Olen ollut kauan masentunut onnettoman yksipuolisen rakastumisen takia. Se toinen kyllästyi minuun jo alkumetreillä, mutta minä luuseri vaan en pääse irti.
"Aika paranraa haavat" on valhetta, eikä se auta. Onko mitään, mitä itse voisin tehdä päästäkseni tästä yli?
"Aika paranraa haavat" on valhetta, eikä se auta. Onko mitään, mitä itse voisin tehdä päästäkseni tästä yli?
Vastaukset 18
Vanhimmat
Rakastamisesta pääsee eroon rakastumalla johonkin toiseen :P Jospa oletkin rakastunut siihen rakkauden tunteeseen etkä itse henkilöön?
Ei alkuunkaan. Enkä kyllä muutenkaan arvosta reboundien ottamista, siinähän kierrettä vain sysää eteenpäin.
Rakkauden tunteen koukutusta kyllä olen miettinyt, mutta jos se sitten niin olisi, niin miten siitä pääsisi eroon? Olen kyllä etsinyt itselleni harrastuksen joka myös aiheuttaa pientä riippuvaisuutta, mutta ei se tuota rakastumista kuitenkaan ole heittänyt yli laidan.
rebound?
Parasta olisi kai täyttää pää jollakin muulla asialla? Ettei jää aikaa märehtiä.
Rebound, kun jotain vähentää, se voimistaa jotain toista... jotain tällaista mulle tulee reboundista näin äkkipuoliseltaan mieleen.
Tosiaan, päiden tutkinta kannattaa hoidattaa ammattilaisilla, muuten voi jopa linnut asettua päähän..
tarkoitin reboundilla just sitä, että alkaisi tapailemaan jotain uutta tyyppiä siinä toivossa, että sattuisi vaikka rakastumaan. Ei toimi, sen verran tunnen jo itseäni.
Tuo taas mitä ehdotit, että kannattaa täyttää päänsä jollain muulla asialla on minustakin järkevä tapa yrittää pärjätä, mutta se ei kuitenkaan auta tarpeeksi. Voin olla joskus kauankin ajattelematta sitä rakkauteni kohdetta, mutta sitten kun se tunne kuitenkin taas iskee jostain puun takaa, se on todella rajua ja olen monesti ollut hyvin vähällä pyörtyä tai muuten romahtaa ihan fyysisestikin. Ketään muuta kohtaan minulla ei ikinä ole ollut näin voimakasta kaipausta.
Kuin kaukana ihastumisen kohteesi asuu sinusta.
Jos asuu kovin lähellä ja näet päivittäin, voi sen unohtaminen olla vaikeampaa. Jos naapurikunnassa, niin tällöinkin voi olla jatkuvasti tunne, että ku se asuu kuitenkin niin lähellä.
Jos ihastumisen kohteesi asuu pidemmän matkan päässä, on täten helpoompaa vain unohtaa ihastumisen kohde. Varsinkin, jos tietää, ettei edes julkisilla helpolla pääse sinne. Entä asuuko ihastumisen kohde vaikkapa jonkin vilkkaasti liikennöidyn valtatien varrella, joka ohittaa sekä sun että sen asuinpaikan ja jonka välillä menee tiheään linja-autoja. Tai vaikkapa junarata, jolla helppo siirtyä sieltä ihastuksen kohteen luo. Jos jompikumpi näistä, niin silloinkin voi olla tunne, että ikään kuin ihastuksen kohde asuu liian lähellä.
Näissä tilanteissa kuitenkin kannattaa muistaa, että jos välimatka on pitkä, se tulee kalliiksi, meni sitä sitten linja-autolla, tai junalla.
Entä jos sulla sattuu olemaan auto, tuleeko koskaan omituinen pakottava tarve lähtä ajelemaan ihastuksen kohteen luo. Tähän auttaa, jos myyt autosi pois. Toinen vaihtoehto on, että ajatkin ihan jonnekin toiseen paikkaan ja ehkä sieltä löydät oikean ihastumisenkohteen!
että etäisyyskin voi jopa ruokkia kuvittelua ja pakkomiellettä.
En tunne mitään tarvetta lähestyä sitä henkilöä, kun kerran tiedän etten ole toivottu. Ja pääni olen jo suosiolla tutkituttanut asiantuntijoilla, mutta väittivät että olen vain stressaantunut, enkä saanut hartaasti toivomaani lobotomiaa...
Mitä muuten tarkoitat "oikealla" ihastumisen kohteella? Miten se eroaa väärästä, ja miten sen osaa valita kaikkien väärien mahdollisuuksien joukosta? Siinäpä miettimistä. Enkä usko, että pakeneminen jonnekin toiseen paikkaan ratkaisisi kohdallani paljoakaan. Ylipäänsä olen tullut hirveän epäluuloiseksi ihmisiä kohtaan tämän jutun myötä, ja uusissa ympyröissä se luultavasti vain korostuisi.
sanoi masennuslääkkeiden auttavan myös pakkomielteisiin.
taitaa olla tuottoisa diili lääkefirman kanssa...
Mutta joo, voihan ne auttaakin. Minulle ei kyllä suositeltu, mutta tapauskohtaistahan se aina on.
ja taidat sinä sittenkin olla oikeassa. En kai itse vaan saanut reseptiä, koska muita pakko-oireita ei hirveästi ole, ja muutenkin höpötin asioita jotka ei lääkäreitä pahemmin kiinnostaneet.
Vakavan riippuvaisuuden, kuten esimerkiksi sulla tuon yksipuoleisen rakastumisen voit hälventää hommaamalla itelle jokin voimakas riippuvuus.
Se voi olla mitä tahansa, joka tuottaa sulle hyvän olon. Mutta tässä en puhu huumeista, sillä ne vie turmioon.
Osta vaikkapa nyt lenkkikengät, tai liity johonkin jumppapiiriin. Voimakas liikunnallisuus aiheuttaa riippuvuutta ja samalla siitä on hyötyä. Ja ehkä vielä saatat törmätä lenkkipolulla siihen oikeaan, jolloin rakkaus voi olla kaksipuoleista, eikä sairaalloista ja uuvuttavaa yksipuoleista rakkautta.
toiminut vain nettiriippuvuus tai pasianssi koneella, mutta niistä tulee vain pahempi olo. Ja rauhoittavat toimivat, mutta jos niitä syö liikaa, muisti pätkii ja ajatus samenee. Jumppa tai mikään sosiaalinen ei koukuta.
Onko muita vaihtoehtoisia koukuttajia?
liikunta kyllä on ihan huippu juttu, ja onhan noita lajejakin pilvin pimein mistä valita. Itse harrastan juuri sitä mainittua lenkkeilyä, ja kyllä se koukuttaa ihan tehokkaasti kun ottaa tavoitteekseen käydä hölkkäämässä tai sauvakävelemässä 3-5 kertaa viikossa. Kunto kasvaa, psyyke vahvistuu, ja saa tunteen että tekee jotain positiivista itsensä hyväksi.
varmaan ihan ok yrittää hölkätä, hiihtää tai rullaluistella tms. jos asuisin muualla kuin keskellä kaupunkia, mutta minulla kun on julkisten paikkojen kammo. Jumpassa yritän kyllä käydä vähintään kerran viikossa.
Minullakin on julkisten paikkojen kammoa, mikä on todellakin huonompi homma harrastusten kannalta. Se on kuitenkin tuonut vähän helpotusta, että olen etukäteen suunnitellut jonkun reitin juoksulenkkejä varten tai tehnyt pätöksen alkaa käydä jollakin kohtuuhintaisella kuntosalilla. Sitten vaan menee tekemään sen lenkin tai käy salilla, ja toistaa tuota sinnikkäästi muutaman viikon. Kun on totuttanut itsensä siihen paikkaan ja suoritukseen, niin se alkaa vähitellen tuntua omalta eikä enää niin "julkiselta" ja vieraalta. Jumpan suhteen olet ilmeisesti jo tekemässä noin! :)
Olen tottunut jo jumppaan, mutta menen aina takariviin :)
Kuntosalilla olen ollut kerran ja lähdin saman tien pois - se tuntuu edelleen mahdottomalta enkä osaa käyttää laitteitakaan.
hei ap, tiedän tasan tarkkaan miltä susta tuntuu. Ja on varmasti tosi turhauttavaa tollasessa tilanteessa, että joku täällä palstalla/muualla viestii perään, että aika parantaa haavat tai että ehkei se ollutkaan kuin rakastumista rakastumisen tunteeseen tai että mene lenkkipolulle... Varmasti hyvää tarkoittavat nuo ihmiset, mutta ovat niin kaukana totuudesta, tai siis kertovat vain omaa totuuttaan.
Ymmärrän jokatapauksessa mitä käyt läpi ja se on tosi raskasta, ainakin oman kokemukseni mukaan. Mulla kävi niin, että tunteiden ylipääsyä auttoi tunteiden herääminen toiseen ihmiseen (muutaman vuoden jälkeen), mutta sekin osoittautui yksipuoliseksi. Eli kestettävää on nyt tuplasti. Kunpa osaisin sanoa jotakin, mikä voisi auttaa, mutta en ole keksinyt itsellenikään apukeinoa...
Toivottavasti sinä kuitenkin keksisit lopulta jotain mikä auttaisi sua..