Onko muita joita kalvaa katkeruus ja kateus? En voi sietää miten eräs tuttuni saa KAIKEN suoraan nenän eteen tekemättä yhtään mitään. Hän on niitä ihmisiä joiden vain ei tarvitse koskaan tehdä mitään. Nuorempana ei tarvinnut hakea kesätöitä kun ei jaksanut herätä aikaisin aamulla, duunarivanhemmat kiltteinä maksavat kuitenkin kaikesta. Autokoulun maksoivat kokonaisuudessaan, ja totta kai myös yliopiston valmennuskurssin joka lähenteli 1000 euroa. Päälle tietenkin kallis kannettava tietokone. Nykyään asuu omillaan, mutta vanhemmat suostuvat toki maksamaan ulkomaanmatkoja, pakkohan sitä on päästä "bilettämään" johonkin etelään kavereiden kanssa. Hän on juuri näitä ihmisiä jotka saavat työpaikan ensimmäisellä yrittämällä ja luultavasti vielä suhteilla. Kaikki tupsahtelee tasaisesti suoraan naaman eteen kun vaan tarve on jotain saada. Muut joutuvat tässä tekemään töitä saadakseen jotain. Joskus vain vihaan tätä ihmistä, hänen naiviuttaan ja laiskuuttaan.
Tämä on tosiaan vain niille joilla on samanlaisia kokemuksia/tunteita, muiden mielipiteitä ei kaivata.
Tämä on tosiaan vain niille joilla on samanlaisia kokemuksia/tunteita, muiden mielipiteitä ei kaivata.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Se työpaikkakin saadaa suhteilla silloin, kun hän siis joskus on ajatellut sellaisen hakea...
yksinäinen?
Minä en saa haluamaani naista, mutta joku toinen saa hänet. Sellainen on mielestäni pahin katkeruuden aiheuttaja. Muiden rahallisesta toimeentulosta en piittaa, koska minua kiinnostaakin vain sellaiset asiat, jotka saa halvalla. Minä olen siis vain mustasukkainen, mutta en kateellinen.
Suomenkielessä on keksitty ihmissuhdekateudelle tuo oma sanansa. Englanninkielessähän mustasukkaisuudelle ei ole omaa sanaa, on vain se kateus. Mistähän tuo "mustasukkaisuus" on peräisin sanana? mustat sukat? Miten se oikeastaan mihinkään liittyy?
Mustasukkainen tullut ruotsin kielen sanasta svartsjuk eli mustankipeä. Kaiketi joku luullut että sjuk on sukka ja siksi mustasukkainen.
Onhan enkkklannin kielessä kateus ja mustasukkaisuus ihan omina sanoinaan:
Mustasukkaisuus = Jealousy
http://en.wikipedia.org/wiki/Jealousy
Kateus = Envy
http://en.wikipedia.org/wiki/Envy
Minähän olen työkyvytön..... Ei siis pitäisi kommentoida varmaan tähän ketjuun, koska en ymmärrä mitään esim. opiskelusta ja sen kustannuksista.
Mutta: eikö esim. autokoulu yleensä ole vanhempien maksama aina niille, jotka sen kortin saa 18-vuotiaana? minun käsittääkseni on. Itse en saanut, vaan vasta 20-vuotiaana, koska säästin itse. Eli aika suurella osalla ihmisistä ne tuollaiset vanhemmat varmaan on, jotka maksaa kakaralleen kaiken. Käytännössä varmaan vain ne eivät maksa, jotka eivät voi maksaa köyhyytensä takia.
Itse olen käynyt kesätöissä 16-vuotiaasta lähtien ja näin TIETENKIN itse maksanut esim. autokouluni, kortin sain 18-vuotiaana.
en mie nää mitään "vikaa" siinä että vanhempani ovat makseneet opiskeluni ja ajokortinkin(vaikka töitäkin on tullut tehtyä), koko elämäni.. eiköhän se ole aikas tavallista, että vanhemmat auttavat lapsiaan niin paljon kun voivat:)
ja kyllä moni nuori haluaa töitä tehdä, tuo aloittajan mainitsema henkilö taitaa olla aika poikkeuksellinen tapaus, itse en olisi kateellinen. työ on henkisestikin tärkeää.
Minulla vanhempani oikeastaan elättävät minua, koska omilla tuloillani en pärjää enkä osaa hakea avustuksia, mutta en näe tässä mitään ihailtavaa saati kadehdittavaa. Kokopäivätöissä en ole koskaan ollut ja olen muutenkin syrjäytynyt.
Aloittajan mainitsemaa henkilö kadehtisin korkeintaan (ilmeisesti) huolettomasta mielestä.
Ei mielestäni muille kannata olla kateellinen. Jokaisella on omat murheensa ja ongelmansa ja joskus se tilanne voi kääntyä yllättäenkin huonoksi vaikka olisi kuinka hyvin asiat.
Tässäkin tapauksessa katselet henkilöä luultavasti varsin "kaukaa", joten voihan olla mahdollista ettei asiat olekkaan niin yksioikoisesti kuin luulet.... Sen lisäksi nuo asiat voivat joillekin tuntua kaukaisilta koska ei omaa samanlaisia vanhempia, mutta monille nuo ovat aivan arkipäivää.
Vanhempien tehtävä on tukea lapsiaan ja en minä näe noissa asioissa mitään erikoista. Kaikki vanhemmat eivät tietysti saata olla ihannevanhempia.
Itsekin tiedän erään henkilön, jolla tuntuu kaikki menevän aina tosi hyvin. On oikeasta "malliperheestä", kauniit ja suositut lapset ja menestyvät hyvin toimeentulevat vanhemmat. On aina saanut kaiken lapsena, ollut suosittu koulussa, poikien keskuudessa. Kesätyöt ym. veti suoraan suhteilla tai vaikka hakikin johonkin vieraaseen paikkaan niin aina pääsi. Opettajien lellikki jne. Välillä tuntuu niin katkeralta, että toisilla menee hyvin ja itse saa aina taistella jos saisi yhdenkin asian sujumaan. Mutta minkäs tässä tekee, ei auta itku markkinoilla. Vaikea vaan välillä kun tuntuu, ettei mikään onnistu ja toiset elävät kokoajan mallikelpoista elämää ilman takaiskuja.
Tidiii, kuin myös duunariperheestä ja kaikki aina maksettu 0/ Mutta olen kyllä vähän sitä mieltä, että elämä on sellaista jatkumoa, että kun minulle tarjotaan mahdollisuudet päästä hyvään opiskelupaikkaan/matkustella joskus, on minulla paremmat mahdollisuudet säilyttää oma mielenterveys, opiskella hyvä ammatti ja jos joskus saan lapsia, niin koulutuksen johdosta pystyä turvaamaan heidän elämänsä. Vanhempieni rahat jatkavat kulkuaan jälkipolvelle. Minäkin aion maksaa heille hyvän nuoruuden. Toki olen aina töitä tehnyt, kun on ollut siihen mahdollisuus.
Olen myös pohtinut paljon sitä, että onko parempi, että vanhempieni rahat ovat heidän tilillään vai, että olen yliopistossa ja olen onnellinen. Luulen, että he tulevat juuri onnelliseksi siitä, että näkee kuinka onnellinen lapsi on. En ottaisi heidän rahojaan vastaan, jos he joutuisivat sen takia jäädä jostain asiasta paitsi. Ja toisaalta, kun olen kouluttautunut, voin hyvin viedät heidät vaikkapa etelään rahoillani.
Mutta loppujenlopuksi, raha on vain rahaa. Se ei estä HIViä, syöpää, väkivaltaa, narsismia, eikä kuolemaa. Lisäksi metsässä on kivempi kävellä ja syödä mustikoita, kun ajaa Porchella. Harvoin pinnalliset ihmiset ovat niitä onnekkaimpia. Ja se että jollain menee asiat hyvin on eriasia kuin että näyttää menevän. Harva minustakaan päällepäin olisi arvannut masennuslääkkeiden popsimista.. Joillekkin ihmisille on suotu paremmat näyttelijänlahjat kuin toisille. Ei ole vaikeaa hymyillä Hilfiggerin paidassa ja Rolexin kellossa koulussa ja itkeä kotona illat.