmäinen tuollainen henkinen ahdistuskohtaus ilman fyysisiä oireita oli 13-vuotiaana. Olin aivan sekaisin, menin sänkyyn makaamaan. Ajattelin, että kuolen, oli niin paha oli, vauhko, ajattelin, että varmaan hyppään ikkunasta, luulin, että en voi kontrolloida itseäni, siltä tuntui. Mua käytettiin lekurissa tk:ssa yleislääkärillä, määräsi oxepamia ja niitä sitten äiti antoi silloin tällöin. Sitten myöhemmin 17-21 vuotiaana oireet olivat pahimmat.
En vieläkään oikein tiedä, mikä mua vaivasi. Kävin usein lääkärissä, psykologillakin. Sain Alproxia, jota otin tarvittaessa. Joskus olin ihan normaali, mutta kun kohtaus tuli, mikään tässä maailmassa ei saanut mua rauhoittumaan. Kohtaus kesti aikansa. Joskus mulla tuntui, kuin joku olisi potkaissut takaraivoon, tuntui ihan fyysinen kipu ja sitten kaikki päässä alkoi tuntumaan oudolta, sekavalta,
oli erilaisia tunteita: esim. jäätävä paniikki, kuin pään sisässä olisi kaikki kastunut, mieletön pakokauhu, kuin aivot olisivat pysähtyneet jne.
Olen joskus ajatellut, että tuo kuului jotenkin nuoruuteen ja murrosikään, mutta ei kait kaikilla tuollaista voi olla. Toivon, että olisin saanut/osannut hakea apua jostakin, mutta mua ei silloin kukaan ymmärtänyt.
En tiedä mikä tuollaisessa voisi auttaa. Puhuminen ehkä. Mä olin ainakin ihan umpisolmussa jostain syystä jota en edelleenkään tiedä.
Toivon, että saat jotekin apua ja selviää mitä tuo voi olla. Mulla on kova sisu, jolla olen selvinnyt, mutta koville se on ottanut.
Niin ja vielä kohtausten tiheydestä: Joskus niitä tuli joka päivä, joskus oli viikko - pari normaalia. Yleensä ei tullut kuin yksi päivässä. Mutta pahimmillaan yksi kohtaus kesti useamman päivän putkeen.
Olen sairastanut paniikkihäiriötä suht´koht pitkään ja viime vuosina mulla on alkanut tulemaan kohtauksia silleen että on pelkät fyysiset vaivat tai sit just tollanen jumalaton henkinen ahdistuskohtaus.Muakin useimmiten pelottaa silloin että nyt se nuppi sekoaa..Mutta,sitä kuitenkin tietää jo että kohtaus menee ohi eikä tee itsellensä mitään "outoa"ja ne fiilikset on ihan "normaaleita"paniikkihäiriössä..Mulla noita henkisiä kohtauksia tulee aina silloin kun olen yksin ja on epävarma olo.Kyllä mä oon niihin joutunut ottamaan lääkettä tai muita apukeinoja(aputipat).Mua auttaa vähän käveleminen kohtauksen ollessa päällä...
Saako kysyä mitä lääkkeitä syöt tai mikä helpottaisi noita helvetillisiä ahdistuksia?
Joskus kauan sitten söin paniikkiin zoloftia ja se auttoi loistavasti.Olin monta vuotta todella terve.Sitten jostain syystä zoloft ei enää sopinutkaan mulle,sain kamalia oireita ja oli pakko lopettaa koko lääkitys.En ole 4 vuoteen syönyt paniikkihäiriööni mitään lääkettä.Mutta,joudun ottamaan pienen murun xanoria pahimpiin kohtauksiin.Yritän välttää sen syömistä kun on pitkä vieroitus takana..Ainoa mistä olen saanut kunnon avun näinä "naturelli" vuosina on bach:in kukkatipat..Näistä tipoista on puhuttu tällä palstalla aikaisemminkin:)Kyllähän niitäkin joutuu pahan kohtauksen aikana vetämään kaksin käsin,mutta tärkeintä on se että auttavat..Hmm,en oikein osaa sanoa noista lääkkeistä mitään kun en hirveästi ole niitä käyttänyt..Ai niin,jostain syystä jos syön sokeria kohtauksen aikana,tuntuu että se auttais vähän ja sitten se kävely(yritän samalla keskittyä siihen,että tiedän että kohtaus lähtee kohta pois)Joskus nuo auttavat,joskus ei..Miten sulla se ahdistus muuten tuntuu?Mulla aina tuntuu siltä,että se ahdistus "hulmahtaa" koko kroppaan ja sit rupee palelee ja iskee pakokauhu..
Kärsin tuollaisesta myös 18-21-vuotiaana, se oli aivan kamalaa. Jollain lailla se laimeni kuitenkin itsestään. Apua hain vasta aivan liian myöhään, joten seurauksena eristäydyin ja masennuin.
Kannattaa kokeilla luontaistuotekaupoissa myytävää "rescue remedy"-nimistä kukkatippasekoitusta, se on hyvä äkillisiin paniikkikohtauksiin ja pelko- ja ahdistustiloihin. Siinä on 5 eri kukkatippaa, esim. cherry plum-uutetta, joka auttaa kun pelkää menettävänsä hallinnan ja kontrollin, ja tekevänsä jotain kamalaa tai pelkää tulevansa hulluksi ja rock rose-uutetta, joka auttaa paniikinomaisiin koviin pelkoihin. Ehkä tuosta rescue remedystä vois apua olla. Kuulemma spice girlsitkin käyttivät näitä tippoja esiintymiskammon hälventämiseen....:)