Viime aikaisissa keskusteluissa ja oikeudenkäynnissä on innokkaasti keskitetty sananvapauden rajoihin. Konservatiivinen ja liberaali sananvapauskäsitys ovat kilpasilla periaatteellisesta oikeudestaan toimia parhaaksi katsomallaan tavalla.
Konservatiivinen kanta on aina painottanut ”julkisivun” ensisijaisuutta realismiin verrattuna. ”Ei saa sanoa niin kuin asiat ovat, vaan pitää sanoa niin kuin on sovittu asioista sanottavan”. Moinen kanta on jyrkässä ristiriidassa tutkivan journalismin ja laajan sanavapauden kanssa. Läpinäkyvyys ei ole konservatismin hyve.
Liberaali käsitys asioista taas antaa kaikkien kukkien kukkia. Se tuottaa laadukkaan journalismin lisäksi melkoisen määrän rähmäistä mömmöä, mikä tietysti ärsyttää ”Yhden totuuden, tai sanotun totuuden” kannattajia. Asioista voidaan siis ajatella liikkumattomasti tai liikkuvasti. Liberaali asiajournalismi ja roskalehdistö lähtee siitä perusajatuksesta, ettei sanottu ”Totuus” ole välttämättä asioiden oikean kulun tai tapahtuneiden tosiasioiden mukaista. Liberaali ajattelu kaivaa totuutta esiin ”kuohan valuessa suupielistä”. Vapaa-ajattelu on länsimaisen sananvapauden ikiaikainen peruspilari, minkä soisi kestävän konservatiivien hyökkäykset itseään vastaan.
Vanhanen valehteli tutustumisestaan julkisuuteen tuomansa naisen kanssa, harrasti seksiä nettituttavuutensa kanssa kotonaan ja Pääministerin virka-asunnossa, sekä hylkäsi naisen tekstiviestillä. Onko sillä mitään merkitystä minkään suhteen? Mannerheim tapatti ihmisiä kuin kärpäsiä sekä Venäjän että Suomen lipun alla ja keikisteli muotisuunnittelija Gallelan luomuksissa mahdollisena homona vuosikausia. Onko silläkään mitään merkitystä minkään suhteen?
Minusta on ensiarvoisen tärkeää, että listavaalien sijasta valitsemme persoonia kaikenlaisiin luottamus- ja johtotehtäviin. Matti Vanhanen ei ollutkaan sellainen ”onnellinen perheenisä omakotitalossa metsässä”, minkä hän antoi ymmärtää olevansa. Eikä hän ole poliittisessa mielessä johtajakaan, minkä hän on myöntänyt. Vanhanen siis liberaalin ajattelun mielessä valehtelee aina puhuessaan yksityisen habituksensa perimmäisestä olemuksesta ja puhuu totta sanoessaan pyrkivänsä yhteisymmärrykseen poliittisten yhteistyökumppaneidensa kanssa.
Oliko Mannerheim homoseksuaali? Ainakin hän oli julma, omasta arvostuksestaan ja turvallisuudestaan tarkka, sekä afrikkalaisten diktaattorien tapaan turhamainen. Oli mitä oli, Suomen Kansanarmeija pelasti itsenäisyytemme, siihen ei Mannerheimiä tarvittu.
Konservatiivinen kanta on aina painottanut ”julkisivun” ensisijaisuutta realismiin verrattuna. ”Ei saa sanoa niin kuin asiat ovat, vaan pitää sanoa niin kuin on sovittu asioista sanottavan”. Moinen kanta on jyrkässä ristiriidassa tutkivan journalismin ja laajan sanavapauden kanssa. Läpinäkyvyys ei ole konservatismin hyve.
Liberaali käsitys asioista taas antaa kaikkien kukkien kukkia. Se tuottaa laadukkaan journalismin lisäksi melkoisen määrän rähmäistä mömmöä, mikä tietysti ärsyttää ”Yhden totuuden, tai sanotun totuuden” kannattajia. Asioista voidaan siis ajatella liikkumattomasti tai liikkuvasti. Liberaali asiajournalismi ja roskalehdistö lähtee siitä perusajatuksesta, ettei sanottu ”Totuus” ole välttämättä asioiden oikean kulun tai tapahtuneiden tosiasioiden mukaista. Liberaali ajattelu kaivaa totuutta esiin ”kuohan valuessa suupielistä”. Vapaa-ajattelu on länsimaisen sananvapauden ikiaikainen peruspilari, minkä soisi kestävän konservatiivien hyökkäykset itseään vastaan.
Vanhanen valehteli tutustumisestaan julkisuuteen tuomansa naisen kanssa, harrasti seksiä nettituttavuutensa kanssa kotonaan ja Pääministerin virka-asunnossa, sekä hylkäsi naisen tekstiviestillä. Onko sillä mitään merkitystä minkään suhteen? Mannerheim tapatti ihmisiä kuin kärpäsiä sekä Venäjän että Suomen lipun alla ja keikisteli muotisuunnittelija Gallelan luomuksissa mahdollisena homona vuosikausia. Onko silläkään mitään merkitystä minkään suhteen?
Minusta on ensiarvoisen tärkeää, että listavaalien sijasta valitsemme persoonia kaikenlaisiin luottamus- ja johtotehtäviin. Matti Vanhanen ei ollutkaan sellainen ”onnellinen perheenisä omakotitalossa metsässä”, minkä hän antoi ymmärtää olevansa. Eikä hän ole poliittisessa mielessä johtajakaan, minkä hän on myöntänyt. Vanhanen siis liberaalin ajattelun mielessä valehtelee aina puhuessaan yksityisen habituksensa perimmäisestä olemuksesta ja puhuu totta sanoessaan pyrkivänsä yhteisymmärrykseen poliittisten yhteistyökumppaneidensa kanssa.
Oliko Mannerheim homoseksuaali? Ainakin hän oli julma, omasta arvostuksestaan ja turvallisuudestaan tarkka, sekä afrikkalaisten diktaattorien tapaan turhamainen. Oli mitä oli, Suomen Kansanarmeija pelasti itsenäisyytemme, siihen ei Mannerheimiä tarvittu.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kiitos. hyvin kirjoita. On mukava kun täällä jollakin järki pelaa. On maailmalle hyväksi, että kaikki eivät ole sonnimiehen kaltasia varhaisdementikkoja.