Pinnalla on nyt tuo 7 osainen lasten fantasiakirjasarja. Ja täälläkin on heitetty onko se sovelias vl lapsille. Ei ole jos minulta kysytään. Kirja varmastikkin on monella tapaa vl arvoailman vastainen niin kuin sadut yleensäkkin ovat.
Puhutaan tälläkertaa vain kirjallisuudesta. Aika erikoista on se että pääosin vl kirjailijoita taitaa olla hyvin vähän. Ja nekin jotka kirjoittavat enemmän kirjoittavat niitä SRK kustantamia julkaisuja. "Vapaita" kirjailijoita ei vl liikeen piisissä taida olla kuin muutamia.
Runoilijoita on joitakin mutta lähinnä kyllä itse ajattelen kaunokirjallista kirjallisuutta.
Yllättävän vähän kirjallisuutta tarkkailaan suurennuslasilla. Kuitenkin kaikki arvottomuus on luettavissa kirjallisuudesta. Mitä eroa on sillä luemmeko arvomailmamme vastaista kirjallisuutta vai törmäämmekö siihen muuten.
Miksi kirjallisuuteen ja sen lukemiseen puututaan vain ympäripyöreästi ja ohimennen. TV ja netti kyllä ovat tapetilla jatkuvasti ja niiden sisällöstä puhutaan koko ajan. Kirjallisuus ei ole muita viihteitä viattomampaa miksi se saa olla rauhassa.
Uskovainen valitsee vain hyviä kirjoja? NO kuinka uskovainen opii valitsemaan vain hyviä kirjoja jos ei koskaan lue huonoja kirjoja.
Vanhemmat valvovat lasten lukemisia? Jaa-a jos lapsi ei saa lukea avoimesti kaikkea hän lukee sitten salaa sitä mitä ei saa lukea. (Tietenkään vl lapset eivät ole tottelemattomia sehän on selvä mutta...)
Vai onko todella niin että vain pieni vähemistö oikeasti lukee kirjoja. Ja ne jotka lukevat ovat visusti hiljaa lukemastaan?
Myös sellaita olen ajatellut että onko niiden vl mailman kuva avarampi ja ymmärrys laajempi jotka ovat kirjallisuuden kautta avartaneet mailmankuvaansa?
Miksi vl ei saarnata että huono kirjallisuus vieroitaa Jumalan valtakunnasta ja näin ollen olisi hyvä luka vain .... kirjallisuutta?
Puhutaan tälläkertaa vain kirjallisuudesta. Aika erikoista on se että pääosin vl kirjailijoita taitaa olla hyvin vähän. Ja nekin jotka kirjoittavat enemmän kirjoittavat niitä SRK kustantamia julkaisuja. "Vapaita" kirjailijoita ei vl liikeen piisissä taida olla kuin muutamia.
Runoilijoita on joitakin mutta lähinnä kyllä itse ajattelen kaunokirjallista kirjallisuutta.
Yllättävän vähän kirjallisuutta tarkkailaan suurennuslasilla. Kuitenkin kaikki arvottomuus on luettavissa kirjallisuudesta. Mitä eroa on sillä luemmeko arvomailmamme vastaista kirjallisuutta vai törmäämmekö siihen muuten.
Miksi kirjallisuuteen ja sen lukemiseen puututaan vain ympäripyöreästi ja ohimennen. TV ja netti kyllä ovat tapetilla jatkuvasti ja niiden sisällöstä puhutaan koko ajan. Kirjallisuus ei ole muita viihteitä viattomampaa miksi se saa olla rauhassa.
Uskovainen valitsee vain hyviä kirjoja? NO kuinka uskovainen opii valitsemaan vain hyviä kirjoja jos ei koskaan lue huonoja kirjoja.
Vanhemmat valvovat lasten lukemisia? Jaa-a jos lapsi ei saa lukea avoimesti kaikkea hän lukee sitten salaa sitä mitä ei saa lukea. (Tietenkään vl lapset eivät ole tottelemattomia sehän on selvä mutta...)
Vai onko todella niin että vain pieni vähemistö oikeasti lukee kirjoja. Ja ne jotka lukevat ovat visusti hiljaa lukemastaan?
Myös sellaita olen ajatellut että onko niiden vl mailman kuva avarampi ja ymmärrys laajempi jotka ovat kirjallisuuden kautta avartaneet mailmankuvaansa?
Miksi vl ei saarnata että huono kirjallisuus vieroitaa Jumalan valtakunnasta ja näin ollen olisi hyvä luka vain .... kirjallisuutta?
Vastaukset 1
Vanhimmat
kun tietää, mikä on Jumalan tahto ja mitkä teot ovat syntiä. Ainoa oikea syntlista: http://isansana.com/keskustelu/YaBB.pl?num=1192981960 . Niitäkään (käskyjä) kun ihminen ei pysty edes yhtenä päivänä täyttämään. Ei tarvita muita "syntiluetteloita".
TV on ristiriitainen, mutta niin on radiokin. Molemmista tulee hyviä ja huonoja ohjelmia. On hyvää taidetta ja huonoa taidetta, hyvää kirjallisuutta ja huonoa kirjallisiitta.
Riittää, että kukin uskova ratkaisee kohdaltaan mihin voi osallistua, mihin ei, mitä voi kuunnella ja katsella ja mitä ei, mitä voi lukea ja mitä ei. Siihen ei tarvita muiden tuomioita. Omatunto sanoo uskovalle, mitä voi ja mitä ei.
Tärkeintä ihmiselle on kilvoitella uskossaan. Kuunnella oman tunnon ääntä, katua tehtyjä syntejä ja uskolla omistaa saatu synnin päästö.