Hei!
Kaipaisin neuvoja, mielipiteitä ja ajatuksia seuraavasta:
Minulle tarjottiin aivan mielettömän hyvää työpaikkaa oppisopimuksella. Duuni olisi ihan lähellä ja sinne kävelisi alle 10min. Työajat olisi aika hyvin sovittavissa, ei välttämättä aina sitä 8h/päivä. Työpaikka on minun, vaikka en ole asiaan vielä juuta enkä jaata sanonut.
Ongelmana on se, että tyttäreni olisi vasta 7kk, kun hänet täytyisi laittaa hoitoon. Hoitopaikka olisi näillä näkymin mummola ja mummille tietty maksaisimme palkkaa.
Saan pienintä mahdollista vanhempainrahaa ja mies tienaa 1700€/kk. Välillä rahaa on millä mällätä ja välillä taas vähemmän.
Vihaan tätä tilannetta, jossa miehen täytyy maksaa kaikki, sen takia haluaisin töihin, jotta hänkin saisi edes joskus tuhlata palkkansa itseensä.
Lapset ovat kuitenkin pieniä vain kerran. Menetän kamalasti, jos nyt menen töihin. Mutta tarjous on niin loistava ja työssä kyllä joustetaan.
Olen nuori, kohta 20, eli aikaa opiskeluille ja töille kyllä on, mutta tuleeko tälläistä tarjousta enää vastaan? EN halua elää toisen siivellä ja toisen elätettävänä, ei minua sellaiseen ole opetettu.
Nyt Teidän mielipiteitä kehiin! Ja koska jokaiseen keskusteluun mahtuu ainakin yksi epäasiallinen vastaus, vastaan hänellekkin nyt: Haista vittu.
Kaipaisin neuvoja, mielipiteitä ja ajatuksia seuraavasta:
Minulle tarjottiin aivan mielettömän hyvää työpaikkaa oppisopimuksella. Duuni olisi ihan lähellä ja sinne kävelisi alle 10min. Työajat olisi aika hyvin sovittavissa, ei välttämättä aina sitä 8h/päivä. Työpaikka on minun, vaikka en ole asiaan vielä juuta enkä jaata sanonut.
Ongelmana on se, että tyttäreni olisi vasta 7kk, kun hänet täytyisi laittaa hoitoon. Hoitopaikka olisi näillä näkymin mummola ja mummille tietty maksaisimme palkkaa.
Saan pienintä mahdollista vanhempainrahaa ja mies tienaa 1700€/kk. Välillä rahaa on millä mällätä ja välillä taas vähemmän.
Vihaan tätä tilannetta, jossa miehen täytyy maksaa kaikki, sen takia haluaisin töihin, jotta hänkin saisi edes joskus tuhlata palkkansa itseensä.
Lapset ovat kuitenkin pieniä vain kerran. Menetän kamalasti, jos nyt menen töihin. Mutta tarjous on niin loistava ja työssä kyllä joustetaan.
Olen nuori, kohta 20, eli aikaa opiskeluille ja töille kyllä on, mutta tuleeko tälläistä tarjousta enää vastaan? EN halua elää toisen siivellä ja toisen elätettävänä, ei minua sellaiseen ole opetettu.
Nyt Teidän mielipiteitä kehiin! Ja koska jokaiseen keskusteluun mahtuu ainakin yksi epäasiallinen vastaus, vastaan hänellekkin nyt: Haista vittu.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Heippa:)
Itse olen 21vuotias ja poika tulee viikonpäästä 9kk ja olen ollut töissä tammikuun alusta asti. Sain myös hyvän työtarjouksen ja päätin ottaa sen vastaan ja vielä ei ainakaan ole tippaakaan kaduttanut;)
Mutta meillä se tilanne että poika on siitä huolimatta kotona. kun teemme molemmat 2 vuorotyötä ja meillä on juuri vastakkaiset vuorot. ja minä teen niin pitkiä päiviä kun haluan/jaksan ja ei ole mitään väliä jos olen poissa koko päivän... Minulla siis todella joustava työ..:) (Olen puuseppä)
olen ollut aika hyvin kuitenkin töissä, kun olen niin loppu siihen kotona istumiseen päivästä tooiseen. ja tarkoitus olisi jatkaa näin siien asti, että poika on vähän yli vuoden jonka jälkeen rupeen tekeen säännöllisesti 6h päiviä. ja sitten jossain vaiheessa aloitan ne 8h päivät... Kun siltä tuntuu:)
Eli sinun tilanteessa ottaisin työn vastaan ja antaisin mummin hoitaa pikkusta ja jos mahdollista niin tee aluksi vaikka niitä 6h päiviä ja sit, kun siltä tuntuu niin rupeet olemaan sen 8h päivässä.
Moni on kyllä sitä mieltä, että ei lasta hoitoon, mutta sinulla on sillai hyvä, kun mummi hoitaa pikkusta;) Elikkä jos sinua itse työ kiinnostaa ja palkka on kohtuullinen niin mikäs siinä;)
sinun kannattaa tarttua tilaisuuteen jos niitä ei tulevaisuudessa ole näköpiirissä.Minun on pikku pakko myöskin palata työelämään heti ä.loman loputtua just rahan takia,talonrakennus on menneillään niin ei hirveesti kodinhoidontuella lainoja ja laskuja maksettas.Mulle tulee kotiin työtilat,että haluisin kuitenkin pitää tytön kotona jos mummo rupeis sitten tytön kotihoitajaksi meille.Hankala mitään neuvoa on antaa kun kuitenkin vai te tiedätte oman tilanteenne.Jos työajatkin olisi sovittavissa niin onhan sekin aika ihanteellinen tilanne vai kuinka?Ei ku vaan,kaikkea hyvää teille :)
P.S Tuo haistattelu ei ollu kovin kohteliasta vaikka vastaukset täällä joskus voi olla mitä on.
Epäasiallinen vastaus, koskapa olet näköjään jo kantasi päättänyt ja kaipaat vaan tukea sille, että onko oikein viedä 7 kk ikäinen lapsi hoitoon.
Itse en veisi. Olet 20-vuotias. Uusia tilaisuuksia tulee. Onko sinulla rahaa mitä voit käyttää vain itseesi? Miksi koet sen kamalaksi, että elätte "miehesi kustannuksella"? Tulosi eivät olisi tuollaiset, mikäli ette YHDESSÄ olisi lasta tehnyt. Voisihan mies jäädä kotiin ja sinä mennä töihin. Olisiko se sitten oikein, että sinä käyttäisit kaikki rahat vain itseesi? Kyllä se kotona oleminen on aivan yhtä tärkeää ja toisen "siivellä" eläminen ei ole hävettävää. Ajattele asia näin: miehesi maksaa sinulle tavallaan palkkaa siitä, että hoidat hänen lastaan.
Mutta siis pointtini: kuolinvuoteellasi; kadutko, että et viettänyt lapsesi vauva-aikoja hänen kanssaan vai kadutko, että et tehnyt tarpeeksi töitä ja olit köyhä?
Raha ei vaan korvaa kaikkea, vaikka se elämää helpottaakin.
Mielöttömän hyviä työpaikkoja tulee ja menee. Lapsi esim. oppii vain kerran kävelemään.
Sitäkin voisi miettiä, että syövätkö menosi tulot. Tulonhankkimis kustannukset voivat nousta korkeiksikin ja palkka tulot voi myös johtaa rahan käytön huolettomuuteen.
samaa mieltä olen! minä olen 21vuotias ja tyttöni on vuoden ikäinen ja olen sen päättänyt että haluan nähdä kaikki edistysaskeleet ja ensisanat lapsellani, siihen asti kun täyttää 3vuotta :) eli minä menen töihin vasta kun tyttö täyttää 3vuotta. haluan kuulla lapsen ensimmäisen sanan, haluan olla paikalla kun tyttö oppii potalle.... jne. en halua kuulla näistä asioista miltään hoitajilta vaikka hoitaja olisikin lapsen mummo, vaan haluan olla itse paikalla silloin.
töitä ehdin kyllä tekemään, lapsia en enempää halua(eikä mieskään halua)joten haluan nähdä ainokaiseni edistysaskeleet itse. meillä ei suuret tulot ole, mutta näillä pärjätään(n.1000e/kk). mielummin olen kotona lapseni kanssa köyhänä kuin olen rikas ja poissa kotoa ja lapseni luota silloin kun hän on vielä pieni.
edellinen, mutta miksi kysyt neuvoa jos olet valmis ottamaan vastaan vain sellaista neuvoa mikä tukee omaa ajatustasi?
Tämän takia ihmettelen miksi lapset pitää hankkia epätasaisen talouden keskelle? Lapsi ei tarvitse yltäpäältä tavaraa, vaan äitiään.. ja 7kk on vielä vauva! Töitä tulee ja menee mutta lapsesi on pieni vain kerran elämässään!
Ja toinen mielenkiintoinen asia: Miten niin miehesi maksaa kaiken? Itse en ole töissä tällä hetkellä, mutta taloudessamme on yhteiset rahat joten ei jaotella minun ja miehen rahoja. Työtä se on lapsen kotona hoitaminenkin ja meillä ainakin mies pitää sitä suurempana sijoituksena kuin omia töitään. Eikö raha pitäisi olla yhteistä suhteessa? Ja ei rahan takia pitäisi lähteä töihin ja jättää pientä vauvaa hoitoon, tai sitten pitäisi miettiä etukäteen kuinka tulee taloudellisesti toimeen ennen kuin hankkii lapsia!
Eli tässä tätä mielipidettä mistä oletan saaneeni haistatukset jo etukäteen!
voisi tehdä lapsia ollenkaan, jos lastenteko on rahasta kiinni. Mitkä tulot riittävät lastentekoon?! Lastenhankkiminen on itselle sellainen asia, että siinä en kovin paljon rahoja laskeskellut, kun ensimmäinen alulle laitettiin.. No, meni sivuraiteelle, mutta kuitenkin.. :)
Itsellä on sama pulma, laittaako lapset hoitoon syksyllä vai ei?! Lapset olisivat tuolloin 2,5v. ja 11 kk. En osaa ap:n kysymykseen vastata, mutta kirjoitin, kun itse pohdin hieman samaa asiaa..
Minä olisin lähdössä aloittelemaan amk-opiskeluja. Olen ollut kolme vuotta kotona ja kotonaolo on alkanut tökkiä todella. Tunnen oloni eristäytyneeksi. :( Kaipaisin jo jotain omaa.. Mutta pienemmän lapsen takia mietin, että lykkäisinkö koulun aloitusta vielä puoli vuotta.. Äh, siinäpä pohtimista kerrakseen. Onko kellään kokemuksia pienen lapsen hoitoon laittamisesta? Millaisia?
Toisaalta kokemukseni amk:sta on, että se on toisinaan melko osapäiväistä hommaa.. Ettei joka päivä tosiaan ole sitä 8h päivää. No en silti tiedä mitä tekisin..
Opiskelut ovat huomattavasti joustavampaa pienten lasten vanhemmille kuin työelämä. Aikoinaan saman kysymyksen kanssa painessani, lohdutin itseäni sillä, että pieni lapsi tarvitsee enemmän fyysistä turvaa kuin henkistä.
Nyt neljäs ja kolmas luokkaisten vanhempana ja ammattiin valmistuneena, voin olla enemmän kuin tyytyväinen, kun hodin opinnot silloin kuin lapset oli vielä pieniä. Nyt taloudellinen tilanteeni antaa niin paljon periksi, että voin olla lasten kanssa kotona, antamassa heille henkistä tukea vaativassa koulu maailmassa.
ole rahasta kiinni. Mutta kyllä talous pitää mielestäni sen verran vakaalla pohjalla olla että äiti voi olla lapsen kanssa kotona. Ja kyllä näitä eristäytymis-juttuja sun muita pitäisi miettiä ennen kuin niitä lapsia hankkii.
Ei minunkaan mielestä ole ollut kovinkaan kivaa aina olla kotona, mutta ehkä siinä menee se lasten etu oman ohi. Kyllä sitä joskus keksii esim iltaisin jotain kun mies on kotona että pääsee pois kotoa!
Itse en kuitenkaan mistään hinnasta pistäisi alle kolme vuotiaita hoitoon... onhan se tutkitustikin huonompi vaihtoehto lapselle kuin olla kotona!
No minä varmaan valitsisin kodin, mutta rehellisyyden nimissä täytyy sanoa, että sinun iässäsi olisin valinnut opiskelun. Varsinkin, kun parempaa hoitopaikkaa et lapsellesi voisi tuossa tilanteessa saada. Lapsesi ei siis hoidossa varmaan kärsikään, päiväkoti tai vieras perhepäivähoitaja olisi minusta noin pienelle vähintääkin arveluttava ratkaisu.
Muistathan, että yhteistä lasta hoitaessasi et elä miehesi siivellä. Sinä teet työtä myös miehesi eteen, sillä kasvatat ja hoidat hänenkin lastasi. Näin se vaan menee, että se, joka on kotona ei voi tienata samaan aikaan. Fyysisesti mahdoton yhtälö.
Olisiko hullu ajatus, että miehesi jäisi kotiin? Meillä mies oli puolisen vuotta koti-isänä, ja se teki hyvää kaikin puolin. Isä-lapsi-suhde kehittyi ja avioliittoonkin tuli uutta säihkettä, kun vaihdoimme rooleja.
Jos minulla olisi tuo tilanne, olisi ihan selvää, että mies jäisi kotiin vanhempainvapaalle ja minä lähtisin töihin.
Mielestäni alle 3-vuotiaan paikka on kotona.Ymmärrän toki että kotihoidontuella on onnetonta maksaa laskut ja elää.Mutta minä veisin lapsen hoitoon aikaisintaan 1,5-vuotiaana.En edes haaveilisi moisesta vielä noin pienen kansaa.Itse olen ollut jokaisen lapsen kanssa kotona sinne 3-vuotiaaksi asti.Ja vaikka tiukka on ollut,niin en kadu pätkääkään.Kyllä sinä vielä uuden mahdollisuuden saat,olethan hyvin nuori.Niinkuin itsekin totesit.Nauti vauvastasi vielä kun hän on vauva!
että kiintymyssuhdetta vanhempiin luodaan juuri pienenä.Miten voit vaarantaa sen teidän ainutlaatuisen kiintymyssuhteen?-Mummi olisi lapselle sitten SE johon kiintymyssuhde luodaan.Googletappa kiintymyssuhdehäiriö,voi mieli muuttua.