Ongelmani on seuraava: menetän ruokahaluni totaalisesti jos tulee vastaan jokin pienikin askare, esim. pitää soittaa tuttavalle, kouluun lähtö, reissuun lähtö ja jopa jotkut puheenaiheet laukaisevat jännityksen ja ruokahalu katoaa. Oikeastaan koko tulevaisuuden odottaminen jännittää ja ruokahalu katoaa... Ensi oireet huomasin viime vuoden elokuussa kun koulut alkoi ja aamulla ei ruoka maistunut. Aluksi se rajoittui vain koulunkäyntiin ja koulussa en pystynyt syömään yhtään vaan ruokailu jäi koulun ulkopuolelle. Ajan myötä oireet laajenivat ja pikku hiljaan kaikki ns jännittää ja laukaisee ruokahaluttomuuden. Psykiatrini lohdutti sanomalla, että minussa on taistelijaluonne, joka tarkoittanee ettei jännitys vie energiaa lihaksien käytöstä vaan ruoansulatuselimistöstä... Itse en siltikään pidä tästä ollenkaan: kesällä armeijaan lähtö, ensi viikolla alkavat yo-kirjoitukset, sukulaisen hautajaiset kuukauden kuluttua, jossa joudun esiintymään. Ja tänään olisi tarkoitus lähteä kavereiden kanssa pitsalle juhlistamaan kaverin synttäreitä, mutta jo ajatuskin saa ruokahalun katoamaan. Painoni on ihme kyllä noussut koko ajan vaikka tilanne pahenee päivä päivältä, mutta tässä ei ole helppoa elää. Jopa joskus tyttöystäväni kanssa puhelimessa jutellessani menee ruokahalu ja joudun keskeyttämään syömiset. Ravitsemusterapeuttini ja psykani sanovat että ei hätä ole minkäänlainen koska paino kuitenkin nousee, mutta itse en pysty lähtemään kotoa mihinkään enkä halua suunnittella tulevaa mitenkään koska olen ollut luuviulu enkä enään halua siksi. Eniten harmittaa etten pysty nauttimaan ystävieni seurasta ulkona ja joudun skippailemaan useita tapaamisia. Tyttöystäväni on ymmärtäväinen ja huolehtivainen, mutta ei hänkään tajua oireeni vakavuutta kunnolla. Usein kun syön, minun täytyy syödä yksin kaikessa rauhassa, eikä lähellä saa olla ketään. Yksinäisyydessä on helpompi keskittyä muihin asioihin kun tulevaisuuteen ja näin yritän saada jännitystä katoamaan ja ruokahalua parantumaan... Ja tämä koko ongelma on vain lisä paha siihen mitä olen "sairastanut" jo 2,5 vuotta, nimittäin en pysty olemaan hiljaisissa paikoissa ihmisten seurassa, sillä maha alkaa konsertoimaan kunnolla eikä se tahdo lopettaa sitä ja ensi viikon kirjoituksia innolla odottelen kun vähintään 3 tuntia ihmisten joukossa joudun olemaan. Tosin olen päässyt erityisluokkaan, mutta sielläkin on pari ihmistä mukana... Olenkin aina ajatellut, että olisin oikeasti onnellinen ja en vaatisi elämältä mitään jos vain olisin terve.
"Jännitys" ilmenee ruokahaluttomuutena
Rainbow415
13295
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
minullla tälläinen ongelma on ollut jo vähän reilu vuoden, kun olen kavereiden kans jossain ja he ehottavat että lähtis syömään tai vaikka kahville niin joudun itse kieltäytymään tai keksimään jonku selityksen etten pysty lähteen. töissä tätä ongelmaa ei ole koska ei ehdi miettiä sitä syömistä niin paljon. olen saanut välillä lievennettyä ongelmaa sillä että ajattelen vähän ennen syömistä ja syömisen ajan jotain mukavia ja mielenkiintoisia asioita tai lukenut jotain, mutta ongelma on aina palannut seuraavaan ruokailuun. ongelma on niin paha ettei tätä kestä kauan, ei voi tehdä juuri mitään tämän takia. en tiedä mistä tähän saisi apua.