Hei!
Ajattelin kirjoittaa ajatuksiani tänne, kun tuntuu ettei ole sellaista ystävää jolle viitsisi puhua omista huolistaan. Väsyttää, itkettää ja jatkuvasti kaipaan ystäviä. olen perheellinen ja lapset jo yläasteella, joten ihan pieniä lapsia ei enää tarvitse kaitsea.
Tunnen jatkuvaa yksinäisyyttä ja kaipaisin juttuseuraa vaikka kahvin tai viinin merkeissä. Tuntuu ettei näillä omilla ystävillä ole koskaan aikaa mihinkään.
Voisinpa tästä aiheesta kirjoittaa vaikka mitä vielä, mutta nyt täytyy lähteä viemään tyttöä reeneihin.
Olisipa kiva kuulla onko muilla samanlaisia ajatuksia!!
-eräs yksinäinen
Ajattelin kirjoittaa ajatuksiani tänne, kun tuntuu ettei ole sellaista ystävää jolle viitsisi puhua omista huolistaan. Väsyttää, itkettää ja jatkuvasti kaipaan ystäviä. olen perheellinen ja lapset jo yläasteella, joten ihan pieniä lapsia ei enää tarvitse kaitsea.
Tunnen jatkuvaa yksinäisyyttä ja kaipaisin juttuseuraa vaikka kahvin tai viinin merkeissä. Tuntuu ettei näillä omilla ystävillä ole koskaan aikaa mihinkään.
Voisinpa tästä aiheesta kirjoittaa vaikka mitä vielä, mutta nyt täytyy lähteä viemään tyttöä reeneihin.
Olisipa kiva kuulla onko muilla samanlaisia ajatuksia!!
-eräs yksinäinen
Vastaukset 2
Vanhimmat
Minulla vanhimmat tytöt opiskelee toiseen asteen koulussa, vanhin poika armeijassa. Nuorin lapsista kolmannella uokallla.
Oma elämä pyöriin lasten harrastusten ympärillä, oma koulu pahasti jäänyt vaiheeseen, ei ihan sitä mitä odotin taidan jätää kesken ja tehdä töitä omassa mmmatissa jonka tiedän hallitsevani paremmin kuin hyvin. Mitä sitä kouluttaa toisten odotuksia silmällä pitäen...
Siellä näet parhaan ystäväsi! Kehoita häntä ottamaan itseään niskasta kiinni ja tarttumaan puhelimeen ja ehdottamaan jollekin ystävälleen (kaverilleen) esim. kahville menoa, elokuviin, tulla juttusille jne.
Ihminen rakentaa omaa elämäänsä pitkälti itse. Ystäviä ei ole kaupan hyllyllä - ne pitää löytää! Kun itse on avoin ja "tuntosarvet pystyssä" - saattaa tehdä todellisia löytöjä!
Siis: ole valpas ja aktiivinen - kyllä se siitä...