Mitäs jos en olisi tehnyt aborttia viikolla seitsemän? Todennäköisiä vaihtoehtoja olisivat myös:
A. Olisin hyvinkin voinut saada keskenmenon.
B.Olisin synnyttänyt vammaisen lapsen. (alkoholi)
C.Olisin 20-vuotiaana opiskelijana synnyttänyt lapsen ja kokenut aina, että pilasin elämäni ja jotain siitä jäi aina puuttumaan esim. ulkomaille lähteminen. (Isä tuskin olisi halunnut)Minua olisi todella harmittanut tämä, koska se on ollut yksi isoimpia haaveitani elämässä.
D. Olisin 20-vuotiaana opiskelijana synnyttänyt lapsen ja en olisi kyennyt huolehtimaan siitä. Keskivaikean masennus jaksojeni takia minulla on toisinaan tarpeeksi tekemistä jo opiskeluissa. Pelkkä opiskeluista suoriutuminen on todella rankkaa minulle. Joten miten sitten olisin jaksanut vastuunottoa toisesta ihmisestä?
E. Olisin ollut nuori äiti, jota tuttavat arvostelisi. Olisin silti jaksanut hoitaa joten kuten lapseni ja opiskeluni. Se olisi ollut silti hyvinkin vaikeaa kunnianhimoisen, ehdottomuuden ja täydellisyyteen pyrkimisen elämän asenteeni takia. Olisin silti jotenkin onnistunut terapeuttini kannustuksella. Olenhan hyvä ihminen ja välittävä persoona kuitenkin.
F.Olen todella ns. "äidillinen persoona". Jätän lapsien hankkimisen/saamisen myöhemmäksi. Jokusen vuoden päästä kykenen huolehtimaan todella lapsestani. En murehdi liikaa opiskeluja vaan osaan asettaa omat rajani ja jaksamiseni siinäkin asiassa. Olen läsnäolevä ja huolehtiva äiti. Olen teini-ikäisestä lähtien huolehtinut läheisistäni joten huolehdin ja rakastan nyt lastani. Pystyn siihen. Oma elämäni on kunnossa, eli elän ja nautin ja hyväksyn itseni. Joten osaan myös kasvattaa lapseni, koska hyväksyn myös itseni. Tajuan heikkouteni ja hyvyyteni ja haluan opettaa hyvyyteni lapselleni.
Valitsin vaihtoehdon F ja en kadu asiaa. 20-vuotias nainen on ehkä FYYSISESTI parhaassa lapsentekoiässä, mutta ei HENKISESTI.
A. Olisin hyvinkin voinut saada keskenmenon.
B.Olisin synnyttänyt vammaisen lapsen. (alkoholi)
C.Olisin 20-vuotiaana opiskelijana synnyttänyt lapsen ja kokenut aina, että pilasin elämäni ja jotain siitä jäi aina puuttumaan esim. ulkomaille lähteminen. (Isä tuskin olisi halunnut)Minua olisi todella harmittanut tämä, koska se on ollut yksi isoimpia haaveitani elämässä.
D. Olisin 20-vuotiaana opiskelijana synnyttänyt lapsen ja en olisi kyennyt huolehtimaan siitä. Keskivaikean masennus jaksojeni takia minulla on toisinaan tarpeeksi tekemistä jo opiskeluissa. Pelkkä opiskeluista suoriutuminen on todella rankkaa minulle. Joten miten sitten olisin jaksanut vastuunottoa toisesta ihmisestä?
E. Olisin ollut nuori äiti, jota tuttavat arvostelisi. Olisin silti jaksanut hoitaa joten kuten lapseni ja opiskeluni. Se olisi ollut silti hyvinkin vaikeaa kunnianhimoisen, ehdottomuuden ja täydellisyyteen pyrkimisen elämän asenteeni takia. Olisin silti jotenkin onnistunut terapeuttini kannustuksella. Olenhan hyvä ihminen ja välittävä persoona kuitenkin.
F.Olen todella ns. "äidillinen persoona". Jätän lapsien hankkimisen/saamisen myöhemmäksi. Jokusen vuoden päästä kykenen huolehtimaan todella lapsestani. En murehdi liikaa opiskeluja vaan osaan asettaa omat rajani ja jaksamiseni siinäkin asiassa. Olen läsnäolevä ja huolehtiva äiti. Olen teini-ikäisestä lähtien huolehtinut läheisistäni joten huolehdin ja rakastan nyt lastani. Pystyn siihen. Oma elämäni on kunnossa, eli elän ja nautin ja hyväksyn itseni. Joten osaan myös kasvattaa lapseni, koska hyväksyn myös itseni. Tajuan heikkouteni ja hyvyyteni ja haluan opettaa hyvyyteni lapselleni.
Valitsin vaihtoehdon F ja en kadu asiaa. 20-vuotias nainen on ehkä FYYSISESTI parhaassa lapsentekoiässä, mutta ei HENKISESTI.
Vastaukset 20
Vanhimmat
huomannut, kuten niin moni muukin, että parasta, mitä olet koskaan tehnyt tai saanut, olisi ollut se lapsi. Lapsi ei estä elämästä, hän vain muuttaa suuntaa jonkin verran, eikä suinkaan yleensä huonoon...
Surullista, että joudut nyt selittelemään tekoasi hyväksi itsellesi ja muille.
että tuo aloittaja piti sen lapsen eli valitsi sen vaihtoehdon F...
Ymmärsin myös, ettei hänen pointtinsa ollut selitellä valintaansa(eli pitää lapsi) vaan se, että aina tuo F vaihtoehto ei onnistu kaikilta nuorilta, koska eivät ole henkisesti siihen valmiita vaikka fyysisesti näyttäisivätkin siltä.
On varmaan vaikea hyväksyä, että jotkin ihmiset pystyvät hyväksymään myös sellaisia tekoja, jotka itse jättävät välistä. Kun nyt et voi haukkua ja syyllistää aloittajaa...paitsi tietenkin hänen omasta mielipiteestään...muttet teosta.
Siis vaihtoehdossa F lukee, että JÄTÄN LAPSEN HANKKIMISEN MYÖHEMMÄKSI. Ja selitin F vaihtoehdossa, että miten pystyn olemaan parempi äiti myöhemmin. Eli tein abortin.
Kerroin tekstissäni syitä, miksi en pitäisi lasta. Vaikkei elämäni olekaan vaikeasta masentuneena ja vahvasti lääkitettynä sängyn pohjalla, niin kyllä keskivaikeaksi diagnosoitu masennukseni vaikuttaa elämääni.
Huomaan että sinä et ymmärrä ollenkaan masennusta. Sanoin tuossa että opiskeluista selviäminen on toisinaan TODELLA rankkaa. Minulla on esim. keskittymisvaikeuksia eli vaikka luen, niin en muista lukemaani. Kouluun meno ja OMASTA ITSESTÄNI huolehtiminen on tällähetkellä hyvinkin rankkaa. Eli olen ihan poikki joka päivä vaikka käyn hidasta tahtia koulua. On rankkaa tehdä ns. normaaleja asioita kuten huolehtia hygieniasta, käydä ruokakaupassa yms.
En todellakaan jaksaisi huolehtia toisesta ihmisestä kun itsestäni huolehtiminenkin on rankkaa. Mitä sanoisin lapselleni, jos minua ahdistaa? "Äiti ei nyt tee ruokaa kun äiti on ahdistunut. Äiti on nyt hieman itkuinen ja surullinen ja haluaa vain tuijottaa seinää"
Vaikka sairastan masennusta nyt, niin uskon pääseväni siitä yli. Minulla on onni käydä hyvässä terapiassa. Ja olen oppinut pitämään jo hieman siellä omasta itsestäni ja tajuan että minussa on hyviä puolia, kuten muista ihmisistä välittäminen. Ja siksi ihana lohtu abortissa oli kun terapeutti sanoi että joku päivä sinä olet varmasti hyvä äiti ja vaimo, mutta nyt avataan sun elämän solmut ensin:) Huom! Tottakai hän ei sanonut minulle,että tee abortti.Terapeutit eivät tietenkään sano sellaista vaan tukevat asiakkaan päätöksiä elämässä ja auttavat eteenpäin.Jos olisin jatkanut raskauttani, niin sitten hän olisi auttanut minua siinä asiassa.
kuitenkin haluttaa? Olen lukenut että seksuaalinen halu lähtee aina masennuksessa, toisilla jo pelkän sairauden takia ja viimeistään lääkityksen voimasta.
Haluatko vielä selittää tarkemmin mitä kommentillasi halusit sanoa. Jäi vähän epäselväksi viestisi sanoma.
Olisko sanoma se että jos on masentunut, ei saisi olla seksuaalista kanssakäymistä.
Vai olitko aidosti ilahtunut siitä että sentään seksuaalinen halukkuus, mikä on ihmisen perustarpeita, säilyy vaikka poteekin masennusta.
Vai halusitko kyseenalaistaa mahtaako olla masennusta ollenkaan jos kerran haluttaakin?
No,ehkäpä annat vastauksen avoimeksi jääneeseen ajatukseen..
Seksuaalinen halua voi lähteä masennuksesta, mutta tuo ei ole totta että se lähtisi aina. On henkilöitä joilla on vaikeampi masennus kuin minulla, mutta ihminen on hyvin seksuaalinen silti.
Lääkkeitä on todella paljon erilaisia. Esim. mielialalääkkeiden (joita itse on syönyt) sivuoire on seksuaalisen halun vähentyminen. Mutta oli nyt kyse mistä tahansa lääkkeistä niin ne vaikuttavat aina eritavalla ihmisiin. Eihän kellekään tule kaikkia sivuoireita mitä jossain lääkkeen pakkausselosteessa selitetään. Oli kysy sitten vaikka buranasta!!!!!
Itselläni oli teini-ikäisenä/masentuneena silloinkin normaalit seksihalut. Olin silloin hyvin holtiton ja en käytttänyt ehkäisyä. En huolehtinut itsestäni tosin muutenkaan silloin järin hyvin. Holtittomuuteni nuorempana johtui masennuksesta(psykiatrin mielipide ei minun). Vihasin itseäni joten ajattelin että kaikki on vain ihan sama.
No en silti tullut raskaaksi teini-ikäisenä. Kornia on että nyt kun käytän ehkäisyä niin tulin silloin raskaaksi.
Halusin selittää, että en mielestäni olisi kyennyt huolehtimaan nyt hyvin lapsesta. Ja siksi tein raskaudenkeskeytyksen. Kerroin jaksamattomuudestani ja yritin selittää että en ymmärrä miten voisin huolehtia lapsestani,jos en huolehdi aina itsestänikään ja en jaksa hoitaa oman elämäni koukeroita,joten miten jaksaisin toisen ihmisen hoitoa??? V.En jaksaisi. Ehkä sinnittelisin jokusen vuoden ja sitten vointi voisi romahtaa ja sitten tultaisiin alas korkealta.
Jos on masentunut niin tottakai on hyväksi että on seksuaalinen kanssakäyminen??? Ja samoin on hyvä olla kaikenlaisia mukavia asioita elämässä.
No tottakai olen iloinen, että seksuaalinen halu on säilynyt. Perusihmisenä olen todella seksuaalinen olento ja tiedän sen. Minua ahdistaisi jos halukkuuteni häviäisi.
Seksuaalinen halu ei ole mikään masennuksen mittari.
Toivottavasti tollaset tunnevammaset sekopäät ei saa koskaan lapsia!
Mitä mieltä olet empatiakyvyttömien, tuntemattomia ihmisiä netissä tuomitsevien ihmisten mahdollisesta lisääntymisestä?
niiltä lapsilta joita eivät ole tappaneet.
Sinä olet oletettavasti yksi sellainen, jota ei ole tapettu abortissa, joten voisitko vastata kysymykseeni?
etten tullut tapetuksi.
Äitini(kin) mielestä abortti on murha.
Ok?
lähtee AINA? Siis ihan aina ja kaikilta? Juu ei lähde, lääkkeet jos sopivat, ne eivät vie haluja, ja jokainen ihminen kaipaa yleensä läheisyyttä, masentuneenakin ja ehkä erityisesti silloin. Masennuksen oireet vaihtelevat sairauden mukana, välillä on helpompaa ja välillä ei, välillä voi haluttaa ja välillä ei.
Pitäisikö sinun mielestäsi jotenkin rajata sekin, kuka saa harrastaa seksiä ja kuka ei?
Seksipoliisit makkareihin varmistamaan, että masentuneet yms eivät vaan missään nimessä harrasta seksiä!
on masennustu ei tule seksi vielä toisenakaan asiana mieleen. mutta jos vaan on alakuloinen sattaa tullakin. pakkoseksi voi olla masennuksen eräs ilmenemismuoto.
Vakavasti masentunu vaan on. Kaikki fyysinen on äärimmäisen vaikeaa ja ajatukset kiertää samaa kehää. Jopa sängystä ylösnousu on joillekin mahdotonta. Kuten miullekin.Ei yhtään auta että se kaveri siinä vieressä vinkuu seksiä kun ei pysty niin ei pysty.Sitten syyllistetään etten rakasta enää. Rakkaushan se todistetaankin panemalla.
Masennuslääkeet kuten Remeron (mirtatsapiini) on sellaisia että ne tekee elämästä sellaista tasapaksua puuroa jossa ei paljoa ylä ja alavireitä enää erota. Se on tarkoituskin mutta ikävää siinä mielessä että lääkkeet vie myös ilon tunteet.
sinä ja äitisi olette toisten ihmisten kunnioittamisesta ja ylipäänsä hyvistä käytöstavoista?
Lienevät jotain sellaista, mistä teidän ei tarvitse välittää?
on siis huonoa käytöstä?
Entä mielipiteen kunnioittaminen? Vai oisko sitä hyssyteltävä toisia mielistelevään suuntaan jotta kukaan ei vain loukkaantuisi siitä omien tekojensa tähden?
oikeasti olla masentunut?? no kukapa on väärästi masentunut..
mutta jokatapauksessa tähän masennukseen ja seksihaluihin tosiaan voi vain todeta,että jollain ne menevät ja joillain eivät mene. ja vaikka olisi masennusta/ahdistuneisuutta eikä vain alakuloisuutta,niin silti jollain voi pysyä seksihalut. tuon voitte kaikki tarkastaa vaikka keneltä psykiatrilta. hän vastaa,että masennus voi vaikuttaa niihin,mutta voi myös olla vaikuttamatta.
Täällä 20v tytteli oottelee esikoista 23-vuotiaalle avomiehelleen.
Kyllä itse olen henkisesti valmis äidiksi, ei se ikää katso.
Joo mutta puhuinkin itsestäni ja joistain muista. En todellakaan tarkoittanut,että kaikki ikäisemme eivät ole valmiita äideiksi henkisesti.